Rakastuin kesällä itseäni yli 16 vuotta vanhempaan mieheen. Molemmat elimme tuolloin paikoillensa kuolleissa avoliitoissa. Molemmat teimme omat ratkaisumme ja muutimme lopulta yhteen, aloittamaan uuden avoliiton. Minun eksäni ymmärsi tilanteen aika pian ja siirtyi eteenpäin vastaavalla tavalla. Mutta uuden mieheni eksä on aivan tajuttoman hankala...ja mikä pahinta. hän käyttää pelinappuloinaan lapsia. Miehellä on edellisistä suhteistaan kolme lasta. Yksi lähes täysi-ikäinen, yksi koululainen ja yksi päiväkoti-ikäinen. Kaksi nuorinta on yhteisiä lapsia ongelmaeksän kanssa.
Miten minun pitäisi suhtautua siihen kun päiväkoti-ikäinenlapsi kertovat minulle äidin sanoneen heille, että minä olen paha, kamala ja ettei äiti ainakaan tykkää isin uudesta akasta?!?!
Hän haukkuu minut aivan maan rakoon mennentullen ja palatessa. Minä olen tähän asti osannut olla hiljaa lasten tähden. Mutta kauanko on katsottava tällaista pa**aa?
Tulen todella hyvin kaikkien kolmen lapsen kanssa toimeen, mutten ole heille mikään äiti. Vanhimman kanssa ikäeroni ei riitä minkäänlaiseen auktoriteettiasemaan edes. Mutten haluakaan olla äiti toisen naisen lapsille. Tämän olen tehnyt selväksi miehelleni ja lapsille. Tästä huolimatta äiti puhuu lapsilleen hyvin ikävään sävyyn minusta. Kouluikäinen juuri kertoi minulle, kuinka hän sanoo äidilleen ettei pidä minusta, koska olen läski ja tyhmä, jotta äiti ei olisi lapselleen vihainen. Onko tämä nyt ihan järjellistä? Eksä kieltää minua menemästä mukaan isän hakiessa lapsia viikonlopuksi meille, hän on myös tämän kiellon toteutukseen värvännyt kouluikäisensä "katot ettei se ämmä tuu mun pihalle jalallakaan".
Yleensä olen hyvinkin kärkevä sanoissani, mutta nyt on kuitenkin kyse lasten parhaasta, joten olen pysynyt hiljaa. Kohta vaan tulee raja vastaan..
Vinkkejä tilanteen parantamiseksi otetaan vastaan, myös kohtalotovereiden kommentit on tervetulleita.
Miten minun pitäisi suhtautua siihen kun päiväkoti-ikäinenlapsi kertovat minulle äidin sanoneen heille, että minä olen paha, kamala ja ettei äiti ainakaan tykkää isin uudesta akasta?!?!
Hän haukkuu minut aivan maan rakoon mennentullen ja palatessa. Minä olen tähän asti osannut olla hiljaa lasten tähden. Mutta kauanko on katsottava tällaista pa**aa?
Tulen todella hyvin kaikkien kolmen lapsen kanssa toimeen, mutten ole heille mikään äiti. Vanhimman kanssa ikäeroni ei riitä minkäänlaiseen auktoriteettiasemaan edes. Mutten haluakaan olla äiti toisen naisen lapsille. Tämän olen tehnyt selväksi miehelleni ja lapsille. Tästä huolimatta äiti puhuu lapsilleen hyvin ikävään sävyyn minusta. Kouluikäinen juuri kertoi minulle, kuinka hän sanoo äidilleen ettei pidä minusta, koska olen läski ja tyhmä, jotta äiti ei olisi lapselleen vihainen. Onko tämä nyt ihan järjellistä? Eksä kieltää minua menemästä mukaan isän hakiessa lapsia viikonlopuksi meille, hän on myös tämän kiellon toteutukseen värvännyt kouluikäisensä "katot ettei se ämmä tuu mun pihalle jalallakaan".
Yleensä olen hyvinkin kärkevä sanoissani, mutta nyt on kuitenkin kyse lasten parhaasta, joten olen pysynyt hiljaa. Kohta vaan tulee raja vastaan..
