kurdi-poikaystäväni käytöstä...tai ex-poikaystäväni. Seurustelimme n.0,5 vuotta.
Hän oli minulle tosi ihana, mutta välillä saattoi sanoa ihan mitä halusi. Jos tein jotain selleiasta mikä ei mielyttänyt häntä hän sanoi, ettei tykkää minusta enkä saa soitella. Sitten kun en soittanut, hän otti itse aina yhteyttä parin päivän jälkeen ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sitten meille tuli todella iso riita ja mies vain häipyi. Hän lähti toiseen kaupunkiin ja aina kuitenkin ilmoittaa missä hän on...ja sitten hän soitti torstaina sanoi tulevansa takaisin tänne...ja hetken kuluttua noin 3 tunnin kuluttua hän ilmoitti,että olen vapaa. Vastasin vain ok ja moi. Miehestä ei ole kuulunut mitään.
En ymmärrä, onko kurdimiehellä tapana yrittää mielyttää vaikka ei välittäisi paskan vertaa?
Tunnen vaan taas itseni niin tyhmäksi. Ja tuntuu niin pahalta,koska emme ole nähneet sen ison riiden jälkeen kertaakaan ja aina kun näen miehen kaverit tai serkun käyn itkemään... kaikki vaan tulvii mieleeni, vaikka kuinka yrittäisin etten itke. En ole saanut puhuttua "poikaystäväni" kanssa koko asiaa. Ja nyt kun hän ilmoitti, että olen vapaa hän ei varsinkaan vastaa viesteihini.
En ilmeisiesti ole merkinnyt miehelle mitään...pelkkä panopuu.
Hän oli minulle tosi ihana, mutta välillä saattoi sanoa ihan mitä halusi. Jos tein jotain selleiasta mikä ei mielyttänyt häntä hän sanoi, ettei tykkää minusta enkä saa soitella. Sitten kun en soittanut, hän otti itse aina yhteyttä parin päivän jälkeen ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sitten meille tuli todella iso riita ja mies vain häipyi. Hän lähti toiseen kaupunkiin ja aina kuitenkin ilmoittaa missä hän on...ja sitten hän soitti torstaina sanoi tulevansa takaisin tänne...ja hetken kuluttua noin 3 tunnin kuluttua hän ilmoitti,että olen vapaa. Vastasin vain ok ja moi. Miehestä ei ole kuulunut mitään.
En ymmärrä, onko kurdimiehellä tapana yrittää mielyttää vaikka ei välittäisi paskan vertaa?
Tunnen vaan taas itseni niin tyhmäksi. Ja tuntuu niin pahalta,koska emme ole nähneet sen ison riiden jälkeen kertaakaan ja aina kun näen miehen kaverit tai serkun käyn itkemään... kaikki vaan tulvii mieleeni, vaikka kuinka yrittäisin etten itke. En ole saanut puhuttua "poikaystäväni" kanssa koko asiaa. Ja nyt kun hän ilmoitti, että olen vapaa hän ei varsinkaan vastaa viesteihini.
En ilmeisiesti ole merkinnyt miehelle mitään...pelkkä panopuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tällainen tarina tänään....jäämme odottamaan huomista... ja seuraavaa tarinaa varoituksena siitä kuinka pahoja kaikki mamumiehet ovat. Sillä varauksella että puhut totta: ota suomalaismies ja voi olla että kaiken muun lisäksi heiluu myös nahkavitoset ja rahat menee viinaan, ym h.laitosten ylläpitoon. Ahkerasti käyvät siellä 'auttamassa.'
Mamumiehiin ei ihastuta eikä rakastuta. Silloin on elämä pilalla. Mutta kokeilepas olla vain kaveri. Silloin
oletkin näiden ikuisten riistan metsästäjien silmissä uskomattoman tavoiteltava olento ! Koettu on. Tilanne
ei silti muuttunut. Kavreita muttei sen enempää.
"En ilmeisiesti ole merkinnyt miehelle mitään...pelkkä panopuu."
Tämä on miehen käytöksestä päätellen totta. Miksi siis lähettelet hänelle viestejä tms? Kaipaatko takaisin tyypin panopuuksi?