Vuosi sitten erosin ensimmäisestä pitkästä suhteestani, jossa olin todella omistushaluinen ja sairaalloisen mustasukkainen. Poika sai minusta siis tarpeekseen. Vuoden aikana minulla on ollut kaikenlaisia irtosuhteita, yrittänyt säälittävin yrityksin seurustella. Aina kun joku on ollut kiinnostunut minusta aidosti, olen lempannut suurinpiirtein samantien, koska minut on vallannut käsittämätön ahdistuksen tunne. Lemppaamisen jälkeen olen aina katunut tekoa ja joitakin vongannut takaisin. Sitten taas kusipäiden takia olen vaivannut kovastikin päätäni ja ollut valmis olemaan heidän kanssaan vaikka koko loppuelämäni. Ei mitään ahdistuksen tunnetta. Paitsi menettämisen pelko tietysti kun äijjä on sitten lähtenyt kävelemään.
Nyt olen seurustellut n. 3kk todella upean pojan/miehen kanssa. Luotettava, kiltti, ystävällinen, huomaavainen, tarjoaa aina, pitää huolta ymsyms. Mutta .....
Miksi taas huomaan että ahdistaa. ? Olin pojan luona pari yötä putkeen ja minut valtasi ahdistus ja kuvotus. Huomio kiinnittyi kokoajan pojan negatiivisiin puoliin ... liian pitkiin hiuksiin mitkä näyttivät naurettavilta ja muihin ulkonäöllisiin seikkoihin. Myös kaikki sanat ja puhetyyli alkoi ärsyttämään. Olisin halunnut olla vain yksin. Olen aina käynyt "kuumana" itsevarmoihin kusipäihin. En tiedä miksi, mutta tuntuu olevan yleinen ongelma. Ei edes tarvitse olla komea, kunhan löytyy niin paljon itsevarmuutta että se tekee miehen komeaksi.
Jostain syystä poika on itsevarma työssään. Jos näen hänet työn touhussa, tunnen todella paljon vetoa häntä kohtaan. Kaikki negatiiviset ajatukset katoaa, kun hän on silloin tavallaan mies isolla ämmällä. Mutta kahden kesken alkaa se lässytys kuin koiranpennulle ... "tuitui kultaaa älä nyt höpsiiii puspussss rakastan sua tosi paljon puss". -.- Ja mies tulee lähelleni ja taas lässytys äänellä kertoo miten hellyydenkipeä hän onkaan. Ihastuin siihen mieheen minkä näin työn touhussa, mutta siitä tyypistä ei ole mitään rippeitäkään näköjään jäljellä kun hän on vapaa-ajalla minun kanssa. Ensimmäiseksi kun hänet huomasin, olin varma että hän on taas yksi kusipää lisää ja huoh. Minunhan pitäisi olla iloinen kun olen löytänyt ihanan miehen mutta hä, olen ahdistunut???
En myöskään pidä siitä että poika ei oikein tykkää omista menoistani. Nään kavereitani harvoin ja nyt ensimmäisen kerran kuulin kun hän ehdotti että tulisi joskus mukaan kun näen heitä. En halua. ! Se on minun omaa aikaani, eikä minulla ole sellaisia tosi hyviä ystäviä joiden eteen olisi luontevaa tuoda poikaystävää. Poikaystävä raahaa kyllä minua kaikenmaailman juhliin ja välillä tulee olo että ihmiset ajattelee että eikö noi osaa olla muuta kun kahdestaan. -.-
Haluisin olla minä itse, itsenäinen, päättää mitä teen ja tehdä mitä haluan. En halua että kukaan saa kuvaa että olen osa jotakin ihmistä. Haluan olla minä itse. Sinkkuna kuitenkin masennun kun tuntuu ettei ole ketään. En pääse tästä oravanpyörästä pois, enkä halua jättää tätä poikaa. Tässä ajassa olen ehtinyt jo kiintymään, mutta tiedän ettei toista ihmistä voi muuttaakaan.
Nyt olen seurustellut n. 3kk todella upean pojan/miehen kanssa. Luotettava, kiltti, ystävällinen, huomaavainen, tarjoaa aina, pitää huolta ymsyms. Mutta .....
Miksi taas huomaan että ahdistaa. ? Olin pojan luona pari yötä putkeen ja minut valtasi ahdistus ja kuvotus. Huomio kiinnittyi kokoajan pojan negatiivisiin puoliin ... liian pitkiin hiuksiin mitkä näyttivät naurettavilta ja muihin ulkonäöllisiin seikkoihin. Myös kaikki sanat ja puhetyyli alkoi ärsyttämään. Olisin halunnut olla vain yksin. Olen aina käynyt "kuumana" itsevarmoihin kusipäihin. En tiedä miksi, mutta tuntuu olevan yleinen ongelma. Ei edes tarvitse olla komea, kunhan löytyy niin paljon itsevarmuutta että se tekee miehen komeaksi.
Jostain syystä poika on itsevarma työssään. Jos näen hänet työn touhussa, tunnen todella paljon vetoa häntä kohtaan. Kaikki negatiiviset ajatukset katoaa, kun hän on silloin tavallaan mies isolla ämmällä. Mutta kahden kesken alkaa se lässytys kuin koiranpennulle ... "tuitui kultaaa älä nyt höpsiiii puspussss rakastan sua tosi paljon puss". -.- Ja mies tulee lähelleni ja taas lässytys äänellä kertoo miten hellyydenkipeä hän onkaan. Ihastuin siihen mieheen minkä näin työn touhussa, mutta siitä tyypistä ei ole mitään rippeitäkään näköjään jäljellä kun hän on vapaa-ajalla minun kanssa. Ensimmäiseksi kun hänet huomasin, olin varma että hän on taas yksi kusipää lisää ja huoh. Minunhan pitäisi olla iloinen kun olen löytänyt ihanan miehen mutta hä, olen ahdistunut???
