Pohdiskelin tänään ritarillisuutta ilmiönä. Olin hieman eksyksissä, sillä en kyennyt enää löytämään sanalle sisältöä. On siis olemassa sana 'ritari' mutta joka viittaa itsellään kesäisin perhosiin ja monivuotisena kestoversionaan tutteihin ja purulla täyttämättömiin hevosiin.
Ehkä metalliin peltiin ja niitteihin kannattaa vilkaista, sillä kolina on lähes aina merkki jonkinasteisesta tapaturmasta tai epäonnesta. On myös mahdollista, että satunnainen ihminen saattaa nähdä jotain tärkeää.
Kirjallisessa mielessä mieleen pullahtaa pöytä. Pöytä on pyöreä eikä siinä istu naisia. Pöytä on kehä. Ehkä pöytä ritareineen kuvaa San Franciscolaista homoyhteisöä niitteineen ja nahkoineen, hevosineen ja puruleluineen. Pöytä pyörii. Se on norja Fortuna, jonka käsissä päät ritareiden kulloinkin kamanaan kolisevat.
Mieleeni juolahtaa herra Harry Haller, joka soi minulle nuorena saksan kielisenä versionaan tilaisuuden nähdä ihmisessä - itsessäni - eläin. Tällä kertaa eläin oli susi. Pidän susista. Susi oli tarpeeksi kaukainen olento ollakseen vaarallinen, joten talutin sitä lähemmäs kunnes erotin sen silmät. Aina näin tehdessäni ymmärrän miksi ihmistä ei sanan tiukassa tai laveassa merkityksessä ole, ei hänessä eläintäkään.
Eli näin Harryn sielun. En ole enää hänen jälkeen halunnut nähdä kenenkään sielua.
Ehkä metalliin peltiin ja niitteihin kannattaa vilkaista, sillä kolina on lähes aina merkki jonkinasteisesta tapaturmasta tai epäonnesta. On myös mahdollista, että satunnainen ihminen saattaa nähdä jotain tärkeää.
Kirjallisessa mielessä mieleen pullahtaa pöytä. Pöytä on pyöreä eikä siinä istu naisia. Pöytä on kehä. Ehkä pöytä ritareineen kuvaa San Franciscolaista homoyhteisöä niitteineen ja nahkoineen, hevosineen ja puruleluineen. Pöytä pyörii. Se on norja Fortuna, jonka käsissä päät ritareiden kulloinkin kamanaan kolisevat.
Mieleeni juolahtaa herra Harry Haller, joka soi minulle nuorena saksan kielisenä versionaan tilaisuuden nähdä ihmisessä - itsessäni - eläin. Tällä kertaa eläin oli susi. Pidän susista. Susi oli tarpeeksi kaukainen olento ollakseen vaarallinen, joten talutin sitä lähemmäs kunnes erotin sen silmät. Aina näin tehdessäni ymmärrän miksi ihmistä ei sanan tiukassa tai laveassa merkityksessä ole, ei hänessä eläintäkään.
Eli näin Harryn sielun. En ole enää hänen jälkeen halunnut nähdä kenenkään sielua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaikkei ritareihin liity, tuli tuosta ajan virrasta ajatuksiin.
Toisinajattelijoiden vereen kastetut miekat, sotaratsujen kuumat kohoilevat haavoille naarmuuntuneet kyljet, matoja kuhisevat matkamuistot. Ilmoille valkeina parvina lennätetyt kyyhkyset, pyrähdyksestä ylistykseen viritetyt harput ja huilujen häpeämätön ilakointi auringon soutaessa kantta pitkin. Lasten laulu, vanhojen vaimojen valitusitku.
Siinä on Soturien voitonjuhlat, makean, karvaan viinin polte kilpirustolla, patojen nälkäistä kolinaa, syliin kaatuvien neitojen huokailua. Miesten ääneti huudettua kipua, inhoakin, vapautuksen maksetuiksi veloiksi, huulilla ihon suolaa merenkäynnin tyynnyttyä.
Tanssi on elämä. Ja elämä on EloKuva.
Mitä tuohon nyt sanoisi?
Emmää san mittää. Tanssi kyllä tekee sielulle hyvää, joten suosittelen kaikille lämpimästi liikunnan sisäsyntyisiä iloja.
(askellus-hymiö)
Tuskin tämä kirjeenvaihtoa onkaan, joten enmä odottanut mitään kommenttiraitaa. Satuinpahan sunnuntaiehtoona paraatiin ja hiukan piti polvia notkistaa kohdallasi pysähtyen.
Linnat on niiin kaukana, että moottoritiellä tulee kuumaa.
-back to business-