Ihan just tulee 30-vuotta täyteen taaperrusta tällä pallolla.
Lenkillä käydessä tänä iltana tuli ensimmäisen kerran elämässäni syvä tietoisuus etten koskaan löydä ketään.
Tunsin pistoksen sydämessäni katsellessani muutamaa eri ikäistä ohi menevää paria jotka olivat iltakävelyllä yhdessä.
Joskus ennen oli vielä ajatus "joskus sitten" mutta kun edellisestä parisuhteesta on jo vuosia niin ei tässä muuta voi todeta kuin että ohi meni ja hujahti.
Vaikea on vain löytää paria jonka kanssa askeleet käyvät yhteen. On kokeiltu lähibaarit, kassajonot ja deittisaitit. Kiinnostuneet ovat olleet puolikuntoisia, lihavia, yksinhuoltajia tai asuneet aivan liian kaukana sysihärmässä.
Onpahan elämää nähty näin yksin mutta mitä voisikaan kokea kaksin.
Pitipä nyt sitten tämäkin heittää tänne jonkun luettavaksi kun ei tätäkään ajatusta ole kukaan jakamassa.
Toisaalta koko ajatusta ei olisi tullut jos sen olisi joku naispuolinen ollut jakamassa.
Lenkillä käydessä tänä iltana tuli ensimmäisen kerran elämässäni syvä tietoisuus etten koskaan löydä ketään.
Tunsin pistoksen sydämessäni katsellessani muutamaa eri ikäistä ohi menevää paria jotka olivat iltakävelyllä yhdessä.
Joskus ennen oli vielä ajatus "joskus sitten" mutta kun edellisestä parisuhteesta on jo vuosia niin ei tässä muuta voi todeta kuin että ohi meni ja hujahti.
Vaikea on vain löytää paria jonka kanssa askeleet käyvät yhteen. On kokeiltu lähibaarit, kassajonot ja deittisaitit. Kiinnostuneet ovat olleet puolikuntoisia, lihavia, yksinhuoltajia tai asuneet aivan liian kaukana sysihärmässä.
Onpahan elämää nähty näin yksin mutta mitä voisikaan kokea kaksin.
Pitipä nyt sitten tämäkin heittää tänne jonkun luettavaksi kun ei tätäkään ajatusta ole kukaan jakamassa.
Toisaalta koko ajatusta ei olisi tullut jos sen olisi joku naispuolinen ollut jakamassa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
vaan alistua kohtaloon pyristelemättä vastaan.
Nyt meni vähän ohi, mitä tarkoitat?
Olen aika tyytyväinen ollut elämään yksin mutta koittanut samalla katella sitä elämänkumppania.
Tuo fiilis jota koin tänään oli todellakin ensimmäinen kerta. En tiedä vielä siihen miten reagoisin.
Kohtaloa muuten ei ole valmiina olemassa. Me itse vaikutamme siihen. Kuten minäkin olisin voinut yrittää jonkun noista naisista kanssa vaikken heitä olisi voinutkaan ihailla.
"On kokeiltu lähibaarit, kassajonot ja deittisaitit. Kiinnostuneet ovat olleet puolikuntoisia, lihavia, yksinhuoltajia tai asuneet aivan liian kaukana sysihärmässä."
Tässä syy, miksi itse en edes viitsi yrittää mitään deittisaitteja. Siellä ei OIKEASTI ole tasokkaita naisia. Tasokkaat naiset saavat muutenkin.
No miksi muka tasoton mies saisikaan itselleen tasokkaan naisen? Tuskin sellainen mies kovin tasokas on, jos ikää on ties kuinka paljon, mutta ei ole kenellekään kelvannut?
Mutta joo. Tuo taitaakin olla se asia josta suurin osa palstan narinasta johtuu: Haluttaisiin yhtä "tasokas" nainen tai mies kuin jollakin kaverilla tms, mutta omat paukut eivät riitä sellaisen saamiseen. Ei haluta tyytyä siihen mitä oman tasoiselle miehelle tai naiselle on tarjolla. Sitten luullaan vielä että joku pelkkä normaalipainoisuus tai töissä käynti tekisi ihmisestä jotankin "tasokkaan", joka muka on sitten esim kaikkia hiukankin ylipainoisia ylempänä.
