selkänikamien luudutus yhteen

HYVÄ ÄÄLIÖ-JÄSENKORJAAJA. Taivutuskuvien perusteella tämä nikaman luiskahtaminen ontodettu ja tämä tarkoittaa vissiin sitä että nikama on liikkuva eli in-stabiili. Näin ollen jos joku tietämätön juoppuhullu koskee pikkurillillänsäkkin tuollaiseen selkään on siinä jo vaaratilanne. Kun nikama liikkuu myös nikamakaaret joutuvut kovan paineen alaiseksi ja vaarana on että ne ahtauttavat hermot vielä lisää tai jos ovat vielä kunnossa voi herra TM tai JH vaikkapa kuuluisalla plasebotempputempautuksella eli method holma tekniikkaa käyttäen murtaa ne pirstaileksi. "PERSKYNKKÄ "linja voi myös tehdä hallaa kun tiedän että jäsenkorjaaja suorittaa muutaman muun tempauksen tämän "perskynkän" ohella. Ed viestisi hoidettu olisi voinut aiheuttaa viestiketjun aloittajalle hermovaurion. Toi ehdin pelastaa kaverin "perskynkältä".

Viestin kirjoittaja haluan hieman kertoa lisää kun oli kiirus eilen aloittaa tämä ketju. Eli yläasteikäisenä koettu kasvu pyrähdys veti selän mutkalle joka suuntaan (skolioosi) ja pituutta tuli sit sen 190 loppujen lopuksi ja selän malli todella s. Notko kun mikäkin ja oireillut 15 vuotta. Muutamia vuosia nostellut punttia ja kivut pahentuneet koko ajan ja turha väitellä oikeasta nostotavasta.

Tänä vuonna kipu mennyt aivan mahdottomaksi. Eteenpäin kumartaessa meinaa lähteä jalat alta ja etenkin astianpesukonetta täyttäessä tai muussa vastaavassta missä joutuu jännittään selkää tulee hetkessä todella kova kipu. Sit pakko maata vartti, seisoa ei pysty. Työntekokin mahdottomuus täl hetkel.

Alkoi harmittaan ja tk:n kautta lähete ortopedille missä oppilaat totesivat selkä suorana otettujen röntgenkuvien perusteella että ei sille tarvi mitään tehdä ja antoi burana reseptin. Haistatin hyvät kesän jatkot ja söin purkin buranaa. No niistä ei apua.

Takaisin tk, vahvempaa lääkettä, mistä tosin ei myöskää apua ja vatsahaavaa odotellessa lähete fysiatrille. Tutki ja totesi heti yliliikkuvuuden ja tilas taivutuskuvat selästä, niin kuin olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Soitti perään ja sanoi että kaikki ok. Aloin inttämään vastaan että olen nähnyt kuvat itse että se alin nikama näytti oudolta. Sit se soitti perään että joo, radiologi ollut "vähän" huolimaton lausunnossaan, sulla tulee nikama melkein sentin pihalle taivuttaessa ja kehui että sopii täysin yhteen mun kivun kuvauksen kanssa. Oli ehkä voittaja fiilis kun joutui tekemään lääkärin työn.

Kunnallinen ei tosin mitään suostu tekeen noin vaan eli odotetaan ens vuoteen fysioterapeutin aikaa ja siitä tuskin voi olla apua enää joten lisää tietoa leikkauksen toipumisajoista ja huonoista puolista.

Yksityispuolelta pääsis nopeastikin moiseen mutta haluan kuulla miten ihmiset on oikeasti saaneet apua siitä ennen kuin lähdetään leikkaan. Kyllä se edessä on kun alkaa haittaamaan jokapäiväistä elämää liikaa tämä kipu.

lisää vastauksia!! kirjoitti:

Viestin kirjoittaja haluan hieman kertoa lisää kun oli kiirus eilen aloittaa tämä ketju. Eli yläasteikäisenä koettu kasvu pyrähdys veti selän mutkalle joka suuntaan (skolioosi) ja pituutta tuli sit sen 190 loppujen lopuksi ja selän malli todella s. Notko kun mikäkin ja oireillut 15 vuotta. Muutamia vuosia nostellut punttia ja kivut pahentuneet koko ajan ja turha väitellä oikeasta nostotavasta.

