Mieheni tunnusti käyneensä vieraissa. Haluamme molemmat vielä jatkaa, anteeksi on annettu ja pyydetty. Mutta mitä tekisin tälle vihalle, jota tunnen miestäni kohtaan? Samaan aikaan rakastan miestäni enemmän kuin koskaan, olemme läheisempiä ja seksikin on parempaa. Välillä kuitenkin mieleen tulee niin väkivaltaisia ajtuksia, etten voi uskoakaan. En ikinä löisi ketään, niin alas en vajoa (ja jo itsesuojeluvaisto sanoo, ettei kannata alkaa tapella miehen kanssa). Kuitenkin tunnen itseni niin avuttomaksi tämän pettymyksen takia, etten tiedä mitä tehdä. Enkä halua jäädä "alakynteen" suhteessa sen takia, että toinen on maistanut vierasta ja minä en. Kostaa (käydä itsekin vieraissa) en kuitenkaan halua ja tuskin miehen haukkumisestakaan on mitään hyötyä, päin vastoin. Miten te petetyt olette käsitelleet vihan ja päässeet yli siitä?
Mitä tehdä vihalle?
viha-rakkaus
411047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
helpottaa. Olette sitten molemmat testanneet vierasta ja siihen ei miehelläsi ole valittamista.
Sen jälkeen kun olet testannut vieraan, niin unohdatte seikkailunne ja jatkatte yhdesä.
Mieheni pettäminen ei ollut ennalta suunniteltua ja tavallaan ajautui tilanteeseen (toki halusi seksiä, ei se sitä kiellä tai syyttele humalaa/hemaisevaa naista/minun vikojani). Kostoksi pettäminen olisi kuitenkin minulta harkittu teko. Tekona harkittu pettäminen on minun mielestäni paljon pahempi kuin "vahinko" kännipano. Vai mitä? Ja pärjään kyllä ilman vierasta munaa enkä usko että satunnainen seksi voi olla hyvää. (kaverit on kertoneet miehistä, jotka eivät osaa mitään) Enkä myöskään takaa, etten sekoittaisi tunteita seksiin (en ole harrastanut koskaan yhdenillan panoja).
Miten kosto muka vähentää vihaa?
käsiteltiin pettämis-asiaa ja siellä psykologi ehdotti seuraavaa: Pariskunta sopii keskenään miehen pettämisen jälkeen, että vaimo saa vaikka kuukauden ajan potkaista joka yö ukkonsa alas sängyltä kerran yön aikana. Ihan kirjaimellisesti. Tai jotain muuta konkreettista. Silloin vaimo saa purkaa kaiken pahanolonsa ja vihansakin miestään kohtaan, mutta tärkeää on se, että toiminnalle asetetaan selvä takaraja. Sen jälkeen mies on kärsinyt rangaistuksensa ja vaimo on saanut purkaa oman vihansa. Sitten aloitetaan normaali elämä, eikä enää palata menneeseen.
Viha on samanlainen tunne kuin muutkin, ja se on käytävä läpi ja se olisi saatava käydä läpi.
Ei se viha tarkoita kenenkään lyömistä,vaikka niin suutuspäissään uhkailisikin.
On kohtuullista että pettäjä edes ymmärtäisi toisen vihan, kaiken muun lisäksi,ahdistuksen,surun jne.
Minun ex:säni ei sitä ymmärtänyt,vaan minun olisi pitänyt jatkaa suhdettamme yhdessä kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Ja kuin myös,itselleni jokin kostopettäminen ei sovi,luulen että siitä tulisi vain entistä pahempi olo.
Eipä kuulosta uskottavalta, tai sitten on harvinaisen huono psykologi, jos kehottaa potkimaan puolisoa ?? Ehkä ostan sitten nyrkkeilysäkin tai astiaston? Mäiskin niitä sitten. Jos asuisin korvessa voisin mennä metsään huutamaan. Täällä kaupungissa voisivat katsoa huutamista kadulla pitkään..
ehkä psykologi ajatteli niin, että metsässä huutaessasi, ei vihasi kohdistu niin selkeästi kohteeseesi. Siellä huudellessasi joudut täysin yksin selviämään ongelmasta, jonka miehesi on aiheuttanut. Mies on satuttanut sinua henkisesti todella raskaasti, pyytää anteeksi, sinä annat, mutta joudut yksin selviämään vihan ja rakkauden velloessa sisälläsi, mies pääsi pälkähästä vain anteeksi pyytämällä.
