Neuvoja??

Tuttu tilanne. Itse olin suhteessa itseäni 9-vuotta vanhempaan mieheen, ehdin rakastuakin sen lyhyen 5kk:n pituisen suhteen aikana aika palavasti, kunnes mies pisti yllättäen ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta poikki kanssani.
Kesti noin puoli vuotta kunnes ex alkoi kyselemään kuulumisiani ja juttelemaan kuin ennen vanhaan, ja lopulta sitten päädyttiin parille muistelemaan menneitä. Itse en ollu vielä päässyt täysin yli erosta ja elättelin toivoa että alkaisimme jälleen seurustelemaan. Kävi kuitenkin toisin ja aloimme nähdä seksin merkeissä, samalla kuitenkin edelleen elättelin toivoa jostain pysyvämmästä. Lopulta päätin kuitenkin vain jatkaa elämää ja pistin täysin poikki, jopa välttelin eksääni etten vain enää sortuisi tämän kauniisiin sanoihin. Nykyään olen itse onnellisesti kihloissa mutta ei ole kauaakaan siitä kun tämä eksäni kyseli perääni ja yritti pyytää taas "kahville"..

Moi!
Sä olet riippuvainen. En sano tuomitsevana, vaan ymmärtävänä. Sun täytyy ensin ymmärtää se, että kyse ei ole enää rakkaudesta, sä et saa sitä, eikä sitä oteta vastaankaan. Kyse on riippuvaisuudesta, jossa sinä saat jonkun annoksen, mikä pitää sut kiinni, ja tiedät sen epäterveeksi: se on alkanut kuluttamaan ja ottamaan enemmän, kun antaa.

Käyt ulkona, mutta et todella etsi mitään, siis kukas sanoo, että se baarista muutenkaan löytyy? Missä on se muu elämä, työt, opinnot, harrastukset, muut illan istujaiset ja sitten sä vielä nirsoilet kuitenkin. Tavallaan se nirsoilu on hyvä, mutta epäilenpä vaan, että sä et kauhean avoimesti oikeasti olekaan kiinnostunut ihmisistä ja ole avoimin mielin. Olet liian kiinni vanhassa "tutussa ja turvallisessa", vaikkei se ole ollut sitä enää pitkään aikaan.

Ensinnäkin: jos haluaa jostain irti, ja on siinä noin kiinni, niin tiedät itsekin ihan tasan tarkalleen, että ilmoitat, että sinun on nyt pakko laittaa välit kokonaan poikki, koska muuten et pääse eteenpäin. Sen jälkeen et vastaa enää hänen puheluihinsa, etkä itse soita, kirjoita vaikka päiväkirjaa ja soita kaikki tutut ja kaverit läpi ennemmin.
Älä juo alkoholia, se pahentaa ikävää ja masennusta.
Ala rikkoa rutiineja, etsimään muuta, ja jää riippuvaiseksi vaikka omista tavoitteista ja jostain urheilusta. Riippuvaisuudelle tarvitsee aina korvikkeen. Terveemmän riipunnan kohteen.

Mitä sä saat tosta, paitsi orgasmin? Miksi sä olisit enää kiinni, mitä sä pelkäät ja mitä jos ne pelot käy toteen? Miksi heti pitäisi olla muuta seuraa, etkö osaa olla itseksesi?

No, enpä tähän muuta sano, asiat pitää vaan tajuta ja löytää itse, sekä päättää itse.
Onnea yritykselle.

Heh, kuulostipa tutulta. Olin 'koukussa' ensirakkauteeni vuosia. Hän saattoi soittaa silloin kun hänelle sopi tai törmäsimme sattumalta jossakin kuppilassa - ja aina olin valmiina. En lähtenyt kotoa välillä viikkoihin, kun odotin vain, että hän soittaisi. Ja aivan turhaan!!!!
Alkoi ahdistamaan, kun tiesin olevani vain vakipano, vaikka olisin voinut tehdä mitä vaan hänen vuokseen. Kysyinkin itseltäni, että haluanko tätä vai haluanko jotakin enemmän. Halusin enemmän, joten tein päätöksen, että se on loppu ny. En vastannut enää hänen soittoihinsa. Johonkin hänen tekstiviestiinsä vastasin ystävällisesti, että kiitos, mutta ei kiitos. Tämä on nyt tässä. Välttelin myös paikkoja, joissa tiesin olevan mahdollista törmätä häneen.
Hetken aikaa se otti koville, mutta pääsin kuin pääsinkin eroon tästä 'suhteesta'.
Aikanaan törmäsinkin mukavaan mieheen, johon ihastuin ja rakastuin.
Vaatii siis päätöstä, sisua. Tsemppiä!