En myöskään pidä siitä että poika ei oikein tykkää omista menoistani. Nään kavereitani harvoin ja nyt ensimmäisen kerran kuulin kun hän ehdotti että tulisi joskus mukaan kun näen heitä. En halua. ! Se on minun omaa aikaani, eikä minulla ole sellaisia tosi hyviä ystäviä joiden eteen olisi luontevaa tuoda poikaystävää. Poikaystävä raahaa kyllä minua kaikenmaailman juhliin ja välillä tulee olo että ihmiset ajattelee että eikö noi osaa olla muuta kun kahdestaan. -.-
Haluisin olla minä itse, itsenäinen, päättää mitä teen ja tehdä mitä haluan. En halua että kukaan saa kuvaa että olen osa jotakin ihmistä. Haluan olla minä itse. Sinkkuna kuitenkin masennun kun tuntuu ettei ole ketään. En pääse tästä oravanpyörästä pois, enkä halua jättää tätä poikaa. Tässä ajassa olen ehtinyt jo kiintymään, mutta tiedän ettei toista ihmistä voi muuttaakaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
En tiedä ikääsi eikä se toisaalta tähän vaikutakaan, mutta kuulostat suunnilleen parikymppiseltä joka ei haluaisi olla vakavassa suhteessa, mutta ei yksinkään. Kuulostat itse asiassa eräältä tuttavaltani joka erosi kolmen vuoden suhteesta ja siitä asti on vuoron perään hehkuttanut kuinka hauskaa on olla sinkku ja kuinka inhottavaa on olla sinkku. Säätöjä on, mutta mikään ei kelpaa. Paitsi itsekkäät kusipäät. Kun on niin kiva jakaa se arki jonkun kanssa, mutta kun ei ketään päästetä siihen arkeen.
Minä luulen että sinä et ole ollut tarpeeksi yksin. Sinulla on siinä aina joku säätö ettei vain tarvitsisi olla yksin. Nyt sinulla onkin siinä mies joka voisi olla pitämisen arvoinen - ahdistus, et voi enää olla sinkkuna, yksin, tehdä omia juttuja koska haluat vaan täytyy ottaa se toinen huomioon. Veikkaisin että kärsit edellisessä pitkässä suhteessa sen verran että senkin vuoksi ahdistut nyt siitä kun tulee eteen joku, jonka kanssa voisi parisuhdetta rakentaa.
Ota sitä omaa aikaa, ole yksin. Ei parisuhdetta tarvitse väen vängällä yrittää rakentaa.
Juu olen siis 19 vuotias. Nuori ja elämä edessä kyllä, mutta silti haluisin nyt olla jonkun kanssa. Yksinäisyys ahdistaa ja masentaa jos kukaan ei välitä, koska sitten ajaudun lyhyisiin suhteisiin, jotka saavat masentumaan entisestään koska useimmiten siinä on käynyt niin että mies on käyttänyt hyväksi kiltteyttäni.
Tavallaan uskon ettei minulle pitemmän päälle kelpaa edes kukaan kusipää. Jos joku kusipää sitoutuisikin minuun, varmasti alkaisi ahdistaa hänenkin kanssaan. Ehkä se että joutuu kokoajan olemaan varuillaan ja saalistamaan, pitää jotenkin mielenkiinnon yllä.
Seurustelussa minua pelottaa se, että tavallaan tuntuu kuin minut pistettäisiin kalterien taakse. Joutuu kokoajan katsomaan tekemisiään, ajattelemaan myös toisen mielipiteitä, tuntuu että mies haluaa tulla minun omiin juttuihin mukaan jotka haluan pitää ominani. Kuitenkin minun mielestä ihmisellä saa ja pitää olla omia juttuja. Vai olenko ihan kummallinen jos en halua että mies alkaa viihtymään minun kavereideni kanssa. ? Minua ärsyttäisi että jos paen ihmisten luo poikaystävääni, niin hän seuraisi mukana. Mutta jos sanon tämän hänelle, niin tuo kuulostaa tavattoman törkeältä. Minua myös häiritsisi baarissa hänen seuransa, koska viimeksikin hän halusi tulla tanssimaan mukaan. En tiedä miksi, mutta tuntui että häpesin silmät päästäni. Vaikka kyllä jotkut poikapuoliset kaverinikin tanssivat ihan naurettavasti. Silti jotenkin tuntuu että se tanssimaan meneminen on mun juttu enkä halua häntä siihen silloin.
Välillä melkeen toivon että saisin jotain mustasukkasuuden aihetta, mutta eih. Minusta hän on kyllä hieman mustis, mutta minä en edes osaa olla koska hän on niin kiltti. Tavallaan tulee olo että hän on itsestäänselvyys. Tekisi mieli ravistella joku mies esiin, joka kunnioittaa itseään jne.
Pelottaa myös se että jos joskus tulee ero, niin silloin satutan häntä. Enkä halua satuttaa. Ja koska en halua satuttaa niin mieleen tulee ajatus että on pakko olla koko loppuelämä tuon ihmisen kanssa ja sepäs vasta tuntuukin hirveältä.
"Pelottaa myös se että jos joskus tulee ero, niin silloin satutan häntä. Enkä halua satuttaa. Ja koska en halua satuttaa niin mieleen tulee ajatus että on pakko olla koko loppuelämä tuon ihmisen kanssa ja sepäs vasta tuntuukin hirveältä."
