Meillä siis niin, että minä en polta, mutta toinen polttaa. Suhteen alussa ei haitannut tuo savuttelu, mutta nyt vuosien yhdessä olon jälkeen olen alkanut tuntea syvää inhoa tupakan hajua kohtaan, koko ajan enemmän. Minua ärsyttää myös miltei kaikki tupakkaan liittyvät asiat: ne tietyt tilanteet kun toisen on pakko vetää esim. "ruokarööki", tai "ennen kauppaan sisään menoa rööki" tai "kun tulen rapusta ulos rööki" jne. Siis nimenomaan se, että on ihan pakko juuri näissä tilanteissa AINA saada se rööki, ei ole poikkeuksia.
Keskustelu on katkonaista, kun aina välillä pitää mennä vetään rööki. Kun tapahtuu jotain kivaa, rööki. Kun joku harmittaa, se on röökin paikka. Jos tupakit on loppu, niin kaikki on huonosti, eikä mihinkään voi keskittyä, ei, ennen kuin on saanut röökiä. Mennään johonkin, tärkeintä on, että on tarpeeksi röökiä. AARGH!
Ja se, että suuteleminen on vastenmielistä sen hajun ja MAUN takia, yök. Ja toinen haisee koko ajan vaatteiltaan ja hiuksiltaan röökille, ja kun se tarttuu myös minun vaatteisiini ja petivaatteisiin se haju. Parvekkeelta tulee joka kerta (siis n. 10 krt illassa) hajut sisälle.
Ongelmahan tässä on, että ei mulla ole oikeutta sanoa toiselle että lopeta tupakointi. On kyllä yrittänyt itse, mutta epäonnistunut joka kerta yrityksessään. Olen ilmaissut epäsuorasti sopivassa tilanteessa, että tupakka on vastenmielistä ja haitallista (en siis hänelle suoraan), mutta hän otti sen heti henkilökohtaisesti ja suuttui. Muistaakseni kyse oli jostain parveketupakoimisen kieltämisestä aikoinaan kun siitä alettiin puhumaan ensimmäisen kerran. Itse koin sen ok asiana, ja hänen mielestään suomessa kielletään kaikki ja holhotaan yms. blaablaa. Joten jos sanoisin suoraan mielipiteeni ja inhoni, niin tulisi aika kova riita varmaan.. Eikä varmana saisi sitä lopettamaan, koska onhan se jo tiedossa, että jos joku kokee että sitä kielletään, niin ei varmaan lopeta. Sitä kun pitää itse haluta.
Tunteeni eivät ole muuttuneet häntä kohtaan, ainoastaan tupakka on mulle se issue. mitä neuvoisitte, pitääkö tupakki vaan hyväksyä? Vai kysyä että rööki vai minä?
Ja vielä ihan selvennykseksi: en ole täällä mollaamassa tupakoitsijoita, vaan hakemassa näkemyksiä tilanteesta ja mielenkiinnolla kuulisin vastaavan ongelman kanssa olevilta mielipiteitä.
Keskustelu on katkonaista, kun aina välillä pitää mennä vetään rööki. Kun tapahtuu jotain kivaa, rööki. Kun joku harmittaa, se on röökin paikka. Jos tupakit on loppu, niin kaikki on huonosti, eikä mihinkään voi keskittyä, ei, ennen kuin on saanut röökiä. Mennään johonkin, tärkeintä on, että on tarpeeksi röökiä. AARGH!
Ja se, että suuteleminen on vastenmielistä sen hajun ja MAUN takia, yök. Ja toinen haisee koko ajan vaatteiltaan ja hiuksiltaan röökille, ja kun se tarttuu myös minun vaatteisiini ja petivaatteisiin se haju. Parvekkeelta tulee joka kerta (siis n. 10 krt illassa) hajut sisälle.
Ongelmahan tässä on, että ei mulla ole oikeutta sanoa toiselle että lopeta tupakointi. On kyllä yrittänyt itse, mutta epäonnistunut joka kerta yrityksessään. Olen ilmaissut epäsuorasti sopivassa tilanteessa, että tupakka on vastenmielistä ja haitallista (en siis hänelle suoraan), mutta hän otti sen heti henkilökohtaisesti ja suuttui. Muistaakseni kyse oli jostain parveketupakoimisen kieltämisestä aikoinaan kun siitä alettiin puhumaan ensimmäisen kerran. Itse koin sen ok asiana, ja hänen mielestään suomessa kielletään kaikki ja holhotaan yms. blaablaa. Joten jos sanoisin suoraan mielipiteeni ja inhoni, niin tulisi aika kova riita varmaan.. Eikä varmana saisi sitä lopettamaan, koska onhan se jo tiedossa, että jos joku kokee että sitä kielletään, niin ei varmaan lopeta. Sitä kun pitää itse haluta.
Tunteeni eivät ole muuttuneet häntä kohtaan, ainoastaan tupakka on mulle se issue. mitä neuvoisitte, pitääkö tupakki vaan hyväksyä? Vai kysyä että rööki vai minä?
