Kysymys? Voisiko enään tekopyhemmin käyttäytyvää ihmisryhmää olla kuin nämä ainoastaan mustaan pukeutuvat true hevarit? Eli jokainen tietää varmaan tapauksen, joka kuuntelee radiosta vain ja ainoastaan radio rockia, pukeutuu mustaan t-paitaan (logona jokin hevibändi), farkkuihin ja mustiin lenkkareihin. päässä on joko musta lippis tai kalju. ja nämä vaatteet ovat yleensä viikosta toiseen ja vuodesta toiseen samat ( eivät joko pese vaatteita tai omistavat useita identtisiä vaatekappaleita. Em. toimintahan ei minua häiritse minua, vaan ko. ihmisryhmän käyttäytyminen muita kohtaan;
He vittuileva jatkuvasti muiden musiikkimausta, koska nämä kuuntelevat muitakin kanavia kuin rockia. Kuitenkin he kehtaavat mainostaa itseään oman tien kulkjijoina ja valtavirtojen kaihtajina. Joka tapauksessa joka koulussa ja yhteisössä näitä metal-warrioreita löytyy.
Voisiko joku kertoa mitä omalaatuista siinä on, että pukeutuu joka päivä samoihin vaatteisiin, kuuntelee samantyylistä musiikkia ja vetää joko sen korin tai mäyriksen kaljaa naamariin?
Pohjustuksena voin kertoa, että kuuntelen melkein mitä vain musiikkia(poislukien klassine) sekä omistan useita erilaisia-ja värisiä vaatteita. Kavereinani on usean erityylisiä ihmisiä (myöskin hevistä pitäviä) enkä halveksu tai vähättele kenenkään muun musiikkimakua. Kuuntelen itsekin mm. radio rockia enkä kuitenkaan pidä itseäni sen
parempana kuin ketään muuta. Tyyliäni ei kuitenkaan rajoita mikään ryhmä. Uskon itse asiassa, että nämä speed-metal homot kärsivät huonosta itsetunnosta, eivätkä uskalla kokeilla itse mitään uutta siinä pelossa, että näyttäisivät tyhmiltä muiden silmissä. Tunnetaan myöskin rutinoitumisena tuttuun ja turvalliseen arkeen sekä elämän pelkona.
Speedy ja saku et. company voi nyt sit vaikka hyökätä mua vastaan ja provosoitua. Jos joukosta löytyisi myöskin pari kanssani samaa mieltä ajattelevaa henkilöä
He vittuileva jatkuvasti muiden musiikkimausta, koska nämä kuuntelevat muitakin kanavia kuin rockia. Kuitenkin he kehtaavat mainostaa itseään oman tien kulkjijoina ja valtavirtojen kaihtajina. Joka tapauksessa joka koulussa ja yhteisössä näitä metal-warrioreita löytyy.
Voisiko joku kertoa mitä omalaatuista siinä on, että pukeutuu joka päivä samoihin vaatteisiin, kuuntelee samantyylistä musiikkia ja vetää joko sen korin tai mäyriksen kaljaa naamariin?
Pohjustuksena voin kertoa, että kuuntelen melkein mitä vain musiikkia(poislukien klassine) sekä omistan useita erilaisia-ja värisiä vaatteita. Kavereinani on usean erityylisiä ihmisiä (myöskin hevistä pitäviä) enkä halveksu tai vähättele kenenkään muun musiikkimakua. Kuuntelen itsekin mm. radio rockia enkä kuitenkaan pidä itseäni sen
parempana kuin ketään muuta. Tyyliäni ei kuitenkaan rajoita mikään ryhmä. Uskon itse asiassa, että nämä speed-metal homot kärsivät huonosta itsetunnosta, eivätkä uskalla kokeilla itse mitään uutta siinä pelossa, että näyttäisivät tyhmiltä muiden silmissä. Tunnetaan myöskin rutinoitumisena tuttuun ja turvalliseen arkeen sekä elämän pelkona.
Speedy ja saku et. company voi nyt sit vaikka hyökätä mua vastaan ja provosoitua. Jos joukosta löytyisi myöskin pari kanssani samaa mieltä ajattelevaa henkilöä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisikohan kuitenkin niin, että olet itse varsin suvaitsematon?
