mietin mietintämyssy päässä ja tulen varmaan vielä miettimään useaan otteeseen?
Mikä on oikea suhde? Tarviitseeko minun hyväksyä mieheni kehut muille naisille? jääkö se vain sille tasolle vai näkeekö hän nämä "chattikamunsa" intiimimmin?
miksi ihmeessä mies riskeeraa perheensä josta välittää tuollaisella? Paljon pyörii kysymyksiä päässä kuten huomaatte.
Mieheni on tallentanut puolialastomien naispuolisten chattikamujen kuvia koneelle. Chattaillessaan hän piilottaa ikkunan aina kun tulen lähelle. Hän kehuu näitä tyttöjä joiden kuvia saa, kauniiksi ja tämä eräs mahtuisi kuulemma auton takapenkille tekemään "jumppaliikkeitä". Rakastan miestäni mutta olen epävarma, ja se ei tee hyvää minulle eikä lapsellemme. Stressaan ja hermoilen. Onkohan mieheni tunteet niin vahvoja mitä hän sanoo? Hän suunnittelee yhteistä tulevaisuuttamme ja kuitenkin nakkiviisari osoittaa vieraisiin linnunpesiin.
Siis olen miettinyt eroamista, mutta pelkään yksinjäämistä. Mietin hyväksynkö "keskustelun" kuitenkin on niin pieni todennäköisyys että mieheni toteuttaisi "fantasiansa". Mitä ihmettä teen? mikä on oikein? Yritänkö vielä kerran vai näytänkö ovea? Ja jos jatkan niin millä saan mieheni lopettamaan pervoilut teinien kanssa chatissa? Onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa? Miten ihmeessä tälläiseen kannattaa suhtautua? Huumorilla? Kuitenkin miehen tekemiset satuttavat?
Halusin lapselleni oikean isän. Mieheni on hyvä isä ja muuten ihana, mutta tälläinen puuhaaminen satuttaa. Vinkkinä niille jotka näin toimivat. Jos välitätte puoliskostanne, lopettakaa heti! Epävarmuus on paha, toiminta satuttaa.
Mikä on oikea suhde? Tarviitseeko minun hyväksyä mieheni kehut muille naisille? jääkö se vain sille tasolle vai näkeekö hän nämä "chattikamunsa" intiimimmin?
miksi ihmeessä mies riskeeraa perheensä josta välittää tuollaisella? Paljon pyörii kysymyksiä päässä kuten huomaatte.
Mieheni on tallentanut puolialastomien naispuolisten chattikamujen kuvia koneelle. Chattaillessaan hän piilottaa ikkunan aina kun tulen lähelle. Hän kehuu näitä tyttöjä joiden kuvia saa, kauniiksi ja tämä eräs mahtuisi kuulemma auton takapenkille tekemään "jumppaliikkeitä". Rakastan miestäni mutta olen epävarma, ja se ei tee hyvää minulle eikä lapsellemme. Stressaan ja hermoilen. Onkohan mieheni tunteet niin vahvoja mitä hän sanoo? Hän suunnittelee yhteistä tulevaisuuttamme ja kuitenkin nakkiviisari osoittaa vieraisiin linnunpesiin.
Siis olen miettinyt eroamista, mutta pelkään yksinjäämistä. Mietin hyväksynkö "keskustelun" kuitenkin on niin pieni todennäköisyys että mieheni toteuttaisi "fantasiansa". Mitä ihmettä teen? mikä on oikein? Yritänkö vielä kerran vai näytänkö ovea? Ja jos jatkan niin millä saan mieheni lopettamaan pervoilut teinien kanssa chatissa? Onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa? Miten ihmeessä tälläiseen kannattaa suhtautua? Huumorilla? Kuitenkin miehen tekemiset satuttavat?
Halusin lapselleni oikean isän. Mieheni on hyvä isä ja muuten ihana, mutta tälläinen puuhaaminen satuttaa. Vinkkinä niille jotka näin toimivat. Jos välitätte puoliskostanne, lopettakaa heti! Epävarmuus on paha, toiminta satuttaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä en ainakaan hyväksyisi tollasta peliä alkuunsakaan. En ymmärrä, miksi miehesi chattailee näiden pikkutyttöjen kanssa. En tietenkään hyväksy sitä naistenkaan kanssa. Mun mielestä suhteestanne puuttuu jotain. Tai miehesi haluaa vain "hurvitella". Mutta tökeröä on vielä kehua heitä.
