Läheiseni on saattohoidossa, aikaa ei ole enää paljoa jäljellä ja nyt hänelle saisi mennä sanomaan ''hyvästit''. Terve ja nuorikin vielä, sairastui yllättäen syöpään eikä annettu kauheasti toivoa parantua, nyt sitten päätettiin aloittaa saattohoito. Mä haluaisin kovasti mennä hänet hyvästelemään, mutta mä en pysty esittämään pirteää ja kannustavaista tai miten siinä tilanteessa pitää ylipäänsä käyttäytyä (?)... Mä en pystyisi häntä itkemättä näkemään! Nytkin itkettää, itkettää kun muut ympärillä mainitsevat sanan kuolema tai saattohoito, mä olen niin herkkä tällaisissa tilanteissa. Mitä teen? Aika on lopussa.
Saattohoidettavan hyvästeleminen.
Marielia
5664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikea paikka varmasti,mutta mene käymään tärkeän ja rakkaan ihmisen luona. Mene omana itsenäsi,älä esitä mitään,kyyneleetkin ovat osoitus rakkaudesta ja toisen tärkeydestä. Aina ei tarvi sanoja,läsnäolo on kaikkein tärkein. Ja varmasti jälkeen päin olet itseesi tyytyväinen,että kävit,sekin kantaa surussa eteen päin. Käyntisi on tärkeä hänelle ja sinulle ja hänen omaisilleen.
Olen itse käynyt läpi saattohoidon,oman nuoren aikuisen pojan kohdalla (22 v).
Paljon voimia raskaisiin hetkiin sinulle ja läheisillesi.
mene tapaamaan ystävääsi ihan sellaisena kuin olet. Hän varmasti haluaa tavata sinut.
Ei sun tarvii mitään esittää, lääkäri on ystävällesi varmasti kertonut hänen tilanteensa.
Minä uskoin viimeiseen asti johonkin ihmeeseen jota ei tullut, mutta kaippa se on joku tapa selvitä.
Äitini tapauksessa en sitten ihan samaan pystynyt, olin niin rikki, kun kultani kuoli leukemiaan pari kuukautta aiemmin. Mutta sen pitää riittää mihin ihminen pystyy.
Heippa
Veisin terveiset Jeesukselta. Hänen seurassaan olisi pääsy taivaaseen. Näissä asioissa ei ole enää muuta tärkeää, kuin se, mihin siirtyy täältä ajasta. Kaikki muu tulee tuon ymmärtämisen ja hyväksymisen mukana.
Oma mieheni on vakavasti syöpäsairas, joten tämä asia oli ja on meilläkin tärkein. Meillä ei ole vielä saattohoitovaihe, vaan toipuminen kantasolusiirrosta. Edessä se kuitenkin jonakin päivänä on.
Aitous on parasta. Muista myös, ettei se syöpä tartu. Voit halata, jos siltä tuntuu. Hiusten kampaaminenkin on hyvä juttu tai ihon rasvaaminen. Tai vaan olla siinä.
Meidän mielestä on väärin nuoren kuolema, mutta emme tiedä Jumalan suuria suunnitelmia.
Muistan teitä rukouksin, jotta nämä terveiset voisit kertoa ja hän vastaanottaa. Silti sekin on Jumalan teko.
Nauttikaa toistenne seurasta vielä.
8.11.09 koin saattohoidon.2 viikkoa sain olla läheiseni luona yötä päivää. pidin kädestä kiinni hänen nukahdettuaan. mieletön kokemus jos näin voi kuvailla, ettei käsitetä väärin. ikävä on niin mieletön...
itse olin viime kesänä pari viikkoa äitini saattohoidossa - jakso jäi lopulta kovin lyhyeksi, tila huononi tosi nopesti. tilanne meni jotenkin niin, että yritettiin vain hetki kerrallaan mennä eteenpäin. vaikka kuolema oli selvä, ei erityisesti jätetty jäähyväisiä. toisaalta johtui siitä, että äiti oli jo kovin väsynyt, eikä kauheasti jaksanut jutella enää siinä vaiheessa, kun minä ehdin paikalla. muutamia jäähvyäislauseita äiti sanoi, minä en sanonut mitään, itkun pidättelin ja itkin muualla. siis ei verbaalisia jäähyväisiä. paljon koskettelua ja silittämistä kylläkin. jos kuoleva on itse pyytänyt vierailjoita, hän varmaan jaksaa ottaa kaikki vastaan ja kestää sinun itkevän tms. oma äitini oli viimeisinä viikkoina niin heikkona, että halusi enää tavata lähiperhettä. mene ihmeessä vielä ystäväsi luol