Sitten naristaan siitä kun joku nainen ei tajua omaa tasoaan ja haluaa komean miehen, vaikka itse tehdään ihan samaa: Ei tajuta omaa tasoa, tai mitataan sitä omaa tasoa omia mittareita vasten, vaikka muiden silmissä taso onkin ihan muuta.
En tiedä oliko suunnattu minulle mutta kun on mun ketju niin kommentoin.
"Tuskin sellainen mies kovin tasokas on, jos ikää on ties kuinka paljon, mutta ei ole kenellekään kelvannut?"
Onko tää joku kilpailu että kellekä on "kelvannu"?
"Haluttaisiin yhtä "tasokas" nainen tai mies kuin jollakin kaverilla tms, mutta omat paukut eivät riitä sellaisen saamiseen. Ei haluta tyytyä siihen mitä oman tasoiselle miehelle tai naiselle on tarjolla. Sitten luullaan vielä että joku pelkkä normaalipainoisuus tai töissä käynti tekisi ihmisestä jotankin "tasokkaan", joka muka on sitten esim kaikkia hiukankin ylipainoisia ylempänä."
Tasoista en tiiä mutta normaalipainoisuus on mulla yksi tärkeimmistä kriteereistä aina ollut. Jos keho on kondiksessa niin sitten on usein mielikin. Lisäksi ei oikein kiinnosta sohvaperunat tai jos ei pysy minun vauhdissa mukana.
"Sitten naristaan siitä kun joku nainen ei tajua omaa tasoaan ja haluaa komean miehen, vaikka itse tehdään ihan samaa: Ei tajuta omaa tasoa, tai mitataan sitä omaa tasoa omia mittareita vasten, vaikka muiden silmissä taso onkin ihan muuta."
Musta kyllä ylipainoa ei voi verrata mihinkään komeuteen. Ylipainolle voi tehdä jotain ja se kertoo ihmisen elämäntavoista myös.
Ikinä en oo laittanut ketään mihinkään tasoihin ja naisistakaan en ole kattonu liian tarkkaan ulkonäköä muuten kun tuon yhden asian osalta.
Monilla se on myös siitä kiinni ettei vaan liiku sellaisissa sosiaalisissa ympyröissä tai esimerkiksi on minun tavoin aika raitis niin ei tule tutustuttua sopiviin naisiin riittävästi.
EI tasoton mies saakaan kunno naista.
Mutta itselläni on taso kohdillaan, joten naisista ei pitäisi olla pulaa!
Itse olen 35v ja sinkku, mutta ei se minua juuri huoleta, kun olen tottunut elämään yksin ja on paljon mielenkiintoista ja aikaavievää tekemistä. Eli viihdyn yksin ja oikeastaan vasta viime aikoina on ollut sellainen fiilis, että voisi seurustellakin. Mutta ei vain seurustelemisen vuoksi, vaan jos oikeasti ihastuu johonkin ihanaan naiseen. Iästä puheen ollen minulla on muutama kaveri, joka on löytänyt elämänkumppanin kolmikymppisenä tai yli 35v eli ei ole game over sinullakaan, ei sinne päinkään.
" Kiinnostuneet ovat olleet puolikuntoisia, lihavia, yksinhuoltajia tai asuneet aivan liian kaukana sysihärmässä"
Tässähän se mahdollisuus piileekin, että edes löytyy mahdollisuus. Ei se sulje mahdollisuutta pois olla hyvinkin onnellinen tälläisen kanssa, että sieltäkin kiva kumppani voisi tulla. Kato ne missit on jo jaettu. Pakassa on kortit loppu.
30v on kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän ikää. Kyllä tässä kerkeää kivoja juttuja harrastaa ja pitää hauskaa.Time limitti ei ole varmasti lähelläkään, ihan turha kämpille jäädä pullon pohjaa tuijottamaan-> kohtaloon alistuminen.
"Tässähän se mahdollisuus piileekin, että edes löytyy mahdollisuus. Ei se sulje mahdollisuutta pois olla hyvinkin onnellinen tälläisen kanssa, että sieltäkin kiva kumppani voisi tulla. Kato ne missit on jo jaettu. Pakassa on kortit loppu."
Missejä en ole etsinyt mutta nuo muut ovat myös "missejä".
Ei toimi kohdallani tuollainen. Kumppanin pitää olla kuitenkin psyykkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. En voisi katsella "raakileita".
