Onko se? Kannattaako suhteesta hypätä suoraan uuteen? Vaikka olisi todella ihastunut? Onko pettäminen ihan OK, jos tunteet on jo toisaalla? Tekeekö ihastuminen siitä jotenkin hyväksyttävämpää?
Kuoleeko työpaikkaihastus pikkuhiljaa pois, kun näkee toista jatkuvasti?
Miksi tunteet entistä puolisoa kohtaan kuolee niin nopeasti, kun uusi astuu kuvioihin? Voiko rakkaus vain loppua, kun löytää uuden varsinkin, jos puoliso on fiksu, kaunis ja mukava tyyppi?
Miksi niin monet pettäjät alkavat syytellä entistä puolisoa, että hänen vikojen vuoksi on pettänyt...?
Näitä olen pohdiskellut. Mitä mieltä muut ovat? =)
Kuoleeko työpaikkaihastus pikkuhiljaa pois, kun näkee toista jatkuvasti?
Miksi tunteet entistä puolisoa kohtaan kuolee niin nopeasti, kun uusi astuu kuvioihin? Voiko rakkaus vain loppua, kun löytää uuden varsinkin, jos puoliso on fiksu, kaunis ja mukava tyyppi?
Miksi niin monet pettäjät alkavat syytellä entistä puolisoa, että hänen vikojen vuoksi on pettänyt...?
Näitä olen pohdiskellut. Mitä mieltä muut ovat? =)
Vastaukset 13
Vanhimmat
... Ja vaivaako pettäjää huono omatunto??? Välillä tuntuu, että näin ei ole.....
on toisia, joita ei vaivaa, paatuneet pettäjät. Salasuhde ukkomieheen kesti kaksi ja puoli vuotta. Yhtäkkiä mies sanoi, ettei hän enää jaksa tätä. Hän jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En usko, että häntä vaivasi missään vaiheessa huono omatunto. Hänelle ei myöskään tullut mun vuokse huono olo, ei pahoitellut, ei toivotellut jatkoja. Hän vaan lopetti. En usko, että hän välitti musta lainkaan koko aikana, julma totuus.
No joskus vaihtaminen kannattaa, erityisesti jos nykysuhteessa on väkivaltaa tms. Se ei kannata yleensä, että ilman paussia siirtyy uuteen suhteeseen vaikka olis kuinka aloitellut nykysuhteen aikana. Sitä vaan siirtää ongelmat siihen uuteen suhteeseen ja jos pettämisestä alkaa niin luottamuspula yleensä tulee uuteenkin suhteeseen aikanaan. Miksei se toinen pettäisi sinua, jos petti sinun kanssa..? Pettämisestä hyväksyttävämpää ei tee mikään. Ei koskaan. On aina lähteä vanhasta suhteesta jos tuntuu siltä, että voisi pettää. Se on jo sen merkki ettei nykysuhdetta tai kumppania arvosta ja kunnioita enää sen vertaa, että toisen loukkaamisella ei ole väliä.
Jos tunteet on toisaalla, niin silloin pitää lopettaa heti se nykyinen suhde. Ei ole oikein pitää toista varalla ihan sen vuoksi, että ei ole ihan varma uuden tunteista tai sen suhteen onnistumisesta. Itsekkäät ja identiteetiltään kehittymättömät tyypit tekee juuri tätä. Heille puoliso on vain omaisuutta kunnes toisin päätän..
Työpaikkaihastus ei todellakaan kuole jos toista näkee päivittäin. Se vaan siirtyy siihen, että halutaan ruokkia niitä ihastuksen tunteita ja sillä tavoin sitä kuolettaa sen nykysuhteensa. Eli ihan tietoista suhteen alasajoa se on. Taatusti tunteet kuolee sitä kumppania kohtaan kun on jo toinen kiikarissa. Mitään takuitahan ei ole mistään. Ehkä se työkaveri ei sitten haluakaan sinua, kun tuntee tarkemmin. Töissä sitä saa toisesta vain pintaraapaisun tietoonsa, ei ollenkaan sitä mitä se arki tämän ihmisen kanssa olisi ja kaikissa suhteissa lamakausia tulee että ei se uusikaan niin autuas mahda olla.
Rakastat työkaveria niin kauan kuin ruokit niitä tunteita. Niin kauan kuin kolmas pyörä on kuvioissa niin nykysuhteesta ei tule mitään.
Tietysti sitä haluaa nähdä syyllisen pettämiseen jossain muualla kuin peilissä. Sitähän keksii itselleen oikeutuksia pettää. Ihan mistä vaan. Että kun se nyt oli ilkeä niin soitanpa sille työkaverille tai kun se nyt sitä ja tätä niin minä teen sitten näin. Monet pettää kostomielessäkin.