Tänä vuonna kipu mennyt aivan mahdottomaksi. Eteenpäin kumartaessa meinaa lähteä jalat alta ja etenkin astianpesukonetta täyttäessä tai muussa vastaavassta missä joutuu jännittään selkää tulee hetkessä todella kova kipu. Sit pakko maata vartti, seisoa ei pysty. Työntekokin mahdottomuus täl hetkel.

Alkoi harmittaan ja tk:n kautta lähete ortopedille missä oppilaat totesivat selkä suorana otettujen röntgenkuvien perusteella että ei sille tarvi mitään tehdä ja antoi burana reseptin. Haistatin hyvät kesän jatkot ja söin purkin buranaa. No niistä ei apua.

Takaisin tk, vahvempaa lääkettä, mistä tosin ei myöskää apua ja vatsahaavaa odotellessa lähete fysiatrille. Tutki ja totesi heti yliliikkuvuuden ja tilas taivutuskuvat selästä, niin kuin olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Soitti perään ja sanoi että kaikki ok. Aloin inttämään vastaan että olen nähnyt kuvat itse että se alin nikama näytti oudolta. Sit se soitti perään että joo, radiologi ollut "vähän" huolimaton lausunnossaan, sulla tulee nikama melkein sentin pihalle taivuttaessa ja kehui että sopii täysin yhteen mun kivun kuvauksen kanssa. Oli ehkä voittaja fiilis kun joutui tekemään lääkärin työn.

Kunnallinen ei tosin mitään suostu tekeen noin vaan eli odotetaan ens vuoteen fysioterapeutin aikaa ja siitä tuskin voi olla apua enää joten lisää tietoa leikkauksen toipumisajoista ja huonoista puolista.

Yksityispuolelta pääsis nopeastikin moiseen mutta haluan kuulla miten ihmiset on oikeasti saaneet apua siitä ennen kuin lähdetään leikkaan. Kyllä se edessä on kun alkaa haittaamaan jokapäiväistä elämää liikaa tämä kipu.

Lue lisää

sinua ei saa manipuloida ketään. ei ainakaan Selkäsivujen mainostamat tahot ;ovat huijareita. konservatiivisesti hoitaessa on mahdollisuus että välilevy kuivuu kasaan ja nikimat luutuvat toisiinsa kiinni spontaanisesti.siksi julkisesti mielummin ottavat konservatiivisen kannan sillä jos hermoaukko arpeutuu leikkauksen jälkeen olet kusessa ja toinen leikkaus on jo huomattvasti vaikeampi

lisää vastauksia!! kirjoitti:

Viestin kirjoittaja haluan hieman kertoa lisää kun oli kiirus eilen aloittaa tämä ketju. Eli yläasteikäisenä koettu kasvu pyrähdys veti selän mutkalle joka suuntaan (skolioosi) ja pituutta tuli sit sen 190 loppujen lopuksi ja selän malli todella s. Notko kun mikäkin ja oireillut 15 vuotta. Muutamia vuosia nostellut punttia ja kivut pahentuneet koko ajan ja turha väitellä oikeasta nostotavasta.

Tänä vuonna kipu mennyt aivan mahdottomaksi. Eteenpäin kumartaessa meinaa lähteä jalat alta ja etenkin astianpesukonetta täyttäessä tai muussa vastaavassta missä joutuu jännittään selkää tulee hetkessä todella kova kipu. Sit pakko maata vartti, seisoa ei pysty. Työntekokin mahdottomuus täl hetkel.

Alkoi harmittaan ja tk:n kautta lähete ortopedille missä oppilaat totesivat selkä suorana otettujen röntgenkuvien perusteella että ei sille tarvi mitään tehdä ja antoi burana reseptin. Haistatin hyvät kesän jatkot ja söin purkin buranaa. No niistä ei apua.