Käske miestäsi välittömästi lopettamaan juttunsa. Kerro kuinka se sinua loukkaa. Anna miettimisaikaa. Jos nää kimulit eivät merkitse mitää, asian pitäsi loppua heti. Jos rtaas merkitsee, näytä ovea. Äläkä turhaan pelkää yksinjäämistä. Sekin on parempi, kuin huono suhde, jossa mieheen ei voi luottaa.
Tekee toinen kumppanilleen mitä tahansa, ei kumppanille tärkeää/totta ole teon (tai sanojen) tarkoitus, ainoastaan se miten itse kuulemansa/teon kokee.
Eli vaikka tarkoitukseni ei olisi kumppaniani satuttaa sanomallani on hänelle totta se tunnetila jonka sanomani hänessä herättää.
Näin teidänkin tilanteessanne. Mielestäni sinun vastuullasi on tehdä miehellesi selväksi mitä tunteita puuhastelu sinussa herättää.
Jos toinen täysin itsekkäästi vaatii pitää kiinni tällaisesta harrastuksesta siitä huolimatta, että se aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, silloin on kyseessä itsekäs ihminen.
Itse haluaisit varmasti välttää kaiken sellaisen tekemisen jolla tietäisit miestäsi satuttavasi!!?
Annan hänelle mahdollisuus muuttaa tapansa.
Ellei ole valmis siihen, mieti tarkkaan. Minkä arvoinen hän oikeasti onkaan??
olen itse nuori nainen (23) ja harrastanut chattailua paljonkin muutamia vuosia sitten.
chatti on monille mukavaa ajanvietettä asiallisen ajatustenvaihdon parissa, mutta toisille se on suoraa seksiseuranhakua (joko nettiseksin tai ihan livekontaktien merkeissä).
nuoret tytöt ja naiset hakeutuvatkin usein keskusteluun itseään vanhempien miesten kanssa, koska nämä ovat yleensä elämänkokemuksensa ansiosta taitavampia kirjoittajia. vaikka perustavoite olisi sama (oli kysymys sitten kuvien vaihdosta tai seksin harrastamisesta joko virtuaalisesti, tai livenä), osaa yli 3-kymppinen mies herättää ensin naisen huomion keskustelemalla "järkeviä", kun nuoremmilla miehillä on tapana tehdä liian suoria ehdotuiksia. me naiset olemme miehiä valikoivampia kaikenlaisen seuramme suhteen ja edellytämme pelkiltä seksipartnereiltammekin edes jonkinlaista järjenjuoksua ja jotakuinkin samankaltaista arvomaailmaa, kuin omamme.
chatissa voi esiintyä nimimerkin takaa, mikä takaa sen, ettei oma henkilöllisys paljastu, jollei itse tahdo. nuo sähköpostitse vaihdetut kuvatkaan eivät läheskään aina ole lähettäjän omia, vaan hyvin usein joltain nettisivustolta napattuja. toisinaan joku miespuolinen chattaaja voi ensin hankkia itselleen rohkeitakin kuvia naisista (joko chatista, valokuvaamalla itse, tai netistä) ja esiintyä myöhemmin naisena ja jakaa sitten niitä "ominaan". useimmat eivät ole täysin sitä mitä kertovat. 25-vuotias komea ja menestyvä sinkkumies voikin todellisuudessa olla 40-vuotias kaljamahainen työtön perheenisä.