Vinkkejä tilanteen parantamiseksi otetaan vastaan, myös kohtalotovereiden kommentit on tervetulleita.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Nainen on ihan helvetin mustasukkainen sulle ja siirtää eron aiheuttaman tuskan suhun ja sun mollaamiseen. Kuvittelepa itse, että olisit naimisissa ja ukko vaihtaisi huomattavasti nuorempaan naiseen, vaikka olisi ehkä luvatnnut olla kanssasi ikuisesti. Miltäköhän tuntuisi? Siitä johtuu toi älyttömyys. En nyt yritä syyllistää, mutta ehkä ymmärrät naista paremmin, jos yrität asettua hänen asemaansa.
Eikä missään tapauksessa kannata sanoa naiselle mitään, antaa hänen riehua rauhassa. Kyllä hän jonain päivänä rauhoittuu. Älä välitä, vaikka sen hankalaa onkin.
Eivät olleet naimisissa ja suhteensa oli ollut jo pitkään vain kulissi lasten takia. Mutta olivathan lapset jo tajunneet että erillään ois äitin ja isän parempi. Vanhempi kyselikin että koska isä muuttaa pois, että tulee rauhallista taas..
Mut myönnettävähän tuo on, et jos itse olisin about 35-vuotias ja elänyt miehen kanssa yli kymmenen vuotta ja mies sitten ottais ja vaihtais selkeästi nuorempaan, niin ketuttaishan tuo. Ihan jo vaihto pistäs kiehumaan, saati sit tuo ikä-asia..
Sitä kun rikkoo toisen liiton, on oletettava jo siinä vaiheessa, että noin siinä käy. Sitä on otettava koko paketti!
Kuvittelitko, että menneisyys on tosta vaan pyyhitty pois ja kaikki ihmiset toimivat kuten sinä haluat ja odotat?
On aika kurjaa, että eksä käyttää lapsia välikappaleina. Mutta ainakaan toistaiseksi et ole kertonut siitä huolimatta mitään kovin kamalaa. Eksä sanoo, että sinä olet paha ja kamala ja hän ei tykkää sinusta. Myönnettäköön, että sinun leimaamisesi pahaksi ja kamalaksi ei ole fiksuinta, mitä eksä voi tehdä, mutta miksi hän ei saisi sanoa, ettei tykkää sinusta? Erehdyitkö luulemaan, että hän tulisi tykkäämään sinusta, tai että hänen pitäisi tykätä sinusta? ;-)
Lasten sanomiset siitä, mitä he ovat äidilleen puhuneet sinusta, jätän tässä huomiotta. Jos eksä käyttääkin heitä pelinappuloina, niin älä sinä syyllisty samaan. Mutta jos eksä kieltää sinua menemästä mukaan isän hakiessa lapsia, niin mikä siinä on mielestäsi pielessä? Jos sinun on pakko ängetä hakureissulle mukaan, niin istu autossa, tai kulje lähipuistossa siihen saakka, että ukko on saanut piltit kyytiin. Luulitko, että sinut toivotetaan avosylin vastaan eksän kotiin? Voit viedä häneltä ukon ja olet sen tehnytkin, mutta et voi vaatia eksää laulamaan ylistystä sinulle, tai edes sietämään sinua silmissään. Ja vielä, sanot, että teillä oli molemmilla loppuunkuluneet liitot. Siitä sinulla on eksän ja hänen ukkonsa osalta vain ukon kertomus. Et tiedä, mitä eksä on elämältään halunnut tai toivonut, mutta sinun astumisesi miehen kuvioihin sitä tuskin oli. Mutta, olet jo niin iso tyttö, että olet osannut jättää yhden miehen hypätäksesi toisen kelkkaan. Kyllä sinä yhdestä pahaapuhuvasta eksästäkin selviät kun lakkaat olettamasta, että olet myös hänen maailmansa napa.
mutta voithan viestittää lapsille että on väärin haukkua toisia ja kuitenkin olla mukava heille mutta kyllä vanhempi käyttäytyy vastuuttomasti jos lapsilleen haukkuu isän tai äidin uutta niin että lapsi joutuu valehtelemaan ettei pitäisi uudesta puolisosta. mitenkäs sitten onko mahdollista esim että jos lapset haluaa asua teillä? puhunut mitään siitä.
