Minulla on ihana ja rakastava mies. Meillä on aina ollut hyvä liitto, ja olemme voineet kertoa toisillemme kaiken. Huumori on kukkinut ja olemme toisemme parhaat ystävät. Nyt on kuitenkin jotain outoa ilmassa.
Mies on haluton kaikkeen. Hän jaksaa juuri ja juuri aamulla töihin. Töistä tultuaan hän syö ja nukahtaa sohvalle, huonoon asentoon. Illalla siinä kymmenen aikoihin alan viimeistään herätellä, että mene sänkyyn nukkumaan, kun saat vaan paikkasi jumiin noin. Mies on ihan kauhean vihainen. Kuitenkin jos en ole häntä saanut illalla siirtymään sänkyyn, hän valittaa aamulla ja syyttää minua siitä, että paikkoja särkee eikä hän ole herännyt ajoissa töihin. Hän suuttuu pienistäkin epäkohdista, kuten jos minä huomautan hänelle eteisen lattialle heitetystä takista. Viikonloppuna hän suuttui minulle hiusten laitosta, koska olin hänen tiellään kuulemma. Joskus erityisen "hyvinä" päivinä hän jaksaa valvoa töiden jälkeen ja pelaa aamuyöhön saakka tietokoneella. Yöunet jäävät lähes kokonaan väliin. Hän ei käy pesulla kuin kerran viikossa ja suuttuu jos koetan houkutella häntä kanssani saunaan tms. Kotityöt ovat kaikki yksin minun harteillani, samoin laskut ja ihan kaikki normaali kodin ylläpito.
Seksielämää ei ole. Emme puhu keskenämme mistään, koska mieheni ei halua puhua. Ei edes säästä. Minä yritän välillä kysellä häneltä, miksi on niin väsynyt tai onko hänellä vaikeaa, mutta hän vaan murahtaa ja kääntää kylkeä, tai sitten ei vastaa mitään koska häiritsen hänen pelaamistaan. Olen koittanut hemmotella, tein jalkahoidonkin kerran, olen laittanut hänen lempiruokiaan, mutta mikään ei tunnu tehoavan. Tällä hetkellä minä käsken hänet suihkuun, kannan hänelle ruokaa nenän eteen, herätän aamulla töihin ja teen kaikki kotityöt. Tuntuu kuin hoitaisin pientä lasta joka hermostuu kaikesta.
Hereillä ollessaan mies valittaa. On kauhea väsy, närästää, paikkoja särkee, ruoka oli pahaa ja paino on noussut. Mies on lopettanut liikkumisen täysin ja syö työpäivinään lounaaksi pizzaa ja hampurilaisia. Olen koittanut hienovaraisesti hänelle sanoa, että juuri tuo rasvainen ruoka ja liikkumattomuus johtavat väsymykseen, närästykseen ja painonnousuun. Mies vaan tiuskii että mitä sinäkin muka tiedät, että pidä se naamasi kiinni vaan. Hän on minulle jotenkin vihainen, kun käyn iltaisin lenkillä ja/tai salilla ja uimassa eli pidän itsestäni huolta.
Viikonloppuna hän sitten tahtoo viihteelle ja ystäviemme seurassa hän on oma itsensä, sosiaalinen, iloinen ja mukava kaikille. Alkoholi vaikuttaa. Pelkään, että mies alkaa ryypätä viikollakin. Kotiin päästyämme hän taas käyttäytyy kuin minua ei olisi olemassakaan.
Pari kuukautta sitten tilanne oli aivan toinen ja mies vaikutti olevan onnensa kukkuloilla. Onko hänellä nyt se kuuluisa kaamosmasennus? Tämä on ihan kauheaa. Meillä ei ole ollut mitään riitoja tms. jotka olisivat voineet johtaa tällaiseen käytökseen.
