Teksti ei mahtunut yhteen viestiin, ja liika lyhentely alkoi muuttaa sitä liikaa, pahoittelen.
Olen koittanut hoitaa, langata ja harjata, lanka on jatkuvasti kiinni epätasaisissa paikoissa, jolloin toki pelkään, et hajoavat.....ja taas ollaan tilassa et tarttis tehdä jotain.
No, nyt on sitten yksi paikka irti niin, että olen pitänyt sitä kädessäni, putsannut, ja laittanut takaisin hampaaseen.....alahammas. Ylhäällä takana taaimmaisesta on lähtenyt paikka, ja siellä on kolo.
Muissa hamapaissa näkyy selkeesti kulumia, ja varmaan näitä vuotoja, että paikata pitäis.
Välillä tässä heitin jo toivoni asian kanssa, enkä enää välittänyt paskaakaan mitä näille tapahtuu. Rentoutin itseni ajatuksella, et kun ihan loppuvat. laitatan vaan tekarit tilalle, siis ylös ja alas!!!!
Mutta hui hitto, en ymmärrä, millä ne pysyvät paikoillaan, millä hampaat saadaan pois, millä muotit otettua.
Voisiko jäljelläolevia kuitenkin hoitaa kuntoon, jolloin niistä saataisiin tuki osarille.
Mistään en mitään tiedä, mutta ehkä se tänään selviää, pelkään vaan, miten asia menee, sillä tahallisesti en ole koskaan huvikseni hampaitani tähän tilaan saattanut, vaan vähän kaikkea on kokeiltu.
Tällähetkellä mulla ei ole rahaa maksaa itse sedaatiota :(, eikä ihan näkyvilläkään, jouduin juuri vaihtamaan työtä, ja palkka on mitätön, kun perhettäkin on.
Toiveissa olisi päästä sairaalan nukutukseen, sillä mitään muuta ratkaisua en tähän oikeen näe, ja sekin pelottaa ihan hirveesti. Parempi sana on ehkä hirvittää.
IV-sedaatio toimi minulla tosi hienosti, hoidoista en tiedä mitään, kunhan "nukahdin", ja sitten jo heräsin, voin suositella kaltaisilleni tapauksille lämpimästi.
OIkeassa voimakkaassa hoitopelossa on kyse lamauttavasta asiasta, jonka haluaa työtää hamaan tulevaisuuteen tai kokonaan unholaan.
Lääkärissä vapisen, kuten montapäivää etukäteen, voin pahoin, mua pyörryttää, verenpaine miljoona, ja sydän hakkaa, eikä tätä poista mikään tsemppaus, ja ajatus, että aikuisiahan tässä ollaan, kestetäänhän tämä. Mietti sitten mitätahansa maailman hirveyksiä, ja koittaa rtinnastaa tähän, se vaan ei ole itsen hallinnassa, sille ei voi mitään.
Haluisin vielä kuulla kokemuksia koko, ja osa proteeseista. Sinällään koko kiinnostaisi, koska sitten voisin antaa ne lääkärille muokattavaksi yms. eikä tarttis enää ikinä (koko iän siis mukanani asiaa kantanut) kokea tätä tuskaa ja ahdistusta, pelkoa, koska paikka irtoaa, koska särkee, koska on tehtävä jotain.....
Olen koittanut hoitaa, langata ja harjata, lanka on jatkuvasti kiinni epätasaisissa paikoissa, jolloin toki pelkään, et hajoavat.....ja taas ollaan tilassa et tarttis tehdä jotain.
No, nyt on sitten yksi paikka irti niin, että olen pitänyt sitä kädessäni, putsannut, ja laittanut takaisin hampaaseen.....alahammas. Ylhäällä takana taaimmaisesta on lähtenyt paikka, ja siellä on kolo.
Muissa hamapaissa näkyy selkeesti kulumia, ja varmaan näitä vuotoja, että paikata pitäis.
Välillä tässä heitin jo toivoni asian kanssa, enkä enää välittänyt paskaakaan mitä näille tapahtuu. Rentoutin itseni ajatuksella, et kun ihan loppuvat. laitatan vaan tekarit tilalle, siis ylös ja alas!!!!
Mutta hui hitto, en ymmärrä, millä ne pysyvät paikoillaan, millä hampaat saadaan pois, millä muotit otettua.
Voisiko jäljelläolevia kuitenkin hoitaa kuntoon, jolloin niistä saataisiin tuki osarille.
Mistään en mitään tiedä, mutta ehkä se tänään selviää, pelkään vaan, miten asia menee, sillä tahallisesti en ole koskaan huvikseni hampaitani tähän tilaan saattanut, vaan vähän kaikkea on kokeiltu.
Tällähetkellä mulla ei ole rahaa maksaa itse sedaatiota :(, eikä ihan näkyvilläkään, jouduin juuri vaihtamaan työtä, ja palkka on mitätön, kun perhettäkin on.
Toiveissa olisi päästä sairaalan nukutukseen, sillä mitään muuta ratkaisua en tähän oikeen näe, ja sekin pelottaa ihan hirveesti. Parempi sana on ehkä hirvittää.
IV-sedaatio toimi minulla tosi hienosti, hoidoista en tiedä mitään, kunhan "nukahdin", ja sitten jo heräsin, voin suositella kaltaisilleni tapauksille lämpimästi.
OIkeassa voimakkaassa hoitopelossa on kyse lamauttavasta asiasta, jonka haluaa työtää hamaan tulevaisuuteen tai kokonaan unholaan.
Lääkärissä vapisen, kuten montapäivää etukäteen, voin pahoin, mua pyörryttää, verenpaine miljoona, ja sydän hakkaa, eikä tätä poista mikään tsemppaus, ja ajatus, että aikuisiahan tässä ollaan, kestetäänhän tämä. Mietti sitten mitätahansa maailman hirveyksiä, ja koittaa rtinnastaa tähän, se vaan ei ole itsen hallinnassa, sille ei voi mitään.
Haluisin vielä kuulla kokemuksia koko, ja osa proteeseista. Sinällään koko kiinnostaisi, koska sitten voisin antaa ne lääkärille muokattavaksi yms. eikä tarttis enää ikinä (koko iän siis mukanani asiaa kantanut) kokea tätä tuskaa ja ahdistusta, pelkoa, koska paikka irtoaa, koska särkee, koska on tehtävä jotain.....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.