Joo, kiitoksia vastauksista. Osassa paistoi läpi se, että on tainnut oma siippa joskus lähteä toisen matkaan..
Mieheni ja hänen eksänsä suhde oli siinä tilanteessa, että molemmat juoksivat vieraissa jatkuvasti, yhdessä ei enää oltu edes samaan aikaan kotona. Ja kyllä, olen kuullut tämän mieheltäni, mutta olinhan mä itse näkemässä tämän tilanteen.
En todellakaan odota tai edes halua, että lasten äiti pitäisi minusta, mutta aikuiselta ihmiseltä odottaisin ihan peruskäytöstapoja. Itse en puutu sanallakaan hänen tekoihinsa tai puheisiinsa lasten kuullen, olen myös hyvin tarkka ilmeistäni ja eleistäni heidän äidistään puhuttaessa, koska lapset eivät todellakaan ole pelinappuloita minulle. Mielestäni se on ainoa oikea tapa hoitaa tämä tilanne. Lapset kun eivät ole millään muotoa syyllisiä meidän tilanteeseemme.
Lapset haluaisivat asua meidän luonamme, mutta eksä ei hyväksy tätä edes vaihtoehdoksi. Tällä hetkellä lapset siis käyvät meillä joka toinen viikonloppu. Sunnuntaisin tulee itku ja parku kun tulee kotiinlähdön aika.
Äiti on alkoholisti, mikä olisi mielestäni pitänyt tehdä tiettäväksi lastenvalvojalle, mutta lasten isä ei halunnut lähteä sille tielle, kun lapset kuitenkin ovat oikeutettuja molempien vanhempien läsnäoloon elämässään. Viikonloppuina, jolloin on "äidin vuoro", lapset päätyvät kuitenkin mummolaan, koska äidille rilluttelu on tärkeämpää. Muutaman kerran eksä on jättänyt lapsensa keskenään kotiin, jolloin vanhempi lapsista tietysti on soittanut isälleen, joka sitten päätyy lastenvahdiksi ja saa seuraavana aamuna haukut eksältään. Verbaalisen väkivallan kohteeksi joutuvat myös lapset. Ainakin heidän kertomansa mukaan. Enhän ole paikalla kuulemassa, kuten joku piti tärkeänä muistuttaa. Mutta jollen enää voi luottaa elämäni ihmisten puheisiin, mihin sitten?
", mutta aikuiselta ihmiseltä odottaisin ihan peruskäytöstapoja."
Uskollisuus ei sitten vissiinkään kuulu peruskäytöstapoihin, vai eikö nuo peruskäytöstavat koske sinua????
Sinä olet valinnut koko paketin, kuvitteletko että kaikki exät häipyvät siististi elämästä? Lisäksi vieraissa juoksusta sinulla on todennäköisesti vain äijän kertomus, joa suattaappi olla tai olla olematta totta.
Siis millainen isä hylkää lapset juopon armoille jolla liiraa päässä.
Luuseriin siis sinäkin sorruit, mies joka hylkää omat lapset juopon luo. Eikö edes lasten mummo ajattele niiden lasten etua vaan kaikki heille tärkeä hylkää heidät juopon mutsin luo. Jus joo. Tosi aikusta.
Mikä vitun käsitys teillä fossiileilla on että on lasten etu että on edes mielisairas hullu juoppo mutsi ? Häh ? Vitun pösilöt. Pääsette vain vitun paljon helpomalla kun laskun maksaa se kersa joka joutuu se juopon hullun kanssa asumaan.
