Huumeita kokeillut ei voi puhua huumeista, koska on jäävi (siis vitun narkkari). Toisaalta mies ei voi puhua synnyttämisestä, koska ei ole itse sitä kokenut. Toisten mielipiteet voidaan siis tilannekohtaisesti aina hylätä, joko vetoamalla kokemukseen tai kokemattomuuteen. Näin ollen olemme siis kaikki kykenemättömiä sanomaan mistään mitään.
Kysymys: Minusta ei tunnu hyvältä ajatus että perseeseeni tungettaisiin pesäpallomaila. Onko minulla oikeus ko. mielipiteeseen, koska en ole koskaan kokenut moista? Toisaalta olen nuorena varastanut kaupasta - olenko jäävi keskustelemaan varkauden moraalista?
Bonus: pitäisikö päätäntävaltaa siirtää enempi vauvoille? Onko arpakuutio riittävän puhtoinen (jos mä en ole sitä hionut)?
Kysymys: Minusta ei tunnu hyvältä ajatus että perseeseeni tungettaisiin pesäpallomaila. Onko minulla oikeus ko. mielipiteeseen, koska en ole koskaan kokenut moista? Toisaalta olen nuorena varastanut kaupasta - olenko jäävi keskustelemaan varkauden moraalista?
Bonus: pitäisikö päätäntävaltaa siirtää enempi vauvoille? Onko arpakuutio riittävän puhtoinen (jos mä en ole sitä hionut)?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mielipiteitä ja kokemusta erottaa se asia, että mielipidettä voi vaihtaa, mutta kokemusta ei.
Mielipide voi perustua kokemukseen, mutta harvemmin päinvastoin.
suhde ei kerro mielipiteen perustelusta mitään. Eli mihin me pääsemme tällä määrittelyllä?
kokemus saattaa olla mielipidettä hyvinkin rajaava ja yksisilmäistävä tekijä.
Kokemuksesta on siis suoranaista haittaa mielipiteen muodostamiselle ja näin ollen kokemus on vähintäänkin kyseenalainen argumentti mielipiteelle.
Teemme varsin usein yksittäistapauksesta säännön ja siten perustelemme säännön ko. todistusaineistolla.
Toisaalta lähtökohtaisesti emme voi väittää niin olevan. Näin ollen sekään ei oikeastaan ole yksittäisessä mielipiteessä ratkaisevaa - ainoastaan hyvä selitys "vääristyneelle" mielipiteelle.
Mut joo - argumenttina se on useimmiten yhtä tyhjän kanssa.
kokemus riippuu mielipiteestä. =)
ja miksi emme uskoisi.
samaan tulokseen, kuin minäkin: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8642641/41125981
Kokemushan ei ole todellisuus, vaan todellisuutta välittävä tekijä ja näin ollen kokemukseen vaikuttaa mielipide koettavasta.
jos uskoo evoluutiopsykologiaan ja miksi emme uskoisi siihenkin, niin meillä voipi olla jotain annettu jo valmiiksi - ja myös luonnonlait voivat olla yhteisiä perustaltaan. Näin ollen emme ole myöskään täysin itse muodostettujen kokemusten armoilla.
Kokemuksetkin ovat meille annettujen mielipiteiden värittämiä.
ei mielipiteellä saa kokemusta olevaksi tai olemattomaksi.
mielipiteisiin eri asioiden tiimoilta ... kokemukset ovat enemmänkin syventäviä juttuja näissä. Asioilla on aina puolensa ja puolensa ... myös kokemukset jostain asioista saattavat haitata näkemään kokonaisuuksia objektiivisesti, kuten kokemattomuuskin.
monesta selvältä - ja seuraavassa lauseessa olemme sen valmiita hylkäämään. Eli tieto ja käytäntö eivät useinkaan ko. asiassa kohtaa - tai siis emme osaa soveltaa yhtäällä opittua toisaalla. Äiteys on hyvä esimerkki - tai kasvatus yleensäkin.
munkin ymmärtää aika suorasukaisesti omalla työpaikalla kahvihuoneessa, että "pidä sinä likka suusi kiinni näistä lasten kasvatuksista, kun sulla ei niitä ittelläskään ole" :))). Toisaalta olivat oikeassa, ettei minulla ole tietenkään samaa käytännön kokemusta kuin niillä, keillä lapsia on ... toisaalta taas en koskaan esitä mitään ehdottomia, enkä jyrkkiä mielipiteitäkään kenellekään siitä, miten lapsia pitäisi kasvattaa ja miten ei. Ja toisaalta, onhan mulla sikäli kokemusta lasten kasvatuksesta, koska olen ollut ja yhä edelleen olen vanhempieni lapsi :) ... mulla on ollut hyvät vanhemmat ja olen kiitollinen siitä kasvatuksesta, jonka olen itse saanut. Toisaalta taas se, mikä on osoittautunut minulle oikeaksi ja hyväksi kasvatuksen suhteen, ei välttämättä olisi jollekulle muulle oikeanlaista kasvatusta ...