Eli jotenkin onnistuin kuitenkin ilmaisemaan itseäni väärin pitkästä tekstistä huolimatta, tai sitten et jaksanut lukea loppuun ja keskittyä koko ajan. Mutta se on inhimillistä. Eli kyseessä on siis ko. ryhmän ylimielisyys muita ryhmiä kohtaan ja oman erityisyyden korostaminen. Ja mikä huvittavinta, nämä hlö:t eivät yleensä edes myönnä kuuluvansa mihinkään ryhmään/kategoriaan vaan pitävät itseään yhteiskunnan monipuolisimpina suunnannäyttäjinä.
Totuushan on kuitenkin se, että jokainen yksilö on samalla viivalla toisen kanssa ja omaa erikoislaatuisuuttaan saa korostaa, kunhan se ei johda ylimieliseen ja kapeakatseiseen maailman katsomuksee. Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö.
Saisinko siis asiallisia vastauksia, jossa pyritään selittämään kyseisen hlö.tyypin käyttäytymistä ja syitä? Mieluiten viellä ihmisiltä, jotka kokevat kuuluvansa em. ryhmään.
Ymmärrän, jos haluatte hyökätä verbaalisesti kimppuuni (oikeutetustikin?), mutta, jos voisitte vaikka ensin osoittaa minun olevan väärässä hyvinperustelluin argumentein, ja vasta sen jlk aloittaa vastahyökkäyksen.
Olisi mukava saada aikaan ihan asiallinen älyllisesti stimuloiva keskustelu/dabatti aikaan turhanpäiväisen eipäs/juupas kinastelun ja provosoimisen sijaan.
Ps. anteeksi etten osaa ilmaista itseäni lyhyemmin. Pitäisi kai opetella referoimaan?
Jos nyt vaikka ensin opettelisit kirjoittamaan hyvää suomea, ettei rupeisi lukiessa silmiä särkemään (vitsi vitsi, kunhan kiusin..)
Ja sitten asiaan. Edellinen postaajahan sen jo sanoikin; ettet vain itse olisi hieman kapeakatseinen ja suvaitsematon?
Selostit nimittäin juuri lavein sanankäänteinen sen stereotypisen, kliseisen ja yksinkertaisen kuvauksen "hevarista", jonka niin usein ihmisten suusta kuulee, kun he ryhtyvät omia ennakkoluulojaan totena julistamaan.
Ehkä tuota "vain mun genre on se oikea"-meininkiä on vielä yläasteella, mutta näin vanhemmalla iällä en ole moiseen törmännyt. Kyllä, olen Saku ja Speedy -joukkiota. Vaatekaapissani taitaa olla 95% mustaa, hiuksissani samaten. Syy siihen on yksinkertainen; minä viihdyn niin. En voisi painajaisissanikaan laittaa ylleni pinkkiä, keltaista, vihreää yms. Ne eivät näytä kauniilta ylläni, niissä ei ole luonnollinen ja mukava olo. Jos joku muu niitä värejä haluaa käyttää, niin käyttäköön, ei liikauta minua. Ehkä ne värit jopa heille sopivat, ovat heidän tyylisiään. Minä en niitä päälleni laittaisi maksustakaan. Onneksi jokaisella on vapaus valita ylleen mitä haluaa.
En kuuntele poppia, räppiä, teknoa tai mitään muutakaan raskaamman musiikin lisäksi (paitsi klassista, mutta sieltähän metallin juuret löytyvät, joten ilmankos se on lähellä sydäntä), siitä syystä, että en siitä pidä. Minun korvissani se kuulostaa yhtä viehättävältä kuin uhmaikäisen kakaran itkupotkuraivarit. Ja jos musiikkimausta keskustellaan, totta kai minulla on oikeus kertoa mikä on hyvää mielestäni, ja minkä koen paskaksi. Yhtälailla ystävilläni on oikeus ilmaista mielipiteensä minun musiikistani. Jos minun mielestäni joku pirhanan Pussycat Dolls tai Shakira on hirveää kuraa joka aiheuttaa vain päänsärkyä ja ärtymystä, niin sitten se minun mielestäni on. Ystävieni mielestä norjalainen kirkonpoltto-meininki on kuvottavaa, kamalan kuuloista, melodiatonta ja vitsi jota ei musiikiksi voi sanoa. Sittenpähän on. Taas kerran se valinnanvapaus.
