Apua

Ilman että tarvitset sen miehen päätöksen joka ikiseen asiaan. Etköhän sinä nyt itsekin osaa yhden sängyn ostaa. Itselleni ei tulisi mieleenikään kysyä mokomaa mieheltä.

Tee omia päätöksiä, ilmoitat ne sitten jos on siihenkään tarvetta. Näkeehän mies ne ilmoittamattakin. Ja sitten kun aukaisee suunsa voit sanoa, että eihän se ihan noinkaan mene...

Minä en muuten jäkätä. Ja osaan myös sanoa miehelle, että tänään muuten voit jäädä ulos syömään, kun minulla on prokkis kesken. Eikä hän muuten sano mitään vastaan silloin, vaan tajuaa, että niin on kai sitten paras.

Muokkaa sinäkin elämäsi mieleiseksesi, ja sitten vain elät sen mukaan. Vaatii hieman enemmän tervettä itsekkyyttä, mutta kannattaa ehdottomasti.

teillä jo 8 vuotta tuollaista? Ja nyt vasta heräsit ahistukseen, niinkö?

Mä nyt alotan tän tälleen koruttomasti, koska itsellä oli ihan erilainen ajattelutapa ja toimintataktiikka jo suhteen alussa, ja ne on tepsineet ainakin tähän mieheen täällä. :)
Hänkin sanoi nimittäin just samalla tavalla että "no eihän..." jne. Itse tartuin siihen heti koska se kalskahti pahalta, kommentoin sitä, että hän vastasi mulle aina vähättelevästi, ja sitten kysyin perään että miksi hän niin teki? Tämä mies heräsi ja vetäytyi heti miettimään, eikä hän enää harrasta vähättelyä, mistä muutoksesta olen hänet monesti myös palkinnut. Hänen tapauksessaan kyse oli vanhasta tavasta.

Tuo tuollainen käytös voi nimittäin kieliä monenlaisistakin taustaongelmista, jotka ei välttämättä liity puolisoon ensinkään. Sekin mies siellä saattaa vaan purkaa ahistustaan sinuun joka olet hänen lähin ihmisensä. Se on ihan inhimillistä. Väitän, että jokainen meistä tekee niin joskus. Ei se silti ole oikein, ja pitkittyneenä se aiheuttaa juuri tuollaisia fiiliksiä joista kerroit, että apua, todellakin.

Sinuna en antais periksi sittenkään. Ihan ekana kartottaisin miehen tämänhetkistä elämäntilannetta noin yleensä, (työ, harrastukset, kaverit, isäsuhde lapsiinsa jne) josko siltä löytyisi selitys hänen käytökseensä. Oma lähestymistapa ja reaktiot vaikuttaa myös siihen miten toinen niihin vastaa, kuten tiedät. Yltyykö huutamaankin jopa, mikä ei ole ihan tasapainoisen ihmisen käytöstä sekään...

Ja joskus täytyy kokeilla pakottamistakin jollei mikään muu auta. Pakottaa toinen kuulemaan se miltä musta tuntuu. Sitähän se parisuhde on. Ovi kiinni ja sitten aikuiset vähän keskustelee. Eikä siinä tarvi mennä toisen mukaan huutamaan vastaan, voi pysyä ihan eri tasolla ja sitenkin "pakottaa" toinen ajattelemaan. Rauhallisesti puhuvalle ihmiselle on näet huomattavasti vaikeampaa huutaa...

Haasteellista. Sitä se on. Tietysti. Mutta tuollaisen käytöksen olis alunperinkin pitänyt hämmästyttää sua heti, herättää kysymyksiä ja tarpeen ymmärtää syitä siellä toisen sanojen takana. Pahinta mitä naiset voi tollasessa tilanteessa tehdä on antaa valta (tiedostamattakin) pelolle. Pelko vetää hiljaseksi, ja huutava mies, fyysisestikin vahvempana, tuntee pääsevänsä helpolla tunteista puhumisen ongelmasta. Mikäs sen parempaa! Ei tarvi enää jutella vaikeesta aiheesta, voi vaan karjahtaa vastauksen ja toinen on heti hiljaa.

No nämä nyt tuli tässä mieleeni. Sinä kuitenkin tunnet teidän tilanteen paremmin, joten tietysti se ratkasukin löytyy sieltä eikä täältä.

Rehellisesti sanottuna vika on teissä molemmissa.

Se on vain yksinkertaisesti niin ettette osaa kommunikoida toisillenne.

Miehen syyllistäminen asiasta ei auta enää koska todennäköisesti itsekin olet sortunut ylilyönteihin josta on seurannut sitten kierre jossa kommunikaatiotyylinne on tuollainen.

Ihan suoraan sanon että älä kuuntele noita ohjeita joissa käsketään tehdä omia päätöksiä (koska ne ovat teidän yhteisiä) tai että etsiäs syytä miehestä vain (koska vikaa on yleensä molemmissa).

Suosittelen että keskustelet miehesi kanssa nimenomaan tuosta aiheesta että teidän on vaikea keskustella ja lähdet sitä kautta purkamaan vyyhteä.

Miehen huutaminen voi johtua siitä ettei hän yksinkertaisesti jaksa keskustella jostakin asiasta koska teidän kommunikaatio on niin kadoksissa.

Sitten sellainen homma että miehet eivät pidä siitä että sama asia tuodaan yhä uudestaan ja uudestaan esille jos se on jo käsitelty. Sillä yleensä viitataan "jäkättämiseen" ja sinun tulee todella miettiä että millä tasolla se keskustelu on käyty ja riidat ratkaistu? Onko se sinun tunne ja mielipaha vain olemassa vai onko aihekin jo käsitelty? Mies vain ärtyy siitä jos aihe on käsitelty mutta otat asian esille selvitelläksesi tunteita. Tuolloin tuo reagointisi vastaa periaatteessa miehen huutamista.

Jos pyydät keskustelua siitä ettette pysty kommunikoimaan ja hän alkaa huutamaan niin sitten täytyy ottaa kovemmat otteet käyttöön. Suosittelen että jos pystyt pysymään järkevämpänä tilanteessa niin rauhoitat omat tuntemuksesi ja keskityt siihen kommunikoinnin selkeyteen. Ehkä hän sitten ymmärtää ettet ole uhka kussakin asiassa.