Kysymys äideille/anopeille: Tunnetteko te oman tyttärenne lapset itsellenne läheisemmiksi kuin pojan (ja miniän) lapset?
Ainakin minun mieheni suvussa jako menee noin kuten edellä mainitsin. Tyttären lasta hoidetaan joka päivä, me vastaavassa tilanteessa kun apua pyysimme, emme saaneet. Meidän lapset eivät pääse mummon luo yöksi (ellei itse pyytämällä pyydetä, mummo ei ikinä ehdota itse), kun taas tyttären lapsia pidetään yökylässä aika usein. Ehkä oma vaikutuksensa asiaan on silläkin, että asumme eri paikkakunnilla mutta kun välimatkaakaan ei ole kuin 20 km.
Minua kohtaan anoppi on aina ollut oikea unelma, ei mitään ongelmia missään vaiheessa enkä ikinä ole antanut hänen ymmärtää, että en haluaisi hänen olevan lastemme kanssa - päinvastoin, hän on lastemme ainoa mummo ja tottahan toki olisi hienoa, jos suhteet lapsenlapsiin/mummoon olisivat kunnossa.
Ainakin minun mieheni suvussa jako menee noin kuten edellä mainitsin. Tyttären lasta hoidetaan joka päivä, me vastaavassa tilanteessa kun apua pyysimme, emme saaneet. Meidän lapset eivät pääse mummon luo yöksi (ellei itse pyytämällä pyydetä, mummo ei ikinä ehdota itse), kun taas tyttären lapsia pidetään yökylässä aika usein. Ehkä oma vaikutuksensa asiaan on silläkin, että asumme eri paikkakunnilla mutta kun välimatkaakaan ei ole kuin 20 km.
Minua kohtaan anoppi on aina ollut oikea unelma, ei mitään ongelmia missään vaiheessa enkä ikinä ole antanut hänen ymmärtää, että en haluaisi hänen olevan lastemme kanssa - päinvastoin, hän on lastemme ainoa mummo ja tottahan toki olisi hienoa, jos suhteet lapsenlapsiin/mummoon olisivat kunnossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on tytär ja poika. Molemmilla 3 lasta.
Kaikki lapsenlapset ovat minulle tasan yhtä rakkaita, kaikki omanlaisia, ihania persoonia. Kun tytär asui 3 km:n päässä, taisin olla hänen perheen kanssa enemmän kanssakäymisissä kuin pojan, joka asuu 15 km:n päässä. Pistäydyin heille kävellen, he heittivät tarpeen tullen lapset luokseni hoitoon. Mutta tuotiin pojan lapsetkin tarvittaessa hoitooni.
Nyt tytär asuu 30 km:n päässä, soittelee päivittäin, tarkistaa, että kohdallani on kaikki O.K. Heillä en ole käynyt moneen kuukauteen, mutta käyvät luonani n. kerran 2 viikossa. Pojan luokse minun on helpompi mennä, n. kerran viikossa iltapäiväksi, kun nuorimmainen pääsee aikaisin koulusta.
Ja mikä parasta minun mielestäni: otan heidät 6 lapsenlastani aika-ajoin viikonloppuna yökylään luokseni, teen mieluisia ruokia ja saavat leikkiä, temmeltää, laulan jokaiselle oman unilaulunsa ja luen iltasadun. Ikäjakauma 3 - 15.
Niin, ihmetellä täytyy anoppiasi, jos kerran teillä on hyvät välit hänen kanssaan. Sanotaan kyllä, että oman tyttärensä kanssa on helpompaa kanssakäydä kuin miniän ja joskus myös oman poikansa kanssa. Minuun tuo ei päde.
Mutta: äidit pyrkivät tytärtään auttamaan!
Pitäisi vain muistaa lapsenlapsille olla tasapuolinen.
anoppi on koko ajan plässyttämässä ja kasvattamassa lapsiamme.siltä ämmältä ei saa hetken rauhaa. oma äitini on mukava
meillä on niinpäin että minä hoidan pokani lapsia ja ihan mielelläni sen teenkin,taas miniäni äiti ja isä ei osallistu millään tavalla lasten hoitamiseen eivätkä liiemmin muutenkaan ole kiinnostuneita lapsista,nytkin kun heidän perheellä on ollut vaikeaa niin lapset ovat olleet täällä mummolassa yökylässä,miniäni on sanonutkin että he olisivat pulassa jos me ei asuttas tässä lähellä,joskin äitinsä asuu kolmenkilometrin päässä.