No nyt eksyttiin vähän aiheesta, mutta eipä tuo vaarallista ole. Tämä lavean jargonin rustaaminen ilman kummoisempaa informatiivista sisältöä kun tuppaa olemaan hieman tarttuvaa ;)
Ai niin, niistä stereotypioista, "vetää joko korin tai mäyriksen kaljaa.." Hei, saanko esittäytyä, olen metal-warrior sekä likipitäen raitis. Alkoholitottumuksiini kuuluu muutama tuoppi tummaa olutta (mieluusti belgialaista) kuukaudessa. Sama pätee hevariystäviini. Emme myöskään käytä lippalakkia, kuuntele Radio Rockia, tahi arvostele muiden persoonia heidän musiikkimakunsa tahi pukeutumisensa perusteella. Voimme ilmaista vaatteesta tai artistista mielipiteemme. Mutta se mielipide liittyy vain artistiin/vaatteeseen, eikä niistä pitävään persoonaan. Ja ei näitäkään mielipiteitä julisteta kuin silloin, kun asia nousee esiin luontevana osana keskustelua.
Ehkä olen väärä ihminen asiaa pohtimaan, koska otaksun kirjoituksesi sävystä että olet suunnilleen yläasteikäinen. Muistan toki, kuinka myös omina yläasteaikoina jokaisella ryhmällä oli omat ennakkoluulonsa ja kovin ahtaat mielipiteensä muiden ryhmien edustajista. Oli pissiksiä (joita ei silloin kyllä vielä pissiksiksi kutsuttu), hoppareita, rokkareita jne. Ja jokainen ryhmä oli autuaan varma omasta avomielisyydestään, uniikkiudestaan ja ylivertaisuudestaan. Ja jokainen ryhmä myös piti muita ryhmiä ahdasmielisinä, huonompina, massana jne.
Se kuului, ja kuuluu edelleen, kasvamiseen ja oman identiteetin etsimiseen. Mutta kun aikaa kuluu, alkaa omissa nahoissaa viihtyä, olla itsestään tietoinen ja hyväksyä muut. Sitten ei ole enää tarvetta polkea muita tyylin perusteella maahan, vaan on varaa hyväksyä kaikki juuri sellaisina kuin ovat. Rauha, rakkaus ja sopusointu vallitkoon samalla kun tylsät mustat vaatteeni liehuvat tuulessa ja norjalainen kirkonpolttometalli raikaa.
Kiitos asiallisesta vastauksesta, johon olit panostanut ja nähnyt vaivaa. Ettet nyt kuitenkin olisi ottanut liikaa itseesi aloituksestani? Koska et selvästikään kuulu kuvailemaani ryhmään. Ainakaan persoonaltasi. Ehkäpä sinut voidaan helposti sekoittaa ko. ryhmään pukeutumisesi ja musiikkimakusi perusteella. Olisitkohan ennemminkin henkisesti kehittyneempää alalajia?
Tekstistäni lienee ilmeisen vaikeaa hahmottaa sitä, että minua ei häiritse em. ihmistyypin pukeutuminen tai musiikkimaku, vaan nuiva ja ylimielinen käyttäytyminen muita ihmisiä kohtaan. Toki myönnän, että muissakin ryhmisää esiintyy yhtälailla omahyväistä käyttäytymistä (mm.pisskset, ns.panomiehet/pelimiehet jne). Mutta juuri kyseisen tyypin käytös on painunut mieleeni ja haluisin tietää syyt sen taustalla.
Itsekin tykkään myös joistakin raskaampaa musiikkityyliä edustavista artisteista ja minulla on ystävinä monia vastaavaa musiikkia bändissä soittavia henkilöitä. Seuraakin sinulle vastakysymys, johon toivon asiallista vastausta: Onko sinulla ystävinäsi tyyliltään ja musiikkimaultaan erilaisia ihmisiä kuin itse olet. Ja oletko miettinyt minkä takia viihdyt (vain) mustissa vaatteissa? Onko syy kenties jokin alitajuinen( huono itsetunto, kokeilemisen/uuden pelko, muiden mielipiteet sinusta)?
En muuten ole enää yläasteikäinen, vaikkei siitäkään, niin kauan ole. Eikä tavoitteenani ole kieliopillisesti täydellinen teksti, vaan ennemminki sen sisältö sekä mielenkiintoisen keskustelu. Enkä provosoitunut muuten heitostasi(?), vaan halusin ilmaista sen, että mikä on minulle tärkeää täällä kirjoittamisessa ja mihin panostan. Enkä muuten pidä itseäni sen parempana kuin kukaan muukaan, vaikkakin omaan terevettä itseluottamusta.
