10-vuotta kaikenkaikkiaan.Kaiken piti olla "suht hyvin", uusi talo, 2 lasta, hyvät työt jne. mutta jotain tapahtui. Viimeinen vuosi on ollu yhtä helvettiä, vaimo ei huomioi enää ollenkaan, seksiä ei oo ollu puoleen vuoteen (minä meillä haluan,hän ei, on ollu aina tosi passiivinen ja puutteessa oon elelly) ja mitään ei tehdä yhdessä eikä mistään keskustella (poislukien raha-asiat, lapset yms.). Vaimo on alkanut käyttää facebookkia ja tekstiviestit viuhuu jonkun kanssa..Sanoo että minä en häntä omista ja kontrolloi.. Kaiken huippu oli kun kävi päälle nuorimman lapsen läsnäollessa suu vaahdossa ja oli pakko vain pitää kiinni ja huutaa rauhoittumaan kun lapsi tärisee pelosta. Laitoin avioeron vireille, kävin hänen aloitteestaan 2 kertaa parisuhdeterapiassa mutta koin ne ihan huuhaaksi, täyttä puppua enkä saanut niistä mitään irti. Kuitenkin rakastan häntä ja erohakemus oli "hätähuuto" et jotain tapahtuisi mutta ei näytä siltä, tuntuu et hän vaan etääntyy enemmän. Joo, varmaan ero olis oikea ratkaisu mut minkäs tunteilleen voi ja lasten tulevaisuuden miettiminen raastaa sisältä, tuntuu että heillä on oikeus perheeseen vaikka itsellä on paha olla. Riitelemme jatkuvasti ja se kyllä varmasti heijastuu lapsiin vaikka ei näy selkeästi. En tiedä mitä tehdä, keväällä on 6kk harkinta-aika ohi mutta näin en kestä saman katon alla sinne saakka ja taloa hän ei suostu myyntiin laittamaan ja rahat ei riitä lähtee kun lainaa on paljon.. Ajatuksia?
Avioliitto karilla
Is less more?
131507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo puoli vuotta ilman seksiä ei ole vielä mikään kovin paha juttu. Kuulostaa siltä, että vaimollasi on jokin henkinen kriisi jota hän ei pysty sinun kanssa jakamaan. Itse en usko, että hän pettää sinua vaan on jollain tapaa todella ahdistunut ja niin henkisesti kuin seksuaalisestikin täysin lukossa.
Minun neuvo on, että pidät pään kylmänä ja katsot rauhallisesti vielä jonkin aikaa. Keskustele jonkun mahdollisimman PUOLUEETTOMAN ihmisen kanssa asiasta. Se voi auttaa sinua näkemään ongelman oikeassa suhteessa.
Toinen neuvo on se, että et tule pääsemään painostamisella eteenpäin. Olen samantapaisessa tilanteessa kuin sinä ja mitä enemmän syyllistin vaimoani, niin sitä enemmän hän meni lukkoon. Uskon, että tilanteenne voi korjautua sillä, että lopetat painostamisen ja syyllistämisen. Tiedän, että tämä helpommin sanottu kuin tehty. Itselläni pokka piti pisimmillään noin viikon verran ja sitten oli pakko purkaa oma paha olo vaimon päälle ja taas oltiin lähtökuopissa.
En tiedä onko oikeusaputoimistosta neuvoa eli voisivatko he neuvoa mikä on sinun ja lasten
kannalta viisainta tehdä.
Tarvitset ulkopuolisen, ehkä ammattiauttajan apua.
Varaudu kaikkeen mahdolliseen.
Mie melkein näin naisena yhdyn tuohon ensimmäiseen vastaajaan.. varmaankin vaimo on nyt jotenkin solmussa itsensä kanssa, se voi olla ihan ikäkriisi, tuntuu että "kohta kaikki on ohi" ja on tullut tunne, että tässäkö tää nyt sitten olikin? Se ei tarkoita, etteikö vaimo rakastaisi sinua ja lapsia, tulee vaan puolipaniikki että kohta olen jo vanha enkä miellytä ketään. Minunkin neuvoni on antaa aikaa ja tilaa, ei painostaa ja tentata että mikä sua nyt vaivaa ja mitäs pirua nuo viestit ja facebookit on.. Vaan huomioi vaimoa kenties itse hieman enemmän, osoita hänelle, että sinulle hän on edelleen kaunis ja haluttava. vie vaikka kukkia, ja puhu rehellisesti tilanteesta, kuinka et toivoisi oikeasti eroa, sillä rakastat edelleen, ja että koska rakastat, olet aika mustasukkainen kaikista viesteistä ja nettisivusta ja mietit ettei hän enää rakasta sinua. Kerro että haluaisit puhua ja selvittää asioita, kun hän on siihen valmis. Yritä antaa sen jälkeen tilaa ja aikaa, mutta ole kuitenkin saapuvilla. arjen keskellä tee pieniä asioita. tiskaa jos se on ennen ollut vaimon homma, tai ohikulkiessa sipaise selkään hellästi, osoita että välität. Mutta älä sanallisesti painosta tai avaa keskustelua.