Siis kipi kapi sinne sossuun tekemään se ilmoitus, kenenkään lapsen ei pitäisi joutua elää minkään viinan huuruisen aikusen kanssa oli se sit mitä sukua tahansa. Mihin vittuun teiltä aikuisilta unohtuu ne helvetin hienot korulauseet lasten oikeuksista aina kun teittin tarvist teherä jotain asian eteen. Voi vittu noita selityksiä te sit yritätte epätoivoisina syöttää noiden pikku pilttien korviin, ihan tetitin parasta ajattellen kärsikää vaan sen juoppohullun akan kanssa. Tuttua juttua, eipä paljon kukaan meistä kersoista välitä. Jos ei paljon lapset mutsin vaakakupissa paina niin ei näköjään faijankaan.
Olisi varmaan kannattanut miettiä asiaa ennenkuin lähit antamaan pillua varatulle miehelle...näin siinä voi käydä.
Sitäpaitsi pitäisikö sen äidin pitää sinusta, kodinrikkojasta?
Yritä nyt vai lipikoida oman soppasi, itsepä olet sen keittänyt.
olisi aika erikoista, jos se exä pitäisi sinusta!
Vaikka sulle on kerrottu, että liitto on ollut pystyynkuollut, niin näyttää nyt siltä kuitenkin että sillä exällä on vielä tunteita miestä kohtaan.
Tosi harvoin ne liitot päättyy täysin yhteisymmärryksessä. Vaan toinen on yleensä jättäjä ja toinen jätetty. Ja jätetty joka olisi halunnut liittoa vielä jatkaa, on ymmärrettävästi katkera ja mustasukkainen.
Ja kävikö vielä niin, että teidän suhteenne alkoi jo ennen heidän eroaan? petetyksi tuleminen ei ole kenestäkään mukavaa, eikä siitä välttämättä noin vain selvitä.
Sitten vielä tuo aika. kerroit että kesällä rakastuitte. Eli aikaa ei ole kulunut kuin korkeintaan puoli vuotta? huolestu vasta sitten jos menee esim. 2 vuotta, eikä exä vieläkään tunnu toipuneen.
Jospa sinä sitten osaat asettua sen exän asemaan, jos itse koet vastaavaa: eli mies jättää sinut toisen vuoksi.
soppasi keittänyt, turha syyttää muita, mitäs menit "lapsellisen" ukkomiehen kelkkaan, olis sulle varmaan löytynyt sinkku miehiäkin ja oman ikäisiä, joilla ei vielä muksuja.
Tuolla tyylillä tää teidän suhde ei tule kauaa kestämään ja ukkosi vanhenee ja sinä olet vielä nuori ja kaunis, tulet huomaamaan ettei ukkosi riitä sinulle pitemmän päälle....
...miehelläni sitten nuori ja kaunis vaimo. Ja sulle, jonka mielestä oisin voinut etsiä sinkun, oman ikäiseni miehen..kokeileppa ite vanhempaa. En vaihtais enää oman ikäiseeni mistään hinnasta.
Kodinrikkojahan mä joo olen. Ja ukkomiehen vienyt, ja toisen äijää pannut...jooojooooo! Mullapa on silti mies ja olen helvetin onnellinen. Tsemppiä teille katkerille petetyille ja jätetyille.
Terkuin alkuperäinen.
On ihan ymmärrettävää, että miesystäväsi ex-vaimo on erosta järkyttynyt ja haavoitettu. Vaikka hänen käytöksensä ei olekaan kovin fiksua, niin se kertoo vain siitä, kuinka rankka paikka ero hänelle on. Kuten täällä on joissain kirjoituksissa tullut ilmi, sen tietää vain sellainen joka on itse kokenut saman. Ehkä jos tämä vastaava tilanne tulee joskus sinulle eteen, niin miten mahdat reagoida ?
Ilmeisesti luotat siihen, että koska olet miesystävääsi niin paljon nuorempi, niin sinua hän ei jätä eikä petä. Se ei kuitenkaan takaa mitään. Tiedän tapauksia, joissa mies on hylännyt 15 vuotta nuoremman vaimonsa, kun on löytänyt 25 vuotta nuoremman. Joten koskaan ei tiedä. Tai voihan yksinkertaisesti käydä niin, että sinua alkaa ikäero häiritä, vaikka et nyt sitä tässä rakastumisen alkuhuumassa ikinä uskoisikaan. Suhteenne on niin tuore, ettet voi todellakaan vielä tietää, tuleeko se kestämään. Ja sain kirjoituksistasi sen käsityksen, että tämä oli tuolle miehelle jo toinen ero. Vaaran merkit on siis olemassa.
