Ihmettelen suuresti exäni käytöstä. Seurustelimme muutaman kuukauden ajan ja erosimme sovussa. Itse olisin halunnut laittaa välit poikki kokonaan, jotta ero olisi "helpompi" ja toisen perään ei jäisi roikkumaan. Exäni pitää kuitenkin minuun viikottain yhteyttä, kyselee kuulumisia ja on kiinnostunut viikonlopun suunnitelmista sekä siitä olenko löytänyt ketään uutta. Erosta on nyt n.kuukausi aikaa. Onko tämä mies siis edelleen kiinnostunut minusta seurustelumielessä vai haluaako vain kaverillisesti kysellä kuulumisia? Itse alan olemaan aika pihalla, sillä aikaisempiin eksiini yhteyttä en ole pitänyt eron jälkeen. Omat tunteet ovat sekaisin, toisaalta haluaisin yrittää uudelleen (jos välillämme olleet hankaluudet selviäisivät), mutta toisaalta mietin että yritänkö puhallella tuhkiin.. Tämä mies on hyvin herkkä, enkä haluaisi sanoa hänelle pahasti, mutta luulen että on pakko jos tilanne jatkuu samanlaisena. Jotenkin olisi vaikeaa luottaa hänen tunteisiinsa enää.. Kertokaahan ihmiset jos on samanlaisia kokemuksia tai neuvokaa mitä tässä voisi tehdä?
Voiko exän kanssa olla ystävä?!
yksinvaikaksin
62541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä hiukan samantapainen kokemus. Et maininnut ikääsi, mutta itse olen/olin tuolloin aika nuori. Tosin siitä on vuoden vaihteessa kulunut jo kaksi vuotta, mutta joka tapauksessa. Seurustelin erään pojan/miehen kanssa muutaman kuukauden. Ero tuli, koska hänellä tuntui olevan kaikennäköisiä hämärähommia aina välillä. Puhelimeen eikä viesteihin vastattu, kadottiin moneksi päiväksi johonkin. Se oli mulle liikaa koska muutenkin nähtiin niin harvoin, ja sitten kun oli kuvioissa niin näin ehkä yhtenä päivänä vaikka aikaa olisi ollut koko viikonloppu. Eron jälkeen vähään aikaan ei pidetty mitään yhteyttä, mutta ehkä noin kuukauden päästä tilanne muuttui ja alkoi kyseleminen samalla tavalla kun alotus viestissä. Yhteyttä pidettiin yhä tiiviimmin ajan kuluessa. Ja nopeammin kun huomasinkaan, oli suhde edennyt ns. seksisuhteeksi. Kokoajan toivoin vaan että palattaisiin yhteen ja hän sanoisi, että haluaa olla taas mun kanssa (koska ero otti todella koville). Mutta sitten kun sain tietää että hänellä oli ollut samaan aikaan joku muukin, niin "seksisuhteen" kuin seurustelun aikana riitti minulle ! Tuossa sitten sain kyllä selityksen niihin viikonlopun hämäriin katoamisiin. Toivotin hyvät loppu elämät ja kuitenkin ihan hyvissä väleissä jätettiin hyvästit ja sovittiin joskus näkevämme kahvittelun merkeissä. No hetken taas kesti sitä hiljaiseloa siltä suunnalta, kunnes sitten taas alkoi sama kyseleminen. Ja nähtiinkin muutamaan otteeseen ihan ystävänominaisuuksissa. Kunnes taas alkoi ehdottelu... Ja senhän varmaan arvaa mitä siitä seuraa...