Takaisin tk, vahvempaa lääkettä, mistä tosin ei myöskää apua ja vatsahaavaa odotellessa lähete fysiatrille. Tutki ja totesi heti yliliikkuvuuden ja tilas taivutuskuvat selästä, niin kuin olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Soitti perään ja sanoi että kaikki ok. Aloin inttämään vastaan että olen nähnyt kuvat itse että se alin nikama näytti oudolta. Sit se soitti perään että joo, radiologi ollut "vähän" huolimaton lausunnossaan, sulla tulee nikama melkein sentin pihalle taivuttaessa ja kehui että sopii täysin yhteen mun kivun kuvauksen kanssa. Oli ehkä voittaja fiilis kun joutui tekemään lääkärin työn.

Kunnallinen ei tosin mitään suostu tekeen noin vaan eli odotetaan ens vuoteen fysioterapeutin aikaa ja siitä tuskin voi olla apua enää joten lisää tietoa leikkauksen toipumisajoista ja huonoista puolista.

Yksityispuolelta pääsis nopeastikin moiseen mutta haluan kuulla miten ihmiset on oikeasti saaneet apua siitä ennen kuin lähdetään leikkaan. Kyllä se edessä on kun alkaa haittaamaan jokapäiväistä elämää liikaa tämä kipu.

Lue lisää

Mulla sama, kumartuessa tuli kipukohtaus joka oli sellainen et taju meinasi lähteä, tosin en päässyt edes sinne sänkyyn pitkälleen vaan piti jäädä siihen missa satui olemaan... hengityskin sattui.

Avainsana tuossa on nyt se että olet itse aktiivinen. Kerrot kuinka paljon sattuu, kuinka paljon rajoittaa. Ei se nikama sieltä omalle paikalle enää osaa ja jäädä paikoilleen, jos vuosikausia odottelee kivuissaan niin sit se luutuu mihin sattuu. Ei tosin liiku enää, mutta saattaa ihan yhtä lailla hermoa painaa. Hermovauriot on vaan sitä ennen jo tullut... en muista, mut olikohan se et puolessa vuodessa alkaa ne vauriot syntyä. Ei välttämättä jää koko iäksi, mutta melkoisella varmuudella. Vaikka sitten ei nikama enää liiku, niin hermovauriot on ja ja pysyy. Sitä kipua kun ei edes lääkkeillä saa pois.

Pystytkö olemaan töissä ollenkaan? Tarvitsetko vahvoja lääkkeitä? Jos pystyy olemaan töissä ja ei tarttee opiaatteja, lääkärit ei vielä kovin tosissaan ota (leikkauksen kannalta). Vaikka siis kunnon diagnoosit siis olisikin. Mä en pystynyt olee töissä, en nostamaan, kumartumaan, en istumaan ja vahvoilla lääkkeillä sain kyllä kipua pois. Onko sulla mitään hermo-oireita? Siis ihmetuntemuksia reisissä, pakaroissa, pohkeissa, jalkaterissä? Läpsyykö jalka? Siriseekö jalat, tuleeko sähköiskuja? Puutuuko? Yleensä lekurit sitten ottavat todella tosissaan jos pidätyskyky menee tai reistailee, mutta sitä enne saa pärjätä pitkään tai olla aktiivinen kuten minä, ja pääsin nopeeta leikkaukseen ilman pidätyskyvyn menetystä.

Mulla oli kyllä paikat puutuneena enemmän ja vähemmän, kaiken maailman hermo-oireita. Kun oli päätetty et leikkamalla hoidetaan, ja halusin leikkauksen mahd. pian, soitin joka viikko jononhoitajalle ja kerroin lisääntyneistä oireista.

Eli yhteys siihen fysiatriin kerrot hälle kaiken (jos tuntuu et niitä oireita tosiaan on liikaa kestää loppuelämä), ja pyydät lähetteen ortopedille. Ortopedi sit päättää et leikataanko vai ei. Kunnallisella puolella tosin sit hiukan kestää, mut sen takia täytyykin itse tehdä oma osuutensa ;-)

tyytyväinentytsä kirjoitti:

Mulla sama, kumartuessa tuli kipukohtaus joka oli sellainen et taju meinasi lähteä, tosin en päässyt edes sinne sänkyyn pitkälleen vaan piti jäädä siihen missa satui olemaan... hengityskin sattui.