Mutta kieltämättä on totta että pakassa näyttää kortit olevan loppu ja "mustaa maijaa" pukkaa käteen.
Toisaalta ne joista itse kiinnostun ovat varattuja tai etsivät ihmemiehiä.
Kommenttisi särähti korvaani:
"Kumppanin pitää olla kuitenkin psyykkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. En voisi katsella "raakileita"
Mitä tarkoitat psyykkisellä hyvällä kunnolla? En itsekään vaikuta psyykkisesti täysin hyväkuntoiselta.
Nuorten psyykeongelmat -joita on hyvin monitasoisia- ovat yleisiä. Ehkä nimenomaan sellainen ihminen, joka myöntää jaksamattomuutensa on nimenomaan kypsä eikä "raakile".
Ehkä sun ongelmaa ymmärtäisi nimenomaan sellainen ihminen, jolla on itselläänkin ollut masentavia kokemuksia (esim. kuten kumppanin puuttuminen, vaikka itse olisi kumppania kaivannut).
Sinänsä kirjoituksesi tuntuu hieman kitinältä, koska meitä normaalipainoisia naisia on aika paljon. Ainakaan mulla ei ole ollut ongelmaa löytää normaalipainoista miestä vaan ne ongelmat ovat olleet ihan muualla. Ja lopuksi todettakoon, että Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia, joten luulisi miehillä olevan tässä suhteessa helpompaakin kuin naisilla.
"Mitä tarkoitat psyykkisellä hyvällä kunnolla? En itsekään vaikuta psyykkisesti täysin hyväkuntoiselta.
Nuorten psyykeongelmat -joita on hyvin monitasoisia- ovat yleisiä. Ehkä nimenomaan sellainen ihminen, joka myöntää jaksamattomuutensa on nimenomaan kypsä eikä "raakile".
Ehkä sun ongelmaa ymmärtäisi nimenomaan sellainen ihminen, jolla on itselläänkin ollut masentavia kokemuksia (esim. kuten kumppanin puuttuminen, vaikka itse olisi kumppania kaivannut)."
Tarkoitan ihmistä joka pääsee noista ongelmista yli itse.
En jaksa potkia ihmistä liikkeelle olipa sitten kysymys että saisi läskinsä liikkeelle ja sulatettua tai toisaalta että on niin masentunut kaikesta että tarvitsee pelastajaa elämälleen. On siis niin epätoivoinen että ottaa kenet tahansa miehen.
"Sinänsä kirjoituksesi tuntuu hieman kitinältä, koska meitä normaalipainoisia naisia on aika paljon. Ainakaan mulla ei ole ollut ongelmaa löytää normaalipainoista miestä vaan ne ongelmat ovat olleet ihan muualla. Ja lopuksi todettakoon, että Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia, joten luulisi miehillä olevan tässä suhteessa helpompaakin kuin naisilla."
Sinä olet nainen joten kyllä kai sinun aika helppo on löytää millainen mies tahansa.
Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia MUTTA suurempi osa nuorista naisista ei harrasta esimerkiksi liikuntaa joka saa käytännössä siis normaalipainoisen nuoren naisen näyttämään jopa lihavalta kun ei ole lihaksia mikä tukisi vartaloa.
Tätä on tutkittu myös mutta siitä ei kirjoitella lehdissä niin usein koska ollaan vain huolissaan nuorten miesten armeijakunnosta.
En ole hyvän näköinen mutta olen hyväkuntoinen joten sellaista odotan myös naiselta.
Et todellakaan ymmärrä miten lähes normaalille miehelle on vaikeaa löytää kumppania nyky-Suomessa, et vain tajua naisena, et.
En vastaa jatkossa tämän ketjun viesteihisi, koska en jaksa esimerkiksi vääntää asioista, jotka on ihan tilastoista katsottavissa (mm. se, että suomalaiset miehet ovat naisia ylipainoisempia).
Mulla olisi normaalipainoisena, urheilullisena naisena paljon enemmän syytä kitistä kumppanin puutetta, koska minun ON vaikeampi löytää tasoiseni normaalipainoinen mies. Jo tilastot kertovat, että tässä asiassa naisilla on vaikeampaa. (Tosin kenenkään normaalipainoisen ei ole vaikea löytää normaalipainoista kumppania vaan ongelma on löytää myös muilla tavoin yhteensopiva kaveri)
"En vastaa jatkossa tämän ketjun viesteihisi, koska en jaksa esimerkiksi vääntää asioista, jotka on ihan tilastoista katsottavissa (mm. se, että suomalaiset miehet ovat naisia ylipainoisempia)."
