Kaikki hyvin, niin sanotusti... Vaan en kestä miestä enää!
Itsekkyyttä riittää: katson TV.stä ne mitä haluan, menen mihin haluan, hyvä jos ilmoitan.
- Itse olen hyvin koulutettu ja ... arvostetussakin asemassa. Tienaan enemmän kuin mies. Mikä tässä enää pidättää, ei ainakaan seksi, jota ei saa, enkä ole siitä riippuvainenkaan...
Kertokaa miten olette päässeet eroon ns normaalista suhteeesta? Tai mikä on normaalia?
Mutta on tosi a
hdistunut olo tässä vaiheessa kun ei tiedä ja on kauan = monta vuotta jo, miettinyt mitä tehdä mutta ehkä lastenkin takia ei ole oikein osannut tehdä mitään.SSiKes
Itsekkyyttä riittää: katson TV.stä ne mitä haluan, menen mihin haluan, hyvä jos ilmoitan.
- Itse olen hyvin koulutettu ja ... arvostetussakin asemassa. Tienaan enemmän kuin mies. Mikä tässä enää pidättää, ei ainakaan seksi, jota ei saa, enkä ole siitä riippuvainenkaan...
Kertokaa miten olette päässeet eroon ns normaalista suhteeesta? Tai mikä on normaalia?
Mutta on tosi a
hdistunut olo tässä vaiheessa kun ei tiedä ja on kauan = monta vuotta jo, miettinyt mitä tehdä mutta ehkä lastenkin takia ei ole oikein osannut tehdä mitään.SSiKes
Vastaukset 5
Vanhimmat
puhuisit miehen kanssa..? Kerro miltä tuntuu ja sano, että aiot lähteä pois ellei asiat muutu..
Jos haluat oikeasti pois, niin lähde. Ei mikään pakota sinua olemaan siinä liitossa. Ei edes lapset. Nykyään kaikki eroaa, joten jos todella on paha olla niin pois vaan.
Eroamaan en oikeastaan kehota ihan ensisijassa, koska en tiedä oletko kaikkesi tehnyt suhteen pelastamisen eteen. Ethän sitä yksin voi pelastaa, joten jos sinä olet tehnyt kaikkesi eikä miehesi mitään, niin eipä sitä suhdetta pelasta. Anna sitten olla ja hanki oma elämä.
Jos taas näet, että toivoa jossain on edes himpun verran niin ala elää omaa elämääsi siinä liitossa. Ota sinä itsellesi se itsekkyys mitä miehesi tekee. Kyllä ne alkaa heräillä kun et ole jatkuvasti saatavilla tai osoitat, että voisit löytää uudenkin miehen. Kannattaa miettiä, että oletko tyytymätön elämääsi vai itseesi. Ehkä ihan oman elämän uudistamisella voit pelastaa liiton..
Et kerro missä teillä menee pieleen onko hän toisaalla käytääkö viinaa liikaa käykö hän jossain vieraissa onko joitain riipuvuuksia? Elämääsi uudistamalla voit pelastaa liiton mitä se sitten on.Oletko tavannut samassa pinteessä olevia tekee vähän mieli mutta ei uskalla irrotautua liitosta on aina epäillystä miten käy.Oletko tavannut toista miestä käynnyt kahvilla jossain tai muussa yhteydessä käynnyt keskustelua.Siitähän se yleensä on kiinni jos sexi ei toimi alkaa kaivata jos jostain saisin vaikka vähän vaihtelua.Tapaat naisen tai miehen hellyys on parasta terapiaa en tarkoita sexin aloitamista sulla on viellä vapaat kädet vaikka perua se mitä on edessäpäin.No lapset montako on ja minkäikäsiä onko millaiset harrastukset ym.Olli
Normaalista liitosta, jossa kukaan ei ilkeile eikä pahoinpitele ketään henkisesti eikä fyysisesti, ei kannata noin vain lähteä jotain "parempaa" etsimään, sillä ihan samat ongelmat ovat edessä hyvinkin nopeasti myös sen uuden ihmisen kanssa ja sitä seuraavankin, jos ei uskalla katsoa koskaan peiliin ja nähdä sitä omaakin osaansa parisuhteen ongelmiin JA koko ongelmiin ajelehtimisen kaarta sen alusta saakka.
Kannattaa myös puhua paljon sen puolison kanssa ennen kuin menee ja ampuu häntä puun takaa.
Sinunkin miehesi on ihan älykäs, ajatteleva ihminen, joka on luultavasti muovautunut siksi mikä nyt on myös sinun valintojesi kautta. Te luonnollisestikin vaikutatte koko ajan toisiinne kumpikin.
