Poikaystäväni tappoi itsensä puolitoistavuotta sitten enkä vieläkään ole päässyt asiasta yli. Tiedostan tämän olevan normaalia, mutta minua pelottaa se, etten ikinä enää pysty elämään täysillä. Muistan häntä joka päivä, ja toisinaan en näe elämässäni mitään järkeä.. Miten voisinkaan kun elämäni tarkoitus on poissa?? Hän oli parasta mitä minulle on tapahtunut!
Minulla on uusi poikaystävä nykyään (älkää tuomitko minua tämän takia, koska ette tiedä asian taustoja) ja rakastan häntä paljon, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin sitä "oikeaa", joka lähti luotani pois. Nykyiseni on minulle jäljellä olevista vaihtoehdoista paras, mutta sydämeni sanoo, ettei hän koskaan tuo minulle tunnetta, jonka sain aikoinani kokea...
Pitäisikö minun olla loppuelämäni yksin, koska kukaan ei pysty korvaamaan tyhjää paikkaa vierelläni täydellisesti? Onko oikein nykyistä rakastani kohtaan muistella ja kaivata kuollutta?
Minulla on uusi poikaystävä nykyään (älkää tuomitko minua tämän takia, koska ette tiedä asian taustoja) ja rakastan häntä paljon, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin sitä "oikeaa", joka lähti luotani pois. Nykyiseni on minulle jäljellä olevista vaihtoehdoista paras, mutta sydämeni sanoo, ettei hän koskaan tuo minulle tunnetta, jonka sain aikoinani kokea...
Pitäisikö minun olla loppuelämäni yksin, koska kukaan ei pysty korvaamaan tyhjää paikkaa vierelläni täydellisesti? Onko oikein nykyistä rakastani kohtaan muistella ja kaivata kuollutta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Usein läheisensä menetettyä tuntuu turhalta ja siltä että elämässä ei olisi mitään merkitystä, mutta siitä huolimatta sinunkin elämälläsi on varmasti vielä paljon merkitystä ja rakastavia ihmisiä ympärillä (:
Elämä koettelee kaikkia tavalla tai toisella, mutta se mikä ei tapa vahvistaa ja on vain suunnattava ylöspäin.
Poikaystäväsi oli sinulle tottakai rakas, mutta minä on usko siihen ainoaan oikeaan.. Varmasti on olemassa joku joka tulee merkitsemään sinulle lähes yhtäpaljon omalla tavalla. mikään ei tietenkään voi menetetyn paikkaa korvata, mutta aina on tilaa uusille rakkauksille.
Se tyhjä tila mikä jäi poikaystävästäsi ei ehkä ole korvattavissa kelläkään uudella, mutta täytä se kohta itsestäsi niillä ihanilla muistoilla mitä ehditte yhteisenä aikananne kokea.. (:
Tere!
Ei kukaan voi tuomita Sinua sen takia, että Sinulla on uusi poikaystävä! Se on myös ihan luonnollista, sillä elämän täytyy jatkua. Ei se ole moraalitonta. Jokaisella on oma yksilöllinen suruaika.
Ei nuoren ihmisen joka on jäänyt leskeksi tarvitse koko elämäänsä yksin olla sen takia, että puoliso on kuollut.
Joo on toki normaalia, että kaipaat sitä oikeaa. Kukaan ei pysty korvaamaan häntä täydellisesti. Ihmiset ovat aina ainutlaatuisia yksilöitä.
Sinun ei kuitenkaan pidä olla yksin. Sillä nykyinne poikaystäväsi on omanlaisensa eikä häntä taas voi korvata kukaan muu.
On toki ihan oikein ja luonnollista muistella ja kaivata kuollutta! Ei tämä ole väärin nykyistä poikaystävääsi kohtaan. Kunnioita ja muistele rauhassa. Surutyö on tehtävä ja asiat työstettävä. Voit muistella alkuperäistä poikaystävääsi uuden poikaystäväsi kanssa. jos hän välittää Sinusta niin kyllä hän ymmärtää.
Mun rakas kuoli yhtääkkiä 5 kuukautta sitten.
en halua toista enkä pysty siihen.
olen mielummin ilman miestä.
muistelen kultaani vielä joka ikinen päivä :_(
haluan olla oman rakkaani lähellä henkisesti.
ja niin olenkin ja hän on mun lähellä,
ainakin tuntuu siltä.
Tiedän miltä susta tuntuu.. Mun poikaystävä tappo itsensä reilu puoli vuotta sitten.. Nyt sitte taistellaan päivä kerrallaan eteenpäin.. Mun mielestä ei ole väärin nykyistäsi kohtaan että muistelet edesmennyttä. Toivon vaan että nykyisesi ymmärtää tilanteesi..