kaikki eivät chattaa tavoitteenaan liveseuranhaku, mutta niinkin voi käydä vahingossa. tähän opetukseksi ja esimerkiksi taitaa kelvata hyvin minun oma tarinani: noin 2,5 vuotta sitten kuluttaessani aikaa chattaillen, ajauduin keskusteluun fiksulta tuntuvan ja samankaltaisia ajtuksia omaavan 32-vuotiaan eronneen miehen kanssa. minäkin olin sinkku, joten vaihdoimme puhelinnumerot ja jatkoimme keskustelua tekstiviestein. emme suunnitelleet tapaamista, tai olleet muutenkan intiimissä mielessä toisistamme kiinnostuneita. koitti tylsä päivä ja päätin repäistä ja pyytää tuon miehen luokseni teelle. tapasimme livenä. yllättäen miellytimmekin toisiamme myös ulkoisesti ja meille muodostui suhde. aloimme seurustella ja kaikki oli hyvin, kunnes sain yllättäen (puolen vuoden päästä) selville, että miehellä oli vaimo ja lapsi kotona. mies teki valintansa: erosi vaimostaan ja jatkoi minun kanssani. suhteemme kesti kaikenkaikkiaan noin 2 vuotta, eli vielä 1,5 vuotta sen jälkeen, kun totuus miehen perheestä tuli ilmi. asuimme tuon 1,5 vuotta yhdessä.
jälkeenpäin olen miettinyt mikä silloin ajoi miehen chattiin ja tapaamiseen. itse olin ehdottanut tapaamista, mutta miksei mies kieltäytynyt? oliko tämä vain niin kyllästynyt tuttuun ja turvalliseen perhe-elämään, että halusi jotain uutta ja jännittävää? kauanko tuo kaksoiselämä olisi oikein jatkunut, ellen olisi tunkenut nokkaani niin syvälle, että sain totuuden selville? miten mies pystyi salaamaan minut vaimoltaan? tiedän syyt meidän eroomme. pohjimmainen niistä oli tuo jo alussa syntynyt epäluottamus. en koskaan oppinut luottamaan mieheen. toinen merkittävä syy oli tuo uusperheen niin vaikea arki, joka tuli minulle sinällään yllätyksenä, koska en vielä suhteen alussa tiennyt miehen lapsesta. ihmettelen kuitenkin yhä sitä, mikä sai miehen silloin vaihtamaan perheensä minuun. ehkä tällä oli joku ikään liittyvä kriisi ja tämä tarvitsi egolleen pönkitystä itseään 12 vuotta nuoremman tytön välityksellä. ehkä mies ei ymmärtänyt, että onnellinen elämä on tavallista arkea ja että se sama tylsältäkin tuntuva arki tulee eteen jokaisessa suhteessa.
kehottaisin sinua puhumaan suoraan miehellesi ja pakottamaan tämän laittamaan elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen. nuo kuviaan lähettelevät tytöt eivät todennäköisesti ole tietoisia sinusta tai lapsestanne, joten heitä ei kannata ainakaan syyllistää. voisit kysyä miten miehesi ottaisi sen, jos sinä toimisit samoin, kuin hän itse. ehkä sinun pitäisikin vähän chattailla ja peitellä ruutua ihan vaan vaikka kiusan vuoksi. ainakin se saisi miehesi ajattelemaan.
Tuolla on ollut tosi paljon hyviä vastauksia ja kommentteja. Olen samaa mieltä kuin edellisetkin: tee selväksi miehellesi että hänen toimintansa loukkaa sinua. Jos mies silti jatkaa, kyseessä on itsekäs ihminen eikä siitä muuksi muutu.
Viaton chättäily tai viaton mikä tahansa vastaava juttu voi muuttua ihan todeksi.
Itse olin sinkkuna tosi paljon chätissä "sähläämässä" (tosin ei mitään kuvia tms.). Varoin kontakteja parisuhteessa olevien kanssa, mutta hyvin paljon siellä oli naimisissa olevia miehiä jotka haki juttuseuraa, nettiseksiä, liveseksiä, puhelinseksiä.. jännitystä elämään, tylsään arkeen. Vaimoa rakastettiin ja lapset ja perhe oli tärkeitä, niistä ei haluttu erota, mutta kun se oli niiiiin tylsääää...
Kun aloitin seurustelun, loppui chättielämä siihen, koska tiesin että se loukkaisi miestä ja tiesin, ettei hänkään vastaavaa tekisi.
Ennen sinkkuaikaa olin avioliitossa, joka siis päätyi eroon.
Syyt eroon olivat moninaiset. Mies kuitenkin alkoi viihtyä töissä, ja yhdessä ryyppäässä hänen työpaikaltaan lähti useampi työkaveri, läksiäisbileitä siis oli ja jatkoille oli päästävä.
