Ymmärrän, että tämän viestin sisältö saattaa monien korvaan kuulostaa melko omituiselta ja heikkopäiseltä, mutta olenpahan ainakin rehellinen :)
Avomieheni ihannenainen on hyvin itsevarma ja uskaltaa ja tahtoo olla johtava osapuoli seksissä (ei nyt kuulemma aina tarvitsisi olla, mutta asenne ratkaisee). Olen sellaista käytöstä kokeillut, mutta jostain syystä en pysty siihen, ellen sitten vedä täysillä roolia (olen lahjakas näyttelijä), jolloin mies on tietenkin tietoinen esityksestä. Jostain syystä minua ujostuttaa hirveästi ajatus siitä, että käyttäytyisin itsevarmasti, ajatus aiheuttaa jopa pientä pelkoa. Mieheni ei ole ikinä haukkunut ulkonäköäni, ollaan tosin rehellisesti puhuttu toisten puutteista ja vahvuuksista ulkoisesti ja sisäisesti.
Luulen, että omituinen epävarmuus ja -mukavuus itsevarmaa käytöstä kohtaan on melko helposti selitettävissä sillä, että itsetuntoni lienee keskivertoa alempi. Siihen vaikuttaa mm. 6 vuotta koulukiusausta lapsena ja perheenjäsenet, jotka teini-iässä ollessani jaksoivat muistutella siitä, etten ole viehättävä. Olen käsitellyt asioita varmaan jo 10 vuotta, mutta välillä saan järjettömiä häpeäkohtauksia ulkonäköni suhteen, ihan vaikka keskellä kirkasta päivää. Viimeksi näin painajaista koulukiusaajistani pari viikkoa sitten ja heräsin itkien. Olen ulospäin kuitenkin melko puhelias ja iloinen tyttö, joskus minua on kehuttukin siitä, että olen niin itsevarma ja uskallan olla oma itseni. Kavereita on aina ollut, joskus erittäin moniakin ja saan mielestäni usein positiivista huomiota miehiltä, myös baarien ulkopuolella. Jos minun täysin realistisesti pitäisi ulkonäköäni arvioida, olisin monen mielestä varmaan keskivertonätti, joidenkin mielestä ehkä jonkun verran alle keskiverron, jos rima on korkealla. Enintään muutaman vuoden välein käyn läpi masennusjakson, jolloin häpeä omaa itseä kohtaan täyttää ajatukset ja olen erittäin epävarma. Silloin en pysty olemaan normaalisti muiden ihmisten seurassa.
Jotenkin pelkään, että luulen itsestäni liikoja, jos olen itsevarma. Tuntuu, että se olisi jotenkin väärin. Pelkään myös, etten ole viehättävä, jos käyttäydyn rajusti. Ajattelen jatkuvasti seksiä harrastaessani, miltä mahdan näyttää ja mikä kohta näyttää huonolta. Rakastan seksiä ja olen erittäin halukas (vaikka joka päivä kelpaisi), mutta pystyn nauttimaan siitä täysin siemauksin vain masturboidessani.
No, siinä tuli vuodatusta. Pahoittelen, jos teksti oli sekavaa, sillä olen nauttinut hieman alkoholia näin perjantain kunniaksi :) Onko kellään naisella tai miehellä ollut vastaavia itsetunto-ongelmia seksissä? Minua kiinnostaisi erityisesti kuulla, miten ihmiset ovat onnistuneet parantamaan itsetuntoaan. Mitä tahansa saa vastata, jos jotain tulee mieleen!
Avomieheni ihannenainen on hyvin itsevarma ja uskaltaa ja tahtoo olla johtava osapuoli seksissä (ei nyt kuulemma aina tarvitsisi olla, mutta asenne ratkaisee). Olen sellaista käytöstä kokeillut, mutta jostain syystä en pysty siihen, ellen sitten vedä täysillä roolia (olen lahjakas näyttelijä), jolloin mies on tietenkin tietoinen esityksestä. Jostain syystä minua ujostuttaa hirveästi ajatus siitä, että käyttäytyisin itsevarmasti, ajatus aiheuttaa jopa pientä pelkoa. Mieheni ei ole ikinä haukkunut ulkonäköäni, ollaan tosin rehellisesti puhuttu toisten puutteista ja vahvuuksista ulkoisesti ja sisäisesti.