Miksi sinun tulisi selvitä yksin, kun et edes aiheuttanut tätä?
Miehen "potkaisu" sängystä olisi YHTEISESTI sovittu asia, joka kohdentuisi juuri siihen, jota kohtaan tunnet vihaa. Tuskin tarkoitus on potkia tai hakata ukkoa satuttaen fyysisesti sen kummemmin. Se olisi konkreettinen teko, jossa mies kärsii aiheuttamasta vahingosta. Sillä hetkellä, kun poistat miehesi sängystä, voit vihata häntä mielessäsi sydämesi pohjasta ja nauttiakin siitä, että mies viettää loppu yön lattialla. Saisit vihasi purettua ja jatkettua sen jälkeen elämääsi rakastamasi miehen rinnalla.
Jotkut suosittelevat kostopettämistä. Minusta se taas ei helpottaisi lainkaan vihantunteitasi. Se aiheuttaisi vain lisää pahaa oloa teille molemmille.
harvinaisen huono psykologi. Ihmisen pitäisi pystyä purkaamaan vihansa muuten kuin toista vahingoittamalla.
tunteista on vastattava itse. Ei se ole miehen vika millaisia tunteita vaimo tuntee. Entä mitä mies tuntee, kun joutuu nukkumaan lattialla? Voi ottaa sen verran päähän, että alkaa vihata vaimoaan. Tai alkaa vihata itseään, kun tunnusti pettäneensä tai paljastui.
vastaa omista tunteistaan. Kuka edes oikeesti välittää mitä se tuntee, minä vastaan vain omista tunteistani........
ettei vahingoita toisia ihmisiä ja pyrkii käsittelemään omat tunteensa itse. Esimerkiksi pettäminen vahingoittaa ja loukkaa toista ihmistä syvästi.
Expuolisoani en loukannut enkä vahingoittanut pettämällä. Häntä ei kiinnostanut koko asia. Ero sensijaan loukkasi, sitä hän ei olisi halunnut.
Olet todellakin pihalla ihmisten välisistä suhteista. Ne eivät ole samanlaisia kuin sinulla, vaan jopa täysin erilaisia.
ei voi oikeasti tietää mitä toinen tuntee. Minullekin tuli vähän yllätyksenä, ettei exmiehelleni merkinnyt uskottomuuteni todellakaan mitään. Ero sensijaan kismitti häntä niin paljon, että se alkoi kismittää myös minua. Minä en ollut exälle tärkeä, liittomme vain.
"Expuolisoani en loukannut enkä vahingoittanut pettämällä"
Itsepä juuri tuossa totesit, että tuli yllätyksenä kun se ei loukannut.
Eli tarkoitus oli loukata tai siis et välittänyt paskaakaan jos se sattuisi loukkaamaan.
Huora mikä huora. Turha sinun on valkopestä nussimiasi ja sitä että olet likainen ja alhainen nainen sillä, että sinun miehesi ei välittänytkään. Sehän on ihan sama kuin selittäisi pahoinpitelyä sillä, ettei siihen toiseen sattunut kun se oli syönyt niin paljon buranaa.
perusteella. Luetko lainkaan näitä kirjoituksia ja ymmärrätkö sitä tuskaa, jota ihmiset täällä tuovat esille? Jos pettäminen olisi petetylle läpihuutojuttu, niin miksi ihmeessä täällä edes kirjoiteltaisiin? Suhteet eivät ole samanlaisia kuin sinulla, vaan jopa täysin erilaisia.
hänhän vain teki sen mitä oli tarpeen, eihän se ketään loukannut, itseasiassa oli vain ihan hyvä että hän leivitti haaransa toiselle miehelle. Kaikkien parasta vain ajatteli, eihän pillu käytössä kulu, mitä nyt vähän tahmaantuu ja voi saada pöpöjö. Mutta tiinuliinu-lunttu ottaa antibioottikuuria...
Loukkasin exää vain eroamalla. Sekö sinua kismittää?
tuon esille sen mitä minulle on tapahtunut ja mitä minulle on kerrottu. Suhteet ovat todella erilaisia ja ihmiset kokevat omissa suhteissaan kaiken erilailla. Ymmärrän, että uskottomuus tuottaa tuskaa, suurtakin. Sitä en ymmärrä miksi siitä ei edes haluta selvitä vaan jäädään syyttelemään ja haukkumaan muita.
en loukannut. Eikä minuakaan voi loukata kukaan, jota en arvosta. Itseasiassa ei ole koskaan pahemmin kukaan loukannutkaan.
