Mitä mun tulisi tässä tilanteessa tehdä, jotta elämä ei menisi pilalle -kaikkien lähimmäisteni? Olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä. Meillä on kaksi lasta. Kaikki on hyvin -ainakin nyt. Mieheni on täydellinen; huolehtii lapsista, kodista, työstään , itsestään. Siis tekee kaikkea. Sanoo rakastavansa minua ja haluaa minua. Hän on myös hyvä rakastaja. Meillä on ihana koti ja kaikkea mahdollista mökistä veneestä moottorikelkkaan.
En ole onnellinen hänen kanssaan. Tuntuu, että kuristun hänen lähellään. En voi oikein rakastella hänen kanssaan, sillä koen tilanteen inhottavana. Jotta voisin nauttia hänestä, mun on otettava alkoa. Alkon käyttöni on huolestuttavasti lisääntynyt viimeisen puolenvuoden aikana. Pelkään terveyteni puolesta -oma valintanihan se on. Hän on myös alkanut huomauttelemaan alkon käytöstäni.
Mitä mä voin tehdä? Mä kärsin siitä, että hän kärsii lähelläni. Voi kun saisi rohkeutta ja voimia erota.
En ole onnellinen hänen kanssaan. Tuntuu, että kuristun hänen lähellään. En voi oikein rakastella hänen kanssaan, sillä koen tilanteen inhottavana. Jotta voisin nauttia hänestä, mun on otettava alkoa. Alkon käyttöni on huolestuttavasti lisääntynyt viimeisen puolenvuoden aikana. Pelkään terveyteni puolesta -oma valintanihan se on. Hän on myös alkanut huomauttelemaan alkon käytöstäni.
Mitä mä voin tehdä? Mä kärsin siitä, että hän kärsii lähelläni. Voi kun saisi rohkeutta ja voimia erota.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi koet rakastelun inhottavana?
Sinulla on näköjään kaikki liian hyvin ja olet sen vuoksi ahdistunut. Oletko ajatellut, että ottaisit rakastajan. Sen avulla voisit saada omantunnon tuskia eli oikeita ongelmia. Oikeat ongelmat voisi auttaa sinua näkemään, että täydellinen elämä voi sittenkin olla ihan siedettävää.
Siksi että siitä seuraa niin paljon hyvää. "Mutkun määä en haaaaaaaaaaaaaaaaalua sitä" Who cares?
Saat siitä niin paljon positiivista että sen maku yökötellen nieleksien, pikkuisen kerrallaan nautittuna on hyvin pieni hinta maksaa mausta ajota ei välttämättä rakasta. Arvosta sen loistavaa hyvää puolta!
Kyllä tuon verran täytyy ihmisessä olla kanttia! Ellei ole niin voit täydellisen hyvällä omallatunnolla maata katuojassa revittyäsi huolellisesti harkiten hankittu, kaikista arvokkain - perheesi, kappaleiksi.
perhe ei mene kappaleiksi? Uskon, että menneisyydellä on väliä ja se vaikuttaa tähän nykyiseen tilanteeseen. Tunteisiin en voi vaikuttaa. Ne pitää käydä läpi -terapiassa tai ilman. Mutta mun täytyy kokea se niin , että olen täysin tasapainossa asian kanssa.
Ja materialistinen avioliitto ilman rakkautta on paljon pahempaa kuin kaksi itsensä kanssa onnellista vanhempaa. Rakastamme lapsiamme. Onko oikein, että toinen osapuoli parisuhteessa on onneton? Voiko toinen vain olla välittämättä siitä? Ja jos arvomaailma ei vaan kohtaa?
Ei auta jos sanotaan että hyväksy tilanne.
Parisuhde on vain yksi osa elämää. Hae jostain muualta jännitystä elämääsi, ei pettämällä, vaan muuten jollain ihan uudella jutulla. Lähde vaikka yksin maailmaympärysmatkalle jos talous sallii. Kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi jos et itse ole itseesi tyytyväinen. Miten on liikunnan laita? Tavoittele vaikka maratonia ja tee itsellesi päämäärä. Jos sinulla on kunnollinen mies, niin yritä hakea elämääsi asioita, joista olet onnellinen. Parisuhdeterpiakaan ei kuulostaisi huonolta vaihtoehdolta. Näin äkkiä kuitenkin kuulostaisi siltä, että syytät miestäsi omasta huonosta olosta.