Ei siitä mitään tule jos näin ajattelet. Ei tosiaankaan. Kohta olet masentunut ja hermokimppu kun sinusta tuntuu että olet ansassa etkä pääse minnekään, koska se satuttaisi toista. Aina satuttaa jotakuta, joskus läheisempää, joskus kaukaisempaa. Jos sinua ärsyttää nyt jo, niin eihän siitä mitään tule.
Et voi seurustella vain sen vuoksi että haluat olla jonkun kanssa,ymmärrät sen varmasti. Se tarkoittaa vain sitä että et vain halua olla yksin, joten siinä on pakko koko ajan olla joku.
Minä olen sinua 10 vuotta vanhempi, mutta minullakin menee hermot tuohon miesten ihmeelliseen lässytykseen. Vaikka mies olisi kuinka itsevarma, miehekäs, macho ja "alfaurosmainenkin", niin rakastuessaan niistä tulee aina ihan ihmeellisiä pehmeitä lässyttäjiä. Todella kiihottavaa kuunnella joka ilta samaa "minun pikkunen pömpelöinen ihanainen.... *lässyn* *lässyn* *lässyn*"" ja vielä sellaisella äänensävyllä millä itse lässytän vain vauvoille tai koiranpennuille. Sitten vielä ihmetellään kun seksi ei maistu. Argh.
Tuokin tunne on tuttua että tekisi mieli ravistella esiin se itseään kunnioittava ja itsevarma mies johon joskus ihastui.
Varsin tuttuja tunteita siis, eikä lainkaan ikäriippuvaisia. En ymmärrä mikä näitä miehiä vaivaa enkä tiedä mitä asialle pitäisi tehdä?
On se kauheaa kun mies rakastuu naiseen ja pitää tätä söpönä ja hellittävänä.
Lisää itsevarmuutta ja machoja kusipäitä vain ja nämä "nössöt" lässyttäjät pois.
Minä haluan turpaan ja nyrkkiä joka reikään. Sitten on hyvä.
No minä en vain voi sille mitään että jos olen ihastunut alunperin itsevarmaan mieheen ja henkisesti jotenkin vahvan oloiseen mieheen, niin sitten hänestä kuoriutuukin ihminen, joka miltein säälittävästi roikkuu minussa ja lässyttää sitä enemmän mitä enemmän itse otan etäisyyttä. Vaikka tosiaankin tulisin lähelle kun lopettaisi sen lässytyksen ja sanoisi jotain "pahaa", joka herättäisi sen ajatuksen että saatan olla menettämässä hänet. Tosiaankin kun hän on töissä, niin tulee sellainen olo että haluan viedä hänet jonnekin ja repiä vaatteet päältä. Mutta kun hän ei olekaan töissä ja on lupa lässyttää ja helliä, niin nuo ajatukset katoavat samantien minulta. Uskon että tällaisia lässyttäviä naisiakin on olemassa tosi paljon ja silloin on miehet juossu äkkiä piiloon kavereitten kanssa vaikka kaljalle tms. Ei kaikki vaan kestä sellasta älytöntä siirappia ja vaahtokarkkeja. Mua lähinnä oksettaa.
Mä en halua mitään machoa kusipäätä, vaan ihmisen joka arvostaa itseään ja kohtelee minua myös sen mukaan. Eikä roiku ja alistu mun tahtoon. Se on ihan eri asia kun kusipäisyys. Eikä aina otteittenkaan tartte olla niin varovaisia ja mahdollisimman helliä. Mies ei osaa tehdä seksin suhteen itse aloitetta, vaan jotenkin aina odottaa että minä näytän että haluan jotain. -.- Mulle tulee tästä vain sellainen olo että pihtaan niin kauan että hän tekee asialle jotain, eli tekee aloitteen.
Ja en tajua kun joillekin miehille tulee seurustellessa se asenne että kun on se muija siinä vieressä jo, niin ei tartte huolehtia siitä ulkonäöstä enää yhtään kun ei tartte ketään iskeä. Voi helvetti sentään. Minä kun mietin pukeutumiseni ja aina koitan olla mahdollisimman nättinä. Eihän siitä mitään tule jos aina makaan hänen vieressä haisevana ja paskasena ilman meikkiä ja jotkut verkkarit jalassa. Tosin hänen mielestään varmaan näyttäisin sillonkin upealta. -.- En ymmärrä.
En tiedä voinko sanoa miehelle että en jaksa sellaista lässytystä, että se ei tunnu hyvältä. Se kuitenkin näyttää olevan hänen tapansa näyttää että välittää. Oivoi.
Vai onko joillakin miehillä käsitys että naiset tykkäävät älyttömästä hellimisestä ja lässytyksestä. ? No mä olen kai sitten poikkeus kun en siitä nauti.
neuvoisin lopettamaan tuon suhteen saman tien. selvästikin vaan käytät miestä hyväksesi, omien tarpeittesi tyydyttämiseen. ei se tuollaista kohtelua ansaitse.
eihän sinun tarvitse tykätä "romanttisista lässyttäjämiehistä" mutta älä sitten myöskään juoksuta niitä oman tahtosi mukaan. keksi jotain muuta tekemistä..