Pidemmän kaavan kautta pointti on kuitenkin se, että sinuna pistäisin välit poikki! Itse en ole sitä vielä tähänkään päivään mennessä onnistunut tekemään lukuisista yrityksistä huolimatta, ja samaa sanoisiko nyt että minun hyväksikäyttöäni jatkuu edelleen. Viimekerrasta ei ole montaa päivää. Ja siitä ei jää kun paha mieli ja hetkellinen masennus. Joten ei, en usko että eksän kansssa voi olla vain kaveri. Joko hän haluaa pelkkään seksiä tai sitten palata kanssasi yhteen. Tosin en voi tietää haluuaako hän sinut aidosti takaisin vai vaan jotain muuuta niinkun minun tapauksessani, mutta uskon että jos hän aidosti sinut haluaisi niin yrittäisi kovemmin ja tosissaan ja kertoisi sen suoraan :) Itselläni oravanpyörä jatkuu jatkumistaan ja koitan kerätä rohkeutta että pystyisin vielä joskus sanomaan hyvästit ihmiselle jota kohtaan on joskus ollut vahvoja tunteita. (Hän taitaa lisäksi vieläkin seurustella, tämän ihmisen kanssa joka oli sinä aikana kuvioissa kun me seurustelimme ja se ei yhtään kyllä helpota asiaa). Tähän asti olen vaan ollu pelkuri, mutta tiedän että kun sen joskus uskallan tehdä, oloni helpottuu huomattavasti. Ja varmaankin myös elämä! Tiedän, että olen tyhmä kun annan itseäni kohdella näin, mutta kun ei vaan pysty tekemään tarvittavaa ratkaisua!
Toivon, että sinulla on enemmän tahdon voimaa asian suhteen, mitä sitten päätätkin tehdä! :)
Kiitos viestistäsi, auttoi kyllä kovasti. Olen toki jutellut monien ystävieni kanssa asiasta, jotkut ovat sitä mieltä että kannattaa yrittää loppuun asti, suurin osa taas sitä mieltä että unohda koko mies. Olen 22 vuotias, mies on muutaman vuoden vanhempi. Miehen historia on aika erilainen mitä yleensä voi olla ja hän on edelleen exänsä (siis minua edeltävän) kanssa hyvissä väleissä. Soittelevat viikottain, elleivät jopa päivittäin. Tämä häiritsi suhdetta jo meidän seurustelumme aikana, ja ajatus siitä että jos palaisimme yhteen niin tuon exän täytyisi kuvioista olla poissa. Seksisuhdetta tms. en heillä epäillyt olevan, mutta tämä entisen poikaystäväni entinen tyttöystävä (hankala, kun ei voi käyttää nimiä :D) pitää exääni "varalla". Jos tämä tyttö ei löydäkään parempaa, hän on valmis ottamaan entisensä takaisin. Luulen että exäni laittaa pahan kiertämään ja tekee samaa minulle.. Kovin pinnallinen oli eromme syy ja siitä päätellen olen tullut siihen tulokseen, että vaikka mies olikin minua vanhempi, ei kuitenkaan henkisesti kovinkaan kypsä ikäisekseen. Hän ei oikein ymmärtänyt että naiset todellakin näyttävät erilaisilta, ei ole vain yhtä muottia mihin kaikki sopivat. Tähän vedoten hän löysi "hyvän" syyn erota... Lopuksi: Säälittää tämä mies ja hänen entisensä. Ilmiselvästi exälläni on vielä tunteita omaa exäänsä kohtaan, tämän huomasin jo suhteen aikana. En vain ymmärrä miksi hän suostuu olemaan entisensä "varalistalla". Itse en aio todellakaan suostua samaan, vaikka tilanne kuinka sattuukin, ehdin kiintyä exääni kovin, on varmasti minulle itselleni parempi jatkaa eteenpäin. Tilannehan, kuten sanoit, ruokkii itse itseään eli jos suhteeseen jää roikkumaan, niin tuhlaa vain omaa aikaansa ja sitä vaikeampi on tehdä henkinen ero ihmisestä. Ihme ettei exäni ole vain sitä tajunnut, että se on AINA hän joka ottaa yhteyttä minuun, ei koskaan tosinpäin.. Lainatakseni sinua: "..mutta uskon että jos hän aidosti sinut haluaisi niin yrittäisi kovemmin ja tosissaan ja kertoisi sen suoraan :)". Näin minäkin ajattelen, hän oli jo alusta alkaen hyvin suora ja sanoi kyllä mitä mielessä liikkui, joten täytyy vain luottaa siihen että miksipä hän tälläistä asiaa salailisi, ihmisen mieli kuitenkin vain aina haluaa romantisoida asiaa.."jospa sittenkin saisimme toisemme.." Rohkeutta sinullekin tekemään henkinen ero, pienestä se lähtee! Älä ota häneen itse enää yhteyttä ja ole välinpitämätön häntä kohtaan hänen ottaessa yhteyttä.. Asutteko samalla paikkakunnalla tai törmäättekö toisiinne harrastuksissa jne? Älä ota katsekontaktia häneen tai anna ymmärtää että olisit millään tavalla hänestä kiinnostunut. Nouse hänen yläpuolelleen ja sano ääneen: minä ansaitsen jotain paljon parempaa! :) No niin, nyt kun olen neuvonut sinua, on aika itsenikin noudattaa samoja neuvoja, yritys on ainakin hyvä ;) Voimia sinulle!