Luulen, että omituinen epävarmuus ja -mukavuus itsevarmaa käytöstä kohtaan on melko helposti selitettävissä sillä, että itsetuntoni lienee keskivertoa alempi. Siihen vaikuttaa mm. 6 vuotta koulukiusausta lapsena ja perheenjäsenet, jotka teini-iässä ollessani jaksoivat muistutella siitä, etten ole viehättävä. Olen käsitellyt asioita varmaan jo 10 vuotta, mutta välillä saan järjettömiä häpeäkohtauksia ulkonäköni suhteen, ihan vaikka keskellä kirkasta päivää. Viimeksi näin painajaista koulukiusaajistani pari viikkoa sitten ja heräsin itkien. Olen ulospäin kuitenkin melko puhelias ja iloinen tyttö, joskus minua on kehuttukin siitä, että olen niin itsevarma ja uskallan olla oma itseni. Kavereita on aina ollut, joskus erittäin moniakin ja saan mielestäni usein positiivista huomiota miehiltä, myös baarien ulkopuolella. Jos minun täysin realistisesti pitäisi ulkonäköäni arvioida, olisin monen mielestä varmaan keskivertonätti, joidenkin mielestä ehkä jonkun verran alle keskiverron, jos rima on korkealla. Enintään muutaman vuoden välein käyn läpi masennusjakson, jolloin häpeä omaa itseä kohtaan täyttää ajatukset ja olen erittäin epävarma. Silloin en pysty olemaan normaalisti muiden ihmisten seurassa.
Jotenkin pelkään, että luulen itsestäni liikoja, jos olen itsevarma. Tuntuu, että se olisi jotenkin väärin. Pelkään myös, etten ole viehättävä, jos käyttäydyn rajusti. Ajattelen jatkuvasti seksiä harrastaessani, miltä mahdan näyttää ja mikä kohta näyttää huonolta. Rakastan seksiä ja olen erittäin halukas (vaikka joka päivä kelpaisi), mutta pystyn nauttimaan siitä täysin siemauksin vain masturboidessani.
No, siinä tuli vuodatusta. Pahoittelen, jos teksti oli sekavaa, sillä olen nauttinut hieman alkoholia näin perjantain kunniaksi :) Onko kellään naisella tai miehellä ollut vastaavia itsetunto-ongelmia seksissä? Minua kiinnostaisi erityisesti kuulla, miten ihmiset ovat onnistuneet parantamaan itsetuntoaan. Mitä tahansa saa vastata, jos jotain tulee mieleen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
sama ongelma miehenä. Aina en pysty olemaan itsevarma sängys vaikka olen juuri se iloinen, itsevarma, hyvä itsetuntoinen makuuhuoneen ulkopuolella. En vaan tiedä mikä siinä on. Joskus olen ajatellut, että se nautinto tulee kun lakkaa yrittämässä ja olemasta itsevarma sängyssa mutta en kiihotu silloin. Kun olen itsevarma=en rento niin kiihotun ja mahdollisesti laukeen. Muutoin on ongelmia orgasmin saamisessa, mutta keppi seisoo aina kun sekstataan ja haluankin tosi usein seksiä. Muutoin minulla on hyvin samanlainen tausta kuin sinulla ja olen huomannut nyt sen, että läheisessä kontaktissa puolison kanssa nämä kaikki paskat menneisyydestä tulee mieleen ja alkaa vaivata seksin aikana joten en pysty 100%sti keskittyä seksiin.
varsinki tuo "luulen ittestäni liikoja jos olen itsevarma" kuulosti niin minulta! ajattelen vaan et miten tällanen jolla on muutama ylimääränen kilo, vois olla muka jonku mielestä haluttava ja jos käyttäydyn niin että olisin, niin sitten luulen liikoja. osaks voi johtua myös siitä etten ole kroppani kanssa sujut.