Halusin lähinnä neuvoja siihen että mikä vitun ongelma minulla on pääni sisällä. Kaikissa miehissä ei voi olla aina jotain vikana ja kaikki ei voi ahdistaa. Hassuinta on että minulla on huono itsetunto, enkä halua olla ilkeä tai satuttaa. Miksi sitten itse ajattelen täysin kusipäisesti. ? Miksi ihminen, joka on ennen itse ollut mustasukkainen ja toisessa kiinni kynsin ja hampain, on itse yhtäkkiä se mille mikään ei tunnu merkitsevän mitään. Vai tuleeko ihmisestä sellainen kun kokee tarpeeksi paskaa. En mä tiedä. Olen kuitenkin itse todella herkkä ihminen ja kaikista paskamiehistä ja muista asioista on jäänyt syvät arvet. Miksi en osaa silloin arvostaa ihmistä, joka aidosti välittää. ? En tiedä pelottaako minua niin paljon menettäminen, että päätän itse pilata aina kaiken.
Olen kuitenkin tosi väsynyt tunteitteni vuoristorataan. Mikään ei ole ikinä selkeää, kaikki menee päin helvettiä.
Kuten jo kerran tuolla ylempänäkin mainitsin, sinun ongelmasi on se että et osaa olla yksin. Et tiedä itsekään mitä haluat mutta olet kuitenkin jonkun kanssa koska olet tottunut seurustelemaan etkä osaa olla yksin. Elämä toisen kanssa on todella vaikeaa jos ensin ei osaa olla yksin ja ottaa vastuuta omista tekemisistään ja sanomisistaan.
Ei tähän ole olemassa konkreettisia neuvoja eikä kukaan muu voi sinua auttaa kuin sinä itse, ja tiedät sen vallan hyvin. Vaikka kuinka yrittäisit kaivaa ja kaivaa ja kaivaa kaikki mahdolliset ärsyttävät asiat siitä suhteesta, et tule löytämään sieltä mitään yleismaailmallisesti hyväksyttyä tekosyytä joka antaisi sinulle luvan lähteä suhteesta. Sitä paitsi, vaikka saisit käytökselläsi ajettua miehen tekemänä jotain joka antaa sinulle syyn lähteä, tuntisit senkin jälkeen olosi vain surkeaksi ja saisit listaan taas yhden asian mitä paskaa olet kokenut. Jota voisit sitten käyttää taas tekosyynä seuraavassa suhteessa, johon hyppäät muutaman viikon kuluttua.
Kuten huomaat, ei ole helppoa ratkaisua, eikä ole selkeitä neuvoja. Puheeni on suoraa mutta mieti sitä - ehkä siinä olisi järkeäkin. Olen itse käynyt samaa läpi.
"Lisää itsevarmuutta ja machoja kusipäitä vain ja nämä "nössöt" lässyttäjät pois.
Minä haluan turpaan ja nyrkkiä joka reikään. Sitten on hyvä. "
Arvasin että joku katkeroitunut mies suhtautuu näin. Ei tietenkään kukaan halua turpaan, ja minusta on pelottavaa jos joku ei näe mitään muita vaihtoehtoja kuin lässytyksen tai turpaanvedon. Ihmistä voi nimittäin kohdella kuin aikuista ihmistä ja silti rakastavasti.
Hellyys on ok ja kivaa, mutta haluan että vauvalässytys säästetään vauvoille ja minulle puhutaan kuin aikuiselle ihmiselle, rakastuneenakin.
"Ei tietenkään kukaan halua turpaan, ja minusta on pelottavaa jos joku ei näe mitään muita vaihtoehtoja kuin lässytyksen tai turpaanvedon. Ihmistä voi nimittäin kohdella kuin aikuista ihmistä ja silti rakastavasti."
juuri näin. ! Jotenkin mulle ei ole ikinä tullut edes mieleenikään lässyttää miehelle. Ihan tavallisesti tokaissut että "tykkään susta" tai "rakastan sua". Jotenkin tuntuu että ei olisi kovin viehättävää jos yhtäkkiä sohvalla ottaisin toisesta kiinni ja alkaisin puhua silleen että "awwaww kulta puspusi oot niin söpö ihana rakkauspakkaus". ;o Tietysti voisi ihan vaikka vittuillakseen seuraavalla kerralla ja kattoa toisen reaktiota.
Muistan kerran kun yksi mies oli luonteeltaan tosi kylmä eikä mitenkään tunteellinenkaan. Semmonen "perus suomalainen mies". Tai poika siis. Joka kerta kun hän kietoi kätensä ympärilleni, tuntui että melkein sydän pysähtyi koska hän teki sitä niin harvoin. Se tuntui jotenkin tosi erityiseltä. Tuntuu että liika on aina liikaa. Vaikka jostain nauttisi, niin jos sitä saa kokoajan, niin ei sitä osaa enää arvostaa niin paljoa.
Miuskus,
Hehe, hyvin kuvailtu! Repesin ääneen viestillesi. Tunnistin siitä muutaman vuoden takaisen itseni. Siis tuo lässyttäminen. Sen verran minulla oli itsekuria etten sentään samalla äänellä kuin eläimille, muttei kaukana ollut.
Kai se on yksi kokemattomien miesten tavallisista reaktioista siihen, että on tekemisissä yhtäkkiä oudon olennon kanssa, joka vaikuttaa jotenkin lapselliselta. Jos se ärsyttää niin parempi ärsyyntyä rehellisesti. Kyllä minuakin tyttö vitutti aika helvetisti jälkikäteen kun se ei näyttänyt juuri selkärankaa eikä puhunut suoraan mistään vaan kosti asiat oikkuilulla ja sitten minun piti käydä mielessäni kaikki mahdollinen läpi ja miettiä mikä helvetti tällä kertaa on vialla ennen kuin edes pystyttiin asiaa käsittelemään. Sitten jälkikäteen se korvaukseksi lässytti jotain ihme soopaa siitä miten olen liian hyvä sille. Toisaalta peiliin minun on ihan yhtä lailla syytä katsoa: tunnusmerkit suhteen tilasta olivat olemassa mutta en vain tajunnut niitä enkä toisaalta olisi ollut niitä valmis tunnustamaankaan. Ja ihan itsekin kyllä syyllistyin selkärangattomuuteen kun en lopettanut hommaa lyhyeen niissä oikkuilujutuissa vaan etsin yksin anteeksi pyydellen syytä itsestäni kun toinen piti mykkäkoulua.