Vai antibioottikuuria, hohhoijaa.
siitä ei haluta selvitä? Luulen, että täälläkin kaikki pyrkivät selviämään ja yksi tapa selvitä on käsitellä tapahtunutta kirjoittamalla ja peilaamalla omia ajatuksia esim. näillä keskustelupalstoilla. Ihminen, jonka omanarvontunto ja itsetunto on kunnossa, tunnistaa sen, että häntä on kohdeltu väärin ja tuntee aivan oikeutettua vihaa puolustaessaan itseään ja oikeuksiaan. Se on yksi osa toipumisprosessia ja täysin normaalia. Syyttely vähenee, jos pettäjä osaa katsoa peiliin. Kyllä ainakin minä tunnen syyllisyyttä, jos kohtelen toista ihmistä huonosti ja näinhän pettäjä tekee.
En usko, että sinun kannattaa yleistää oman ilmeisen sairaan suhteesi perusteella. Miehesi ei kuvaustesi perusteella ollut terve ja ihmettelen suuresti sinunkin toimintaasi, kun itse kirjoitit, ettet koskaan rakastanut miestäsi. Sinähän olit silloin pettäjä jo naimisiin mennessäsi vai mitä?.
Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei tarvitse omien rajojen puolustamiseen, tunteidensa purkamiseen, erittelemiseen jne. toisen syyttämistä ja tuomitsemista, johon olen itse törmännyt vain tällä palstalla.
Exmieheni oli varsin normaali, ei ollenkaan mikään erikoistapaus. Tunnen useita miehiä, jotka ovat naimisissa avioliiton vuoksi, ei puolisonsa takia.
Menin yhteen exän kanssa järkiperusteisesti, ystävyyspohjalta aivan kuten hänkin. Onko sinulla kenties hieman turhan romanttinen kuva siitä miksi ihmiset solmivat parisuhteita? Todella yleistä on, ettei suhdetta solmita ja avioon astuta edes ystävyyspohjalta - vaan siihen ns. ajaudutaan. Aivan kuten eroonkin.
"Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei tarvitse omien rajojen puolustamiseen, tunteidensa purkamiseen, erittelemiseen jne. toisen syyttämistä ja tuomitsemista, johon olen itse törmännyt vain tällä palstalla."
Tämä on sinun näkemyksesi ja sinähän olet pettäjä, joka ei kestä kyseenalaistamista. Enpä usko, että löydät tällaista näkemystä yhdestäkään asiallisesta lähteestä. Omia rajoja voi puolustaa kiivaastikin ja uskottoman motiiveja, persoonallisuutta ja taustaa kannattaa todellakin asettaa valokeilaan. Ei pidä päästää toista helpolla, vaan laittaa toinen vastaamaan teoistaan. Kyseessä on oppimiskokemus myös uskottomalle ja helpottaa petetyn prosessia.
Kun avioliitossa on elävä tunnesuhde, uskottomuus loukkaa syvästi. Jos toteaa toisen olleen uskoton ja kertoo sen loukanneen omaa itseä syvästi, ei ole kyse syyttelystä, vaan omien tunteiden esiintuomisesta ja omien oikeuksien puolustamisesta. Jos ihmisellä on hyvä itsetunto, hän ei suostu kynnysmatoksi, vaan tuo esiin omat tunteensa ja tuntemuksensa. Jos uskoton ei kestä tunteiden normaalia käsittelyä, kyse on jälleen kerran uskottoman omista huonoista vuorovaikutustaidoista.
osassa liitoista ei ole elävää tunnesuhdetta, sen takia petettykään ei vedä hernettä nenään. Onko tätä niin vaikea ymmärtää? Elävä tunnesuhde voi olla myös hyvin yksipuolinen. Monet uskottelevat rakastavansa enemmän kuin rakastavat oikeasti. Myös rakkauden pitäisi toimia molempaan suuntaan, suurinpiirtein samalla volyymillä, muuten suhde menee väittelyksi siitä kumpi on oikeassa.
