Kun olen lukenut näitä palstan kirjoituksia, olen aina vain vakuuttuneempi siinä että nämä miehet eivät vain yksinkertaisesti osaa olla naisten kanssa. Lähinnä tarkoitan näitä miehiä, jotka eivät saa naista ollenkaan tai eivät saa parisuhdetta vaikka niin haluaisivat. Oikeassa elämässä tapahtuneet tapahtumat tukevat vielä tätä väitettä.
Jos ei osaa/uskalla jutella naisten kanssa mistään tai lähestymisyritykset ovat todella kökköjä, ikävä kyllä silloin on vaarassa jäädä ilman naista. Haaveilette kauniista naisista, ikävä kyllä näillä kauniilla naisilla on muitakin ottajia. Harva on oikeasti todella ruma, mutta pukeutumalla hyvin ja pitämällä itsestään muutenkin huolta, antaa paljon paremman kuvan itsestään joka paikassa.
Ujouskin on viehättävää ja söpöä tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos ujouden takia ei kykene normaaleihin ihmissuhteisiin ja normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa, ujouden takia on kovasti estoja jne, se ei ole pelkästään ujolle itselleen ongelma vaan siitä voi tulla toisenkin osapuolen ongelma.
Ikävä kyllä ei toiseltakaan (naiselta nyt tässä tapauksessa) voi odottaa loputonta ymmärrystä, jos normaali käyttäytyminen on jollekin liian vaikeaa.
Voisin kertoa useamman esimerkin, mutta kerronpa nyt yhden lievimmästä päästä. Jos ei itse uskalla edes vielä aikuisena miehenä lähestyä naista, vaan täytyy laittaa kaveri asialle, ei sellaisesta ikävä kyllä voi saada kovin hyvää kuvaa. Jotkut eivät uskalla näyttää naamaansa ollenkaan. Kaverit sitten selittävät ujon puolesta, että "se on katsellut sua koko illan mutta on vaan niin ujo ettei uskalla tulla juttelemaan". Kiva tietysti, mutta jos henkilö ei itse uskalla näyttäytyä ollenkaan, tai tulla juttelemaan, on aika työlästä alkaa jäljittämään ketään. Jos annat kavereille puh.numeron, mies yleensä lähettää oman numeronsa takaisin, mutta yhteydenpito jää siihen. Kumpikaan ei laita viestiä, ja molemmat odottavat että se on toisen tehtävä. Mielestäni sen ns.kiinnostuneemman osapuolen tehtävä on ottaa yhteyttä, kun minä en edes tiedä minkänäköinen henkilö on kyseessä. On huomattavasti helpompi pitää yhteyttä sellaisen kanssa, joka on uskaltanut tulla itse juttelemaan ja josta tietää vähän jotain, nämä muut jäävät väkisinkin sitten vähemmälle huomiolle.
Ei toiselta voi odottaa mieletöntä ymmärrystä, jos ei itse uskalla olla yhtään aktiivinen.
Jos ei osaa/uskalla jutella naisten kanssa mistään tai lähestymisyritykset ovat todella kökköjä, ikävä kyllä silloin on vaarassa jäädä ilman naista. Haaveilette kauniista naisista, ikävä kyllä näillä kauniilla naisilla on muitakin ottajia. Harva on oikeasti todella ruma, mutta pukeutumalla hyvin ja pitämällä itsestään muutenkin huolta, antaa paljon paremman kuvan itsestään joka paikassa.
Ujouskin on viehättävää ja söpöä tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos ujouden takia ei kykene normaaleihin ihmissuhteisiin ja normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa, ujouden takia on kovasti estoja jne, se ei ole pelkästään ujolle itselleen ongelma vaan siitä voi tulla toisenkin osapuolen ongelma.
Ikävä kyllä ei toiseltakaan (naiselta nyt tässä tapauksessa) voi odottaa loputonta ymmärrystä, jos normaali käyttäytyminen on jollekin liian vaikeaa.
