Tämä on nyt ehkä ainoa palsta jonne aihe kuuluu? En tiennyt minne kirjoittaisin,mutta koitan jos täältä :))
Eli tilanne tällainen:
Minä, mies ja uusioperhe, yksi yhteinen lapsi syntynyt 2v sitten, entisestä liitostani on yksi lapsi myös. Mies on tälle ollut kuin oma isä (kaikissa asioissa).
Mies lähti, elokuussa oltuamme melkein 5v yhdessä. Riidasta alkoi tämä juttu, kun minä käskin ikävä kyllä miehen lähteä, ja olin sitä ennen jopa mennyt (kauhealta kuulostaa tosiaan) pettämään miestäni, ja mies tiesi tästä(tai epäili), enkä tosiaan tajunnut että kaikki on ohi pian. Kärsin syvästä masennuksesta tuohon aikaan, itsetuhosta myös. Minulla on epävakaa persoonall.häiriö (saan siihen nyt lääkettä), jota en tuolloin vielä tajunnut että pettäminen,ryyppääminen, itsetuhoaikeet yms liittyi kaikki samaan ketjuun....joten lopputulos oli tämä: minä käskin, mies lähti .
itkin hänen kerätessä tavaroita että ei, ei, et saa jättää meitä jne. Romahdin totaalisesti, enkä kyennyt enää mihinkään, teki mieli tehdä itsemurha (en onnistunut onneksi).
Siihen lopetin juomisen , KOKONAAN, enää en ota tippaakaan! Ja nyt oltu pian 3kk erossa, ja luojan kiitos suhde on lähentynyt, mies on kanssani ollut muutamia kertoja yötä täällä meillä, oltu sängyssä ja rakasteltu... suhde tuntuu hyvälle, kun saatiin olla erossa jonkun aikaa, ja ajateltua asioita. Näin minä luulen. Mutta mies ei tiedä, vieläkään! kysyin palaako takaisin, ei osaa sanoa.. Itse tiedän, että perhe on ainoa oikea ratkaisu, koska nyt olen lopettanut juomisetkkin,jote pettämistä ei myöskään mieheni tarvitse pelätä. Mutta se luottamus, tietysti on kärsinyt ...:( Mutta on petetty minuakin, mieheni petti ja sain tietää naisen tulleen raskaaksi, mutta se teki abortin.
Mitä pitäisi tehdä?
Luotanko tähän hetkeen, vai odotanko mitään?
Painostamiseen en haluaisi ryhtyä, mutta elämä näinkin epävarmasti miehestäni, on kuluttavaa.
Juhlistimme 5 vuotispäivää tosin yhdessä, ja rakastelimme. Se oli "lahja" minulle, minä itse ostin miehelle kortin ja pikkulahjan. Rakastan häntä, vieläkin, ja loppuelämäni. Hän on maailman paras isä lapsillemme, ja kärsin kun hän ei asu kanssamme.
Eli tilanne tällainen:
Minä, mies ja uusioperhe, yksi yhteinen lapsi syntynyt 2v sitten, entisestä liitostani on yksi lapsi myös. Mies on tälle ollut kuin oma isä (kaikissa asioissa).
Mies lähti, elokuussa oltuamme melkein 5v yhdessä. Riidasta alkoi tämä juttu, kun minä käskin ikävä kyllä miehen lähteä, ja olin sitä ennen jopa mennyt (kauhealta kuulostaa tosiaan) pettämään miestäni, ja mies tiesi tästä(tai epäili), enkä tosiaan tajunnut että kaikki on ohi pian. Kärsin syvästä masennuksesta tuohon aikaan, itsetuhosta myös. Minulla on epävakaa persoonall.häiriö (saan siihen nyt lääkettä), jota en tuolloin vielä tajunnut että pettäminen,ryyppääminen, itsetuhoaikeet yms liittyi kaikki samaan ketjuun....joten lopputulos oli tämä: minä käskin, mies lähti .
itkin hänen kerätessä tavaroita että ei, ei, et saa jättää meitä jne. Romahdin totaalisesti, enkä kyennyt enää mihinkään, teki mieli tehdä itsemurha (en onnistunut onneksi).