Jos pettäjä sanoo pettäneensä, koska ei saa tarpeeksi/ei ollenkaan sitä tai tätä suhteelta, ei siinäkään ole kyse syyttelystä vaan pettäjän huomiotta jääneistä tunteista. Parisuhteessa pitäisi muistaa erityisen hyvin, että myös uskottomuuden jälkeen toimitaan parina, jonka molempien osapuolten tunteet, tarpeet ja ajatukset pitäisi huomioida. Uskottomuus on usein seuraus siitä, että uskoton ei koe parisuhdettaan tyydyttäväksi. Jos hänen tarpeensa jäävät vieläkin vähemmälle huomiolle ja syyllisyydentunnon alle tunnustettuaan uskottomuutensa, ei parisuhdetta saada paikattua enää millään.
Suuri osa ihmistä ei todellakaan esitä puolisolleen ajatuksiaan, tunteitaan vaan he piilottelevat ja salaavat niitä. Parisuhteen loppupeleissä he jäävät yksin.
rehellinen ja ilmaise omia ajatuksiaan ja tunteitaan, ei suhteella ole mitään mahdollisuutta. Tämä kykenemättömyys voi olla myös uskottumuuden taustalla ja silloin pettäjän pitää katsoa peiliin ja opetella ilmaisemaan itseään. Kukaan ei voi tehdä sitä aikuisen ihmisen puolesta.
juu meillä kävi vaimo pettämässä, ja siitä on joku kuukausi aikaa. ei ollut ensimmäinen kerta, se tuli ilmi sitten samalla. ei tiennyt syytä miksi oli pettänyt. vihasta ei ihan äkkiä pääse eroon sen voin sanoa. seksi meillä myös parempaa nykyään ja sitä on paljon! haluaa jatkaa kanssani ja vakuuttelee ettei tee sitä enää (niinhän ne kaikki). ajattelin itse katsoa vielä mihin meidän liitto vielä johtaa, yhdessä oltu kuitenkin 10 vuotta. olen kuitenkin antanut ymmärtää että liitto loppuu kuin seinään jos vielä pettää. loppuun on pakko tunnustaa että olen itsekin joskus elämän varrella pettänyt ja nyt tiedän miltä toisesta on tuntunut, enkä ikinä enää ainakaan itse voisi pettää toista.
Esitit todella hyvä kysymyksiä ja olet näemmä jo miettinytkin asiaa.
Voin ehdottaa joitakin kotikonsteja, mutta täytyy ymmärtää että olemme erilaisia, eli se oma juttu kannattaa miettiä itse.
Järjestäkää aikaa ja tilaa jolloin voitte olla kahdestaan. Sopikaa onko se kerran päivässä ja kaksi kertaa viikossa vai joku muu? Aikaa voisi varata ehkä 2 tuntia. Mieti kuinka usein sinut valtaa nuo vihan tunteet ja kuinka usein teillä on mahdollista järjestää tilaa? Riittäkö vaikka 6 kertaa?
Menetelmä a
Anna sitten palaa, huuda, polje jalkaa, riko astioita (voit varata jotain jo valmiiksi), revi vaatteita (voit varata jotain jo valmiiksi), lyö tyynyjä jne. Puhu, huuda, itse, kilju, itke, naura kaikki sisältäsi miettimättä. Miehesi on vain kuuntelija, eikä hän saa osallistua tässä vaiheessa eli hän ei kommentoi vaikka vaatisit. En ihan suosittele tuota potkimista, mutta voitte sopia, saako käydä käsiksi jotenkin – retuuttaa vaatteista jne.
Muista että lietsot vihaa yhä kovemmaksi ja kovemmaksi – yritä vihata aina vian enemmän. Tee sitä niin kauan että olet voipunut.
Sitten siirrytte keskustelemaan, miltä miehestä tuntuu nyt, mitä ajatuksia heräsi jne. Sitten kerrot itse samat asiat.
Väliajoilla mieti, mikä oli vihasi ydin? Mikä siinä oli se tärkein kohde?
Menetelmä b
Vihan kohde vaihtelee, se voit olla sinä itse, mies, toinen nainen, vaikka joku vanha muisto tai vain häpeän tunne jne. Joitakin auttaa kun sen kirjoittaa ylös, toiset tykkää tehdä kuvia (piirtää, muotilla, maalata) tai vaikka ottaa kuvia. Itse olen kirjoittaja ihminen ja kirjoitin kaiken yhteen vihkoon, jonka lopuksi poltin.