jo pienenä kellariin - eikä siihen ole lapsettomilla sanomista. Eikä muillakaan, koska mitäs noi tietävät kellarissa kasvamisesta.
niin monesti se taitaa olla kasvattamisen kasvattamista, eikä lapsen kasvattamista. :D Kasvatustapa, jos nousee lapsen yläpuolelle, niin ollaan tavallaan orjauduttu olemattomalle ja siihen vedoten unohdettu lapsi.
en ole koskaan kokenut, että mun vanhemmat olisivat asettuneet jotenkin henkisesti mun yläpuolelle tavalla, että siinä pyrkimys nujertaa jotain olennaista itsessäni. Otettu aina huomioon myös minunkin mielipiteeni ja kysytty myös niitä ... huomioitu omana yksilönään, omine haluineen ja tarpeineen. Kerrottu asiat aina avoimesti, niinkuin ne ovat, toki aina juuri senhetkiseen ymmärrykseen sopivina ... meillä myös keskusteltu paljon asioista ja se on ollut minusta hyvä juttu.
asioihin, vai pitäisikö olla täysin jonkun toisen kokemustiedon varassa? Ei oma subjektiivisuus voi sisältyä kenenkään toisen subjektiivisuuteen. Se on vain yksi tyypillinen virheellinen argumentti, jos väitetään, ettei mielipidettä jostain saa olla, tai että se on merkityksetön ja kertoo argumentoijan kyvyttömyydestä keskusteluun.
olla hyvinkin asiantunteva lapsiasioissa tai tehdä kantaaottavia leffoja.
sosiaalisesti esitettävään muotoon, jos näin ajatellaan tapahtuvan. Sanotaan näin, että jokaisen mielipiteen pohjalla on totuus, mutta mielipiteen esittäjän ja mielipiteen ulkopuolisen tulkitsijan näkemyksestä riippuu se, kuinka kauas se totuudesta menee.
Toisaalta raakakin esittäminen voi olla omalla tavalla toimivaa.
et lukija ei tiedä artikkelin kirjoittajan taustaa. Vai meinaatko et se näkyy läpi kilometrin päähän - myös tekstistä.
mielipiteitä. Siitä vaan kirjoittamaan kirjaa... Taannoin tuli telkusta leffakin, joka oli pedofiilin näkökulmasta kuvattu ja sai hyvät arvostelut. Ei kai taidetta voi rajoittaa...
leffoista (tai aikas monesta). Pedofiili oli siksi esimerkkinä et siinä useasti nähdään vain yksi puoli ja samaan saaviin menee kaikki. Ois paskamaista jos joku lapsiin sekaantuja keksis lääkkeen syöpään, mut tutkimus pantaisiin roskikseen. Tai vaikkapa löytyis Hitlerin salaiset pöytäkirjat missä on löydetty ratkaisu jatkuvaan sotimiseen.
Kyllä miehetkin käy vessassa synnyttämässä.
Yhtä löysä ja tarpeeton.
Olet kateellinen.
itekseen - ei puudutusta eikä mitään. Mulla on varmaan synnytyksen jälkeinen masennus, kun en tuntenut oikeastaan mitään tuotostani kohtaan. Siitä kait tää katkeruus.
Kaikissa asioissa joista en ymärrä enempää, kuin sika pohjantähdestä mä olen automaattisesti oikeassa, koska musta tuntuu siltä. Jos musta tuntuu siltä, että olen oikeassa, niin se on mun oma todellisuus ja se on mulle todellista. Jos taas tunnen olevani väärässä, niin silloinhan mä olen taaskin oikeassa.
Turha tulla rönkkimään mun todellisuutta, luokaa itsellenne oma ja olkaa siellä sitten oikeassa. Nih.
- vääriä ja sun. Mä pyrin noudattamaan tota samaa logiikkaa - paitti sun tilalle on mun.
miehenä olo tekee automaattisesti kaikista miehistä miehen logiikan ammattilaisia jolta voi kysyä mitä vaan miehistä ja oikea vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.
- meikä tietää siis kaikkien miesten ajatukset - no okei - siis seksi ja urheilu.
Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta joskus sitä ei kannata kertoa muille. Hiljaa hyvää tulee.