Voisin kertoa useamman esimerkin, mutta kerronpa nyt yhden lievimmästä päästä. Jos ei itse uskalla edes vielä aikuisena miehenä lähestyä naista, vaan täytyy laittaa kaveri asialle, ei sellaisesta ikävä kyllä voi saada kovin hyvää kuvaa. Jotkut eivät uskalla näyttää naamaansa ollenkaan. Kaverit sitten selittävät ujon puolesta, että "se on katsellut sua koko illan mutta on vaan niin ujo ettei uskalla tulla juttelemaan". Kiva tietysti, mutta jos henkilö ei itse uskalla näyttäytyä ollenkaan, tai tulla juttelemaan, on aika työlästä alkaa jäljittämään ketään. Jos annat kavereille puh.numeron, mies yleensä lähettää oman numeronsa takaisin, mutta yhteydenpito jää siihen. Kumpikaan ei laita viestiä, ja molemmat odottavat että se on toisen tehtävä. Mielestäni sen ns.kiinnostuneemman osapuolen tehtävä on ottaa yhteyttä, kun minä en edes tiedä minkänäköinen henkilö on kyseessä. On huomattavasti helpompi pitää yhteyttä sellaisen kanssa, joka on uskaltanut tulla itse juttelemaan ja josta tietää vähän jotain, nämä muut jäävät väkisinkin sitten vähemmälle huomiolle.
Ei toiselta voi odottaa mieletöntä ymmärrystä, jos ei itse uskalla olla yhtään aktiivinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tällä palstalla miehet valittavat lähinnä sitä, miten naiset ovat tylyjä jääprinsessoja ja jakavat pelkkiä pakkeja. Ihan fiksut ja keskustelutaitoisetkin miehet saavat aina torjuntoja, kun naiset ovat niin nirsoja.
Itselleni tulee palstan valittajista ihan helvetin paljon mieleen videossa esiintyvä tyyppi.
http://www.youtube.com/user/markorepairs?blend=1&ob=4#p/u/6/MNu0nG6DNbE
Kuka helvetti haluaa olla tuollaisen kanssa?
Onhan täällä ujotkin miehet avautuneet monet kerrat ongelmistaan.
Jospa ne lähestymisyritykset ovat niin kökköjä, että pakit tulevat siksi? Jospa nämä miehet vain luulevat olevansa keskustelutaitoisia, mutta todellisuudessa näin ei ole.
Lähes poikkeuksetta tapaamani miehet valittavat vanhoista parisuhteistaan tai haukkuvat naisia, ja valittavat noin muutenkin paskaa elämäänsä. Ehkäpä vierasta ihmistä ei voi velvoittaa kuuntelemaan tai ottamaan kantaa jonkun pieleen menneeseen elämään.
Ja ne lähestymisyritykset ovat joskus todella kökköjä, ihan oikeasti. Nämä ihmiset eivät vain taida itse tajuta sitä, mikä karkoittaa toisen ihmisen pois.
Seurustelevan miehen on helpompi lähestyä naisia yleensäkin, koska seurusteleva mies on enemmän perillä "naisten jutuista", sekä seksi on säännöllistä. Seurustelevalle miehelle ei ole väliä vaikka nainen ei kiinnostuisi, koska aina on se oma nainen olemassa. Itsevarmuus on parempi kuin sinkulla yms...
Pidempään sinkkuna ollut mies ei välttämättä ole perillä "naisten jutuista", lisäksi naisen kanssa on aina mahdollista päästä lähempään kontaktiin, eli sinkkuna tuo naisten kanssa juttelu on hankalanpaa. Lisäksi kaikki miesten lähestymiset lasketaan iskemiseksi.
Myös varattujen naisten kanssa tulee yleensä todella hyvin juttuun, ovat ystävällisiä ja seurallisia. Jossain vaiheessa ehkä sanovat olevansa varattuja. Sinkkunaiset sen sijaan ovat todella tylyjä, sanovat ensimmäisenä vain että sori ei kiinnosta, voisitko mennä muualle. Eihän tuollaisten kanssa pysty juttelemaan.
Joo on huomattu. Seurustelevien naisten kanssa on helppo jutella, kunhan saavat ensin sivulauseessa mainittua olevansa varattuja.
Vapaiden naisten kanssa keskustelu onnistuu vain jos nainen on kiinnostunut ekan 4 sekunnin aikana.
joko alkaa selvetä miksi tuohon 4 sekunttiin tulee niin rankat paineet miehellä. Outoa myös että naimisissa olevat naiset ovat muutenkin kivempia ja ystävällisempiä- ehkä se mieheltä tuleva iskemisen riski ja "huonon" valinnan uhka ei enää niin vaikuta? Siis yleisellä tasolla.
Tavallisena miehenä haluaisin tavallisen naisen, joka olis mulle se tärkein, eikä rivin nissani kun mersuun ei rahat riittänyt.