Siinä parisuhteen loppumetreillä alkoi "paljastua" ihan hassuja juttuja miehestä: Esim. kun laskin leikkiä siitä, että ne työpaikan jatkobileet kyllä tiedetään ;> joopajoo, jne, mies suuttui ihan silmittömästi. Sai raivarin.
Karjui että hän ei sitten mene jatkoille, tulee muodollisuuksien jälkeen kotiin.
Olin hölmitynyt: itse olisin vastaavaan kommenttiin vain nauranut.
Kun taas oli yhdet läksiäisjuhlat, mies ilmoitti että NYT hän kyllä jää jatkoille, kun viimeksi ei jäänyt.
Minusta sekin oli hölmöä.... en vain tiennyt mikä jutussa on pielessä.
Olimme myös kerran juhlimassa ja mies tuumasi, että miksihän pariskunnat eivät koskaan tanssi yhdessä mutta tanssivat vastakkaisen sukupuolen kanssa sitten kyllä kun ovat omien kaveriensa kanssa illanvietossa. Pohdimme tätä asiaa ihan yleisellä tasolle ja tavallisuudesta poiketen vietimme illan tanssien diskossa.
Paljon myöhemmin selvisi, että mies oli näissä firmansa illanistujaisissa tansittanut naispuolisia työkavereitaan.
Minä suutuin ihan hillittömästi, minusta se oli pettämistä, olin järkyttynyt, loukkaantunut. Mies vain nauroi, että hän hoiti sosiaalisia suhteita,näin kuuluu tehdä.
Miksi hän ei voinut minun kanssani "hoitaa sosiaalisia suhteita"??
Suutuin, koska minun kanssani hän ei koskaan suostunut tanssimaan. Aikani pyysin, mutta "en ole oikein tanssi-ihmisi" joten lopetin sen kerjäämisen.
Mies ei ymmärtänyt loukkaantumistani. Mutta minusta ensimmäinen tanssikumppani on oma vaimo, ja jos ei ole oikein tanssi-ihmisiä eikä viitsi vaimon kanssa tanssia, ei silloin viitsi muidenkaan kanssa? Ja jos viitsii, viitsii myös viedä vaimonsakin sinne parketeille?
Nämä on ihan pieniä juttuja, kyse on toisen huomioon ottamisesta. Sitä on välittäminen.
Eräs viisas sanoi: jos teot ja puheet ovat ristiriidassa keskenään, luota tekoihin. Niitä ei voi valehdella.
Näin oli minun miehenkin kohdalla - joka sitten loppujen lopuksi vaihtoi minut työkaveriinsa, oli tapaillut ties kuinka kauan, oli pettänyt joko hänen tai muiden(kin) kanssa aivoliiton aikana...
Vaikea tilanne! Itse en sietäisi hetkeäkään, mutta kokeileppa itse tallentaa jonkun miehen kuvia koneelle ja käyttäydy niinkuin miehesi käyttäytyy sinua kohtaan. Katsotaan sitten miten suu pannaan.
..lyhyt askel sanoista tekoihin...usko pois !!!
Ensin se chattaily on miehellesi kenties hupia ja ajanvietettä mutta vanha totuus on että "nälkä kasvaa syödessä"
Tuskin hän pystyy tuolla asenteella kauaakaan tyytymään "vain" juttelemaan ja katselemaan kuvia kyllä siinä se kokeilun halukin astuu kuvaan enemmin tai myöhemmin.
Suhteessa on jo jotakin silloin "pilalla" tai "väljähtynyttä" jos toisen tarvitsee hakea edes virtuaalista seuraa..eikös vaan ?? Jos ajattelen asian järjellä et tunteella huomaat kyllä mihin tämä johtaa!!
Hyviä vastauksia on tullut, kiitos teille!