Itse sain lahjaksi upean parisuhteen varmaan sinun kaltaisen naisen jättämästä miehestä. Mies on itse täydellisyys ja tuli jätetyksi kun ex-vaimo halusi jotain muuta. Aiempi suhteeni oli huono kun mies oli välillä hyvinkin vastuuton tekemisiensä kanssa ja nyt osaan todella arvostaa miestä, joka on kunnollinen ja hoitaa omat ja perheen asiat. Eli voin olla tyytyväinen kun sinun kaltaisia naisia on olemassa. Heidän miehensä pääsevät kokemaan seuraavassa suhteessa arvostusta ja saavat elämäntavalleen vahvaa kunnioitusta. Kunnollisia miehiä on harvassa, vaikka en sinun tilanteesta paljon tiedäkään. Jos päätät erota, niin harkitse tarkkaan, paluu on vähän vaikeampaa. Suosittelisin vielä lukemaan esim. täällä parisuhdejuttuja tai muuten vain katsomaan millaisia pelimiehiä maailma on täynnä. Minäkin törmäsin niihin ennen kuin löysin kunnollisen miehen.
mä soisinkin miehelleni onnellisen parisuhteen. Että hänellä olisi kumppani, joka olisi juuri niistä asiaoista kiinnostunut, kuin hänkin. Mä en voi tuoda hänelle onnea, olemme liian erilaiset. Hän on täydellinen mies. Moni tekisi mitä vaan, jotta saisi hänen kaltaisen ihmisen rinnalleen. Mutta jos hän rakastaa minua? Meidän elämän arvot eivät vain kohtaa. Siinä ongelma on.
Haluaisin vain elää yksin - oman näköistä elämää. Ja hänen on vaikea ymmärtää tätä. Vähättelee. En halua parisuhdetta -olen sen nyt ymmärtänyt. Uskon, että lastemme elämä olisi onnellinen mahdollisesta erostamme huolimatta
harrastukset, liikunta ja kaikki millä yritän peitellä tätä tyhjyyttä. Mutta silti.
Ihminen on usein sellainen, että kaipaa jotain muuta kuin sillä hetkellä on. Jos ei ole parisuhdetta, niin kaipaa kovasti toista rinnalleen ja päinvastoin. Sinä olet elänyt parisuhteessa pitkään ja kuvittelen, että luot hyviä mielikuvia sinkkuelämästä. Se on kai usein sellaista henkisen kasvun paikkaa, että järjestelee elämänsä ollakseen onnellinen. Jos olisin sinun tilanteessa, niin listaisin ärsyttävät ja positiiviset asiat. Keskittyisin sen jälkeen muuttamaan ongelmakohtia. Jos sitten pitkän oman pohdinnan ja puolison kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen olet edelleen sitä mieltä, että erossa olisi parempi, niin tee se. Ihmisellä on vain yksi elämä. Joudut vaan elämään päätöksesi kanssa lopun ikäsi. Tuttavapiirissäni oli vähän samanlainen tilanne ja lapset eivät ymmärtäneen äidin lähtöä. Oli jotenkin kuvaavaa, että lapset halusivat olla äitienpäivänä isänsä luona.
Vielä yksi juttu. Sanoit alussa, että inhoat miestäsi. Mieti, että mistä se ihan konreettisesti johtuu? Eikö hän arvosta sinua vai onko liian kiltti vai mikä mättää. Olet mennyt hänen kanssaan naimisiin, joten ei hän ole aiemmin ollut inhottava. Minusta on joka tapauksessa hienoa, että pohdit asioita etkä ole suinpäin ryntäämässä mihinkään.
seksi vain inhottaa -ja sekin ajoittain.
Suurin syy tähään tilanteeseen on se, että olemme henkisesti totaalisen eri aaltopituuksilla. Meillä ei taida olla yhteisiä arvoja.
Kuvittelen, että on helppo ajatella ettei ole yhteisiä arvoja. Mitä se käytännössä merkitsee? Onko hän uskovainen, sinä et, äänestääkö hän kommunisteja, sinä kokoomusta, tunnetko olevasi fiksumpi kuin hän vai päinvastoin vai mitä ovat arvojen erilaisuudet?
hän suorittaa, hän on sinut itsensä kanssa silloin, kun hän kokee saavuttaneensa jotain ulkoisesti merkittävää/ muiden silmissä ihailtavaa. Tai kyllä hän tietysti nauttii hankinnoistaan ihan aidosti.
Meillä ei ole yhteisiä juttuja -hän ei edes halua sitä mitä minä haluan, kuten käydä konserteissa, teatterissa ja joskus vaikka "radalla". Olemme olleetkin, mutta hän on hyvin kärimätön ja takakireä silloin. Ikäänkuin olisi koko ajan lähdössä kotiin. Ja minä taas olen aina ollut kiinnostunut hänen asioistaan, suorituksistaan ja hankinnoistaan. Sillälailla elänyt niitä hetkiä hänen kanssaan.