että et ole ainoa.. : D
Sama täällä. Mieheni haluaisi, että tekisin aloitteita ja todella haluaisin seksiä. Jotenkin minua kuitenkin hävettää haluaminen ja aloitteiden teko. Jokus olen yrittänyt, ja silloin mieheni on alkanut jutella että "taidat olla aika kiimainen, vai mitä? oletko kiimainen? kerro, oletko?" ja fiilis on laskenut saman tien. Koen suunnatonta häpeää, jos minusta puhutaan noin. Tunnen olevani epäonnistunut ja huono nainen ja alan helposti jopa itkemään. En myöskään osaa oma-aloitteisesti tehdä miehelleni juuri mitään, koska pelkään että olen nolo ja teen kaiken aivan päin helvettiä. seksi menee yleensä hyvin silloin, kun voin rauhassa olla se passiivisempi osapuoli ja tunnen, että minulta ei vaadita tai odoteta mitään. Silloin onnistun jopa nauttimaan ja uskallan muutenkin vähän paremmin.
Olen tiedostanut ongelmani ja mietin usein syitä niihin. Pällimäisenä syynä lienee heikko luottamukseni miehiin. Pelkään, että minua loukataan alueella, joka on minulle hyvin herkkä. Olen nuorempana ollut estottomampi ja kokeilunhaluinen, mutta entiset poikaystäväni ovat kommentoineet tekemisiäni tyyliin "Miksi teet noin, mikset voi tehdä niin?". Esimerkkinä voisi mainita erään exäni esittämän "Miks et sä koskaan tee mitään kun sä laukeet? Ois paljon kivempi jos sä sanoisit vaikka jotain, mut sä vaan haukot henkees!". Tuokin lausahdus loukkasi pahasti ja tunsin oloni riittämättömäksi. pitkään aikaan en edes halunnut enää saada orgasmia. Monesti tunnenkin, että lamaannun täysin, kun minulle esitetään jotain kehitysehdotuksia ja kerrotaan, että pitäisi toimia toisin. En osaa reagoida niihin juttuihin niinkuin normaali ihminen ja tehdä niinkuin toivotaan, vaan menen lukkoon enkä osaa tehdä enää sitäkään, mitä ennen.
Nykyinen mieheni on ensimmäinen, kenelle olen uskaltanut näistä ongelmistani puhua. Jonkun aikaa esitin myös toiveita, että olisimme harrastamatta seksiä vähään aikaan ja nukkuisimme vain vierekkäin ja olisimme muutenkin lähekkäin. Koin, että sellainen läheisyys kasvattaisi luottamusta, oppisimme tuntemaan toisemme ja tuntisin itseni itsevarmemmaksi hänen lähellään. Mieheni on kuitenkin hyvin seksuaalinen, eikä onnistu makaamaan vierelläni ilman, että työntää kätensä housuihini yms. Niinpä tein päätöksen, etten enää kieltäydy seksistä, vaan yritän tehdä parhaani joka kerta. Jospa se tekniikka sitten toimisi, kun toinen ei toiminut. Joskus käykin niin, että vaikken alkuun olisi seksiä yhtään halunnut, se alkaa jossain vaiheessa tuntumaan ihan hyvältä. Ehkä tämä tästä ajan kanssa helpottaa.
Tästä vuodatuksesta tuskin aloittajalle oli ihmeemmin apua. Lähinnä ehkä huomaat, ettet ole yksin pelkojesi kanssa. Toivotan aloittajalle onnea parisuhteeseen ja toivon, että jossain vaiheessa pelot helpottavat ja on helpompaa olla itsevarmempi. Mietin myös sitä, kun aloittaja kerroit osaavasi näytellä hyvin. Entä jos näyttelisit niin kauan, että siitä alkaisi tulla jo rutiininomainen käyttäytymismalli? Voisiko se onnistua niin?