Mies on haluton kaikkeen. Hän jaksaa juuri ja juuri aamulla töihin. Töistä tultuaan hän syö ja nukahtaa sohvalle, huonoon asentoon. Illalla siinä kymmenen aikoihin alan viimeistään herätellä, että mene sänkyyn nukkumaan, kun saat vaan paikkasi jumiin noin. Mies on ihan kauhean vihainen. Kuitenkin jos en ole häntä saanut illalla siirtymään sänkyyn, hän valittaa aamulla ja syyttää minua siitä, että paikkoja särkee eikä hän ole herännyt ajoissa töihin. Hän suuttuu pienistäkin epäkohdista, kuten jos minä huomautan hänelle eteisen lattialle heitetystä takista. Viikonloppuna hän suuttui minulle hiusten laitosta, koska olin hänen tiellään kuulemma. Joskus erityisen "hyvinä" päivinä hän jaksaa valvoa töiden jälkeen ja pelaa aamuyöhön saakka tietokoneella. Yöunet jäävät lähes kokonaan väliin. Hän ei käy pesulla kuin kerran viikossa ja suuttuu jos koetan houkutella häntä kanssani saunaan tms. Kotityöt ovat kaikki yksin minun harteillani, samoin laskut ja ihan kaikki normaali kodin ylläpito.
Seksielämää ei ole. Emme puhu keskenämme mistään, koska mieheni ei halua puhua. Ei edes säästä. Minä yritän välillä kysellä häneltä, miksi on niin väsynyt tai onko hänellä vaikeaa, mutta hän vaan murahtaa ja kääntää kylkeä, tai sitten ei vastaa mitään koska häiritsen hänen pelaamistaan. Olen koittanut hemmotella, tein jalkahoidonkin kerran, olen laittanut hänen lempiruokiaan, mutta mikään ei tunnu tehoavan. Tällä hetkellä minä käsken hänet suihkuun, kannan hänelle ruokaa nenän eteen, herätän aamulla töihin ja teen kaikki kotityöt. Tuntuu kuin hoitaisin pientä lasta joka hermostuu kaikesta.
Hereillä ollessaan mies valittaa. On kauhea väsy, närästää, paikkoja särkee, ruoka oli pahaa ja paino on noussut. Mies on lopettanut liikkumisen täysin ja syö työpäivinään lounaaksi pizzaa ja hampurilaisia. Olen koittanut hienovaraisesti hänelle sanoa, että juuri tuo rasvainen ruoka ja liikkumattomuus johtavat väsymykseen, närästykseen ja painonnousuun. Mies vaan tiuskii että mitä sinäkin muka tiedät, että pidä se naamasi kiinni vaan. Hän on minulle jotenkin vihainen, kun käyn iltaisin lenkillä ja/tai salilla ja uimassa eli pidän itsestäni huolta.
Viikonloppuna hän sitten tahtoo viihteelle ja ystäviemme seurassa hän on oma itsensä, sosiaalinen, iloinen ja mukava kaikille. Alkoholi vaikuttaa. Pelkään, että mies alkaa ryypätä viikollakin. Kotiin päästyämme hän taas käyttäytyy kuin minua ei olisi olemassakaan.
Pari kuukautta sitten tilanne oli aivan toinen ja mies vaikutti olevan onnensa kukkuloilla. Onko hänellä nyt se kuuluisa kaamosmasennus? Tämä on ihan kauheaa. Meillä ei ole ollut mitään riitoja tms. jotka olisivat voineet johtaa tällaiseen käytökseen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En mikään asiantuntia ole mutta minusta tuo kuulostaa yhä pahenevalta masennukselta. :/ Miehestä ei elämässä ole mitään hohtoa enää niinkuin ennen ja alkaa päättymätön noidan kehä kun masentaa eikä huonot ja väsyttävät elämäntavat sitä olotilaa helpota, mutta kun on niin masentunut että on turha toista yrittää moittia ja saada parantamaan tapojaan, asiat vain menevät huonommiksi ja sinä etäännyt miehestä mitä enemmän olet "häntä vastaan" ja "motkotat". Minulla tulee välillä tuollaisia masennuskausia jotka välillä helpottavat kesän lähetessä tms. elämän helpottuessa... yritä hellävaroen tukea miestä. Älä tyrkytä seuraasi ja mielipiteitäsi vaan ole läsnä. Lähellä. Jos tila vain pahenee parin kuukauden ajan niin lääkäriin mars..puhumaan huolet pois. Ei tarvitse pelätä hulluksi leimautumista, lääkärit ovat auttamista varten.