Avainsana tuossa on nyt se että olet itse aktiivinen. Kerrot kuinka paljon sattuu, kuinka paljon rajoittaa. Ei se nikama sieltä omalle paikalle enää osaa ja jäädä paikoilleen, jos vuosikausia odottelee kivuissaan niin sit se luutuu mihin sattuu. Ei tosin liiku enää, mutta saattaa ihan yhtä lailla hermoa painaa. Hermovauriot on vaan sitä ennen jo tullut... en muista, mut olikohan se et puolessa vuodessa alkaa ne vauriot syntyä. Ei välttämättä jää koko iäksi, mutta melkoisella varmuudella. Vaikka sitten ei nikama enää liiku, niin hermovauriot on ja ja pysyy. Sitä kipua kun ei edes lääkkeillä saa pois.

Pystytkö olemaan töissä ollenkaan? Tarvitsetko vahvoja lääkkeitä? Jos pystyy olemaan töissä ja ei tarttee opiaatteja, lääkärit ei vielä kovin tosissaan ota (leikkauksen kannalta). Vaikka siis kunnon diagnoosit siis olisikin. Mä en pystynyt olee töissä, en nostamaan, kumartumaan, en istumaan ja vahvoilla lääkkeillä sain kyllä kipua pois. Onko sulla mitään hermo-oireita? Siis ihmetuntemuksia reisissä, pakaroissa, pohkeissa, jalkaterissä? Läpsyykö jalka? Siriseekö jalat, tuleeko sähköiskuja? Puutuuko? Yleensä lekurit sitten ottavat todella tosissaan jos pidätyskyky menee tai reistailee, mutta sitä enne saa pärjätä pitkään tai olla aktiivinen kuten minä, ja pääsin nopeeta leikkaukseen ilman pidätyskyvyn menetystä.

Mulla oli kyllä paikat puutuneena enemmän ja vähemmän, kaiken maailman hermo-oireita. Kun oli päätetty et leikkamalla hoidetaan, ja halusin leikkauksen mahd. pian, soitin joka viikko jononhoitajalle ja kerroin lisääntyneistä oireista.

Eli yhteys siihen fysiatriin kerrot hälle kaiken (jos tuntuu et niitä oireita tosiaan on liikaa kestää loppuelämä), ja pyydät lähetteen ortopedille. Ortopedi sit päättää et leikataanko vai ei. Kunnallisella puolella tosin sit hiukan kestää, mut sen takia täytyykin itse tehdä oma osuutensa ;-)

Lue lisää

Kiinnostaa kuulla miten leikkaus meni ja etenkin se toipuminen ja muu.

Kyllä sinne leikkaukseen pääse yksityisen kautta todella äkkiä. Kaverilla oli välilevyn pullistuma 1.5vuotta ja tk:ssa oltiin vaan rgt-kuvien jälkeen et ei mitää vikaa. Kävi sit yksityisellä, het magneettiin ja leikkaus 2 viikon päästä. Nyt selkä parempi kuin ikinä.

Töitä ei (onneksi) tällä hetkellä ole, niistä kun mitään tulisikaan. Lääkityksenä on joku voltarenin tapainen mutta ei niistä apua ole kun se kipu helpottaa ennen kuin lääke alkaa vaikuttaa ja niit ei saanut syödä koko aikaa. Tramalit sun muut taas koukuttavat ja väsyttävät sun muuta mut ei olis huono jos alkais valittaa kipuja niin että sais niitä, voisivat vaikka uskoa että sattuu.

Jalkoihin ei säteile, siksipä ne ei pidä kiirettä. Sanoivat että jos ei oo voimattumuutta jaloissa, se on ihan hyvä. Tosin niin kuin sanoit et kun jaloista menee voima, hermovaurioit jo syntyneet, vai?