Kiva kuulla että viesti auttoi edes jonkin verran:)
Et muuten ole minua kuin muutaman vuoden vanhempi, näin ohimennen mainittakoon.
Nyt kertomasi perusteella kuulostaa kyllä pahasti siltä, että eksäsi todellakin on laittanut pahan kiertämään ja pitää sinua ns. "varalla". Siihen ei sinun kyllä pidä sitten alistua itse, riippuen tietysti päätöksestäsi. (Paraskin puhuja olen itse ;) ) Paras olisi varmasti jatkaa eteenpäin, mutta niinkun kummatkin varmaan olemme jo huomanneet, niin aina se ei vaan ole niin yksinkertaista.
Kummalliselta kuulostaa myös todellakin eksäsi ja hänen eksänsä kuviot... Jos päätät jatkaa suhdettanne (mikäli se on mahdollista), olen kyllä vahvasti samoilla linjoilla kanssasi, että hänen eksänsä on jäätävä pois kuvioista. Varsinkin kun kerroit sen varjostaneen jo silloin kun seurustelitte. Eikä kyllä tämä mies kuulosta kovinkaan kypsältä jos on jättänyt sinut jonkin pinnallisen syyn takia... Kuinka kypsää on jättää toinen ihminen sen takia, ettei hän sovi muottiin johon ehkä edelliset kumppanit ovat sopineet. Ei kyllä kuulosta hirveän kypsältä, iästään huolimatta.
Noh parasta tässä onkin ollut se, että koskaan en itse ota yhteyttä häneen. Se on aina hän, mutta eipä nuo miehen tunnu tajuavan edes tuollaista asiaa.
Paremmin en olisi itse voinut sanoa tuota asiaa ihmisen mielen romantisoimisesta, että jospa vaan ehkä saisimme vielä toisemme... Juuri tuollaisia ajatuksia on herännyt niin monet kerrat. Mutta kyllä sen nyt jo rupeaa tajuamaan tyhmempikin, että ajatuksen tasolla ne tulevat aina pysymäänkin. Ja välinpitämätön olen koittanut olla niin monesti, kuitenkin aina lopulta sulan hänen edessään. *huoh* (Täällä tarvittaisiin kyllä itsekuria ;D ) Juu asumme niin lähekkäin, että vaikea on välttää välillä näkemistä. Tai voisihan sitä ruveta välttelemään oikeen urakalla, mutta sitten elämä vaikeutuisi aikalailla.
Tuon ansaitsen paljon parempaa sanomiseen ei välttämättä enää mene kovin kauaa, ainakin toivon niin. :) Monesti olen ajatellut päässäni, että ansaitsen paljon parempaa ja tulen varmasti sellaiseen vielä törmäämään, mutta kun ne silmät ei vaan pysy auki varteenotettavien vaihtoehtojen kannalta kun vanhat muka niin "ihanat" asiat kummittelevat vaan mielessä pahemman kerran.