Joka pelkää satuttaa semmoisella tavalla joka toisen pitäisi kyllä kestää, on kyllä pitkällä tähtäimellä vaarassa satuttaa monta kertaa pahemmin ja sen lisäksi kärsii itsekin suotta. Mutta kyllähän sen heistä moni jollain tasolla tajuaakin, ja siinähän se paska piileekin, että se on vain tekosyy se toisen säästely, oikea syy on oma pelkuruus. Jos toista kunnioittaisi, niin sanoisi ääneen. Siinä on turha jälkikäteen vedota siihen miten urheasti kärsi - eihän se toinen sellaista ikinä pyytänyt.
Sä olet ikäiseksesi vähän lapsellinen vain. Hyvää tuossa on se, että sentään tiedostat, mihin ihastut.
Sun ongelmas on se, että ihastumisesi on varsin pintapuolista kuten se aina on. Ihastut ominaisuuteen, et persoonaan. Olet epäkypsä. Sinun pitäisi tutustua useisiin miehiin pelkästään ystävinä ja nimenomaan eri tyylisiin miehiin, itsevarmoihin, ujoihin ja epävarmoihin. Tietenkään ei tarvitse olla kaveria sellaisen kanssa, joka on inhottava. Koita rakentaa ihan kunnon kaverisuhteita ja tee selväksi, että ei sitten mitään muuta kuin frendailua.
On ihan normaalia, että naisena kokee vetoa miehen itsevarmuuteen. On olemassa miehiä, jotka ovat hyviä tyyppejä vaikka ovat itsevarmoja mutta usein kusipäistä paistaa itsevarmuus, joka voi ollakin rooli, jolla peittää epävarmuutensa.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan ole läpeensä vahva! Miehet ovat todella herkkiä olentoja ja jos joku mies vaikuttaa kivikovalta, se johtuu todenäköisesti vain siitä, että joko a) hän on henkisesti epävakaa tai vielä todennäköisemmin b) hän on tyypillinen mies, joka ei ilmaise herkkyyttään naisen kielellä tai naisille.
Sinun on opittava hyväksymään se, että miehet on loppupeleissä feminiinisiä olentoja. Heillä on tunteet, hellyydentarpeet ja tarve myös hoivata vaikka ne eivät ole yhtä suuria kuin naisilla yleensä. Kypsymiseesi auttaa elämän näkeminen, ihmisiin tutustuminen. Parissa vuodessa alkanet arvostaa aitoutta, etkä ole enää noin lapsellinen. Tuo, että tiedostat sinulla olevan ongelman on hyvä ensiaskel, mutta älä jää siihen.
Noi teidän lässytysaiheet eivät vielä ole edes pahoja itse kuullut semmosta, voi kultaseni, lähdettäisiinkö yhdessä kuutamokävelylle jotta voisimme romanttisesti siellä sitten nauttia toisistamme ynnä muuta shittii :D mut tosiaankaa monikaa nainen ei haluu lässyttävää ukkoo. mie oon iha karkeesti joutunu sanomaan että se on ahdistavaa ja olen muidenkin kanssa puhunut tästä ja se tarkoittaa että siinä miehessä ei ole tarpeeks miehisyyttä tai tällä ei ole kokemusta. Olen vieläkin kiikissä tässä ihmisessä koska hän on vieläkin rakastunut muhun vaikka siitä on yli vuosi kun erottiin(asuttiin yhes sillon ja se oli tosiaan perseestä se koko aika) vieläkin yrittää vinkuu takasin. Jos ihminen ei kiinnosta niin ei se ajatus siitä muutu vaikka kuinka yrittäis ja haluis olla sen luotettavan isämateriaalinomaavan miehen kanssa. itse laitan mieskriteereihin: ei saa olla liian romanttinen.
Noh minäpä menin tokaisemaan tälle miehelle että miks hemmetissä se lässyttää mulle, että en pidä siitä. Lässytys kyllä loppu ku seinään, ainaki suurimmaks osaks mutta taisin kyllä loukata aika pahasti.
Olen melko hukassa. Tykkään tästä miehestä kovin paljon ja jollain tavalla tarvitsen häntä, mutta en halua olla kenenkään kanssa tällä hetkellä koko elämääni. Tai siis en halua suunnitella mitään suurempia juttuja koska olen vielä todella nuori ja todellakin jossain vaiheessa haluan olla vapaa ja yksin. Mutta miten ihmeessä toinen voi sellaiseen suhtautua. Okei, harvemmin suhteet nykyään kestää. Ainakaan nuorten ihmisten suhteet, mutta kai joillakin on niitä haaveita että on jonkun kanssa koko elämänsä jne. Ensimmäisen poikaystäväni kanssa halusin mennä naimisiin asti ja tyyliin kuolla yhdessä. Nyt oon kuitenkin ymmärtänyt että mun pitää elää tätä elämää ainoastaan itselleni. Tuntuu kuitenkin pahalta olla jonkun kanssa, kun tietää ettei se voi ikuisesti kestää. Välillä tekee mieli itse olla paskanaama että toinen sanois itse että se oli nyt tässä. Äh ... en tiedä. Oon myös huomannut että ajatuksissani pyörii ihminen johon olen aina ollut vähän ihastunut, eikä siitä jutusta tullut silloin mitään eikä varmaan ikinä tulisikaan. Mutta miksi silti haihattelen jonkun muun perään. -.- Käyttäydyn todella lapsellisesti ja tyhmästi.
siitä, mitä te kumpikin haluatte? vaikutat olevan vielä melko epäkypsä mihinkään suhteisiin.
pistä nyt homma poikki ja ole sinkkuna jonkun vuoden, niin osaat sitten ehkä arvostaa parisuhdetta.