Niin en tiedä miksi tätä kysyt, oletko itse ihastunut? Kannattaa miettiä tuhat kertaa että onko järkeä ruokkia niitä tunteita ja sitä mitä omasta elämästä puuttuu. Jos suhde ei tyydytä niin ehkä on aina vaihtaa mutta pian. Ei ole oikein tuhlata muiden aikaa vaan pitää olla rehellinen niin että sillä toisella puoliskolla on oikeus tehdä päätös omasta elämästään niin että tietää tosiasiat.
Niin siis itse tulin petetyksi ja se tuli aika yllättäen tämä uusi ihastus... Toisaalta tiesin, että tämä toinen oli tiiviisti pitänyt yhteyttä. Nyt ihmettelen sitä, voiko tunteet avopuolisoa kohtaan loppua noin tylysti. Varsinkin, kun ei näytä siltä, että omatunto kolkuttaisi lainkaan. Rakastan entistä puolisoani ja jollain sairaalla tavalla toivon, että hän on onnellinen, mutta ei tämän työkaverin kanssa!! Se tuntuu liian pahalta. En pysty oikeastaan olemaan edes vihainen... Olen lähinnä surullinen siitä, että menetin elämästäni niin tärkeän henkilön. Varsinkin kun kaikki oli ohi niin nopeasti. Pakkasin tavarani ja lähdin ja hän sanoi, että ei enää halua nähdä. Kahta viikkoa aiemmin olimme onnellinen pariskunta. Suurin vikani on hänen mielestään se, että minulla on mielipide kaikkeen. Se on parisuhteemme kompastuskivi...
tunteet avopuolisoa kohtaan lopu kuin seinään. Luulen että puolisollasi tunteet on kuolleet pikkuhiljaa. Ja kun ei enää yksinkertaisesti rakasta toista, niin silloin on hyvin helppoa lähteä toisen syliin. Ei se sitä oikeuta, mutta niin se vaan menee, ainakin itselläni kävi niin. Yritimme kyllä vielä jatkaa tapahtuneen jälkeen, kävimme avioliittoneuvojalla, puhuimme asiasta keskenämme, mutta liitto ei palautunut enää ennalleen. Minunkin puolisoni mielestä olimme onnellinen pariskunta. Hän ei millään pystynyt ymmärtämään miltä minusta tuntui, vaikka puhuin ja puhuin monta vuotta, etten enää ole onnellinen vaan ahdistunut. Eron jälkeen hän totesi, ettei vaan halunnut myöntää, ettemme enää rakastaneet toisiamme, elimme vaan yhdessä, että lapsilla olisi hyvä olla. Tuskin oli hyväksi, että lapset joutuivat kuuntelemaan monta vuotta riitaa, eivät nähneet hellyyden osoituksia vanhempien välillä.
Ei kai minkään parisuhteen kompastuskivi voi olla, jos ihmisellä on mielipide kaikkeen. Käsittääkseni jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen asiassa kuin asiassa. Oletko kysynyt puolisoltasi, mikä on se todellinen syy? Tuo kuulostaa hyvin omituiselta. Ellet sitten ole niin vahva ihminen, että hänestä tuntuu, ettei hänen mielipidettään kunnioiteta ja asiat tehdään aina sinun mielesi mukaan. Oletko?
Olisko muuten ollut sinulle helpompaa, jos uusi rakkaus olisi ollut joku muu kuin työkaveri? Miksi?
Luulin, että meillä on kaikki hyvin. Riitelimme välillä pienistä asioista, mutta eron tultua mieheni sanoi, että hänen täytyy sulatella riitoja kauemmin. Hän taisi hieman säikähtää minun tunteita. Välillä on vaan vähän vaikeata, kun hammastahnatuubia puristetaan väärästä päästä ;)
Lähestyn kolmeakymmentä. Olen fiksu ja huumorintajuinen ja rakastin miestäni enemmän, kuin olen koskaan ketään rakastanut. Rakastin hänen tuoksuaan, hymyään ja halusin, että hän on onnellinen. Kerroin sen hänelle useasti. Sitten hän löysi parikymppisen tytön uudesta työpaikasta.
Ennen eroa hän sanoi rakastavansa. Suukotteli. Kaikki oli hyvin. Pettämisen jälkeen sanoi naama peruslukemilla, ettei rakasta enää. Ei osannut sanoa, milloin tunteet ovat loppuneet ja kuinka kauan on tuntenut näin. Ennen niin huolehtivainen mies muuttui, kuin nappia painamalla ja sanoi minun ajaneen hänet tähän tilanteeseen. Hän ei kadu mitään eikä tunne syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa... En halua, että se on juuri se toinen, sillä olen nähnyt hänet ja tunnen hänet ja ajatteleminen heidät yhdessä tuntuu liian pahalta....
ensimmäisiin kysymyksiin vastaan "en osaa sanoa", koska jokainen tapaus on aina erilainen eikä kenelläkään ole kristallipalloa, josta näkisi tulevaisuuteen.