Ps. Antaisinko itsestäni älykkään kuvan arvaamalla ikääsi ja elämänvaihettasi? Vai antaisiko se minusta ylimielisen kuvan ihmisenä? Eihän tuo ylä-aste vartaus ollut niinkään loukkaavaa (oliko tarkoituskaan?), sillä joutuuhan jokainen meistä sen kokemaan, ellei satu kuolla kupsahtamaan nuorena. Muutoin voisin pelätä, että jotain on pahasti pielessä, jos et ole suorittanut ylä-astetta.
-Iän tuoma viisaus ja kokemus vs. dementia, alzheimer, lihasrappeuma, reuma.....
Ovatko kaikki nuoret ihmiset todellakin mistään mitään tietämättömiä märkäkorvia ja nulikoita? Vai soimaako pata kattilaa? (anteeksi ärsyttävästä kielikuvasta!)
Oli vaan pakko kokeilla ujuttaa pari ala-arvoista heittoa tekstin sekaan, ja testata että saisiko hermostumaan, ja kenties jopa tulikiven katkuisen vastineen, kun kerrankin vaikutti siltä, että tähän harvinaiseen herkkuun olisi mahdollisuus, ilman että vastaus menisi haista v...u -tasolle :)
Syteen meni sekin yritys, mistä minä nyt illan virikkeeni saan :( ;)
Ja sitten asiaan, pyytämäsi vastaukset;
Ystäväpiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä; heviörkkejä, ituhippejä, malibu-barbieita, kiihkouskovaisia, nörttejä pullonpohjalaseineen (ja nämä ilmaukset kaikella rakkaudella ja pilke silmäkulmassa noita ihania ihmisiä kohtaan, jotka ovat ystävikseni maailman menossa eksyneet). Hyvin paljon on toki noita mustissa kulkijoita, mutta muitakin löytyy, laidasta laitaan.
Itse olen oikeastaan 12-vuotiaasta asti ollut ihastunut raskaampaan musiikkiin, ja musta on ollut lempivärini niin kauan kuin muistan. Vuosien myötä olen kovalla työllä totuttanut itseni myös tummaan punaiseen, mutta siihen se sitten jää. Ja syy siihen? Jaa-a, en tiedä. Jos laitan päälleni värikkään vaatteen, tunnen vain oloni todella oudoksi, vieraaksi. Tuntuu kuin olisi pari kokoa liian pienissä vaatteissa, jotka tuntuvat ahtailta ja kuristavat. Teini-ikäisenä osasyy oli varmastikin ujous ja heikko itsetunto, halu sulautua taustalle. Vanhemmalla iällä on nuo ongelmat kuitenkin kaikonneet, mutta musta jäi. En tiedä mistä se johtuu, musta vain on jotain, mikä miellyttää silmää. Toisaalta mieltymykseni tummiin väreihin näkyy muussakin kuin vaatetuksessa. Oli sitten maalaus, huonekalu, tai vaikka kukka. Mitä tummempi ja voimakkaampi, sitä enemmän se silmääni hivelee. Vaaleita värejä vierastan henkilökohtaisesti liki kaikessa, paitsi luonnon maisemissa. Pidän tummista ja voimakkaista taideteoksista, tummasta ja voimakkaasta musiikista.
Ja sitten siihen asiaan, eli stereotypioiden perusteella ihmisten lajitteluun (katso nyt, ei oo helppoa kun keskittymiskyky on samaa luokkaa kuin leikki-ikäisellä. Äitini kutsuu sitä minun boheemiksi taiteilijaluonteekseni, itse määrittelen sen toteamuksella, vian ei tarvitse olla iso, kun se on päässä). Mutta siis, ennen kuin jälleen ajatus karkaa;
En ole todellakaan ihan oikeasti, kautta kiven ja kannon, törmännyt siihen vahvaan stereotypiseen ihmisten lokeroimiseen ja arvostelemiseen sekä suoranaiseen teilaamiseen sitten yläastevuosien. SIlloin se oli jokapäiväistä, ja niin se vissiin on vieläkin, kun kuuntelen esimerkiksi ihanien pienten veljieni ja heidän ystäviensä juttuja. Yritin tässä oikein pohtimalla pohtia, mutta en löytänyt omasta kaveri- tai edes tuttavapiiristäni tällaista ilmiötä, josta keskustelu sai alkunsa; poislukien yhden ilmiön johon törmään jatkuvasti; muutama naispuolinen ystäväni on kuin barbie-leikeistä reväisty; platinablondeja, pinkillä meikillä, pronssisella rusketuksella, päällään merkkivaatteita enemmän kuin minulla mustia kaapissa. Heitä kohtaan olen monesti useiden naisten nähnyt suhtautuvan olettamuksella että tuon näköisen tytön on oltava hutsu, tyhmä, vamppi, idiootti ja hemmoteltu bimbo joka shoppaa isin rahoilla. Tämä kaikki siis sen perusteella, mitä he näkevät ensisilmäyksellä näissä naisissa, ilman että he suutaan edes avaavat.