No kysyinpä sitten mieheltäni mikä on homman nimi että sen täytyy loppua. Ukko tietysti otti ja suuttui ja syytti minua vainoharhaiseksi. (olenkohan tosiaan????en usko) Sanoin sitten että en olisi ainoa joka huolestuisi tälläisestä, ja sitten oltiin pari tuntia hiljaa. Jesh, No lopulta ukko tuli hakemaan minut, kun pikkumies oli jo yö unilla, syömään. Kynttilän valossa hän tarjosi ruoat. Ja sanoi vielä että jos saan vainoharhaisuus kohtauksia niin varottaisin etukäteen... ????
Edelleen mietin suodatanko keskustelut, vai en? Mieheni kun ei halua luopua ilmeisesti tylsästä kotielämästään? Ehkä seuraan vielä hetken tilannetta ja toivon olevani riittävän vahva tekemään oikeanlaisen päätöksen jotta pienokaisellammekin olisi turvallinen ympäristö tuleivaisuudessakin eikä kireää ja hermostunutta äippää.
Jotenkin minulle tuli tuosta viestistäsi sellainen olo, että miehesi mielestä hän ei ole tehnyt mitään väärää, vaan sinä olet syyllinen koko riitaan, kun saat muka "vainoharhaisuuskohtauksia". Ei kuulosta hyvältä. Kannattaa tosiaan harkita parikin kertaa, katseleeko tuollaista hommaa miten pitkään.
Pakko oli kirjoittaa!
Minä olen itse nainen, olen avoliitossa ja meillä on kaksi lastakin. Meillä minä käyn aikaani kuluttamassa chatissa, huom vain aikaa.
Juttelen siellä ihan arkisista asioista, mut välillä tulee puhuttua kyll tuhmiakin. Ja huom mieheni tietää tästä, hän vaan naureskelee. Koska tietää ettei se päädy mihinkään. Meillä on ainakin toisiamme kohtaan luottamus kunnossa.
Hän ei kertaakaan ole ollut pahoillaan, jos olen shatissa. Ja hän kyllä tietää aina, kun siellä käyn. Yhteen väliin oli, että olin siellä joka ilta, kun lapset ja mies oli mennyt nukkumaan. Meillä mies kysyykin aina välillä, et olikos mielenkiintoisia ihmisiä illalla shatissa.
Mut jos luottamus ei ole kunnossa, niin siitähän tulee väkiselläkin vainoharhaseksi. Voitko kuvitella miehesi siihen tilanteeseen, jolloin hän oikeasti menis pettämään sinua, voisiko hän tehdä sen teidän perheelle. Siinä on kysymys jota tulisi miettiä, kuinka hyvin tunnet miehesi.
Paha sanoa, olen ajatellut että tuo on viatonta, mutta kyllä se silti tuntuu ikävältä, varsinkin kun mies kehuu näitä tyyppejä. En osaa ajtella että hän pettäisi, mutta kun on joutunut pettymään elämässä niin monia kertoja kuin minä, niin väkisinkin luottamus muihin on aika huonona, ilman hyvää syytäkin. =(
En tiedä kuinka tarkkaan luit tekstiä mutta epäluulojahan se herättää jos mies sulkee shatti ikkunan aina kun saavun lähelle. Ehkä en olisi niin "ylireagoiva" jos hän olisi avoimempi asiassa. Lisäksi hän on tallentanut chattikamujen kuvia koneelle jne... Sinä et kuitenkaan niin varmaankaan tee?... Lisäksi tiedän että hän on tekstaillut joidenkin naispuolisten kanssa, tarkkaan en tiedä että mitä. Olen siis miettinyt ja miettinyt ja mietin varmasti paljon, mitä hän oikein puuhaa ja miksi hän tekee kuten tekee. Vaikka en usko että hän fyysisesti koskaan tekisi mitään, niin kuitenkin epäilyksen kipinä kytee, ja saa minut ehkä normaalia vainoharhaisemmaksi.
Luin kyllä tekstin tarkkaan. Mutta toisaalta minä en kyllä piilottele mieheltäni juttuja mitä shatissa juttelen, jos se nyt sattuu siihen tulemaan, mutta yleensä hän nukkuu. Ja kenenkään kanssa en ole puhelinnumeroita vaihtanut, enkä toisaalta myöskään kehu heitä, jos ne nyt sattuu niin ihania olemaankin. Se vaan satuttaisi toista.