Kyllä minulta menisi hermot, jos mies alkaisi minua kohtaan noin käyttäytymään.. jos ei miehellä olisi mitään mielenkiintoa minua kohtaan eikä ystävällistä sanaa sanottavana, niin tekisin kotipalvelulle/ ruoanlaitolle stopin välittömästi ainakin viikon ajaksi ja menisin omissa harrastuksissani enemmän. Siinä saisi mies sohvalla maatessaan miettiä itsekseen syntyjä syviä ja omaa käyttäytymistään. Jos mies valittaa asiasta, niin sanoisin, että kotona oleminen ja hänen passaaminen tuntuu pahalta, koska hän ei näytä välittävän minusta ollenkaan, joten harrastan mieluummin ulkona kuin olen kotona roskasankkona. Jos mies haluaisi minun olevan enemmän kotona, niin se vaatii myös häneltä toimenpiteitä parisuhteen eteen.
Toki parisuhteessa on kausia, jolloin toinen tekee vähemmän asioita ja toinen enemmän, mutta sillä ei ole merkitystä kun molemmat tietää missä mennään ja että rakkautta/huomion osoituksia saa molemmat. Näin ei taida olla teillä tilanne..
Voihan tuossa olla jotain masennuksenkin oireita, mutta jos miehesi olisi täysin masentunut niin ei ne viikonlopun riennotkaan kavereiden kanssa kiinnostaisi..
Paljonko hän pelaa pelejä viikolla? Voisko olla aihetta pistää pelit käyttökieltoon pariksi viikkoa.. sori.. tämä kuulostaa ihan kuin kysymys olisi murrosikäisestä lapsesta eikä omasta puolisosta, mutta tuolta tuo teidän tilanne kuulostaa.. =/ Tsemppiä!
PS. on niitä parempiakin miehiä tarjolla....
ihan ensimmäisenä harrastaa seksiä, palaile sitten asiaa jos hän ei muutu.
Jos suostuttelisit hänet vaikka pesulle seksin varjolla. Näinollen saisit kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tällä menolla jos et tee mitään seksin eteen hän tulee tekemään jotain tyhmää.
Ettei olis masennusta, burn-outtia tai jotain muuta ilmassa. Roskaruoka ja liikunnan puute aiheuttavat myös hirvittäviä ongelmia.
Ensin pitäisi yrittää saada se ruokavalio kuntoon. Ehkä mies pitäisi passittaa myös työterveyslääkärille.
elämänkokemusta muutoin, mutta masentuneista ihmisistä sitäkin enemmän. Jos miehesi perusluonteeltaan on ollut iloinen ja sosiaalinen, meneväkin, huolehtinut itsestään, seksiä on riittänyt - ja muutos on tullut noin yhtäkkisesti, niin jotakin mielenterveydellistä seikkaa on kyllä syytä epäillä. Vaikuttaa, että olette olleet pitkään yhdessä, ettei ole kiinni ainakaan "arjen" astumisesta suhteeseen, toisen luonteen paljastumisesta tms.