Menetelmä c
Ellei miehesi ketä näin vahvaa kontaktia, voit tehdä sen yksinkin. Ei se ”metsään meneminen” ole yhtään hullumpi vaihtoehto. Jos osaa symbolisoita, voi hakata kantoja ja potkia kukkia. Itse käytän mattojen tamppausta hyväkseni, kuvittele sen maton sijaan jonkun ja annan mennä.
Menetelmä d
Olen käyttänyt myös menetelmää kuinka saada mies ottamaan vastaan paha olo – sanon että nyt tulee, yritä kestää ja annan aikarajan josta pidän kiinni. Paikka on sellainen josta hän ei pääse karkuun (sauna, saari, mökki). Asiaa jatkan kirjoittamalla. Annan kirjeen jonka hän lukee. Laitan pöydän koreaksi ja oluen käteen (hän tykkää oluesta, eli käytä hänen tykkäämiä juttuja). Annan hänen käydä välillä jäähyllä kun tunteet kuumenee, mutta sitten taas jatketaan. Kun aika on täysi, lopetan. Tästä täytyy pitää kiinni! Sitten seuraa jotain kivaa.
Voit kirjoittaa herjakirjeitä sille toiselle naiselle, kuvitteellisesti. Tai kirjoita päiväkirjaa johon purat kaikki ja säilytät sen hyvässä paikassa. Kun aika on kulunut, vaikka vuosi, poltat koko jutun. Itse olen tehnyt niin että pidän oman tilaisuuden (musiikki, tunnelma, viini, ruoka) jossa juhlallisesti poltin materiaalit, itkin ja nauroin - ikään kuin hautajaiset!
Voit itse keksiä lisää, riippuen mikä on oma tapasi ilmaista – käsitöillä, puutarhassa, laulamalla, opiskelemalla vaikka sitä, mitä pettämiseen liittyy, uusilla seksikokeiluilla miehesi kanssa, pukeutumalla, yleisökirjoituksilla, tai niin kuin moni tällä palstalla…
Kun olette käyneet tämän, muista se loppuu siihen. Älä jatka äläkä vatuloi muulloin asiaa. Muulloin pyrkikää rakentamaan niitä hyvä asioita ja etenkin anna itsellesi lupa nauttia niistä. Sano itsellesi että ikvät jutu käytte tuolla omalla ajalla, ei muulloin.
sanoa, että todella viisasta tekstiä. Tosi konkreettisia ohjeita.Hieno homma;)
Entä sitten, kun se suhde vain jatkuu ja jatkuu niin kuin meillä?
ikinä. Tämä ei ole uskon asia vaan kylmä fakta.
noin katkeraksi? Ei se ole kiveen hakattu asia mitenkään. Faktassasi on paljon aukkoja.
kuinka käsittelet vihaasi tuossa tilanteessa?
Eiköhän ensin pitäisi tehdä asialle jotain? Miksi suhde jatkuu? Odotatko jonkun muuttuvan itsestään ilman että et tee mitään?
Miten olisi jos te kaikki kolme istuisitte yhteisen pöydän ääreen ja miettisitte, mitä teette?
Sain kerran hyvän ohjeen vihan helpottamiseksi: sanot itseksesi, annan heille anteeksi, annan heille anteeksi, annan heille anteeksi. Vaikka suututtaisi niin, että sydän hakkaa ja hiki nousee pintaan, eikä tosiasiassa edes halua antaa anteeksi, tuon toistaminen helpottaa, ja päästää pahimmat vihantunteet pois.
Olen joutunut useitta kertoja kokeilemaan, kun ikämieheni ja nuoren naisen suhde on kestänyt jo 4,5 vuotta.
Niin se kyllä on, että pettäjä ei lopeta vaikka mikä olisi, siksi siis kannattaa miettiä pilaako oman elämänsä tällaisen ihmisen kanssa.
Luullakseni minun osani on kuitenkin helpompi. Minun pitää vain antaa anteeksi, mies joutuu elämään sen kanssa, että teki väärin, eikä saa sitä tekemättömäksi vaikka haluaisi. Kirjoittanut olen aina, se auttaa, enkä raaskisi polttaa päiväkirjojani (aijon lukea niitä sitten vanhuksena).
On pakko kysyä miksi hyväksyt tuo tilanteen?