En ole puhunut hänelle tästä mitään. Olen kyllä kertonut jos on tullut ahdistava olo ja on sanonutkin että voin kertoa rehellisesti jos haluan vaikka olla omissa oloissani tms. Ja että voin kertoa hänelle kyllä kaiken. Mutta en ihan niin tyhmä kuitenkaan ole etten huomaa että häntä sattuu/pelottaa kun tuollaista kerron. Kyllä minä ymmärrän häntä, itse niin monesti tuon kuullut ja toinen lähtenyt vetämään ja nyt hävettää ja suututtaa koska nyt se olenkin minä joka on se paskiainen ja itsekäs kusipää. Ei auta selittää että sentään yritin. Toinen tulee vihaamaan minua silti.
Ei yhdessäoloa ole ollut kuin sen 3 kk vasta, mutta silti tiedän että tulen näkemään hänen naamaansa monen monta kertaa hänen työpaikkansa takia. Tulee olo että hänen kaverinsakin vihaavat minua sen jälkeen jos lähden kävelemään. Toisaalta ei täällä kenenkään kavereitten takia seurustella. Eikai sille voi mitään jos pää meinaa räjähtää ja tuntuu että joku kuristaa.
Mies on ihana, kovin ihana mutta olen huomannut etten tunne enää minkäänlaista seksuaalista vetoa koko ihmiseen. Tuntuu enemmänkin että hän olisi hyvä ystävä. Ystävänä ei kuitenkaan voi jatkaa, taas menetän hienon ihmisen.
Vaikka kuulostan täydeltä epäkypsältä ja kusipäiseltä ämmältä, niin on minuakin loukattu. Ehkä siksi olen näin vammapää. Tuntuu etten myöskään pysty jättämään. Se tuntuisi aivan käsittämättömän pahalta. Kerran ennenkin sen jouduin tekemään, suhdetta kesti uskomattomat 2 viikkoa. Silloin oli samanlainen tunne kuin nyt. Se ihminen alkoi vihaamaan minua ja alkoi olemaan minua kohtaan kylmä ja ilkeä. Se sai minut masentuneeksi ja surulliseksi. Ei kai se ihminen silloin tajua että toista sattuu myös.
Joskus nuorempana olin vaikka välittömästi valmis menemään kihloihin ja olemaan toisen kanssa aina. Mutta nyt tuntuu etten halua koskaan olla kenenkään omistuksessa. En pysty. Haluan mennä itse ja kokea ja tehdä mitä huvittaa. En jaksa selittää kokoajan minne menen tai kenen kanssa ja selittää mustasukkaiselle ihmiselle että monta join ja monta tuli iskemään.
niin no uskotaan kyllä jos sanot että sua on aiemmin loukattu, ja että et halua nyt sitoutua. ei siinä mitään.
sun on nyt parempi vaan kertoa miehellesi asiat suoraan. että et halua vakavaa suhdetta, vaan lähinnä olla ystäviä. tulee se totuus ilmi kuitenkin jossain vaiheessa, ja parempi sanoa nyt, ennenkuin mies alkaa kuvitella kaikenlaista että "onko sillä joku toinen kun ei halua minua" jne. ja pahimmillaan mies alkaa jo puhua siitä kavereilleenkin että kun se muija on niin kylmä, ja onko kukaan nähny mitä se kavereidensa kanssa oikein touhuaa. eli kaivat vain kuoppaa itsellesi, kun pitkität asioita.
Mikä ihme suomalaisia nuoria riivaa kun heti ensi tapaamisen jälkeen tyrkytetään alapäätä ja "yhteen asumaan" ?????
Muualla maailmassa nuoret ovat ystäviä keskenään ja tekevät yhdessä (tai yhksin) asioita. Asutaan omillaan itsenäisesti. Siinä tutustutaan erilaisiin luonnetyyppeihin ja parannetaan maailmaa yhdessä. Ystäväpiiri muuttuu koko ajan , siitä toiset lähtevät ja uudet tulevat tilalle. Kukin vuorollaan keskustelujen kautta hioo toinen toistaan ja opettaa näkemään asioita eri kantilta. Sitten vuosien jälkeen vakiinnutaan ja haetaan se erikoisystävä jonka kanssa perustetaan perhe.
Tuo on sitä kasvamista ja kehittymistä jossä kukin muodostaa oman maailmankuvansa. ILMAN että heti hyokätään yhteen asumaan ja leikkimään kotia. Tuo on niin vanhanaikaista - noinhan elettiin 1800luvun Suomessa kun nuoret heitettiin kodista vaimolaan/miehelään heti aikuisiksi tultuaan.
Mitä väärää sinä näet harrastaa muitakin asioita kuin huoraamista ystävien kanssa?
Ite oon mies ja ihmettelen ihan samaa. Mistä kumpuaa se tarve lässyttää naiselleen?
Oon seurustellu vajaa vuoden mun tyttöystävän kanssa, joka on nätti kuin mikä ja älyttömän seksikäs, kuuma nainen. Ennen, seurustelun alussa, olin niin kiltti että hetken päästä huomasin olevani kynnysmatto.
Nyttemin mua naurattaa.