Masentunut ihminen on usein todella herkästi loukkaantuva ja suuttuva, siksi ymmärrän, että puhumisen aloittaminen voi olla vaikeaa tällaisen ihmisen kanssa. Jotenkin se keskusteluyhteys tulisi kuitenkin avata...pystyisitkö suostuttelemaan hänet jonkin mukavan asian pariin, sellaisen mistä hän ennenkin on nauttinut? Älä aloita keskustelua välttämättä niissä tutuissa ympyröissä, joissa voi parilla askeleella paeta koneelle, vaan vie hänet kävelylle tms. jolloin hän ei "pääse karkuun". Älä aloita keskustelua syyttäen, että "mikä riivattu sua vaivaa", vaan kysy yleisesti, mitä hänelle kuuluu. Jos ei halua puhua, niin olkaa sitten ihan hiljaa, pääasia, että teette jotakin kahdestaan. Tuo seksiin houkuttelukin voi olla hyvä idea, joskin se voi masentuneesta tuntua liian raskaalta touhulta ja velvollisuudelta.
Joku sanoi, että eipä vaikuta masentuneelta, jos jaksaa kavereiden kanssa mennä. Minusta tuo on hyvinkin luonnollista, itsekin vuosia masennusta poteneena...haluaa toisaalta pois kotoakin, muttei kuitenkaan missään ole oikeasti kivaa...Mutta sitä tulee pidettyä kulissia yllä, ja hetken voi olla oikeastikin hauskaa, sitten taas seuraavana päivänä masistaa entistä enemmän. Tietty eräs, ehkä vähemmän rakentava, mutta paremmin "paljastava" keino olisi toki silloin viihteellä ollessa napata mies syrjemmälle, jos mahdollisuus keskustella kahdestaan.
Lakkaa myös toimimasta liiaksi äitinä, älä komentele ja tee toiselle puolesta kaikkea. Toki miehesi tarvitsee tukea ja ymmärrystä, mutta hänen on pakko yrittää toimia itsenäisestikin. Tuntuu, että hän on jo vaipunut siihen tilaan, että hän on tosiaan lapsi, eikä tarvitse vastata mistään. Luovuttaminen on aina helpompaa, jos joku avittaa siinä.
Kerro miehellesi, että rakastat häntä kaikesta huolimatta. On hyvin kipeä paikka mennä lääkäriin tms. ja myöntää, että on ongelmia. Jos tilanne kärjistyy, on sinunkin hyvinvointisi kannalta kuitenkin pakko saada mies hakemaan apua. Toisinaan kyse voi olla tosiaan kaamosmasennuksesta, joka paranee kevään tullessa, onko miehelläsi ollut aiemmin lievempiä oireita tästä?
Todella paljon voimia sinulle, teille molemmille.
Ja sinä tyhmänä makaat kynnysmattona. Sitä saa mitä tilaa.
Kiitos vastauksistanne, suurin osa niistä oli jollain tapaa voimia antavia.. Olen miettinyt tuota lääkäriä ja jopa terapiaa, mutta vielä en ole sitä tohtinut miehelle ehdottaa. Hän on vähän sitä sorttia että saattaa suuttua kahta kauheammin kun olettaa että pitäisin häntä hulluna.
Joku ehdotti seksiä lääkkeenä.. Olen yrittänyt, uskokaa, paljon, mutta ei se toimi. Ei hän jaksa innostua. Olen pukenut päälleni ties minkälaisia hepeniä ja mennyt tietokoneella istuneen mieheni syliinkin "viettelemään" ym. mutta hän vaan hätistää minut pois. Olen tiellä ja häneltä menee peli pilalle. Tunnun vaan ärsyttävän. Eikä ole kiinni ulkonäöstä, väittäisin että mieheni pitää kyllä minua viehättävänä. Saunassa seksi ehkä voisi onnistuakin, jos saisin hänet sinne asti.. Tuokin, kun hän valittaa lihoneensa, hän luulee että minä en halua häntä enää.. Eikä se todellisuudessa haittaa minua seksuaalisessa mielessä oikeasti ollenkaan eikä vaikuta haluihini. Hän on silmissäni edelleen erittäin viehättävä ja itseäni haluttaisi kovasti.
Olen koettanut olla todella ymmärtäväinen ja välttää juuri syyttelyä ja toruvaa/vihaista lähestymistapaa. Hän ei vaan siltikään puhu. Ei kuulemma ole mitään asiaa. Olen itkenyt itsekseni ja hänen aikanaan, miten haluan auttaa enkä saa häneen mitään kontaktia. Hän ei reagoi itkuunikaan mitenkään.