Olet tainnut nyt sekoittaa kaksi asiaa. Miten vihaa voi hallita välittömästi, ettei tule tehneeksi mitään peruuttamatonta. Eli otetaan joku sana ja hokemalla sitä mieli kiinnitetään siihen. Tuo sana voi olla ihan mikä hyvänsä. Parhaiten toimii se mikä ensin tulee mieleen, eikä sen tarvitse liittyä siihen tilanteeseen. Tämä toimii mm. paniikki oireissa, jännittävissä tilanteissa tai kun mieli kuohahtaa.
Mutta se ei ole hyvä tilanteessa jossa sitä käytetään tunteiden tukahduttamiseen.
Eikö tuossa sinun tilanteessa ole nyt jo vähän aihettakin suuttua? Kohtahan sinulle käy kuin sadun sammakolle kun vain nielet ja nielet vihaasi. Ehkä vaikka ihan fyysisinä sairauksina tai mielenterveytesi romahduksena.
pidä ihan erillistä vihkoa, johon kirjoitat kaiken suodattamattomana. Toki voit pitää rinnalla ihan varsinaistakin päiväkirjaa. Idea on että tuohon vihkoon kirjoitat vaikka sivukaupalla kirosanoja, haukut ja meuhkaat mitä "sylki" tuo suuhun. Eli tekstiä jota ei ole tarkoitettu kenenkään luettavaksi.
Takaan ettet itsekkään niitä kärsi useaan kertaan lukea : )
Tilit tasataan ja kyllä yhdenyön jutuissakin voi todella nautinnollista seksiä olla.Suosittelen.
kanssas… Silläkö se paha olo korjataan kun antaa jonkun höylätä itseään? Eipä silloin ole ollutkaan kovin iso juttu se puolison pettäminen.
Ainakin se viesti menee perille, että mikäs siinä petä vain, ei tunnu missään. Saan lohtua pettämällä itsekin. Sitten voidaan olla onnellisia yhdessä!
Entä jos se johtaa suureen valtataisteluun? Sen jälkeen jää vain savuavia raunioita...
Ajattele nyt, sinun rakkaimpasi on ollut petollinen..Tuliko tunnustus heti vai vasta ajan päästä? Mikä oli motiivi kertomiseen? Halu olla rehellinen, vai siirtää syyllisyys sinuun, vaiko saada oikeutus eroon..? Jos mies haluaa jatkaa ja katuu syvästi, niin ehkä teillä on mahdollisuus selvitä.
Ensinnäkin, sinulla on oikeus vihan tunteeseen. Älä ainakaan yritä tukahduttaa sitä. Käy lenkillä, pura se fyysiseen toimintaan, yritä antaa anteeksi kun sen aika on, mutta älä unohda. Saitko tietää miksi mies petti?
Mies teki itse päätöksen pettää. Olet ihan oikeutetusti vihainen. Jos kyseessä oli yhdenyön juttu, niin sen yli pääsee helpommin. Jos taas kyseessä oli kunnon suunnittelua vaativa pettäminen, niin siinä luottamus menee kyllä totaalisesti..Fyysisen pettämisen yli pääsee, mielestäni, mutta henkinen on toinen juttu. Menee silti aikaa ennen kuin luottaa toiseen taas. Pelko tulee olemaan aina mielessä, että josko se taas pettää.
Ota selvää, että sinulla ei vain ole mitään tauteja.
Vihan taustalla olevat syyt pitäisi selvittää tarkemmin. Mieti siis mitä siellä taustalla on ja puhu, puhu, puhu. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Teidän elämänne ei enää koskaan ole sitä mitä se oli ennen pettämistä. Pidä mielessä, että sinun ei tarvitse asiaa hyväksyä, eikä tarvitse antaa anteeksi ennen kuin olet siihen valmis.
Vihan katoamiseen ei auta kuin aika. Sillä välin sinun pitää pitää huolta itsestäsi. Olet elämäsi tähti, joten älä anna sen vaikuttaa sinun arkeesi liikaa, mitä se toinen ihminen teki. Se oli hänen päätöksensä. Jos hän ei ole yhteydessä sen toisen osapuolen kanssa, niin sinun on helpompi sulattaa asia. Pidä siis huoli siitä, että mikään yhteydenpito ei jatku siihen kolmanteen osapuoleen. Muuten ette pysty jatkamaan.
Tee asioita, joista sinä nautit, elä omaa elämääsi, jos et pääse vuodessa vihan ja pettämisen yli, niin ei ole sen väärti enää yrittää. Jos mies osoittaa olevansa avoin, rehellinen, niin voit luottaa, mutta jos on mitään vilunkipeliä, niin unohda, ei ole sinun arvoisesi.
