En ole missi, tiedän sen. Mutta en ole myöskään omasta mielestäni ketään loukkaamatta nainen "pahimmasta päästä". Ongelmani siis on ettei poikaystäväni ole koskaan sanonut minua kauniiksi. Muuten hän kyllä osoittaa hellyyttä ja välittävänsä. Eikä tämä ole myöskään pelkkää ajattelemattomuutta kyseiseltä herralta, vaan voin helposti lukea sen rivien välistä tai huolettomasti heitetyistä kommenteista. Tämä tuntuu minusta todella pahalta. Välillä suututtaa ja tuntuu että ylpeyttäni en ainakaan ota asiaa esille, ja välillä itkettää ja tuntuu että itsetunto murenee(vaikka hyvässä parisuhteessahan sen pitäisi mennä toisinpäin). En tiedä miten asia ottaisi puheeksi, vai pitäsisikö edes ottaa, jos hän tosiaan ei pidä minua viehättävänä, niin tyhjiä sanoja en ainakaan halua jatkossa kuunnella.
Välitän hänestä suunnattomasti, enkä itse, kaikkine vikoineenkin, muuttaisi hänestä yhtään mitään. Tästä on tullut itselleni niin tärkeä asia lähnnä siksi että toivoisin hänen välittävän itsestäni yhtä paljon kuin minä hänestä ja suhteemme on muuten hyvä. Yleensä huumorintajuni on melko hyvä ja osaan nauraa itselleni, mutta nyt vain tuntuu todella pahalta.
Mitä ajattelette, miten tässä voisi toimia.
Välitän hänestä suunnattomasti, enkä itse, kaikkine vikoineenkin, muuttaisi hänestä yhtään mitään. Tästä on tullut itselleni niin tärkeä asia lähnnä siksi että toivoisin hänen välittävän itsestäni yhtä paljon kuin minä hänestä ja suhteemme on muuten hyvä. Yleensä huumorintajuni on melko hyvä ja osaan nauraa itselleni, mutta nyt vain tuntuu todella pahalta.
Mitä ajattelette, miten tässä voisi toimia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulta ei nyt hirveästi sympatioita heru.
Mieti miksi se mies sinun kanssasi on vaikkei ehkä pidä sinua ulkoisesti ihanteenaan? Hengaako hän kanssasi vain luontaisetujen vuoksi samalla kun haaveilee paremmasta? Vai voisiko olla että se on sittenkin se sisin joka painaa hänen vaakakupissaan jo enemmän kuin ulkonäkö.
Aika tyypillistä, että itsetunnottomalle ei ole niinkään merkitystä niillä, jotka pitävät hänestä, vaan niillä jotka eivät pidä. Ja sitten he käyttävät paljon energiaa niiden miellyttämiseen, joille ei sellaisenaan kelpaa, ja samalla laiminlyövät ne jotka ovat oikeita ystäviä ja rakkaita. Ja samoin niissä oikeasti heistä välittävissä ihmisissä he keskittyvät yksinomaan niihin kohtiin, joissa ihanteet eroavat.
"Välitän hänestä suunnattomasti, enkä itse, kaikkine vikoineenkin, muuttaisi hänestä yhtään mitään. "
Siis yhtä lailla sinäkin näet hänetkin viallisena, vaikka jeesusteletkin että mitään et muuttaisi, mutta tekopyhä halusi on se että haluat hänen näkevän sinut täydellisenä.
itsekään en ole mikään ruma, mutta vaikka kaikin muun puolin ollaankin tasavertaisia ja samalla aaltopituudella poikaystäväni kanssa niin tiedän ja hänkin tietää myös, että olen häntä rumempi. eihän naista ja miestä voi verrata sinänsä ulkonäöllisesti, mutta tiedätte mitä tarkoitan. hän saisi monia muitakin parempia naisia. henkisiä ominaisuuksia lukuunottamatta.
eikä minunkaan poikaystäväni ole koskaan suoraan sanonut mitään siitä, mutta sen voi tosiaan lukea rivien välistä. varsinkin aamuisin kun näytän oikeasti todella hirveältä niin saan usein kuulla itsetuntoa murskaavia kommentteja.
ei kukaan saa aina kaikkea eikä kukaan ole täydellinen. ei sille silti voi mitään jos tietää että on parantamisen varaa.