olen lähtenyt itse huonosta suhteesta aikoinani ja olen nyt yksin asuva ihminen. Ystäväni on perheellinen. On hyvä työ, kallis auto ja talo, ihanat lapset ja ihana aviomies. Kiltti ja kunnollinen. Tylsä vissiin, kun vaimo pettää jatkuvasti. Tunnen piston sisimmässäni aika kun käyn heillä, mikä perheidylli heillä onkaan...Mitä minulle ei ole... Kuulostaa ehkä katkeralta, mutta olen kuitenkin hänen ystävänsä ja haluan hänelle pelkkää hyvää. Kade olen, sen myönnän, ehkä itse saan joskus ihanan perheen.Tuntuu niin pahalta hänen miehensä puolesta. Mieleenkään ei ole tullut käräyttää kaveriani. Miksi mikään ei riitä? Miksi sitten vasta tajuaaa mitä on mennettänyt kun käry käy ja mies jättää ihan 100% varmasti. Toivon, että heidän kulissinsa pysyy pystyssä ja ystäväni järkiintyy...
perheidylli
yksinäinen susi...
0415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.