Voihan käydä vielä niin, että suhteenne joskus vielä päättyy, löydät jonkun omaa ikääsi lähempänä olevan kaverin, menet naimisiin ja saat lapsen ja tulet itse 35-vuotiaana vaihdetuksi nuorempaan. Silloin ehkä ymmärrät tätä miehesi ex-vaimoa paremmin kuin nyt.
Vaikka kuinka kyrsisi mikä oikeus on purkaa se oma vitutus ulkopuoliseen ( siis uuteen vaimoon ).
Paska saavin kaataminen omien lasten niskaan ( siis heillehän sen purkaa ) on todella HUONOA vanhemmuutta, hakekoon hoitoa jos paha olo on noin raskasta. Syyttömiä ne lapset siihen ovat.
Oma äiti jaksaa vielä kymmenenkin vuoden jälkee rääkyä sitä meille lapsille vaikka itse luotti miehen jäävän ja sillä verukkeella jätti sen parisuhteen hoidon vähän rempalleen ( isän mielipide). Vittuako me lapset olemme mikään yleinen kaatopaikka johon äitimme saa kaataa kaikki paskat niskaan.
Koska itse olen avioerolapsi jonka äiti oli ja on tosi raskas ja viittumaine, katkera ja itsekäs ( kun musta tuntuuu niin pahalle ) ei tuota ex-vaimon käytöksen ymmärrystä juuri löydy.
Vali vali ja nari nari... onneksi pääsin faija luo asumaan. Isukin nykyinen kun on alusta asti ollut tosi asiallinen ja heidän luonna on ainan päässyt pakoon tuota kotona kuuluvaa itkuvirttä. Kun kasvaoin muutaman vuoden ymmärän faijaa paljon paremmin kun aikaisemmin äitini on helvetin raskas asuinkumppani, pyörii vuosi vuodelta vain itsesäälissä ja haukkuu isän uutta vaikka ei ole edes keskustellut tämän kanssa. Ihme että faija jaksoi olla noinkin kauan noin raskaan ja huonokäytöksisen narina muijan kanssa. Mutta eipä huvita äitä paljon tavat, kun nähdään ei sitä kiinosta miten meillä menee, miten koulu ym mun asiat vaan heti alkaa paasaus miten hänellä on vaikeaa ja yhä haukkuu isän uutta. Me kelpaamme vain likaämpäriksi....
lähes pelkästään puolusteluja tuon ex-avokin käytöstä kohtaan. Toki on luonnollista, että ex on erosta katkera ja vihainen, mutta olisihan toinen vaihtoehto ollut pitää suhde kunnossa, niin ettei toisen olisi tehnyt mieli lähteä.
Tuntuu aika hurjalta, kun jotkut sanovat miehesi vain valehtelevan, että suhteen aikana juostiin vieraissa ja exä on alkoholisti. Vaikka kuinka toisesta eroon haluaisi, niin tuntuu jo rankalta valehdella noin isoista asioista. Ovatko lapset kertoneet sinulle pahasta olostaan ja äidin alkoholinkäytöstä jotakin? Ainakin siitä päätellen tiedät, jos lapset ovat jääneet yksin kotiin ja on pitänyt mennä vahdiksi äidin lähdettyä omille reissuilleen.
Vaikka joku kuinka juoksisi suhteen aikana vieraissa, saattaa tulla tuollainen vihareaktio, kun toinen sitten lopulta oikeasti lähteekin. Ihmiset ovat usein omistushaluisia, vaikkeivat toisesta muuten niin kauheasti edes välittäisi.
