Niin kauan, kun ette ymmärrä
mitä todellinen vapaus on ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
mitä inhimillisyys lähimmäistä kohtaan merkitsee ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
mitä todellinen rakkaus on ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
mikä elämässä on olennaista ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
erilaisuuden olevan rikkautta ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
että antaessaan myös saa ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
että oma egonne hallitsee teitä
sensijaan, että te hallitsisitte sitä ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
myös olevanne jokainen ihan
tavallisia kuolevaisia ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
niin, mitä teillä silloin on?
mitä todellinen vapaus on ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
mitä inhimillisyys lähimmäistä kohtaan merkitsee ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
mitä todellinen rakkaus on ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
mikä elämässä on olennaista ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
erilaisuuden olevan rikkautta ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
että antaessaan myös saa ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
että oma egonne hallitsee teitä
sensijaan, että te hallitsisitte sitä ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
myös olevanne jokainen ihan
tavallisia kuolevaisia ...
Niin kauan, kun ette ymmärrä
niin, mitä teillä silloin on?
Vastaukset 20
Vanhimmat
mut mitä sitten :)
runosi oli ihan paska.
väärää puuta
"Jos tapaamasi ihminen ei tiedä paljoa,
älä naura hänelle, sillä hän tietää jotakin,
mitä sinä et tiedä."
pitää mielessä :). Se olisi ollut hyvä lisätä runoon, muttei kaikkea aina hokaa omassa luomisen vimmassaan :))).
Mukavaa illan jatkoa sinulle ... jatkan nyt itse siivouspuuhiani.
Onnistujan päivyri 2009:stä, ei miun suusta :)
Mitä on? Oleminen on.
Kukaan ei ymmärrä kaikkea. Kuten kirpela osuvasti sen kertoikin.
Pahinta on luulla tietävänsä ja ymmärtävänsä kaiken.
Kun käyttää monikkoa, kirjoitus on tavallaan "pyöreä"
kun käyttää yksikköä, se on henkilökohtaisempaa
Olisiko sitten ollut "minä" vai "sinä" muoto parempi olisi kirjoittajan murhe.
Toisaalta, kun huomion palstan pörhöt, monikko on paras ratkaisu.
Sinä olet tuli
tuntemattoman sydämen
lämpimin mielin
minä katson
hymysi kaaria
kuinka ne sanoo
- Rakastan sinua
olen miettinyt tuota rakkauden ilmaisemista toista kohtaan: milloin se muuttuu positiivisen tunneilmaisun sijaan sävyltään negatiiviseksi? Työntää pois ennemmin, kuin yhdistää?
Minän sanon
"Rakastan sinua"
jotta sinä
minulle sanoisit
"Rakastan sinua"
Minä vannon
rakkauttani sinuun
jottet jättäisi
nyrkkiesi rakkautta
minuun
toisaalta teothan siinä(kin) ovat olennaisin osa, eivät niinkään sanat. Minusta rakkaus ei ole edes todellista rakkautta, jos oman rakkauden ilmaisemisen vastineeksi asetetaan vaatimuksia, vaikka sanomattomiakin ... myönnän kuitenkin sen, että olisihan se hienoa, jos joskus ne sanatkin kuulisi.
vastaanottajasta, tällä kertaa lukijasta kiinni.
Toinen säkeistö olisi parempi
Minä vannon
rakkauttani sinuun
estääkseni
kätesi suudelmat
iholleni
Toisaalta, kun tarkastelemme tuota poistyöntävyyttä, minkä mainitsit aikaisemmin.
Liika siirappisuus on joskus luontatyöntävää.
Hei kulta söpö
on mulla tuo
rakkauden pöpö
Suukit suulle
sun lykkään
kun sinusta
paljon tykkään
Ja tuonkaltaista kun lillurtaa parikymmentä runoa viikossa, joissa parikymmentä säettä, voi lukijaa alkaa pikkuhiljaa puuduttaa.
Yksittäisessä runossa ei onnistu, ellei kerro juuri tuosta.
Kuules nyt
minä rakastaisin
sinua enemmän
jos vähentää voit
siirapin määrää
--- olipas torso
Tabermannin runoista, kuitenkin ne ovat osaltaan aika imeliä ... helmiä tosin sieltäkin löytyy. Minusta rakkausrunoissa yksinkertaisin on kauneinta ... tämä nyt on omani, mutta laitetaan se nyt tähän (olen sen rakkausrunot-palstalle myös joskus postannut):
Auringon ensimmäiset säteet siivilöityvät
makuuhuoneen ikkunasta sisään.
Kutittelevat nenänpäätä ja kasvoja.
Herään ja käännän pääni ja näen sinut siinä vierelläni
tuhisemassa unesi läpi.
Kömmin hiljaa peittosi alle ja
painaudun lämmintä ihoasi vasten.
Kosketan kevyesti sormillani selkääsi,
ja kirjoitan nimeni sinuun.
Ikuisesti.
***
Sinällään rakastan suomenkieltä ja sen rajattomia mahdollisuuksia kikkailla sanojen kanssa luovasti ja miten hienoja sanoja äidinkielestämme löytyykään, kuten vaikkapa: eletään ihmisiksi! :) Siihen kiteytyy olennainen ihmisenä olemisesta ja ihmisyydestä ... ei pelkästään kirjoitetut sanat vaan myös se, mitä niiden sanojen takana on.
Naisen logiikka?
Onhan meillä vaikka mitä.
vapautta vajavaista,
sorrettua lähimmäistä,
rakkautta raadollista,
elämää ja montanaista,
sopulilauma soveltuvainen,
anteliaat alamaiset,
ego vahva vaativainen,
minä en oo kuolevainen,
:):):):):):):):)
Niin vittuilu on taidetta.
Ja sehän on :)
elämä on.
Sanoit tuon niin osuvasti, että väkisinkin hymy karehtii suupielissä :)) ...
Nyt mä hekottelen täällä tuolle heitolleni minäkin. On kyl idiootti ja itsekeskeinen olo kun pitää omaa juttuaan päivän parhaana vitsinä - tosin vasta kun joku on tajunnut sen ennen itseä ja hoksaa tarkastella asiaa x)
on lopulta oivaltanut, mutta hienoa, jos oivalsit sen oivaltamisen jälkeen :))).
paljon aikaa.
*ja miehen logiikkaa*