Ja toi lässytys, tunnistan itteni tosi hyvin lässyttämästä jotain siirappia ja vaahtokarkkia,
ja kaikkee sellasta turhaa, jotenkin "naisellista" touhua miehelle :o En nyt halua vedellä mitään
hirveitä rajoja miesten ja naisten käyttäytymisen välille, kun poikkeuksiakin on.
Mutta mikähän siinä oikeesti on.
Sitten kun hetken aikaa elin kynnysmattona (ja periaatteessa tein kaiken mitä tuo tahtoi, annoin sen mennä omia menojaan ilman mitään sen kummempaa miettimistä) tilanne menikin siihen että yhtäkkiä ei harrastettukaan paljoa seksiä - Vonkaus ja lässytys, blääh, turhaudun itekin tyttöystävän puolesta nyt kun muistelen :D
Noh, seksi kun jää ni jokanenhan sen tietää ettei oo pitkä matka siihen että sitä haetaan sitten jostain muualta, ja näin mulle kävikin - Tulin petetyks.
Se opetti, ja paljon.
Eka havahduin lähinnä vaan siihen, että mitäähän vittua mä olen tässä touhuillut.
Missä itsekunnioitus? Missä Määrätietoisuus ja Itsevarmuus?
Ymmärrän sua miehen Ja Naisen asemasta katottuna tosi hyvin.
Mut en tiiä auttaako ton sun poikaystävän toimiin mikään muu kuin et... Sanot sille ihan suoraan : )
Ja luota muhun kun sanon, että tässä asiassa et halua olla liian hellä tai miettiä jatkuvasti sen tunteita ja rajoittaa sanomisias/pointtias - Teet Oikeesti Palveluksen poikaystävälles kun kerrot sille suoraan.
Muutenkin se on ihan perseestä, kun jää miettimään et mikä ihme naista vaivaa kun ei halua seksiä,
vaikka tosiasiassa naiset rakastaa seksiä - Lässytys ja epämiehekäs käytös sängyssä ajaa sen siihen
ettei seksiä tipu. Jätetään aloitteet kaikki naisen tehtäväks - Ei ei.
Jo pelkästään olettaminen et nainen tekee aloitteen, Se viestii epävarmasta käytöksestä.
Eikä alotetta oo sellanen säälittävä nyhjäys vaan miehekkäin elein naisen "ottaminen", Jokanen fiksumpi/kokeneempi tietää millasta ottamista tarkotan. Semmosta mistä nainen Tykkää.
Eikä kovin moni mies pohjimmiltaan ole epäitsevarma, vaikka käyttäytyykin kuin hellyydenkipeä nössö välillä :D Se on oikeastaan vaan siitä kiinni, että tajuaa muutamia juttuja.
Esim. sen että naiset ei tosiaankaan (suuri osa) tykkää ollenkaan tollasesta turhasta.
Sikäli hassua, luulis sen olevan toisinpäin.
Mulle se väännettiin rautalangan kautta, ja vaikka vitun paskalta tuntukin oli se näin jälkeenpäin
yks parhaimpii asioita mitä mulle on sattunu.
Tiedänpä ainakin mitä olla tekemättä, liikaa ainakin.
Hellyys ja semmonen on kivaa mut silloin kun asiat luistaa miehen ja naisen välillä,
sitä hellyilyä tulee ihan naisenkin puolelta, eli ei tarvi pahemmin itteään ruveta väsyttämään ja tahmaamaan siihen siirappiin - Se lässytyskäyttäytyminen meinaa jää siihen luonteeseen kiinni ku purkka ja pian saattaa huomatakin, että melkein ku yrittää lapsenvahtia naista joka kiukkuilee ja ties mitä sekoilee, kun tietää et mies juoksee perässä ku mikäki lälly. (eikä nainen kunnioita miestä enää. Jos nainen ei kunnioita miestä, nainen ei ole enää edes vastaanottavainen miehelle joten kaikki menee vähänku toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos)
yh... :D En sano et siin on pahaa jos toinen toisen kiukutellessa yrittää sopia,
mut turha perässä juokseminen ja se et toinen tekee asioista tahallaan vaikeita on eri asia.
(Plus mitä enemmän juokset perässä sitä enemmän se nainen juoksee karkuun..... useimmiten)
Siihen ei kannata ryhtyä - Dont let yourself get Played ;)
Ja se miks nää "pahikset" sua vetää puoleensa johtuu siitä että (mm.) ...
Ne on itsevarmoja. Aina jos mies on varma itestään, se vetää naista puoleensa.
Niiden kanssa on jännittävää olla - Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu ja naisen ja miehen välillä on seksuaalinen jännite jatkuvasti yllä.
SEKSI, on Jännittävää ja kiihottavaa. Paha poika "ottaa mitä haluaa".
Periaatteessa siihen jää vähänku koukkuun.
Mutta, sen oon huomannu, että useimmiten nää pahiksien "kiihottavat piirteet" huomataan roskaks aika pian kun rupee satelemaan pettymyksiä ja ties mitä. Plus pahis on äärettömän mustis, koska pelkää muita "pahiksia" jotka vois viedä sen naisen.
Esim. Kontrolli ja itsevarmuus ei olekaan kontrollia, vaan pikemminkin äänekkäänä olemista ja tyhjää puhetta - Äänekkäin huoneessa on heikoin huoneessa. Pahis ikäänkuin matkii alfamiehen ominaisuuksia, eikä Ole niitä.
Plus vielä naisen sellanen joku vaisto, vai mikälie onkaan, että "kyllä mä saan ton parannettua".
:D
Ei se aina vaan onnistu.