Sanoisin että tuon sosiaalisen eristäytymisen lisäksi naisten vaatimustaso on aika korkea mitä varsinkin tulee miehen itsevarmuuteen.
Toinen juttu on itsellä ainakin se että vaikka itseluottamusta muuten löytyy niin naisten kanssa on vaikea saada sitä "iskemisvaihetta" silmään tai pitää sitä vaihdetta tarpeeksi pitkään päällä.
Toisin sanottuna olen liian tottunut naisten seuraan kavereina ja tulee outo olo kun naista yrittää iskeä tieten tahtoen.
Vaikka naiset väittävät muuta niin he haluavat että mies on iskutilanteessa ennen kaikkea mies ja uros eikä ihminen.
Voin uskoa että ihmiselle joka vielä on ujo eikä tunne naisia tuo on todella vaikeaa jos se minunkin kalteiselleni joka juttelee naisten kanssa helposti niitä näitä ja jopa hieman flirttailee ystävällisesti on vaikeaa.
Naiset eivät vain tajua tätä kun he eivät huomaa kuinka he arvioivat itse miestä eri tavoin kun mies alkaa iskemään ja naisten itse ei tarvitse laittaa tuota "flirttivaihetta" päälle että saa miestä iskettyä niin kovin usein.
Ainakin itsellä on taidot niin ruosteissa että ehdotukset kahville lähdöstä kuulostavat varmaan "ylijäykiltä" mikä ei naisiin tee tarvittavaa vaikutusta. Nainen taas odottaa että toinen on aina rennon itsevarma heruttelija joka sitten sujauttaa kysymyksen noin vain sinne sekaan.
Ei se ole niin helppoa vaikka naiset niin olettavat, puhumattakaan jos on vielä ujo.
siitä millaista on tehdä aloite, koska naiset eivät koskaan tee aloitteita. Mielellään he kyllä arvostelee miehiä jos mies on epävarma ja ujo.
Voisin kertoa useamman esimerkin, mutta kerronpa nyt yhden lievimmästä päästä. Jos ei itse uskalla edes vielä aikuisena naisena lähestyä miestä, vaan täytyy laittaa kaveri asialle, ei sellaisesta ikävä kyllä voi saada kovin hyvää kuvaa. Jotkut eivät uskalla näyttää naamaansa ollenkaan. Kaverit sitten selittävät ujon puolesta, että "se on katsellut sua koko illan mutta on vaan niin ujo ettei uskalla tulla juttelemaan". Kiva tietysti, mutta jos henkilö ei itse uskalla näyttäytyä ollenkaan, tai tulla juttelemaan, on aika työlästä alkaa jäljittämään ketään. Jos annat kavereille puh.numeron, nainen yleensä lähettää oman numeronsa takaisin, mutta yhteydenpito jää siihen. Kumpikaan ei laita viestiä, ja molemmat odottavat että se on toisen tehtävä. Mielestäni sen ns. kiinnostuneemman osapuolen tehtävä on ottaa yhteyttä, kun minä en edes tiedä minkänäköinen henkilö on kyseessä. On huomattavasti helpompi pitää yhteyttä sellaisen kanssa, joka on uskaltanut tulla itse juttelemaan ja josta tietää vähän jotain, nämä muut jäävät väkisinkin sitten vähemmälle huomiolle. Ei toiselta voi odottaa mieletöntä ymmärrystä, jos ei itse uskalla olla yhtään aktiivinen.
T. Mies 26-v
"Kun olen lukenut näitä palstan kirjoituksia, olen aina vain vakuuttuneempi siinä että nämä miehet eivät vain yksinkertaisesti osaa olla naisten kanssa."
Miehet osaavat olla naisten kanssa, mutta naista on nykymaailmassa vaikea kohdata. Eli missä vika?
Pakko todeta, vaikka mies olenkin, että jutussasi on asiaa. Kysymys voi olla myös huonosta itsetunnosta, jota peitetään vain ujoudella. Kun itsetunto on huono, ihminen ei välttämättä osaa olla rento toisen seurassa, ja ajatukset päässä pyörivät ehkä enemmän itsensä ympärillä ja negatiivisissa asioissa, (en kuitenkaan onnistu, ei tuo kuitenkaan huoli, en osaa suudella, onko tuo kuitenkaan se oikea, tms.). Tällöin toisen huomioiminen jää vähemmälle, ja käyttäytyminen on helposti estoista, jäykkää ja ei aktiivista.
En kuitenkaan usko, että tämä ongelma olisi yksin vain miehillä.