Jos huudan ja raivoan asiasta joka ilta, niin ei ainakaan auta asiasta yli pääsemistä. Ihme puurtamista tulee suhteesta sitten ja se ei ainakaan suhdetta paranna.
Mies kertoi pettäneensä pari päivää tapauksen jälkeen, koska katui ja koska oli sovittu, että ollaan rehellisiä, jos hairahdus jommallekummalle sattuu (oli myös sovittu, ettei olla muiden kanssa ja missä pettämisen raja raja menee). Ei ole missään yhteydessä naisen, ei sillä ole edes numeroa. Tautitesteissäkin mies kävi heti, vaikka kumiakin käytti. (hiv testiin tietty parin kk päästä vielä).
On puhuttu asiasta paljon, ja humalassa riidelty, tuntuu vaan ettei nuo vihan purkaukset ole vieneet asiaa eteenpäin lainkaan. Aika varmaan on ainut, joka auttaa. Yirtän siis suunnata huomioini toisaalle silloin kun asia alkaa riepoa liikaa. Ei minun kannata marttyyriksi ruveta. Se vituttaa, ettei mies vieläkään osaa sanoa, mitä kaipaisi suhteeseemme lisää. En ymmärrä, miten voi uhrata uskollisuuden ja luottamuksen hetken huvin takia, jos ei mikään ole huonosti. Nuo toimintamallit olivat ihan hyviä, kiitos ajatuksista. Pitää sitten ehkä ruveta harrastamaan nyrkkeilyä (miehen kanssa) niin saisi vihansa purettua ilman suoraa väkivaltaa ja turhan päiväistä paskan jauhantaa.
"Se vituttaa, ettei mies vieläkään osaa sanoa, mitä kaipaisi suhteeseemme lisää. En ymmärrä, miten voi uhrata uskollisuuden ja luottamuksen hetken huvin takia, jos ei mikään ole huonosti."
Itselläni oli samanlainen tilanne. En päässyt oikein yli pettämisestä, koska ajatuskuvioni lähti siitä olettamuksesta, että mies kaipasi jotain lisää meidän suhteeseemme, ja siksi harrasti seksiä jonkun muun kanssa. Niin kauan kuin hän ei kyennyt sanomaan, mikä meidän suhteessamme oli pielessä, asia ei ollut mielestäni käsitelty loppuun.
Kunnes sitten eräänä päivänä oivalsin, että voisin kokeilla uskoa siihen, että syy hänen uskottomuuteensa ei ollut suhteessamme. Mitä jos hän todellakin on niin erilainen kuin minä, että voi harrastaa seksiä jonkun kanssa ilman, että sillä on mitään syvempää tarkoitusta?
Mullistavinta oli oivaltaa, että hänen yhden yön seksillään ei ollut mitään tekemistä minun kanssani. (Pakko myöntää, että ajatus jopa loukkasi turhamaisuuttani ensin: "Miten niin en ajattele minua joka hetki!")
Nykyään hyväksyn sen, että olemme kaksi erilaista ihmistä. En yritä ymmärtää häntä ajattelemalla "mitä minä tekisin/ajattelisin tuossa tilanteessa", vaan KYSYN häneltä itseltään, mitä hän ajattelee.
Uskottomuus muutti suhdettamme. En enää ajattele, että Tosi Rakkaus on sellaista, jossa kaksi ihmistä tuntee ja ajattelee samoin. Ajattelen, että tosi rakkaus on sellaista, jossa kaksi ihmistä pyrkii tekemään hyvää toisilleen. Tärkeintä on tarkoitus ja teot.
yrittää ymmärtää kumpaniaan ja uskoa mitä hän sanoo ajattelevansa :). En usko, että yksikään ihminen maailmassa tuntee tai ajattelee identtisesti. Mutta useat ihmiset parisuhteessa haluavat muuttaa kumppaniaan ajattelemaan samoin kuin itse. Voipa vielä syyttää siitä, ettei tunne "oikein", eli samoin kuin itse.
Täytyy myös aina muistaa mitä itse odottaa suhteelta, mitä voi katsoa "sormien läpi" ja mitä ei. Ellei voi sietää jotain asiaa eikä kumppani halua muuttua sen suhteen, se on bye-bye.