Kuulostaa varmaan kovin naiselliselle, ehkä typerälle, mutta voisi koettaa ennen eroa. Yksin ei voi pitää kaikkea pystyssä, mutta minusta se kuulosti lähinnä sille että vaimo on jonkin kriisin kourissa. Miettii, että tässäkö elämä oli, tämänkö sain aikaan? Ja varmasti miettii puolisovalintaakin, että tuo mieskö nyt oikeasti oli se oikea, ja parempaa ei ole? Sinun täytyy osoittaa että näin on. Pieniä asioita, osoittaa että arvostat ja rakastatat.
Mutta jos ei tilanne parane, niin et voi yksin pitää kulissia yllä. Ja lapset tosiaan tiedostavat vanhempien ongelmat hyvin, että pitää miettiä kärsiikö ne enemmän erosta vai ilmapiiristä kotona.
Avioliitto solmussa jo kolmatta vuotta. En kerro tässä, mikä tuon suurimman solmun aiheutti, mutta ongelmia oli jo ennen sitä. Mies sanoo joskus, että meillähän on kaikki hyvin, on talo, autot, lapsia niin monta kuin halusit. No, tuo on materiaa, paitsi tietenkin lapset, jotka ovat minulle rakkainta ja tärkeintä maailmassa, heidän olemassa olo auttaa minua jaksamaan.
Mutta missä on tunteet? Ne ovat ainakin minun osaltani kuolleet, mies ei vaan sitä ymmärrä ja syyllistää minua kaikesta mahdollisesta. Voi olla, että miehellä on vielä tunteita minua kohtaan, mutta toisaalta epäilen, että se on vain tottumusta. Myönnän, olen solmussa "omien" asioideni kanssa, joista en miehelleni voi puhua, koska hän ei ymmärrä eli kärsin yksin. On minulla sentään muutama nettiystävä, joille olen voinut kirjoitella ja se on auttanut vähän. Niin, ehkä tuo puhuminen miehen kanssa auttaisi, mutta kun se ei vain onnistu, kokemusta on nimittäin yli kahdelta kymmeneltä vuodelta. En tiedä vielä, mitä teen, mutta eroa olen mielessäni pyöritellyt jo monta vuotta, ehkä olen kohta siihen valmis.
Sinua kehottaisin puhumaan, mutta ei syyllistämällä vaan ymmärtäen. Uskon siitä olevan apua, koska puhumista minä ainakin toivoisin. Onnea matkaan:)
Varmasti ero olisi oikea ratkaisu teille.
Kun mielummin ksekustelet avioliittoongelmistsai netti ystävien eikä miehesi kanssa.
Ihmetyttää kun voit avata itseäsi ystäville eikä miehellesi.
Eri asia jos olet rakastunut toiseen mieheen, silloin on helpompi puhua ysävilleen
varmasti hyvä lukea tuo teksti kokonaan, niin löytäisit tuolla kohdan, jossa mainitaan yli kahdenkymmenen vuoden keskusteluyrityksistä ilman tulosta. Vaikeaa voi olla keskustella ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä.
.. vai onko niin että joku ei ymmärrä että toinen ymmärtää. Niinhän sitä useasti luullaan että ite ollaan se mailman fiksuin ja tärkein tyyppi.
Mitä oikein kuvittelet, että kaks-kolme tuntia auttaa monen kuukauden ongelmien selvittämiseen!!!!
Nyt MARS takasin sinne terapiaan, ja mieluummin oikealle avioliittoneuvojalle eikä ihan mille tahansa kunnallipspalvelun sairaanhoitajaharjottelijan puheille. Niitäkin on nähty, jotka ei välitä, eikä osaa mitään ja kaiken maailman kriisiavut ei oo mistään kotosin. OIKEALLE avioliittoneuvojalle.