Mut kerronpa sinulle yhen jutun. Meillä oli tuossa vähän aikaa sitten aika huolestuttava tilanne parisuhteessa. Minä en halunnut mieheni läheisyyttä olenkaan, en halunnut häntä edes lähelleni. Tunsin jotenkin että hän ei osaa ollenkaan ajatella minun kannalta näitä asioita, mitä on naiselle tärkeää. Eli huomioiminen jollakin tapaa ja hän teki niin älyttömästi töitä, että olin kotona aina yksin lapsien kanssa.
Niin siitä shattissa käymisestä tuli tavallaan "seksin" korvike, sieltä sain miehiltä jotain mitä en voinut kotoa saada. Siellä oli mukavia ihmisiä joiden kanssa jutella ihan arkipäivää liittyvistä asioista.
Mutta nyt kun puhuttiin asioista, menee paremmin. Tuntuu että rakastuin mieheeni uudestaan, nyt taas elämä hymyilee. Mutta kuinka kauan sitä en voi tietää.
Mutta yleensä se ,että puhuu ja sinua todella kuunnellaan ja ymmärretään auttaa asiaa.
Piti minunkin miehelleni melkein rautalangasta vääntää asiat, niin että hän sitten ymmärsi. Olisiko teidänkin hyvä pitää ns. paleveri asioista.
Meillä oli melkein puoli vuotta aikaa, jolloin ei hoidettu parisuhdettamme, siinä jo kysyinkin mieheltäni. Haluatko, että meidän rakentavan yhteistä elämää vielä. Mies vastasi siihen, haluan. Sanoin, mutta ei tämä pysy kasassa jos minun täytyy yksin kaikki yrittää pitää pystyssä. Siihen kuuluu lapsien hoito, ruuan laitto, pyykin pesu, siivous, kaupassa käynnit, juoksevien asioiden hoito jne..... ja sitten pitäisi vielä illalla olla hyvä rakastajakin. Jo alkoi mennä minun voimavarani melko loppuun.
Mutta asioista kun keskustelimme monta iltaa, aina kun lapset olivat nukkumassa. Huomasimme taas kuinka ihanalta tuntuu kun toinen on niin lähellä. Mutta siihen tarvittiin jälleen kaksi, että saatiin asiat taas tärkeysjärjestykseen.
Voimia sinulle, minä neuvoisin teitä puhumaan asiat halki poikki ja pinoon.
Todella ikävää että miehesi toimii noin :( Minulle jäi epäselväksi onko miehesi itse kertonut asiasta sinulle, vai huomasitko kirjoittelun ensin itse?(vaikka hän nyt sitä yrittääkin peitellä) Täytyy sanoa että itse en oikein hyväksyisi asiaa, vaikka toisaalta miehesihän ei käy varsinaisesti vieraissa.. MUTTA SILTI!! Täytyy myös rehellisesti sanoa miksi juuri tämä asia osui silmääni erityisesti.. olen työympäristössä törmännyt mieheen joka istui kaikki päivät chatissa (työajalla!) vaikka hänellä(kin) on perhe..en tiedä vaikka puhuisimmekin samasta henkilöstä! Pidemmän päälle tilanne syö sinua ja itsetuntoasi eniten! Koittakaa keskustella asiasta, kysy häneltä esim. miltä hänestä tuntuisi jos sinä tekisit samoin!?! Voimia yritykselle selvittää asia, ja ajattele ennen kaikkea omaa ja lapsesi hyvinvointia vaikka yksinäisyys onkin pelottava asia!!!
useimmin tällaiseen omavaltaiseen nuorten naisten ja seksikuvien katseluun ja chattailuun. Pitävät sitä etuoikeutettuna ja ovat samalla niin älyttömän tyhmiä, etteivät tajua loukkaavansa sitä omaa tyttökaveria. Jopa tekevät sitä työpaikalla, kun se on niin kivaa. Nää jätkät ovat kuin keskenkasvuisia. Pitäkää pintanne tytöt. Tehkää selväksi kundikavereillenne mikä loukkaa ja se on loputtava. Sama kuin ei riittäisi ollenkaan tälle kundille, vaan sen pitää etsiä jostain lisäseuraa. Se on sitten eri juttu jos hauskaa pidetään yhdessä.