Vinkkinä vielä haluan sanoa sinulle, että paljon helpompaa olisi ollut elämässäni viimeiset kaksi vuotta, jos eron jälkeen olisi antanut vaan kaiken olla, eikä olisi lähtenyt mihinkään typerään pelleilyyn, siinä suossa sitä vieläkin ollaan, eikä pois pääsystä ole ainakaan tähän mennessä ollut tietoa. Ehkäpä nyt sitten...
(Kiitos sinullekin viestistäsi, mukava lukea edes hiukan samankaltainen juttu ja se antoi ajattelemisen aihetta uudesta näkökulmasta ja etenki ROHKAISUA :) )
Voi tuli itku kun luin sun tekstiä, oli meinaan suoraan meikäläisen elämästä toi exän kanssa sählääminen ja roikkuminen puolin ja toisin. Mä kelpaan mun exälle seksiin mutten esim. Facebook kaveriksi tai muuten vaan ei voida olla kavereita ja viettää aikaa yhdessä, koska se tuntuu olevan exälle jotenkin ylivoimaista. Mietin oikeesti pitkään, onko mulla ns. lupaa jatkaa mun omaa elämää ja löytää uus ihminen rinnalleni. No kävi niin onneks ja valitettavasti, että olen tunteellisesti jäätynyt. En tunne ihmisiä kohtaan mitään, ihan sama kuinka hyvä tyyppi on kyseessä, ei herätä mitään tunteita. Solmi siinä sitten ihmissuhteita :) Se mitä sillon nuorena likkana koin(melkein tappavaa kiintymystä toista ihmistä kohtaan, olin valmis antaan ja tekeen kaiken sen ihmisen puolesta). Siitä oon ylpeä, etten onneks mä oo se osapuoli joka pitää yhteyttä exään toistuvasti. Hän on aina se, joka mut kaivaa jostain maanrakosesta esiin ja alkaa piirittään. Meilläkin seksisuhde, joka lopahti kun en jaksanut enää rampata exäni luona. Tuntuu hullulta olla kiintynyt ihmiseen, joka kohteli kun paskaa: katoili kuukausiks "kaverin luo nukkuun univelkoja" jne muuta helvetin hämärää. Joka kerta kun exäni ottaa yhteyttä, sanon hänelle etten halua kuulla / olla tekemisissä enkä sekaantua hänen elämäänsä mutta se ei jostain syystä mene jakeluun. Tiedän, ettei mun exällä ole tunteita mua kohtaan, eikä mullakaan sitä kohtaan mutta pelkään kuollakseni aina niitä hetkiä kun se ilmaantuu jostain kyseleen ja esittään hyvää kaveria, vaikka sillä selvästi on hampaankolossa mua kohtaan jotain. Mä tiedän, etten voi olla exieni kanssa kaveri. Ne ärsyttää kaikki mua ihan liikaa ja on pallona muutenkin jalassa :/
rakkaus ei koskaan ystävyydeksi.
Tämä pätee ainakin omalla kohdallani. Exän kanssa oltiin aluksi ystäviä ennenkuin se muuttui rakkaudeksi ja oltiin yhdessä n. vuoden päivät. Meillä oli omat ongelmamme mut uskoin lapsellisesti että niistä selvitään kun kerran rakastamme kumpikin toisiamme...no ex lähti ilman selityksiä ja tuli seuravalla viikolla oven taakse ystävänä ihan kuin muuta ei olis koskaan ollutkaan. Tarina on pitkä, mut lyhyesti: minä siis rakastin, hän vihasi.
Ennen helvetti jäätyy kuin voisin koskaan unohtaa vaikka haluaisinkin. Siinä meni samalla se ainutlaatuinen ystävyys jota ei mikään maailman mahti tuo takaisin.
Näin siis ainakin musta tuntuu. Rakkaussuhteessahan ois ymmärtääkseni tarkoitus olla myös YSTÄVIÄ - siis kaiken muun ohella - joten ei, ei sellainen mun mielestä voi kadota. Suoraansanoen en voi käsittää, miten ihmisen, jonka kanssa on ollut mahdollisesti vuosia ja joka on ollut se kaikkein tärkein ja rakkain, vois yht'äkkiä tulla eteen tilanne, jossa välit lyötäisiin kokonaan poikki tai että ei oltais ystäviä. Siis mitä helvettiä?! Eihän se nyt niin voi mennä.