Fiksuus? Hän on fiksu omissa jutuissaan, minä olen fiksu omissani. Niin, en voi muuttaa toista ihmistä. Täällä joku totesi, että syytän miestäni huonosta olostani. En syytä häntä, vaan analysoin suhdettamme nyt. Miksi olen hänen kanssaan, jos tunnen näin voimakkaasti tätä ristiriitaa?
Kun mulla on jo oma elämä, mutta haluaisin elämän, jossa joku ei koko ajan huomauttelisi olemisestani.
Suosittelen, että kerrot faktat mahdollisimman selkeästi. Kerro miehellesi, että sinun mielestä hyvä elämä ei ole suorittamista ja uusien tavoitteiden saavuttamista. Kerro miehellesi, että suorituskeskeinen elämä on sinun mielestä huonoa elämää.
Miehesi suorittaminen voi kertoa siitä, että hän kokee torjuntasi niin, että suorittaa entistä enemmän. Hän kokee torjuntasi niin, että hänen on todistettava itselleen ja sinulle, että on riittävän hyvä. Siis homma voi mennä aivan päälaelleen sinä kuvittelet, että miehesi painaisi jarrua, mutta saat hänet painamaan entistä enemmän kaasua.
Siis, ette välttämättä ole niin erillaisia kuin luulet. Miehesi takakireys voi olla sitä, että hän on hyvin ahdistunut suorittamisesta, mutta tekee sen osittain sinun vuoksesi.
Mitä sitten voit tehdä? Eräs rakentava tapa on kertoa, että rakastat häntä ihmisenä, etkä hänen saavutustensa vuoksi. Me miehet kun usein mittaamme oman ihmisarvomme sillä, miten hyvin pärjäämme, siksi tälläinen tieto voi olla todella ihmeellinen uutinen miehellesi.
Voit sanoa miehellesi, että elämä on valintojen tekemistä. Eikä sinulle kelpaa se, että miehesi jakaa resurssinsa siten, että yli 90% on suorittamista ja alle 10% on vapautunutta elämää aviomiehenä ja isänä. Yrittäkää yhdessä keksiä jokin suunnitelma, miten miehesi voi vähentää suorittamistaan.
että alkoholinkäyttösi pysyy hallinnassa eronne jälkeen?
Jos nyt koittaisit ensin käydä jollakin ammattiauttajalla keskustelemassa ensin?
se pelottaakin. En usko ammattiauttajiin, en vain usko. Uskon täydelliseti ihmiseten väliseen kemiaan. Jos se ei toimi, mikään ei toimi. Enkä jaksa nyt moista.
Kiitos -ihan oikeasti lämmittää mieltä, että joku vastailee tähän ketjuun.
Tuollaisen kysymyksen esittämällä tuot esiin alkoholismin vaihtoehtona sinulle. - jopa vaikka sinulla ilmeisesti on lapsia. Niinpä vaarasi muuttua alkoholistiksi on olemassa joka tapauksessa, tämän avioliiton tai jonkun seuraavan suhteen tai suhteettomuuden aikana. Ainahan löytyy syytä juoda, jos se nyt tulee vaihtoehtona kysymykseen.
Elämä ei ole aina kivaa, eikä edes ruusuilla tanssimista. Joskus on tylsää ja kukaan ei nyt vain ole kemioiltaan ikuisesti täydellinen. Jos suhteessanne on ongelmia, ne on puhuttava. Jos se ei auta, on ehkä erottava. Jos oma pää hajoilee, eikä suhteessa "varsinaisesti" ole isoa vikaa, olisi varmaan viisaampaa kokeilla sitä ammattiauttajaa kuin juopottelua. Mutta jos ei kantti riitä siihen ("en usko, en todellakaan usko" - pyh, olet paskat housuissa etkä uskalla) niin ihanpa hyvän syyn saat tästäkin kehittää sitten juoppoudellesi.
Se on mukavampi sitten juopotella, kun siihen on mukamas hyvä syy. Oikeasti ei ole.
Hei!
Neuvoja minulla ei ole antaa. Mutta elän vähän samantyylisen miehen kanssa, jotn ymmärrän täysin sinua. meilläkään mies ei ole kiinnosunut yhteisestä tekemisestä eikä minun asioistani. Olen itse tullut siihen tulokseen, että on vain yksinkertaisesti ihmisiä, joille parisuhde merkitsee vain sitä yhdessä asumista.