Jo tuo asia, että nainen tienaa perheessä enemmän, saattaa olla suurikin "häpeä" myös sinunkin miehellesi. Hän ei ehkä vain osaa ilmaista niistä ajatuksistaan syntyvää ahdistusta ja häpeää jotta sinäkin sen lähteen ymärtäisit. Tai hänen käytöksensä taustalla on joku muu asia joka sinun kannattaisi kaivella esiin ensin. Sillä kaiken kummallisenkin käytöksen takana on yleensä epävarmuus, alemmuudentunne ja menettämisenpelko.
No, kannattaako pelkäävää ihmistä rangaista?
Lapsille avioero on aina katastrofi, joka toimii osaltaan esimerkkinä. Siksi eroa kannattaa miettiä rankasti ennen kuin siihen ryhtyy. Sen ajattelemisen moni vaan jättää iloisesti välistä ja keskittää mieluummin voimansa todisteiden keräämiseen sen (kerran niin rakkaudella ja varmana valitun) puolison negatiivisista piirteistä.
Jos kirjoitatte yhdessä yhteisen elämänne käsikirjoitusta, toivoa on. Jos siihen kuuluu muutakin kuin lapsista huolehtiminen. Siitä saa parhaiten selvän keskustelemalla (aikaahan tärkeälle asialle on löydyttävä), ja ehkä tarvittaessa vielä ”aikalisillä”; toki matka itseensä on tehtävä, ja tunteisiinsakin. On toisaalta kätevää, että on joku vierellä, mutta parisuhde ei saa perustua siihen, että yksinolo on vaivalloista. Oma tie on valittava itse, ja onnellisuus tulee oman elämän hallinnasta ja rakkaus on ihana lisä! Jos on lapsia, vanhemmat eivät voi toimia loputtomiin ”osakeyhtiönä”, ihminen ei ole vain vanhempikaan, ei ole oikein hyvä parisuhteen mallikaan ”uhrautua”.
On tutkittu juttu, että eroaminen on yksi ihmiselämän stressaavimmista hetkistä.
Riippumatta edes siitä, onko itse eron hakija vai jätetty.
Kai ne on ne pettyneet haaveet, toiveet ja unelmat, jotka menettää, joka sattuu? Kaikki se aika ja rakkaus, mitä on toiselle antanut? Siinä tulee epäonnistumisen tunnekin- miten niin Meillekin kävi näin?
Loppupeleissä kuitenkin: sellaista ei muuten juuri koskaan näe, että mies lähtisi suhteesta yksin. Kyllä se on nainen, joka päättää missä mies on. Vaimo päättää, että mies on aviossa, toinen nainen päättää kun mies jättää vaimon. Nainen voi lähteä yksinkin.
Mietin itsekin ihan samaa, kun selailen tarjottavana olevia vuokra-asuntoja... Kaikki on hyvin! Mies ei lyö eikä juo eli on suomalaisen käsityksen mukaan tunnollinen ja kunnollinen. Kelpo mies, joka anopin unelma joka vain on jäänyt paitsi empatiakasvatusta jossain kohtaa lapsuuttaan. Häntähän pitäisi ymmärtää ja tukea!! Itsetaas seison ketjun viimeisenä lenkkinä ja mietin, koska on minun vuoroni olla se jota ymmäretään ja tuetaan arjenkiemuroissa. Huudan, että tarvitsen olkapään johon nojata ja kainalon johon käpertyä, mutta vastaukseksi saan vain tuhahduksen. Mietin miksi ihmeessä minä kelpaan petipuuhiin, mutta en ole huolenpidon enkä hellyyden arvoinen muualla. Ystävieni mielestä minullakin olisi oikeus tulla inhimillisesti kohdelluksi! Ei vielä, mutta ehkäpä... joskus... joku ...jossain osaa arvostaa minun loistavaa seuraani, älykkäitä lausahduksia ja loistavaa huumorintajua! Olen yrittänyt keskustella asioista... vastaukseksi saan että jos ei kelpaa hanki jokutoinen joka kelpaa!! Minun mielestäni moinen lausahdus on täysin verrattavissa itsekkyyteen... ei mitään kompromisseja.... ei halua tulla puolitiehen vastaan.... halauan että autossa kuunnellaan Rockia, sanoivat muut kolme mitä haluavat... Mutta koetan jaksaa joulun yli lasteni takia ja tietysti itseni... voin tällä hetkellä niin huonosti ettei minusta ole repäisemään meidän joukkuetta irti jäähypenkistä. Kiitos, että luit tekstini ;) Mukavaa joulun odotusta