Ja vielä ihan selvennykseksi: en ole täällä mollaamassa tupakoitsijoita, vaan hakemassa näkemyksiä tilanteesta ja mielenkiinnolla kuulisin vastaavan ongelman kanssa olevilta mielipiteitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, toi on kyllä paha. Nimittäin mä itse poltan, ja en lopettaisi kenenkään toisen pyynnöistä, mutta tunnistan ongelman, kun poltan vähän. Mun kaikki miehet on myös polttaneet, mutta yksi oli tuollailailla tosi riippuvainen röökistä. Eli itse en polta noin paljoa, enkä joka väliin sitä tarvii, mutta siis muakin kävi vituttamaan se, että heti herätessä jo tarttee polttaa! Siis, että aamusta saakka, ja just toi että joka tilanteessa...
Itse en ole muuten mitenkään suutelemista kokenut vastenmielisenä, en edes silloin kun en polttanut, röökin takia, mutta toi riippuvaisuuden ylimeno on rasittavaa. Että se röökin polttokin pitäs pitää kohtuudessa eikä joka hetki kyssämässä eikä etenkään aamusta saakka.
Jaa niin, että mitä sille voi tehdä... Jaa-a. Ei kai mitään. Yhdellä tyypillä oli jo selkee keuhkoahtauma ja impotenssi, eikä sen mielestä tupakalla ollut mitään tekemistä asian kanssa. Kun riittävästi ittelleen selittelee, niin pystyy vetään 3 askia päivässä ja pitää keuhkosyöpää kohtalona.. Sitä juurikin se riippuvuus on.
Ja se lopettaminen on ihan veen vaikeeeta. Mä olen taistellut tieni tänne ns. vähän polttaviin, mutta lopettaminen... Nou tänx. Minkä teet, en tiedä. En todellakaan osaa sanoa.
Tupakkaa kuluu n. 20 kpl/päivä, joten kyllä aika tiuhaan hän niitä polttelee, kun ottaa huomioon että nukkumiseenkin kuluu n. 8 h/vrk.
Itse olen ratkaissut asian niin, että en ole hänelle alkanut moralisoimaan, saarnaamaan tms., mutta sellainen sääntö meillä on, että sisällä ei polta kukaan. Kyllä sen sitten talvipakkasilla huomaakin tupakin menekissä : D. Koska en itse polta, minun mielestä olisi kohtuutonta vaatia kärsimään tupakansavusta, eikä hän sitä ole vaatinutkaan koskaan.
En oikein muuta osaa sanoa kuin joko kärsit hiljaa asiasta tai riidan uhallakin alat asiasta puhumaan. Mutta sanoisin 30 vuoden kokemuksella, että miehet ovat niin lapsellisia, että pelkästä uhmasta hän saattaa alkaa polttamaan entistä enemmän.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8636293
Yllä olevassa linkissä on yksi todennäköisesti tupakoijan puolustus puhe ja siihen vastaukseni.
Tupakointi on pahemmanlaatuinen addiktio joten tunnereaktiot siihen voivat olla voimakkaitakin, hän ei lopeta tupakointia ellei sitä itse halua.
Avopuolisoni ei polta tai ei ole koskaan oikeastaan polttanutkaan, enkä sen puoleen ole minäkään.
Auts! Vastaan kun itsellä kokemusta entisenä tupakoijana. Nyt olen ollut jo lähes 10 vuotta polttamatta, sitä ennen tuli tupakoitua ihan tarpeeksi : )
Lopettaminen ei onnistu jos ei itse ole motivoitunut, toisen on turha vaatia. Ja silti tupakoinnin lopettaminen ei ole helppoa...
Parisuhteessa silloinen tupakointini ei koskaan haitannut, vaikka kumppani ei tupakoinut. Nyt ihmettelen, että miksi? Koska itse en halua tupakoivaa kumppania, sori vaan. Tiedän paheesta voi päästä eroon, mutta
se on kuitenkin este "jatkolle".
Joten ap joko hyväksyy tupakoinnin tai yrittää kannustamalla ja puhumalla saada mies luopumaan tupakoinnista. Painostus ei auta :)
Ok, kiitos vastauksista. Täytyy varmaan hiljaa toivoa, että uusi sauhuttelun lopettamisyritys tulisi pian ja tällä kertaa onnistuisi.. Koska en mielestäni voi sanoa mitään kun kerran ihana kumppanini sattuu olemaan tupakoitsija ja aloin silti seurustelemaan hänen kanssaan. Eri asia olisi, jos hän olisi aloittanut tämän seurustelun aikana. Silloin voisi olla ihan jo oikeus kertoa mielipiteensä asiasta, koska röökaaminen on niin iso ja hallitseva juttu kuitenkin suhteessa, kuten alkuperäisestä kirjoituksestani käy ilmi. Eikä siinä ollut kuin murto-osa esimerkkejä miten se vaikuttaa...