Todellinen Mies on se, joka käyttäytyy normaalisti niinkuin kunnollinen mies,
arvostaa ja kunnioittaa naista ja on ihan kunnollinen muutenkin, järkevä ja varma itestään.
Jalat maassa, ei ole alistuva tai päästä itteään ajautumaan tossun alle, tietää mitä haluaa ja mitä ansaitsee.
Mutta (tää kohta on tärkee sun poikaystävälle), sängyssä ei saa olla sama ihminen kuin olohuoneessa!
Tai en tiiä SAAKO, mutta... Sängyssä pitäis olla se "paha poika" ;)
(mut älkää olo liian kovakourasii tai mitään semmosta, mulla käyny pari kertaa vahingossa kun on innostunut vähän ja on lässähtäny tunnelma ku on läppässy liian lujaa pyllylle tai jostain vastaavaa)
Kunhan muistaa kunnioituksen olohuoneen puolella, ja arvostuksen,
niin se takaa sen että nainen voi sängyn puolella rentoutua ja olla se "tuhma tyttö" jona olemisesta se nauttii.
Nyt voi varmaan tulla muutama tyyppi kumoilemaan näit mun juttuja mut jos tän lukija ymmärs mua,
se myös tietää että mitä puhuin oli totta ;)
Miehen pitää olla Mies, jotta Nainen voi olla Nainen.
VARSINKIN sängyssä.
Todellinen Mies on se, joka käyttäytyy normaalisti niinkuin kunnollinen mies,
arvostaa ja kunnioittaa naista ja on ihan kunnollinen muutenkin, järkevä ja varma itestään.
Jalat maassa, ei ole alistuva tai päästä itteään ajautumaan tossun alle, tietää mitä haluaa ja mitä ansaitsee.
Mutta (tää kohta on tärkee sun poikaystävälle), sängyssä ei saa olla sama ihminen kuin olohuoneessa!
Tai en tiiä SAAKO, mutta... Sängyssä pitäis olla se "paha poika" ;)
(mut älkää olo liian kovakourasii tai mitään semmosta, mulla käyny pari kertaa vahingossa kun on innostunut vähän ja on lässähtäny tunnelma ku on läppässy liian lujaa pyllylle tai jostain vastaavaa)
Kunhan muistaa kunnioituksen olohuoneen puolella, ja arvostuksen,
niin se takaa sen että nainen voi sängyn puolella rentoutua ja olla se "tuhma tyttö" jona olemisesta se nauttii.
Nyt voi varmaan tulla muutama tyyppi kumoilemaan näit mun juttuja mut jos tän lukija ymmärs mua,
se myös tietää että mitä puhuin oli totta ;)
Miehen pitää olla Mies, jotta Nainen voi olla Nainen.
VARSINKIN sängyssä.
Hups laitoin kahesti :D
taidat puhua asiaa...
Täyttä asiaa ja fiksua tekstiä, näin naisen näkökulmasta. Siellä kirjoittaa mies jolla on terve miehinen itsetunto, hienoa lukea tuollaista kaiken lässyttämisen ja turhan machoilun sijaan! Tsemppiä sulle, vaikutat hienolta mieheltä!
Olipa muuten ihanasti koottu yhteen kaikki. Miehen pitää olla Mies, jotta nainen voi olla Nainen. Mutta olet aivan oikeassa, ja myönnettävä on, että tämän lukeminenkin miehen suusta kyllä herättää ajatuksia ;)
Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, olkoon...en ala esittämään mitään "pahaa poikaa".
Sängyssöä pitää voida olla sama ihminen, oma itsensä.
Jos toinen vaatii jotain muuta, kumppani on väärin valittu.
Pitkään en katselisi kumppania joka vaatisi esittämään jotain lässyttävää romantikkoa tai agressiivista macho-sankaria, kun en ole kumpaakaan...
Jos on terve itsetunto, silloin ei tarvitse esittää mitään, ei lässyttäjää eikä pahaa poika :)
Ap, vaikuttaa siltä että sulle on jäänyt aika pahat haavat siitä ensimmäisestä suhteesta, ja olet nyt jotenkin sekaisin, et tiedä mitä tuntea, alat kostamaan sitä mitä sulle tehtiin toisille tai olet yrittämässä tunteettomuutta. Kirjoititkin jotain, että et tarvitse ketään tässä elämässä, mutta sulla on kuitenkin aikaisemmin ollut halu sitoutua. Hyvä neuvo voisi olla, ettet väkisin yritä olla suhteessa, jossa toinen ärsyttää tai tuntuu enemmän kaverina. Kannattaisi olla yksin ainakin vuoden verran ja miettiä, mitä haluat. Voit vieläkin löytää ihmisen jonka kanssa tulet haluamaan sitoutua, mutta sellaisen tapaaminen ei tapahdu tuossa tunteiden sekamelskassa missä nyt elät, ja tuossa tilanteessatulet vain satuttamaan itseäsi tai muita (kuten nyt tämä poika jonka kanssa seurustelet). Rakkaus ja situoutuminen on hieno asia, mutta voisitko kuvitella että laittaisit seurustelukuvion jäihin vuodeksi, ja sen jälkeen alat katselemaan ymärille ehkä uusin silmin. Tästä vuodesta tai minkä pituinen se nyt onkaan, ei luultavasti tule helppoa, hyvä olisi jos sulla on joku hyvä ystävä tai tukija, jolle voit kertoa ajatuksistasi. Jotain muuta tekemistä mistä tykkäät, olisi hyvä hankkia, ja voi olla että sulla jo on sellaista. Kiinnostavia harrastuksia tms.. Kärsivällisyyttä ja voimia!
A.P.:n poikaystävä on siinä käsityksessä että naisille pitää esittää...