16 vuoden ikäerosta sen verran, että ymmärrän ikäerosuhteet hyvin, itsekin elän liitossa yli kymmenen vuotta vanhempaan mieheen, onneksi tällä ei ole noin vakavia suhteita saatika lapsia painolastina. Mielestäni ne vaikuttavat suhteeseen paljon enemmän kuin ikäero.
Vaikeaan välikäteen olet kyllä joutunut, hyvä että ajattelet kypsästi lasten parasta, etkä ole sotkenut heitä tähän enempää. Voi olla varmasti vaikeaa kestää kritiikkiä lasten taholta, mutta varsinkin pienemmillä se on luonnollista, jos äiti aivopesee kertomalla sinusta kaikkea mahdollista. Koita kestää noiden lasten vuoksi ja olla aikuinen, miehen exä kun ei sitä ilmiselvästi osaa olla mikäli kertomasi pitää paikkaansa. Voimia!
Ei varmasti kukaan kielläkään, etteikö ex-vaimo käyttäydy epäasiallisesti ja ajattelemattomasti (mikäli hän tosiaan käyttäytyy juuri niin kuin a.p-kirjoittaja kertoo ja sitähän emme voi tietää, onko se lopullinen totuus). Kysymyksessä on lähinnä se, että yritetään ymmärtää, miksi hän käyttäytyy niin. Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä. Jokainen, joka on käynyt läpi avioeron ja hylkäämisen, ymmärtää miten voimia vievää se on ja miten se voi saada ihmisen täysin tolaltaan ja saada käyttäytymään typerästi.
Noin niinkuin yleisesti ottaen eiköhän ole kaikkien osapuolten kannalta reilumpaa peliä, että jos parisuhteessa on noin vaikeita ongelmia, niin otetaan ensin reilusti ero ja sitten vasta hakeudutaan uuten suhteeseen. Se, että hyppää suhteesta suhteeseen, on usein jonkinlainen pakoreaktio ja aiheuttaa varmasti juuri niitä ongelmia, joita ap.kirjoittaja kuvaili. Sitä saa mitä tilaa.
Selvä se, että tuon ex-vaimon käytös vaikuttaa tosi kypsymättömältä. Siinä ap-kirjoittaja antaa fiksun kuvan itsestään, että ei halua sotkea lapsia aikuisten riitoihin ja siinä nostan hänelle hattua. Mutta siinä taas a.p.-kirjoittaja ei anna niin kypsää kuvaa itsestään, kun leuhkii nuoruudellaan ja kauneudellaan ja vertailee itseään 35-vuotiaaseen "rupsahtaneeseen" vaimoon. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että nuoruus ja kauneus on katoavaista eikä sen varaan kannata ihmissuhdetta rakentaa.
Sotket pienten lasten perhe elämän, ja ihmettelet seuraamuksia? TYHMÄHÄN sinä olet.
Ja vielä ihan idiootti kun vanhan miehen ilmainen piLLdenä toimit. Jessus sentäs. Ei kaltaisiasi moni kunnioita, miksi siis lapsetkaan. Etkä sinä mitään lasten parasta ajattele, ole rehellinen, itseäsi sinä ajattelet. Vain itseäsi. Ja mies ajattelee pildeä, eikä lapsiaan. Miehet tapaavat tehdä niin. se on yleistä.
Avaa hyvä ihminen silmäsi, ja nää miten muut sinut näkevät. Haluatko olla sellainen? Yökötäthän jo kun tulet kadulla vastaan, saati että olisit jonkun itseään kunnioittavan kaveri tai ystävä? Ei kellään selkärankaisella ole tuollaisia ystäviä.
Rakkaus on sokea, mutta naapurit ei. Niin se vain on. Katse peiliin.
Lienetköhän oppinut niistä mitään? Tuskin.
Jotainhan aivoistasi on puuttunut jo kun olet itsesi sotkenut selvästikin varattuun mieheen.