Omakohtaisesti (mainittakoon täs vaiheessa, että olen kolmikymppinen mies) monivuotinen ja kaunis suhde päättyi lopulta - niinkuin suhteet nyt aina päättyessään - ei vain yhdestä selkeästä syystä, vaan monen asian summana ja meidän kohdalla niin, ettei kumpikaan olis halunnut edes siinä vaiheessa, että niin kävisi. Me ollaan hyviä, parhaita ystäviä toisillemme - autetaan, tuetaan ja ollaan aina apuna. Vuosi erosta takana ja neidolla ollut pari suhdeviritelmää, jotka ovat kuitenkin lopulta olleet aika raskaita ja menneet mönkään - nyt uusin suhde näyttää jo lupaavammalta. Mä en puolestani usko pystyväni parisuhteeseen enää kenenkään kanssa, vastuu toisen ihmisen onnesta on mulle liikaa. Enkä halua yhden yön hoitojakaan - vaikka toinen osapuoli olis nimenomaan sillä asenteella liikkeellä, niin mä henk. koht. koen sen nii, että silloin käyttäisin toista ihmistä hyväksi omien paineitten poistoon.
En oikeastaan haikaile takaisinkaan, koska en pystyisi itse elämään sen paineen alla, että onnistuisin toisellakin kierroksella olemaan pettymys tälle exälleni. Mulle siis ainakin ystävyys on myös se ainoa valittavissa oleva vaihtoehto, niin entisten kuin uusienkin ihmisten kohdalla.
Ja tottakai mä välitän jokaisesta, josta oon joskus välittänyt edelleen. Ainakin mullaon sen verran ihmistuntemusta ollut aina, etten oo ollut kovin läheisissä tekemisissä muiden kuin vilpittömien ja empaattisten ihmisten kanssa. Eikä sellaiset ihmiset tee koskaan asioita satuttaakseen - pettäminen (noin esimerkiksi) ei mun nähdäkseni normaalisti ole hyökkäys tai loukkausyritys petettyä kohtaan, vaan jokin siinä yhteisessä suhteessa on ajanut ihmisen siihen pisteeseen, että pettäminen on ollut mahdollista. Ja onko se silloin ainoastaan sen pettäjän syy? Itse en ole koskaan suhteessa pettänyt, mutta minua on muutaman kerran petetty, muttei koskaan siksi, että toinen osapuoli olisi mua halunnut sillä satuttaa. Eikä sellaisesta voi olla kenellekään vihainen.
Vielä sen verran, että koskaan, koskaan, koskaan ei saa asettaa sellaisia rajoja, että "jos palataan yhteen, ei se exä saa enää olla kuvioissa" tai sen paremmin sitäkään, etteikö baarissa saisi flirttailla viattomasti - no, ei edes sellaista rajaa saa asettaa, että EI SAA pettää. Saa. Ihmisellä on ja pitää olla aina vapaus tehdä omat valintansa - mutta rehellinen pitää olla ja puhua suoraan siltä, miltä vaikkapa toisen flirttailu itsestä tuntuu ja myös siitä, miten kokee ulkopuolisen sekoilun. Eli pitää antaa lupa tehdä omat valinnat, mutta samalla sanoa vaikkapa, et sellanen suhde ei ole sitä, mitä mä haluan suhteelta, että jos niin sattus käymään, niin sit täytyy miettiä, miten siitä eteenpäin. Yhdessä vai erikseen - ystävinä.
Niin ja "ei voi" siksi, että exä on aina aavistuksen enemmän. Aina. Mikä ei tarkoita sitä, että sellaisesta asiasta tai suhteesta pitäis uuden kumppanin kokea mustasukkaisuutta. Jos on ollut toisen kanssa koko sydämestään, niin sellaisessa suhteessa tuntee sen toisen paremmin ja syvemmin, kuin missään muussa ihmissuhteessa.