Olen 18 vuotias ja asun pikkusiskoni (2-vuotias) ja äitini ja hänen miesystävänsä kanssa maalla.
No,Olen hoitanut pikkusiskoani hänen syntymästään lähtien.Näin kun hän otti ensiaskeleen ja alkoi puhumaan.
Äitini on juoppo joka istuu joka päivä melkein baarissa ja hänen miesystävänsä on juoppo kanssa.Pahempi vielä.Aina kännissä ja riehuu meillä kun sille päälle sattuu.
Vien aamuisin siskon päiväkotiin ja haen kun pääsen koulusta.ostan meille ruokaa ja teen siis ihan kaikki.
Omia rahoja en tarvitse sentäs käyttää vaan äiti on baarissa töissä ja antaa rahansa minulle.
En jaksa tätä kauaa enää,voin sanoa että pikkusiskoni on kuin oma lapseni.Osaan hoitaa tosi hyvin ainakin joskus omia lapsiani koska tässähän tätä oppii.
Seurustelukin on välillä vaikeata kun poikaystävä ei aina ymmärrä oikein että pikkusisko pitää ottaa joka paikkaan mukaan.jopa heillekin.
Äitini voi vaikka sytyttää talon tuleen niin siksi yleensä olen kotona paljonkin.En tiedä,mistä hakisin apua..siskoani en halua jättää sinne(siskopuoli) ja otan hänet kyllä mukaan jos joskus muutan pois.(toivottavasti pian),olemme ainakin puhuneet poikaystävän kanssa asiasta.
Eikä meitä häiritse että siskoni muuttaa tietysti mukaamme.
En voisi millään jättää häntä äitilleni koska hän ei pysty edes huolehtimaan itsestään ja toivon ettei hän tee enempää lapsia joista minä joudun huolehtimaan.
No,Olen hoitanut pikkusiskoani hänen syntymästään lähtien.Näin kun hän otti ensiaskeleen ja alkoi puhumaan.
Äitini on juoppo joka istuu joka päivä melkein baarissa ja hänen miesystävänsä on juoppo kanssa.Pahempi vielä.Aina kännissä ja riehuu meillä kun sille päälle sattuu.
Vien aamuisin siskon päiväkotiin ja haen kun pääsen koulusta.ostan meille ruokaa ja teen siis ihan kaikki.
Omia rahoja en tarvitse sentäs käyttää vaan äiti on baarissa töissä ja antaa rahansa minulle.
En jaksa tätä kauaa enää,voin sanoa että pikkusiskoni on kuin oma lapseni.Osaan hoitaa tosi hyvin ainakin joskus omia lapsiani koska tässähän tätä oppii.
Seurustelukin on välillä vaikeata kun poikaystävä ei aina ymmärrä oikein että pikkusisko pitää ottaa joka paikkaan mukaan.jopa heillekin.
Äitini voi vaikka sytyttää talon tuleen niin siksi yleensä olen kotona paljonkin.En tiedä,mistä hakisin apua..siskoani en halua jättää sinne(siskopuoli) ja otan hänet kyllä mukaan jos joskus muutan pois.(toivottavasti pian),olemme ainakin puhuneet poikaystävän kanssa asiasta.
Eikä meitä häiritse että siskoni muuttaa tietysti mukaamme.
En voisi millään jättää häntä äitilleni koska hän ei pysty edes huolehtimaan itsestään ja toivon ettei hän tee enempää lapsia joista minä joudun huolehtimaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli hieman samankaltainen tilanne joskus. Hoidin pikkuveljeä ja kotia ja äiti ryyppäsi. Tosin isää eikä isäpuolta meillä ei ollut. Itsekkään en jaksanut tilannetta ja ihmisuhteet siinä kärsivät. Otin sosiaalivirastoon yhteyttä ja pääsin pois kotoa. Olin tosin alaikäinenn vielä silloin. ymmärrän että siskosi on kuin oma, samalla tavalla tunsin pikkuveljestäni, mutta et kuitenkaan ole lapsen äiti vaan sisko, olet itse vielä nuori ja elämä on edessä. sinun ei kuuluisi joutua ottaa vastuuta perheestä noin paljon.