Viimeisimpään kysymykseen "Miksi niin monet pettäjät alkavat syytellä entistä puolisoa, että hänen vikojen vuoksi on pettänyt...?" kommentoisin, että kovin monesti petetyt puolisot kokevat, että heitä syytellään, vaikka pettäjä vain kertoo mikä mättää tai missä meni pieleen. On todella haastava tehtävä sanoa mikä omasta mielestä mättää, niin ettei toinen missään vaiheessa koe sitä syyttelynä tai loukkaannu muuten. Eikä tämä ei koske ainoastaan petettyjä/eronneita vaan myös ei-petettyjä/eronneita ja yhä parisuhteessa olevia. Negatiivista palautetta on vaikea antaa ja vielä vaikeampaa ottaa vastaan. Joskus aivan liian vaikeaa, että siihen edes ryhdyttäisiin. Eikä koskaan ole tähdellistä sanoa kumppanilleen, eron jälkeenkään mitään mikä vain pahoittaisi hänen mielensä.
Älä missään nimessä ota vastaan tuota syyllisyyttä liiton päättymiseen itsellesi, sillä teitä on siinä ollut kaksi ja mies käyttää nyt epäreiluja keinoja päästä itse sinusta tunteiden tasolla eroon.
Sinä et ole ollut syyllinen hänen pettämiseensä ja uuden suhteen aloittamiseen. Sinä et ole syyllinen. Hän ihan itse vastaa teoistaan ja tunteistaan. Helppo se on se petetty vielä syyllistää siinä eron korvilla. Älä ota sitä vastaan.
Ehkä sinä olet vielä nuori, eikä sinulla on paljon kokemusta suhteista. Voi olla, että yritit muuttaa häntä suuntaan johon hän ei halunnut. Ehkä olit liian voimakastahtoinen, etkä oikeasti rakastanut häntä juuri sellaisena kuin hän on. Me emme useinkaan näe, mitä teemme "väärin", mutta pienet vihjeet toiveista, että toinen muuttuisi sellaiseksi kuin ME haluamme, ei ainakaan luo pohjaa suhteelle. Tämä siitä hammastahnatuubi-esimerkistä. Tiedän, miltä sellainen tuntuu ja sanon, että en halua että minua yritetään millään tavalla muuttaa toiseksi ihmiseksi.
niskoillesi, ei se pettäjä yksin ole huonossa suhteessa. Huonoon ja hyvään suhteeseen tarvitaan aina kaksi. Peiliin katsomisen paikka myös petetyllä.
Niinpä... Onhan tässä tullut mietittyä, mikä meni vikaan ja tiedostan kyllä omat huonot puoleni... Olisi ollut kuitenkin reilumpaa ensin puhua asioista ja korjata jotain jos korjattavissa olisi ollut. Tässä on hyvä olla jälkiviisas, mutta minä ainakaan en ole ajatusten lukija.
Mutta kun katsot suoraan alas aidan toisella puolen, niin ei se olekaan enää niin vihreää. Myös siinä vihreämmässä ruohossa näkyy 'kaljuja' kohtia, mustia aukkoja, kuivuneija korsia...
Kyllähän me tulemme elämämme aikana törmäämään väistämättä ihaniin, mukaviin, kauniisiin, komeisiin ihmisiin, mutta eri asia on se, että tarvitseeko niiden kaikkien kanssa mennä aina kovin pitkälle.
Sehän olisi aina se helpoin vaihtoehto kuitenkin. Haastavampaa on saada se oma parisuhde toimimaan niin,
että se tyydyttää kumpaakin osapuolta - ja aivan varmasti haastetta riittää koko elämän varrelle. Pitää vain
olla tietoinen koko ajan siitä, missä mennään.
Itse olen ratkaissut tämän asian niin, että vaikka tapaankin paljon kivoja ihmisiä, niin kotiin tulen aina yöksi oman mieheni viereen, hän tekee myös samoin käydessään kavereidensa kanssa ulkona. Emme siis tarkoituksella edes hakeudu tilanteisiin, joissa voisi 'houkutus' yllättää. Toistaiseksi ei ole tarvetta edes ollut.