Kaikille tiedoksi! Tuo tunne on kohtalaisen yleinen mutta siitä on mahdollista päästä eroon. Vaatii kyllä ihan pirusti töitä, etenkin ajatuspuolella. Eli jatkuvasti päivän aikana huomioi hyvät puolesi ja asiat jotka meni hyvin. Huonosti menneet jutut käsittele hyvin (mieti miksi ei onnistunut, mitä tapahtui, mitä voit tehdä eri tavalla tulevaisuudessa) ja sitten lakkaa ajattelemasta epäonnistumisia. Kehu itseäsi omassa mielessäsi ja korosta hyviä puoliasi vaikka kuulostaisitkin itserakkaalta keikarilta. Kun ajatuksiin yrittää hiipiä tuo inhottava epävarmuus ja negatiivisuus, ota henkinen nuija (tai tennismailakin toimii :) ) ja nuiji ne jonnekin kauas pois. Näin opit pääsemään eroon ikävistä ajatuksista ja tuomaan miellyttävät pintaan. Varoituksen sana: tämä harjoitus on paljon hankalampi kuin miltä se kuulostaa ja alussa se täytyy tehdä noin joka toinen minuutti KOKO PÄIVÄN AJAN. Mutta vähitellen positiivisten ajatusten hyväksyminen ja mieleen tuominen on helpompaa. Vähitellen alat tuntea itseäsi kauniimmaksi ja alat itse hyväksyä itsesi paremmin. Ja kokeile vaikka pieniä muodonmuutoksia esim. kampaajalla käyntiä ja jos ihmiset kehuvat, älä vain ohita kehuja olan kohautuksella vaan nauti niistä (kehu myös muita, tällä tavoin voit jakaa omaa hyvää oloasi muillekin)
Seksin osalta ota asiat rauhallisesti. Aloita pienillä aloitteen tekemisillä ja edisty sitten rohkeampiin tekoihin. Juttele asiasta myös miehesi kanssa ja kerro mihin olet pyrkimässä, niin hän voi auttaa sinua. Vaihdelkaa esimerkiksi kontrolloivaa osapuolta useamman kerran yhden illan aikana. Tällä tavoin voit vähitellen löytää oman tapasi kontrolloida seksin aikana. Kokeile myös seksikkäitä alusvaatteita (korsetti, pitsialushousut ja pitkäs sukat toimii! sekä mieheen että itselläkin on ihan älyttömän seksikäs olo) ne voivat antaa lisää rohkeutta. Mutta ennen kaikkea koko ajan puhu miehesi kanssa miltä sinusta tuntuu, mitä haluaisit kokeilla jne. Näillä keinoin voit vähitellen oppia paremmin hyväksymään itsesi ja vartalosi ja jopa pitää hauskaa seksiä harrastaessasi. Se vaatii työtä ja uskallusta, mutta on totisesti sen arvoista.
Se on kyllä ihan ymmärrettävää, että kiusaaminen ja huonot perhesuhteet vaikuttaa itsetuntoon, kuten myös itselläni on tehnyt. Olen ollut myös ihan samanlainen, kun mitä te kerrotte tuossa itsessänne. Mutta olin silloin nuori ja tyhmä. Nyt olen enää nuori :)
Jos minulta kyseltäisiin seksin alussa, että olenko kiimainen ja vielä oikein jankutettaisi asiasta, niin löisin varmaan turpaan siinä vaiheessa. Minusta siinä on sellainen "huora"-fiilis, vaikka toinen ei välttämättä sitä edes tarkoita, mutta itsestä se on epämukavaa. Jos kiimainen sana vaihdettaisi vaikka halukas sanaan, niin sille tulisi jo erilainen kaiku, eikö vain?
Näytteleminen? Rutiininomainen? Kuuluuko tällaset sanat seksiin? :o
En tiedä, miten loppujen lopuksi itse pääsin tilanteestani pois, tai no joo, tiedän itseasiassa. Erosin
silloisesta poikaystävästäni. Hän ei osannut ottaa minua huomioon eikä myöskään kuunnellut minun toiveitani, joten pistin hänet hakemaan patjaa jostain muualta. Tämän jälkeen olen tajunnut, että
mulla (tietenki kaikilla muillakin) on vain tämä yksi elämä elettävänä ja minä aion elää sen juuri niin kuin
itse haluan ja aion tehdä kaikkeni, että minulla on hyvä olla. Nyt parisuhteessa eläessäni teen tietenkin kompromisseja, mutta en ikinä sellaisia, joista minulle/toiselle tulisi paha mieli. Minulla on itseasiassa nyt avomies, joka on hiukan kokemattomampi näissä asioissa ja valitettavasti ottanut toimintamallinsa pornosta, joka ei kyllä ole parisuhdeseksiä nähnytkään. Mutta tässä tämä menee harjoitellessa ja puhuessa omista haluista ja yleensä ottaenkin seksistä.
