Seurusteltu kolme vuotta, asumme yhdessä tokaa vuotta. Mun "ongelma" on, että elämä tuntuu samalta kuin sinkkunakin, paitsi tietty mieluinen kaveri siinä rinnalla elämässä iloja ja suruja, mikä on hyvä asia. Mutta ei siis mitään erityistä hehkuvaa tunnetta rinnassa. Tasaista. Onko tää ihan normaalia parisuhteen arkea?
Seksi on ok, 2-3 krt viikossa, joskus ei jaksa. Miehen ollessa reissussa en häntä mitenkään erityisesti ikävöi. Joskus tuntuu jopa kivalta, kun saa olla pari päivää itsekseen. Pitemmät matkat tietysti asia erikseen.
Mies on täydellinen. Joskus ihmettelen, miten olen saanut hänet, ja miksi hän jaksaa olla kanssani. En kaipaa mitään, paitsi joskus vähän jännitystä elämään. Olen tyytyväinen elämääni, mutta niin olin sinkkunakin - lukuun ottamatta sitä, että kaipasin silloin parisuhdetta. Nyt kun sellainen on, niin pitäiskö mun tuntea jotenkin enemmän?
Seksi on ok, 2-3 krt viikossa, joskus ei jaksa. Miehen ollessa reissussa en häntä mitenkään erityisesti ikävöi. Joskus tuntuu jopa kivalta, kun saa olla pari päivää itsekseen. Pitemmät matkat tietysti asia erikseen.
Mies on täydellinen. Joskus ihmettelen, miten olen saanut hänet, ja miksi hän jaksaa olla kanssani. En kaipaa mitään, paitsi joskus vähän jännitystä elämään. Olen tyytyväinen elämääni, mutta niin olin sinkkunakin - lukuun ottamatta sitä, että kaipasin silloin parisuhdetta. Nyt kun sellainen on, niin pitäiskö mun tuntea jotenkin enemmän?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuvittelitko eläväsi jotain vitun Hollywood-romanssia koko elämäsi? Samaa paskaa se on parisuhdekin, hieman eri paketissa vain ja haisee eri tavalla.
johtuu sinusta. Sinä olet se kokija.
Jotkut saavat elämästä irti paljonkin suuria elämyksiä ja tunteita. Toiset - kuten sinä - eivät. Kyse ei ole niistä kokemuksista vaan kokijasta.
Oletko kovin turvallisuushakuinen, menetkö sen mukaan mitä "pitäisi"? Kuvitteletko elämästä etukäteen, että "sitten kun"? Esimerkki: "Sitten, kun menen avoliittoon, tuntuu hyvältä. Sitten, kun menen naimisiin, olen onnellinen."
Se on sitku -elämää. Tulet aina olemaan ei-onnellinen tuolla tavalla.
Ne, jotka ovat onnellisia, saavat sen onnen pienistä asioista, arkipäivän iloista. Se on taito. Sen voi opetella.
Kuvailet juuri syytä miksi niin moni parisuhde nykyään hajoaa.
Ihmiset odottavat siltä liikoja ja kuvittelevat että se on jonkinlaista draamaa vähintään.
Jopa täydellinen kumppani alkaa tuntua tylsältä ja syy on tietysti aina kumppanissa tai suhteessa eikä itsessä.
Niistä tunteista joita tunnet vastaat sinä itse. Ei kukaan tai mikään muu.
Jos se hehku ei synny sinussa sinusta itsestäsi ja sinun omalla tahdolla niin ei se synny koskaan missään suhteessa.