Se fysiatri tosiaan sanoi että eka täytyy käydä siellä fysioterapiassa(aika menee ens vuoden puolelle) ja jos siitä ei ole apua, sit kysytään ortopediltä. Niin ja alkuun kaikki oli kuulemma vaan kiinni huonoista syvistä vatsalihaksista ja lihaskireydestä. Käyn edelleen salilla koko ajan. Kyykkyä ei pysty tekeen ja maastavetokin tökkii aika lujaa. yleensä kaikki liikkeet mis voi istua hyvin tai maata niin menevät. Selkätreeneissäkin itku meinaa tulla kun alaselkä on niin tulessa, sit vaan lattialle ja jalat penkille tai vastaavaa. Vartti ja taas pystyy jatkamaan. Mut niin kauan kuin vaan seisoo, kipu ei hellitä ikinä.

Poika on vuoden ikäinen niin täytyy sanoa että vaipanvaihto jutut etukenossa ja pojan nostelu käy välillä liian vaikeaksi. Suorassa seisten menee kyllä vaikka olis täysvarustepakkaus selässä mut kumartelu ilman mitään painoja tai se astianpesukoneen täyttö, avot, vittu sitä kipua.

Mut kipu on vaan alaselässä, het häntäluun yläpuolella, oliskohan ollut juuri alin nikama mitä sieltä pyrkii ulos. Et huonommin voisi olla :)

kirjoittaja jatkaa ! kirjoitti:

Kiinnostaa kuulla miten leikkaus meni ja etenkin se toipuminen ja muu.

Kyllä sinne leikkaukseen pääse yksityisen kautta todella äkkiä. Kaverilla oli välilevyn pullistuma 1.5vuotta ja tk:ssa oltiin vaan rgt-kuvien jälkeen et ei mitää vikaa. Kävi sit yksityisellä, het magneettiin ja leikkaus 2 viikon päästä. Nyt selkä parempi kuin ikinä.

Töitä ei (onneksi) tällä hetkellä ole, niistä kun mitään tulisikaan. Lääkityksenä on joku voltarenin tapainen mutta ei niistä apua ole kun se kipu helpottaa ennen kuin lääke alkaa vaikuttaa ja niit ei saanut syödä koko aikaa. Tramalit sun muut taas koukuttavat ja väsyttävät sun muuta mut ei olis huono jos alkais valittaa kipuja niin että sais niitä, voisivat vaikka uskoa että sattuu.

Jalkoihin ei säteile, siksipä ne ei pidä kiirettä. Sanoivat että jos ei oo voimattumuutta jaloissa, se on ihan hyvä. Tosin niin kuin sanoit et kun jaloista menee voima, hermovaurioit jo syntyneet, vai?

Se fysiatri tosiaan sanoi että eka täytyy käydä siellä fysioterapiassa(aika menee ens vuoden puolelle) ja jos siitä ei ole apua, sit kysytään ortopediltä. Niin ja alkuun kaikki oli kuulemma vaan kiinni huonoista syvistä vatsalihaksista ja lihaskireydestä. Käyn edelleen salilla koko ajan. Kyykkyä ei pysty tekeen ja maastavetokin tökkii aika lujaa. yleensä kaikki liikkeet mis voi istua hyvin tai maata niin menevät. Selkätreeneissäkin itku meinaa tulla kun alaselkä on niin tulessa, sit vaan lattialle ja jalat penkille tai vastaavaa. Vartti ja taas pystyy jatkamaan. Mut niin kauan kuin vaan seisoo, kipu ei hellitä ikinä.

Poika on vuoden ikäinen niin täytyy sanoa että vaipanvaihto jutut etukenossa ja pojan nostelu käy välillä liian vaikeaksi. Suorassa seisten menee kyllä vaikka olis täysvarustepakkaus selässä mut kumartelu ilman mitään painoja tai se astianpesukoneen täyttö, avot, vittu sitä kipua.