Tilastoissa lukee myös se että nuoret naiset harrastavat vähemmän liikuntaa kuin nuoret miehet.
Tämä tarkoittaa että nuoret naiset ovat siis osa lihavia ja osa huonokuntoisia.
"Mulla olisi normaalipainoisena, urheilullisena naisena paljon enemmän syytä kitistä kumppanin puutetta, koska minun ON vaikeampi löytää tasoiseni normaalipainoinen mies. Jo tilastot kertovat, että tässä asiassa naisilla on vaikeampaa. (Tosin kenenkään normaalipainoisen ei ole vaikea löytää normaalipainoista kumppania vaan ongelma on löytää myös muilla tavoin yhteensopiva kaveri)"
Pitäisköhän sinun katsoa seuraavaksi tilastoja kuinka paljon nuoria miehiä on enemmän kussakin ikäluokassa jne. ja miettiä myös miehen roolia suhteiden luonnissa.
Jos sinä menet vaikkapaa baariin niin sinulla on kysyntää, minulla ei. Että revi siitä.
"Tarkoitan ihmistä joka pääsee noista ongelmista yli itse."
ja "En jaksa potkia ihmistä liikkeelle olipa sitten kysymys että saisi läskinsä liikkeelle ja sulatettua tai toisaalta että on niin masentunut kaikesta että tarvitsee pelastajaa elämälleen. On siis niin epätoivoinen että ottaa kenet tahansa miehen."
Ikävä tuottaa pettymys, ylipaino ei minua koske, mutta olen kyllä epävakaa ja masennusherkkä, erinäisistä syistä johtuen. Enivei, siis jokatapauksessa, en ole tarvinnut kaltaistasi ihmistä koskaan, enkä tule tarvitsemaan. Olen kyllä ongelmallinen ihminen, mutta nimenomaan en missään tapauksessa huolisi ihmistä, joka luulee olevansa joku "eteenpäin potkija" ja "pelastaja". Todella rasittavaa porukkaa. Mutta on olemassa asioita ja asioita, mistä ei vaan tule parannusta, eikä pääse yli. Tietty, sä haluat helppoa ja kivaa, parisuhteessa sä tuletkin jäämään yksin. Se on totta, "On kokeiltu lähibaarit, kassajonot ja deittisaitit. Kiinnostuneet ovat olleet puolikuntoisia, lihavia, yksinhuoltajia tai asuneet aivan liian kaukana sysihärmässä."
eikö sano jo, että sä etsit vikoja, nainen jolla ei ole mitään ongelmia, asuu sopivassa paikassa, ei halua tukea, kannustusta eikä mitään, on hyvän nökäinen, sinkku, hyvä kuntoinen, asuu sopivassa paikassa (sulle) ja ties mitä... Hmm... Joo, kato ei se vaan niin mene.
Jos kaikki paikat on kokeiltu, niin tulee mieleen, että kun sä luulet itte vaan olevas niin erinomainen ettei kukaan kelpaa. Ne muut, eli me, ketkä seurustellaan, seurustellaan ihmisten kanssa, joilla vähän viiraa päässä, on menneisyys, virheitä, ehkä lapsiakin, joillain joku tautikin (sattana senttäs!), on epäonnistumisia ja nousemisia, joita joskus täytyy potkia, joitten kanssa menee joskus hermo, jotka on kertakaikkisen epätäydellisiä pönttöeinareita!!! Joita me rakastetaan... Että hauskaa yksinäisyyttä sulle vaan!
No sinulla on aikaa vielä löytää ihan vaikka kunnon rakkaussuhde ja romanssi sellaisen naisen kanssa johon oikesti olet ihastunut. Tuollaiset 10 vuotta kuitenkin voit hyvin hakea itsellesi naista vielä näistä nuorista kauneimmillaan ja parhaassa pariutumisiässä olevista 20-25 vuotiaistakin naisista.
Minä muistan kun aikanaan täytin 30 ja tuolloin vielä yksin sinkkuna elelin ja eräälle naiselle jotain sanoin siitä miten sitä alkaa olla jo sellainen olo että ei tässä ikinä itselleen sopivaa naisseuraa löydä, niin tämä nainen silloin piti arvioitani jonain joutavana synkistelynä.