Ei se kyllä "huonosta itsetunnosta" johdu.
Se johtuu siitä ettei ole mitään positiivisia kokemuksia toisesta sukupuolesta jotka antavat virtaa jatkossa yrittää.
Miehiltä odotetaan tavallista parempaa itsevarmuutta verrattuna naisiin.
Sitä voi ajatella paljon hyvääkin itsestä jne. mutta se ei paljon auta jos se ei heijastu onnistumisina naissuhteissa. Siinä voi tulla aika orpo olo monelle jota ei millään "sää oot hyvä jätkä ja kelpaat naisille kun vaan ite aattelet niin" kannustuspuheilla paranneta.
Aina kuitenkin voi kysyä itseltään, ajatteleeko itsestään positiivisesti vastakkaisen sukupuolen suhteen, vai negatiivisesti. Jos ajattelee suurimmaksi osaksi negatiivisesti, kannattaisi silloin petrata itsetuntoa. Ja kyllä huono itsetuntokin on usein seurausta huonoista kokemuksista tai kokemattomuudesta. Jos kuitenkin on mielessään luovuttanut tai ajattelee mahdollisuuksistaan negatiivisesti, kun lähestyy toista tai toinen toista, niin helposti siinä sitten niin käykin, vaikka miten itsevarmasti koittaisi esiintyä.
Joo, toki mutta sitä on yllättävän vaikea kuule säätää.
Itsellä on tällä hetkellä se tilanne että uskallan lähestyä kyllä ketä tahansa mutta huolestuttaa että ne negatiiviset kokemukset näkyvät ulospäin joka tapauksessa.
Niistä mahdollisuuksistaan alkaa ajatella negatiivisista jos törmää siihen että niitä pakkeja alkaa kertyä.
Ja pelkkä perus varmuus ei välttämättä riitä vaan miehen pitäisi olla erityisen itsevarma naista iskiessään.
Naiset eivät vain ymmärrä tuota asiaa. Pelimiehet ovat sitten erikseen koska he iskevät mitä tahansa ja pyrkivät vain yhteen päämäärään.
Mutta jos pyrkii parisuhteeseen ja harkitsee ketä iskee niin sitten alkaakin olla vaikeampaa koska vaikutus pitäisi tehdä heti.
Se itsetunnon kehitystavan löytäminen on vaikeaa, joskin hyvin omanlaatuisella tavalla vaikeaa, eli ainakaan minulla vaadi väkisin yrittämistä, vaan lähinnä pohdiskelutuokioita (ilman että mitään valaistumistakaan välttämättä syntyisi, ihan tarpeetonta), negatiivisten tunteiden hyväksymistä ja nielemistä eikä niiden glorifioimista. Mutta kun se sitten löytyy, niin se soveltaminen on kyllä helppoa. Riippuu ihan ihmisestä ja heidän henkkoht ongelmavyyhtinsä kirjosta minkälainen se uusi tarvittava asenne- ja periaatekimppu voisi olla.
Itse omaan tarpeeseeni kehittämäni asenteet ovat lyhyesti mm. sitä että myönnän olevani mahdollisesti haluton sitoutumaan kovinkaan nopeasti (aiemmin halusin tai ainakin vannoin itselleni haluavani nimenomaan sitoutua alusta alkaen) ja että koen ilmaisevani omia tunteitani sen sijaan että katsoisin mitä tunteita naisilta voisin osakseni saada kun teen sitä ja sitä. Tunneilmaisu kun on sinälläänkin mukavaa itsensä toteuttamista, ja jos siitä jotain kivaa seuraakin, niin se on sitten vain boonusta. Ja jos siitä seuraa jotain paskaa, niin se on helpompi attribuoida toisen ongelmaksi tai huonoksi onneksi eikä joksikin omaksi puutteeksi tai viaksi ("Minähän vain halasin kaveria/pussasin poskelle sitä josta tykkään, kumma että se siitä niin vaivautui!" vs. "Enkö kelvannut edes halaajaksi?/Olenko niin kelvoton että poskipusukin inhottaa?").
Minulle ei ole ongelma lähestyä naista. Ongelma on vain se että naiset jotka kiinnostuvat minusta eivät kuitenkaan lähesty minua ja ne joita lähesty sanovat suoraan ettei kiinnosta. Ai mutta en tainutkaan olla sun tarkoittama henkilö vaan joku paska joka ei ansaitsekkaan ketää joten terve.