Kun itse lähdin ja pikkuveljeni jäi äidin luokse, niin äiti joutuikin ottamaan vastuun itse. No alkoholistina hän ei jaksanutkaan hoitaa kaikkea ja hän joutui tekemään valintoja, perhe, työ ja/tai viina. Omatuntoni kärsi paljon koska jätin heidät, mutta tiesin että pikkuveli kyllä saadaan pois kotoa jos on tarve. Sanoin ennen lähtöäni vielä äidilleni että "älä tee samaa virhettä toisen kerran". Äitini oppi sitä kautta läksynsä. Hän rupesi huolehtimaan kodistaan äitinä, töihin hän ei jaksanut sitten lopulta mennä. Lapsen pois lähteminen on iso juttu varsinkin jos lähtö tapahtuu tuollaisissa olosuhteissa. Palasin kotiin ja en uskoltanut muuttaa pois koska en uskonut heidän pärjäävän. Kävin töissä ja vein kaikki rahani kotiin, ja jälleen oma elämä kärsi. En voinut opiskella koska käteen ei jäänyt rahaa opiskeluun. Sitten äiti rupesi temppuilemaan ja ryyppäämään taas, hän saattoi ilman mitään syytä laittaa ketjun oveen että en pääse kotiin. Hän purki minuun kaiken. Lopulta tilanne meni niin pahaksi että ainoa vaihtoehto oli mennä turvataloon hakemaan apua, olin siinä vaiheessa jo sen ikäinen että lastensuojelu ei minua voinut auttaa mutta kuitenkin alaikäinen.
Sinuna ottaisin yhteyttä sosiaalivirastoon lastensuojelun puolelle ja kysyisin mitä tehdä tuollaisessa tilanteessa. Äidillesi sinun kannattaa sanoa että et ole siinä ikuisesti, mitä hän sitten tekee kun lähdet? Jos joskus muutat ja otat hoiviisi noin pienen lapsen niin äitisi saattaa ruveta temppuilemaan ilman syytä ja puhua että veitte lapsen ilman hänen lupaansa esimerkiksi. Alkoholismi on paha asia ja äitisikään ei sitä myönnä jos hän on alkoholisti. Viinan huuruisessa elämässä on vaikea nähdä asioita selvästi. Eniten autat sisartasi olemalla hänelle sisko ja teet itsellesi väärin jos otat vastuun siinä roolissa mikä kuuluisi äidillesi, puhu äitisi kanssa että et ole siinä aina huolehtimassa ja soita sosiaalivirastoon ja kysy mitä tehdä. Jos he ovat sitä mieltä että pikkusiskosi ei ole hyvä näin ja huostaanotto tulisi kysymykseen, niin älä sitä murehdi. Jos siskosi huostaanotetaan se on vain parempi hänelle. Kai haluat että hän saa tasapainoisen ja turvallisen elämän? Jos soitat ja kysyt asiasta sinun ei välttämättä tarvitse kertoa kuka olet heti, mutta kysymällä saat tietoa miten kannattaisi toimia.
vielä sen verran. Nykyään pikkuveljelläni ja minulla on hyvä suhde. Hän luottaa minuun ja kysyy minulta neuvoja. Minusta on tärkeää se että olen se sisko enkä äiti. Nykyään minulla on oma lapsi ja ihan eri tavalla suhtaudun äitiyteen.
Vointeja sinulle
Olen samaa mieltä. Kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen lastenvalvojaan. Tuommoisessa ei ole hyvä lapsen kasvaa, ei 18-v täyttäneen mutta ennenkaikkea ei sen pienen siskonkaan. Hänellä on nyt turvallista kun sinä huolehdit, mutta kun muutat kotoa pois, ei äitisi välttämättä siitä ryhdistäydy. Tai se on vain hetkellistä ja jaksottaista. Semmosessa epävarmuudessa ja pelossa ei ole hyvä kasvaa kenekään.
Siskoasi kohtaan teet oikein, jos otat yhteyttä ja jos hänet otataan lastenkotiin tai sijaiskotiin. Se on parempi kuin elää alkoholistiperheessä.
Saat varmaan apua sossun kautta itsellesi asunnon hankintaan ja omillesi muuttoon. Saat varmaan myös luvan tavata siskoasi esim. säännöllisesti tapaamisella tai sitten vierailemalla lastenkodissa tai sijaisperheessä. Luultavasti äitisikin saa sen pienen lapsensa taas luokseen asumaan kunhan hän raitistuu ja saa elämänsä hallintaan.
Soita alkuun vaikka nimettönänä ja kysy miten toimia tilanteessasi. Perhetilanteesihan on kestämätön teidän kaikkien kannalta, sinun ja pienen siskosi.
Olen samalla kannalla kuin nuo edelliset.
Ota rohkeasti yhteyttä sosiaalivirastoon ja kerro mikä tilanne on.
Olet kadehdittavan hyvin jaksanut vetää arkea eteenpäin, mutta sinun pitää muistaa elää myös omaa elämääsi. Olet vielä nuori.
Voimia sinulle!