Tämä näyttäviin naisiin kohdistuva arvostelu, on melkeinpä ainoa esimerkki näistä edellä keskustelluista asioista joihin olen törmännyt sitten sen yläasteiän, jolloin itsekin kylmän rauhallisesti olin sitä mieltä että pinkkiin pukeutuvat ovat bimboja, tietokoneen parissa viihtyvät ujot pojat nörttejä loosereita jne. Vanhemmalla iällä en vaan yksinkertaisesti ole siihen enää törmännyt. Toisaalta, minä nyt olenkin niin naiivi että kuvittelin mm. että ihmiset eivät vaan voi olla niin tyhmiä että riitelisivät perinnöstä tai rahasta kateuden vuoksi, kunnes isotätini viime vuonna kuoli, ja pääsin seuraamaan hyeenalauman, jota suvuksi kutsutaan, toimintaa.
Onko sitten niin että minua on siunattu niin hyvällä tuurilla, etten ole kuvailemasi kaltaisiin örkkelöisiin törmännyt, vai voiko sinullakin kenties olla hieman ennakkoluulon värittämä kuva, niin kuin meillä kaikilla (minulla ainakin usein) välillä on?
Jatkuu, mut ku tää herjas että kirjotin liian pitkästi :(
Ja sit se loppu, kun Suomi24 syrjii kaltaisiani haahuilijoita joiden elämäntehtävä on eksyä aiheesta kirjoittaen paljon tekstiä ja vähän asiaa :(
Tässä miettiessäni muutaman ihmisen tuttavapiiristäni keksin, jotka saattaisivat ulkopuolisen silmin vaikuttaa kuvailuusi sopivilta. En vaan saanut heitä aiemmin päähäni, koska minä, heidät tuntevana, olen aina ottanut ne elitisti-egoilut sinä, miksikä ne suureksi osaksi on tarkoitettukin; kieroksi huumoriksi. Välillä jutut voivat mennä vähän yli, ja monta kertaa on itsekin tullut osallistuttua tohon "oon niin veen raskas metallisti, että mun egokin painaa ainakin tonnin"-höntsäilyyn, mutta se on läppää. Ja ikinä ei siltikään ole muita arvosteltu huonoiksi ihmisiksi heidän erilaisen tai laajemman musa-, -väri, tai minkään muunkaan mieltymyksen perusteella. Mutta jos oikein mietin, ulkopuolisen silmin, jos ei näe juttua niin kuin se on tarkoitettu, höpö höpönä, se voi vaikuttaa tosi ylimieliseltä elitistiseltä egoilulta ja lokeroinnilta.
Ja kun kolibrin keskittymiskyky on, eksyi ajatus taas, ja puhkesi uusi ajatus;
Ehkä niin tällä heviosastolla, kuin muissakin stereotyypeissä, kyse on oravanpyörästä. Jossain on joskus, jostain syystä syntynyt yleinen käsite että ihmisryhmä X käyttäytyy tavalla Y. No, ryhmä X tästä suivaantuu, koska jokainenhan haluaa tulla ajatelluksi persoonana, eikä vain ryhmän palasena, joten provosoivakseen paheksuvaa väkeä, rupeaa käyttäytymään juurikin sillä oletetulla tavalla Y. Tämä taas vahvistaa stereotypiaa, ja tämä vahvistuminen vahvistaa ryhmä X:n tarvetta provosoida ja edustaa kyseistä käytös- ja aatemallia taas entistä vahvemmin...
Voi jessus, nyt meni kyllä tämän ajatukset taas niin omiin sfääreihinsä, että tuntuu kuin olisi sieniä popsinut (vaikka en moista ikuna edes harrastaisi).
Ketjut kolisten kohti Salkkareita! (kyllä, meillä hevimöröilläkin on synkät, liki saatanalliset, paheemme) :)