No tässsä eletään edelleen sinkkuna mutta jo 5-kymppisenä. Jo kauan sitten päädyinkin toteamaan että tämä nyt vaan meni minun kohdallani niin että ei sitä minulle sopivaa naista perästäkään mistään tullut enkä siksi näillä naisasiolla päätäni ole aikoihin enää lainkaan vaivannut.
Nyt sitten jossain määrin on ongelmaksi muodostunut sekin kun joka puolelta vyörytetään sitä miten tärkeää on parisuhde ja seksi ja ennen kaikkea pyritään luokitelemaan miehet kelvollisiki ja kelvottomiksi yksipuolisesti sukupuolimarkkinoilla ja nussimisjutuissa menestymisen perusteella. Tämä tällainen vouhotus syrjäyttää sinkkumiestä yhä enemmän sosiaalisesti, ja minä epäilen että se on sen tarkoituskin.
Suurin ongelma on kuitenkin se että jos sattuu vaikkapa äkkiä kuolemaan(niinkuin monille vanheneville sinkkumiehille käy) niin vielä se omaisuuskin joka elämän varrella on tullut menee sekin vielä juurikin näiden sumeilematta lapsia tehneiden ja nussimismarkkinoilla hilluneiden hyväksi(Se ajatus hirvittää että minulta velä kuollessanikin saisivat nämä kuvottaviksi yltä päältä rumiksi kokemani suomalaiset kanssaihmiseni). No tähän joku heittää että pistä varasi sileäksi, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Elinpäivistään ei kuitenkaan tiedä, niitä voi hyvikin olla jäljellä vielä kymmeniäkin. Omaisuus pitää muuttaa rahaksi ja se taas edellyttää sopivaa myyntiajankohtaa. Varsinkin vanhemmiten itselle kertynyt omaisuus on myös osa statusta, ja statusta taas ainakin kaikki muut pitävät ensiarvoisen tärkeänä asiana.
Paljon on asioita tietenin muitakin joita ei vielä 30 vuotias sinkkumies paljon tule edes ajatelleekisi
Niin se on että kyllä sitä tällaiselle 5-kymppisellekkin puhumattakaaan jostain3-kymppisestä olisi nussittavaksi jos sellainen kiinnostaisi mielin määrin ainakin tällaista jo kaiken nuoruuden viehätysvoimansa menettänyttä miesten jättämää kyynisellä katseella varustettua vanhampaa naista. Mutta ei kolmikymppisenkään ole välttämättä niin helppoa löytää sellaista naista johon oikeasti ihastusi ja jonka kanssa halutessaan voisi perheenkin perustaa ja vaikka lapsia hankkia.
"Tuollaiset 10 vuotta kuitenkin voit hyvin hakea itsellesi naista vielä näistä nuorista kauneimmillaan ja parhaassa pariutumisiässä olevista 20-25 vuotiaistakin naisista."
Joo, olen aika lailla samaa mieltä. Ehkä kakskymppinen on jo vähän nuori (keskinmäärin aika lapsellisia), mutta 25-vuotias nainen on kolmekymppiselle miehelle enemmän kuin sopiva ja 25-30v naisista löytyy paljon viehättäviä helmiä. Se on tietysti vähän sattuman kauppaa, jos näihin törmää.
"25-vuotias nainen on kolmekymppiselle miehelle enemmän kuin sopiva ja 25-30v naisista löytyy paljon viehättäviä helmiä. Se on tietysti vähän sattuman kauppaa, jos näihin törmää."
Sitä odotellessa...
Kiitos kommenteista kaikille ja ihan kiva olo tuli kun näin huomioitiin.
Eihän se 30-vuotta ole ikä eikä mikään mutta sitä kai vain on turtunut sinkkuna oloon (vaikka elämästä nautinkin) niin tuli sitten tuollainen hetkellinen säpsähdys tuossa lenkillä ollessa.
Kaikille tsemppiä sen oikean kunnolisen naisen etsimiseen.