Mut kipu on vaan alaselässä, het häntäluun yläpuolella, oliskohan ollut juuri alin nikama mitä sieltä pyrkii ulos. Et huonommin voisi olla :)

Lue lisää

Leikkaus siis mulla onnistui täydellisesti, noin 20 cm arpi selässä, haava parantui nopeeta ja niin koko selkäkin. Saikkua 4 kk. 3 kk ei saanut nostaa kuin max 10 kg, tai minkä selkä kesti 2-5 kg oli mulla maksimi. Selänkiertoja ei saanut tehdä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen eikä saanut ollenkaan kumartua. Joten olin oman äitini hoidettavana kun ei edes kenkiä tai sukkia saanut itse päälle. Sairaalassa olin viikon melko tuskissa, mutta jo neljäntenä päivänä sielläkin kävelin ilman keppejä. Kolme viikkoa vahvoja särkylääkkeitä leikkauksen jälkeen, sitten vain vierottauduin siitä vahvimmasta.

Yksityisen kautta kyllä pääsee nopeeta, jos vaan on varaa. Mulla ei edes vakuutus olisi korvannut tuota leikkausta kun olisi ollut niin kallis (mulla korvauksen raja noin 20 000e). Ja onneksi julkisella puolella halusivat melko nopeeta sitten leikata. Mitä nopeammin leikataan, sitä parempi tulos.

Mulla oli alussa Voltarenia, buranaa ja tulehduskipulääkkeitä. Sitten kun kivut ja hermo-oireet iskivät todella päälle (noin 6 kk oireiden alkamisesta) siirryin tramaliin ( tulehdukipulääkettä ihan koko ajan). Tramal ei kyllä väsyttänyt, vaan päinvastoin! Olin niin energinen ja lähes kivuton ettei elämä ollut koskaan ollut niin hauskaa :) Eli oli niistä se euroforinenkin apu, kipujen häviämisen lisäksi. Mutta väsymystä en ole kuullut niiden aiheuttavan? Tosin mulla meni sitten puolen vuoden käytön jälkeen 8 vk kun niistä vieroittauduin, halusin sen tehdä mahdollisimman hitaasti. Ei niihin välttämättä jää ollenkaan riippuvaiseksi, tai jää sitten riippuvaiseksi vain niin et kun annosta vähentää, on koko ajan huono olo. Mut mulla ei mitään taipumuksia riippuvuuksiin joten ei ollut vieroittautumisen aikana mitään kiusauksia jatkaa, halusin vaan päästä eroon.

Ei mullakaan ollut mitään voimattomuutta jaloissa, testien mukaan kaikki ok. Mutta niitä hermotuntemuksia ja satunnaisia puutumisia kylläkin. Ei ne aina vaadi rankkoja puutoksia jalkojen toiminnassa. Niin en tiedä missä vaiheessa ne hermovauriot syntyvät (vakavammat), siinä vaiheessa kun jalka alkaa olla enemmän pelistä pois kun käytössä niin taitaa olla viime tipassa jos on leikkaukseen menossa.

Mä en ole edes treenannut lihaksia, eikä missään vaiheessa otettu kantaa niiden suhteesta siirtymään. Kun on nivelissä yliliikkuvuutta, niin sitä on. Ei ne lihakset sitä siellä paikallaan pidä. Ja mulla on ihan hyvät selkä ja vatsalihakset, mutta ei varmaan kaan lähellekään sellaiset kun sulla jos treenat noin paljon. Joten sillä ei mun mielestä ole tuossa asiassa mitään tekemistä. Jotkut lääkärit saattaa kyllä näin puhua.

Sun kannattaa välttää kaikkia noita liikkeitä missä kipu tulee. Kipuhan tulee siitä kun nikama liikkuu, ja koska selkänikamat ei ole suorassa linjassa ne nikamien päät painavat sitä hermokanavaa lyttyyn. Trapeeksi kovaa kun painaa (tai usein ja pitkään), se hermo alkaa siinä vaurioitua :(

Mulla oli kipu aivan samassa kohdassa, eli L4-L5 -välissä. Siitä oli välilevy kokonaan rappeutunut ja hävinnyt.