Oman kokemukseni mukaan myös nykyisen suhteen ongelmat seuraavat helposti mukana uuteen suhteeseen, jos niitä ei ole käsitellyt riittävästi ja pahimmassa tapauksessa ei lainkaan. Parisuhteessa kun on aina kaksi, niin myös ongelmien tekijöitä on kaksi. Me kannamme myös mukanamme perimäämme sekä vanhempiemme oppeja, joista on vaikea päästä ilman itsetutkiskelua eroon. Eikä aina silloinkaan.
Itse en lähtisi uuteen suhteeseen heti ja viisaammat (?) ovat sanoneet, että pari vuotta olisi hyvä olla eron jälkeen ihan vain itsekseen. Ymmärrän tämän kyllä, sillä jos huuman kourissa vaihtaa lennossa kumppania, niin ongelmien käsittely siirtyy pidemmälle ja voi hyvin törmätä niihn samoihin juttuihin, johon se edellinen suhde sitten päättyi.
Hmm... kuoleeko ne tunteet sitä entistä kohtaan nopeasti, kun uusi astuu kuvioihin?... Vai ovatko ne olleetkin kuolleina jo kauan ennen kuin uusi astuu kuvioihin? Uskoisin, jos tunteita vielä on olemassa, ei se uusi ihastus olisi edes mahdollinen. Itse olen vain yhden miehen nainen (kerrallaan =D), jonka sydämeen ei mahdu montaa yhtäaikaa.
Jaa-a... helpompi on aina syyttää toista kuin katsoa peiliin. Se on niin tuskaista todeta oma vajavaisuus ja virheellisyys.
on aina kaksi, mutta turha sitä syyllisyyttä on yrittää vierittää petetyn harteille. Toki suhteessa on varmasti mättänyt, jos pettämään alkaa.
Mutta: pettäjä vastaa ihan itse pettämisestään, siinä on ihan turha sanoa että "kun sinä olit niin, sanoit näin, et ollut sitä, jätit minut yksin" ja muuta potaskaa.
Petturi on ihan tietoisesti tehnyt valintansa. Hän on päättänyt tehdä jotain, joka suhteen päättää. Ottanut tietoisen riskin, tutustunut toiseen ja jättänyt edellisen.
Olit millainen tahansa, niin tee analyysi tuosta suhteesta ja mieti mitä voit tehdä toisin seuraavassa suhteessa. Ehkä se petturi joskus ajan päästä kykenee erittelemään, mikä hänen tilanteensa oli ja miksi teille kävi noin. Anna hänen mennä, laske irti ja päätä olla rakastamatta häntä enää sillä ei hänkään rakasta sinua enää. Niin se vaan on, karu totuus. Älä tuhlaa aikaasi enää häneen, vaan sure aikasi, ole iloinen hänen puolestaan jos hän nyt on onnellinen (vaikka et haluaisikaan ainakaan sen yhden kanssa), ole iloinen että pääsit hänestä nyt etkä myöhemmin kun olisit vielä enemmän ollut häneen kiintynyt. Petturi pettää luultavasti uudessakin suhteessa, joten anna olla, ei ole sinun arvoisesi!
Häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja.
>Vihreämpää toisella puolella..Olen 49v mies ja meille tuli ero v.2008 ,koska naista ei kiinnostanut sexi
lainkaan..Naapurissa asui 29 v nainen ,jonka luona kävin aina kun mahdollista rakastelemassa..
Ihastuin tähän eronneeseen naiseen tansseissa,hän oli käynyt minun tanssitunnilla. Käyn vapaalla aina
tansseissa ja siellähän on kiva tutustua uusiin ihmisiin..Vaimoni oli viimeksi kanssani sexi suhteessa
vuosi ennen eroa,hän vaan ilmoitti ettei halua. Ajattelin asian niin etten ala omaa elämää pilaamaan
koska itse nautin sexistä..Olin tutustunut tähän Eijaan erovuonna ja meillä sopi yhteen elämän tilanne.
Käymme yhdessä tansseissa ja harrastamme muutenkin yhteisiä asioita. Onhan meillä ikäeroa aika paljon, mutta ikähän on vain numeroita. Eijan äiti oli sanonut ,ettei halua minua nähdä ja oli ilmoittanut ,että Eijan pitäisi jättää minut ,koska olen iäkkäämpi..Eija kertoi sanoneensa ,ettei jätä koska heillä
synkkaa hyvin ,myöskin hänen veljensä oli käskenyt jättää minut ja hakemaan nuorempi mies.
Kerroin Eijalle ,että tee oma päätös asiasta.. Ihmettelen moista sekaantumista aikaisten ihmisten
asioihin.....
Onko tämä ihan uutta,että suku yrittää sekaantua aikaisen Eijan asioihin...