Siihen lopetin juomisen , KOKONAAN, enää en ota tippaakaan! Ja nyt oltu pian 3kk erossa, ja luojan kiitos suhde on lähentynyt, mies on kanssani ollut muutamia kertoja yötä täällä meillä, oltu sängyssä ja rakasteltu... suhde tuntuu hyvälle, kun saatiin olla erossa jonkun aikaa, ja ajateltua asioita. Näin minä luulen. Mutta mies ei tiedä, vieläkään! kysyin palaako takaisin, ei osaa sanoa.. Itse tiedän, että perhe on ainoa oikea ratkaisu, koska nyt olen lopettanut juomisetkkin,jote pettämistä ei myöskään mieheni tarvitse pelätä. Mutta se luottamus, tietysti on kärsinyt ...:( Mutta on petetty minuakin, mieheni petti ja sain tietää naisen tulleen raskaaksi, mutta se teki abortin.
Mitä pitäisi tehdä?
Luotanko tähän hetkeen, vai odotanko mitään?
Painostamiseen en haluaisi ryhtyä, mutta elämä näinkin epävarmasti miehestäni, on kuluttavaa.
Juhlistimme 5 vuotispäivää tosin yhdessä, ja rakastelimme. Se oli "lahja" minulle, minä itse ostin miehelle kortin ja pikkulahjan. Rakastan häntä, vieläkin, ja loppuelämäni. Hän on maailman paras isä lapsillemme, ja kärsin kun hän ei asu kanssamme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun miestäsi pelottaa epävakaisuutesi...mutta rakastaa kaikesta huolimatta!! Ei ole helppoa olla suhteessa jossa on joutunut petetyksi..ota huomioon että sinulla on lapsi edell. suhteesta. Ja olet käskenyt häntä häipymään. Ota asia puheeksi, juttele. Sinä tarvitset ihmistä joka tukee ja rakastaa. Hän tekee sen, jos vain osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
"Mutta mies ei tiedä, vieläkään! kysyin palaako takaisin, ei osaa sanoa.."
Siihenhän se on palannut selvästi, vierellesi.
Haluat suullisen lupauksen, tajuan, mutta ehkä nyt ei ole sellaisten aika. Tajuan myös tarinasi miestä. En enää menisi itse sanomaan jollekulle niistä tytöistä, joista tykkään, mitään isoja lupauksia, sillä en ole mitenkään vakuuttunut vielä siitä millaisia he lopulta ovat, enkä erityisesti siitä millainen itse lopulta mahdan olla ja mitä minulla on sen pohjalta realistista muilta edellyttää. Parempi vain nauttia niiden seurasta, joiden kanssa kulloinkin aikaani vietän ja ilmaista kaikille se että pidän heistä naisina. Asiat muuttuvat ahdistavaksi jos mukaan tulee mielivaltaiset odotukset ja oikuttelu kun ne eivät täyty. Avoimelta pohjalta, eli sen mukaan mitä nyt selvästikin saa ja on valmis antamaan, tuntuu paremmalta toimia.
Jos mies selvästi nyt viettää aikansa juuri sinun kanssasi ja pitää sinusta sellaisena kuin nyt olet, niin mikäli olet omaan oloosi tyytyväinen, ehkä sinun olisi syytä olla tyytyväinen siihen, mitä mieheltä saat?
rohkaisevista vastauksistanne :)
Minulla tosiaan on näille nyt tarvetta... sillä olen huomannut että mies ja nainen ovat ajatuksiltaan ja teoiltaan kuin yö ja päivä, se aiheuttaa helposti väärinymmärryksiä. Varsinkin kun meillä vielä on tässä välillä ollut tämä ns. kielimuuri, kun omat kotikielemme ovat eri. Mutta tässähän tätä "yhteiselämää" on jo 5 vuotta vietetty, niin ehkä tämäkin kriisi nyt menee ohi, ja toivon mukaan vain lähentää meitä, sekä se että saan nyt hoitoa häiriööni on kaiken a ja o. Kiitos sinulle.