Avioliittoneuvonta ei oo huuhaata. Niissä juuri, etenkin jos vaimo itse on halunnut, voidaan selvittää, että mikä se oikea ongelma tässä tapauksessa on. Vaimollasi on selvästi tosi paha olla, jos hän on käyttäytynyt aggressiivisestikin. Väkivaltaa ei pidä suvaita, mutta jotakin on nyt meneillään!
Jos vaimosi pettää niin ainakin hän selvästi haluaa kuitenkin selvittää asioita kun sinne terapiaan halusi!!! TAKAS TERAPIAAN. Ne oikeesti auttaa. Kyllä minustakin tuntui ekalla kerralla, että eihän tässä mitään neuvoa saa, mutta sitten tajusin, että ensimmäiset kerrat menee väkisin siihen, että asioiden tilanteesta kerrotaan, että terapeutti ehtii saada kunnon kuvan tilanteesta. Muutenhan hän ei pysty auttamaan! Eikä kriisipari edes pysty sulattamaan montaa neuvoa kerrallaan.
Jos eronne toteutuu, niin silloin jompikumpi osapuoli voi hakea "pakko-ositusta" (vai mikä se oli).
Joka tapauksessa hyvä lakimies osannee kertoa enemmän tuosta "pakko-osituksesta" (vai mikä se oli) ja sen hakemisesta.
Muistaakseni "Pakko-osituksessa" molemmat osapuolet maksavat 1/2 osan osittajan kuluista.
Useimmiten kai kuitenkin "sopu-ositus" on taloudellisesti järkevämpi.
Mutta kuten sanoin, hyvä lakimies osannee neuvoa.
Lopuksi mietelause: "Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan." (Tai jotain sinnepäin, alkuperäistä sanojaa en tiedä.)
jonka käräjäoikedelta pyydetään, on sitte niin kallis juristi en suosittele ,ennemmin sopu ositus ja järkee saa käyttää. Tietty jos ei sopuun päästä niin toi jakaja on pakko ottaa, että saa asian pois päiväjärjestyksestä.
Aapeen kohdalla taitaa liitto olla tiensä päässä, jollei keskusteluyhteyksiä saada, sitte ainaski on loppu jos kolmansia osapuolia on kuvioissa.
"en kestä saman katon alla sinne saakka ja taloa hän ei suostu myyntiin laittamaan ja rahat ei riitä lähtee kun lainaa on paljon.. Ajatuksia?"
Kun alatte tekemään ositusta, niin se on sillätavalla että jos vaimolla ei ole varaa ostaa sinua ulos etkä sinä halua asuntoa itsellesi, niin se menee aivan pakosta myyntiin.
Ota itsellesi lakimies hoitamaan nämä asiat.
Lapsilla on hyvä olla kun muillakin perheen jäsenillä on hyvä olla. Jos ero on muuten paras ratkaisu, lapsetkin sen ymmärtävät ajan kanssa ja kiittävät myöhemmin, ettivät joutuneet kestämään elämää siinä riitaisassa ilmapiirissä.. kokemuksesta sanon tämän.. Asiat hoituvat kyllä ja lapset kestävät enemmän kuin ehkä luullaan. lapset sopeutuvat tilanteisiin paremmin kuin teini-ikäiset, joihin ero saattaa vaikuttaa huonolla tavalla. riippuen taas siitä miten ero hoidetaan.. Ihmiset, älkää olko lasten takia yhdessä, se on vain tyhmä tekosyy joka vahingoittaa koko perhettä.
En tietenkään kehoita eroamaan, vaan ajattelemaan... Jos päätätte pysyä yhdessä, teidän täytyy osata puhua asioista.
Itse olen lähes tuhonnut liittomme aiheettomilla epäilyksilläni miehestäni. Anna tilaa toiselle. Luota vaimoosi!!! Jos hän kuitenkin pettääkin, et sinä sille mitään voi ja asia selkenee kyllä. Lukemani perusteella ajattelen ettei vaimo halua luopua sinusta, perheestään... joten kyllä hänellä on tunteita sinua kohtaan. Ehkä hän on tehnyt jotain tyhmää eikä uskalla kertoa sitä menettämisen pelossa...
Hakekaa apua jos tosissanne haluatte elää yhdessä!!!