Apuaa :(

Kaksi viikkoa on vielä lyhyt aika tietää jatkuuko teidän seukkailu ja miten pitkälle, mutta mietitäänpäs.

Mihin vanhemmat vois ihan ekana reakoida? Sun nuoreen ikääsi luultavasti. Olet vielä alaikäinen, et itsenäinen aikuinen, ja se tietysti huolestuttaa vanhempiasi, jotka haluaisivat sun saavan olla vielä tyttö naisen sijasta. Se on ihan ymmärrettävää, sillä vielä muutama vuosi sitten sä olit ihan eri ihminen kuin nyt, nuorena neitokaisena. Vanhemmat mielellään pitäis sut vielä "turvassa" kaikelta aikuisen elämän kataluudelta, you know. Se on siis iso muutos heillekin, kuulla, että sä jo seukkaat. (Varsinkin jos oot ainut lapsi tai nuoren porukan vanhin, eli vanhempiesi eka, aikuistuva lapsi.)

Ja poikakaveri-asiassa tulee tietysti eteen myös seksi- ja ehkäisyasiat, joten siitä ne ihan varmasti kysyvät, että onko se asia hoidettu ja miten se on hoidettu. Ihan viisaita kysymyksiä, koska kukaan ei halua, että oma lapsi tulee raskaaksi jo 16-17-vuotiaana...

Mutta tässä on siis kyse ihan normaalista elämänmuutoksesta (lapsesta aikuisuuteen), ja sen sun vanhemmat kyllä tietävät. Oikeastaan heidän reaktionsa riippuu vain siitä miten he itse ovat valmistautuneet poikakaverin tuloon sun elämääsi. Tähän asti sä olet ollut heidän ikioma tyttö, mutta nyt sä oletkin jonkun kolmannenkin henkilön rakkaus! Kääk!

Siis, jos he ovat ajatelleet jo asiaa ja siitä keskenäänkin jo jutelleet (että "Aattele nyt iskä, meidän Annahan on kohta nainen. Onkohan sillä jo poikakaveri?"), ei sun ilmoituksesi tule heille mitenkään negatiivisena yllätyksenä.
Jos he taas eivät ole ajatelleet vielä asiaa ollenkaan ja kohtelevatkin sua mielellään vielä vähän "lapsena", niin sun ilmoituksesi vaan yllättää heidät ja he ovat vähän öönä, että "Häh, nytkö jo?!"

Oli niin tai näin, se ei ole sun vikasi, jos sun vanhemmat eivät ole valmistelleet ITSEÄÄN millään tavalla siihen, että sä joku päivä kerrot heille, että sulla on jätkäkaveri. Viisaat vanhemmat uskaltaa kyllä kohdata sellasetkin ilmotukset ihan aikuisina eivätkä hypi seinille kuin vasta kuullessaan että hups, ootkin jo raskaanakin... : )
Joka tapauksessa on erittäin reilua kertoa vanhemmillekin seurustelusta jo sen alkuvaiheessa. Se tarkottaa sitä, että sä luotat vanhempiisi ja tarvit heidänkin tukensa.

Toiseksi, kun he pääsevät yli ensireaktiostaan, he haluavat varmasti tavata poikakaverisi, ja se on hyvä merkki. Se tarkottaa, että he ovat aidosti kiinnostuneita tutustumaan siihen nuoreenmieheen joka on nyt tullut sun elämääsi ja on tärkeä sulle. Se on välittämistä, ei mitään sen kauheempaa.

Niin että mene vaan rohkeesti ja istuta ne juhlallisesti keittiön pöydän ääreen. Saavatpahan vähän äimistellä, että no mitähän se nyt aikoo... Sitten vaan ilmoitat, että "Mulla on poikakaveri. Sen nimi on sejase ja se on 22-vuotta. Me tavattiin sielläjasiellä 2 viikkoa sitten ja tykästyttiin toisiimme oikein kunnolla. Tää on siis vasta ihan alussa, mutta musta oli tärkeetä saada kertoo siitä teillekin. Joo, että ei mulla oikeestaan muuta, tällä kertaa.." ; )

itellä ja nykyisellä kihlatulla ollut aiemmin sama tilanne, minä 15-v. ja mies 20-v. tuolloi :D
eli olinpa sitte viel "sakkolihaa" ja poikaystäväni kavereideni mielestä ennenkuin tutustuivat tietysti pedofiili joka haluisi vain seksiä :D

tämä mies oli eka jonka vein virallisesti kotia asti, eli ei ollu porukat varmaa pahemmin varautunu ja itel saman ikäne veli kuin poikakaveri joten sanomistaha siit odotti. Ylläri! Kaikki meniki tosi hyvin, ja mieheni onkin äitini ja isäni kultapoika :D

Mut täs sulle pari vinkkiä:

Kerro reilusti että seurustelet, kenen kanssa: nimi, ikä ym.

tuo poika tapaamaan vanhempasi, jos poitsu on viksu, eikä seksinperäs, niin luulis, että reilusti asiasta kerrottuna ja esiteltynä ei heillä pitäis olla mitään seurustelua vastaa.

uskonki et tärkeint on ollu avoin ja tuoda mies näytille, sillon ne vanhempien kuvitelmat ei pääse niin laukkaankaa, kun tietävät kenen ja millasen ihmisen kans sinä liikut! tämä on oikeastaa se mitä voitte poikakaverisi kanssa tehdä, suhtautuminen sitte riippuu pitkälti millaisia vanhempasi ovat.

toivottavasti oli apua ja teillä onnistaa samal lail kuin meil :D