Tuttu tilanne itsellekin. Kolmekymppisenä sitä on jollakin tavalla tienhaarassa: nuoruus haaveineen alkaa olla auttamatta "ohitse" ja edessä aikuisuus, keski-ikä. Tunne että nyt jos koskaan mutta silti epäilys että on jo liian myöhäistä. Kaverit kaikki on jo naimisissa tai seurustelee. Jopa jotkin niistä joista luuli ettei ne kenellekään kelpaa.
Jos et ole seurustellut (seurusteluhistoriaa) tilanne on aika huono, sorry. Ikäryhmäsi naiset (25-30V) ovat tässä suhteessa aika ehdottomia. Ne ei halua mitään luuseria, joka ei ole kenellekään kelvannut tai on niin nössö ettei ole naista saanut.
Tulevat 10 vuotta tulee olemaan aika vaikeaa aikaa. Ympäristön paineet, sinkkumies on luuseri, pelko yksin jäämisestä, seksittömyys. Mutta kyllä se sitten 40 jälkeen helpottaa. Naisillekin alkaa kelpaamaan ihan omana itsenään. Okei omat lapset voi ehkä unohtaa, mutta ei tämä sinkkuna olo mitenkään hassumpaa ole, jos elämä muuten kunnossa, talous ja ystäviä. Ja muuten seksi on aivan yliarvostettua.
Aionpa hankkia keinotekoisesti väsätyt 24-veen paperit, hankin pilailupassin feikillä passikuvalla, ai niin,se taitaa olla jo lainsuojattoman puuhaa..Back to bed.
Olen 9-vuotiaan sielu yli 60-vuotisessa rungossa ;-)
vittu kasvaa naavaa, kato ittees ,kato ittees.
Joo se on jännä juttu huomata näin vanhempana sinkkuäijänä sellainenkin että ei näille vanhoille sinkkunaislle suinkaan edes kelpaisi vaikka heistä kiinnostunut olisikin. No eipä siksi kyllä tule suru puseroon.
ne ei vaan halua hyväksyä sitä että kaltaiseeni panomieheen niillä ei ole mitään saumaa,ei edes väärennetyllä henkkarilla.
Joo, myötätunnot. Mä olen yrittänyt "syystä että", elää viimeajat huomaamatta ketään. Tuli niin pahasti turpaan, että se jo kirpaisi. Okei, mäkin luulin joskus että aika parantaa kaikki haavat, että kaikille on joku, että asiat voi parantaa itse,-ja monelta osaa voikin, ja sitä rataa. Mutta nyt olen 31-vuotias ja ihastuin. Sillai vasten tahtoani ja pahasti. Ainoa mitä se toi mieleen, oli virheet ja paska elämä, ja vaikka mä kuinka siis nykyään elänkin ihan muuten kivaa elämää, ja olen saanut korjattua asioita, on asioita, mitä en pysty korjaamaan. Ja mä en halua satuttaa sitä ihmistä milläänlailla.
Ja lässyti lässyn, nyt ryntää taas joku kaikkitietävä selittämään, miten tolla ja tällä asenteella ja miten jokaisella on haavansa ja blaa, blaa: ei tässä ole kyse itsesäälistä, vaan sellaisista asioista, mitä voi käydä ja minkä olen ihan kokemuksen kautta todennut, että ihminen harvoin ymmärtää, jos ei voi samaistaa itseään.
On siis paljon asioita, mitä voi korjata, hallita, tehdä uusiksi, laittaa kuntoon, eikä rakkaudettomuus koko elämää pilaa. Mutta sen se pilaa. Mä antasin paljon, jos voisin... Mutta en voi.
Joo, täysin romuna ja ihan paskat fiilikset. Mä halusin perheen, ja haluaisin edelleen. Mutta mulle kolahti myöskin, että se oli ja se meni. Ei edes omaa syytä, mutta elämä on ja minkäs teet. Sitä luulee, että se ei käy itselle, kunnes se käy.
Todella, on ihan kivoja ihmisiä, jotka eivät koskaan "syystä tai toisesta" löydä eikä saa, ei toteudu eikä ole. Ne vaan jää yksin. Ja onnea vaan, mä kuulun siihen joukkoon.
Joten nou hätä, sillonkin kun luulet, että olet yksin, et sä ole yksin. Meitä on täällä vaikka kuinka ja paljon. Toivottavasti sä pääset sille toiselle puolelle, siis sille ei-enää-yksin- puolelle. Siellä on monesti kuulemma ihan kivaa, vaikka se toinen joskus ärsyttäisikin ;)