Olimme jokin aika sitten tässä kuuluisassa sikaflunssassa. Hän oli ensin ja minä sitten. Kun hän sairasti, hoidin häntä parhaani mukaan ja silloin meillä meni ehkä hitusen paremmin. Mies oli otettu kun olin hänestä huolissani. Kun minä sairastuin, hän vältteli minua ja koetti pysyä mahdollisimman kaukana.. Ettei kuulemma saisi tautia uudelleen. Minä hoidin lähes 40 asteen kuumeessa normaalisti kauppareissut ja kotityöt, ja mies makasi illat työhuoneensa sohvalla ovi kiinni, etten pääsisi "saastuttamaan" häntä.
Olemme olleet 6 vuotta naimisissa. Jotenkin tuntuu että hän on menettänyt yhtäkkiä mielenkiintonsa ihan kaikkeen. Ikinä ennen ei ole ollut vastaavaa, eikä hän ole ollut taipuvainen masennukseen. Toivon että joulu saisi hänet paremmalle tuulelle. Olemme varanneet jo kesällä myös pienen lomamatkan joulun jälkeen, taitaa tulla tarpeeseen enemmän kuin osasimme kuvitellakaan. Mutta jos ei tämä tästä muutu niin pakko kai on varata lääkärille aika.
Lähe nyt oikeesti nainen vetämään tuosta suhteesta!
Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Se miehes vaan hyväksikäyttää sua, ei muuta.
Paskat se mikään masentunu oo, itserakas paskiainen vaan.
Mitä sä ittees tuossa suhteessa pitämään kun voit saada paljon parempaakin.
Ei se muutu tuo teidän suhde mihinkään, mies on paljastanu todellisen luonteensa.
Menneet on menneitä joten sinuna en niihin tarketuisi.
Pakkaa kamas ja lähe pois.
Mielestäni miehelläsi voi myös olla ongelmaa tietokoneen kanssa. Minun miehelläni on samanlaista. Hän suuttuu jos häiritsee kesken pelien esimerkiksi. Kun tulen iltavuorosta kotiin, hän ei ole vielä edes kerennyt suihkuun, saati sitten laittaa ruokaa! Ja hän on n. 4 tuntia aikaisemmin kotona kuin minä. Minä teen kaiken.
Hänen maailmansa on duuni - kotiin - kaljaa ja peliä - nukkumaan... ja alusta taas.
Älä hyväksy sitä :/ Meilläkin on ero vireillä.
Hassua, että tuntemattomat ihmiset täällä käskevät suorastaan eroamaan... Teillä ilmeisen pitkä ja hyvä yhteiselämä jo, ja heti kun menee huonosti, niin pitäisi lähteä kävelemään! Miltä teistä tuntuisi jos teidät hylättäisiin heti heikolle hetkellä?
Itse lääketiedettä lukeneena ensimmäisenä tuli mieleen lihomisesta, yleisestä haluttomuudesta ja väsymyksestä kilpirauhasen vajaatoiminta. Helpohko hoitaa lääkkeillä, kun ensin diagnosoidaan. Toki masennus on mahdollinen, kuten monet täällä ovat jo väläytelleetkin. Mutta ihan ensiksi lääkäriin mars!
Toivottavasti saatte asianne kuntoon!
On paljon helpompaa mennä lääkäriin valittamaan kilpirauhasta kuin mt-ongelmien takia.
Tuo kuulosti tutulta, sukulaiseni sairastui ja juuri nuo olivat oireet. Tällä asialla voit saada miehesi lähtemään sinne lääkäriin...vaikka sitten takana olisikin masennus, on ensi askel hoitoon pääsemisessä otettu.
Jos kerran tuo muutos on tapahtunut äkkiä, on mitä todennäköisemmin syynä sairaus, ei laiskuus, kuten täällä heti epäillään!