Miksi lähdette mukaan sellaiseen, joka ei tunnu teistä hyvältä? Tai missä pitää näytellä? Olkaa juuri
sellasia, kuin olette. Aina voi parantaa, mutta omien halujen varassa ja ajan kanssa.
Ihmiset on kuitenkin erilaisia, joku tykkää tytöstä ja joku tytön äitistä. Pitää sovittaa omat
halut yhteen ja tehdä niitä kompromisseja.
Avatkaa siis suunne ja puhukaa haluistanne ja ajatuksistanne!! Pääsette paljon helpommalla noin, kuin
täällä ihmetellessänne. Ja se on kumma homma, silloin nuorempana minua hävetti puhua seksistä, mutta
kun aloittaa sen puhumisen (pakolla, jos ei muuten), niin siitä tulee paljon helpompaa kerta kerralta ja
se tabu-merkki lähtee pois ja tämä helpottaa myös sänkytouhuja. Me suomalaiset vaan ollaan tällasta ujoa porukkaa.
...minua ei vaan kiihota olla se aloitteellinen ja johtava osapuoli sängyssä, kun hauskempaa on olla passiivinen - paitsi jos olen todella kiimainen, mutta se on harvoin.
No jos annat luvan vastata mitä tahansa.. :o)
Me oltiin alkuun (uusio)miehen kanssa melko kauhuissaan koko seksin harrastamisesta,
vaikka molemmilla on jo kokemusta, ikää ja jopa lapsiakin tahoillamme.
Me molemmat myös esiinnytään, ei työksi mutta harrastukseski, joten siitä ei pitäis olla
homman kiinni. Tuo sänkykammari vaan ei ole mikään estradi, vaan siellä oot sitten ihan omana
itsenäsi, kaikine karvoinesi ja hampainesi.
No minua on kehuttu jopa kauniiksi, mies on kyllä komea (miun silmissä ainaskin !!!) mutta kun se
homma ei loppupeleissä ole ollenkaan kiinni ulkonäöstä.
Alkuun oikeastaan vaan puhuttiin ja koitettiin kyllä harrastaakkin seksiä mutta se molemminpuoleinen
jännitys vei mehut koko hommasta. Sitten iski masennus ja tunne että voi ei, vaikka rakastaa
toista ihan täysillä niin mikäs tässä nyt sitten toimisi.
Työkaverini (siis nainen, olen nainen itsekkin) huomattavasti nuorempi ja rempseämpi henkilö
tuli kerran käymään ja voivottelin että kun tää ei tällä alueella toimi... no hän sitten kehotti
kokeilemaan ihan vaan rennosti ja rohkeesti jotain ihan uutta. Arvelin että joo- menipä syteen tai
saveen niin eihän tässä ole mitään hävittävääkään. Yhessä hänen kanssa netistä tilattiin
siten vähän asuja ja tarvikkeita (ei mitään pervoa) ja yhtenä iltana yllätin näillä miehen.
Täytyy myöntää että pari lasia viiniä piti ottaa ennenkuin uskalsin pukea niitä, mutta vaikutus
oli kyllä ihan ihmeellinen, siis jostain syystä kumpikaan ei enää jännittänyt ja lopulta meni
ihan hupipuolelle koko homma. (hienon yöasun nauhat meni nääs umpisolmuun).
Tästä sitten tuli meidän "yhteinen salaisuus", päivällä saatan kysyä mieheltä vaikka että kerro suosikkimakusi... esim näitä öljyjä saa mausteilla tai ilman. Mutta se keskinäinen jännitys katosi hommasta, nyt ollaan välillä ihan hekoteltu että ollaan sitä mekin muka 2 aikuista ihmistä !
Itsetunto on kyllä parantunut molemmilla.
Ja tällä vippaskonstilla sitten huomio kiinnittyi myös muuhun kun niihin omiin ulkonäön puutteisiin,
joita ihan varmasti on ja ihan kaikilla.
Rohkeesti vaan, kokeilkaa !
(ellette ole jotehneet tätä)
TSEMPPIÄ !!!
Siihen ei mitään ihme apuja keksi näin pikaisesti. Rupea harrastamaan vaikka liikuntaa jonka kautta saat sitten kenties itsevarmuutta. Seksin suhteen olet kokematon ja rohkeasti vain hakemaan sitä kokemusta.