MIES ON VARATTUNA LAPSILLEEN VIELÄ MONTA VUOTTA, etkä voi sille asialle mitään. Toinen vaihtoehto on se, että mies laiminlyö lapsiaan, onko se jotenkin parempi? Joka vaihtoehto tekee sinusta lutkan suhteessasi tähän mieheen. Huomaatko kuinka normaalit ystäväsi alkavat ottamaan sinuun etäisyyttä? Tuollainen nimittäin herättää normaaleissa ihmisissä inhoa ihan noiden lastenkin puolesta. Eivät sano sitä sinulle päin naamaa, mutta selän takana harva hyväksyy noin typerää suhdetta.
Kiitoksia vastauksista, kriittisistä ja positiivisista.
Jokainen ajatelkoon minusta mitä haluaa. Lapset, äiti ja mieheni. Ystäväni ja tekin, lukijat. Itse tiedän mitä olen ja mitä olen tehnyt. Ja edelleen katson peiliin ihan ilman suuria tunnontuskia. Viesti jossa totesin nuoruudesta ja kauneudesta, ei ollut leuhkimaan tarkoitettu. Ennemminkin vastareaktio silloin saamiini vastauksiin. Tähän viimeisimpiin vastauksiin olisi montakin vastareaktioa itselläni, mutta minkäs teet, kun täällä selkeästi halutaan leimata minut huoraksi, lutkaksi, kodinrikkojaksi yms, ymmärtämättä ensimmäisen viestini todellista sanomaa..etsin vastauksia kysymykseen, miten muut ovat selvinneet uusioperheen arjen ongelmista.
Se vielä sanottakoon, mieheni lapset (jotka muuten nyt nukkuvat tuolla lastenhuoneessa kaikki kolme), ovat minulle tulleet jo hyvin tärkeiksi, enkä todellakaan halua heille pahaa. Rakkautta, hyväksyntää ja yhdessäoloa oli tämäkin lauantaipäivä täynnä.
Ja ystäväni. Näkevät kuinka onnelliseksi tämä suhde on minut tehnyt. Kukaan, joka tietää taustani, ei varmasti tätä tuomitse, edes selkäni takana.
Mukavaa joulunalusaikaa teille kaikille. Ihan tasapuolisesti. Myös teille, jotka ette minua tai elämäni valintoja hyväksy. (:
Nuori ja tyhmäkö? Jää nähtäväksi. Mutta ainakin mä elän.
Mitäs sitä tuomitsemaan. Selvin sanoin olet ilmaissut ettet peilistä virheitä näe. Turha se on sellaiselle mitään sanoa.
Kas, lapsia käypi sääli, sinuakin muutaman vuoden päästä. Mutta itse olet kuoppasi kavanut, nauti siitä nyt vielä kun voit. Itse asiassa toivonhan minä sinulle sitä jaksamistakin sitten muutaman vuoden päähän. Kovaa se on, ja polku vailla kiitosta edessä. Koita nyt sitten edes olla niin fiksu että pidät urastasi kiinni, ja muistat kehittää itseäsi säännöllisellä koulutuksella ja pidät työpaikastasi kiinni, niin tulevaisuuden kolhut tuntuvat monta astetta pienemmiltä.
Tietysti sinä itse kannat omista valinnoistasi vastuun ja eihän se toki muille kuulukkaan. Mutta näin saman kokeneena haluaisin kuitenkin hieman varoittaa sinua, että olet ehkä edennyt hieman liian nopeasti. En sano tätä mitenkään arvostellakseni tai moralisoidakseni, vaan siksi ettet tekisi samoja virheitä kuin minä.
Minä nuorempana myös ihastuin perheelliseen mieheen ja aloin tapailla häntä, ja lopulta hän muutti luokseni. Hän kertoi, että hänen avioliittonsa on pelkkä kulissi lapsen takia ja että heillä oli pitkään mennyt vaimon kanssa huonosti. Ja minä sokeasti uskoin kaiken. Olihan tämä mies, minua yhdeksän vuotta vanhempi, niin sympaattinen, hellä ja turvallisen tuntuinen. Ihmettelin hän vaimoaan, että miksi hän ei osannut antaa arvoa noin fantastiselle miehelle. Ja kuten arvata saattaa, ei miesystäväni vaimo suhtautunut minuun kovin ystävällisesti, vaan hyvinkin vihamielisesti ja kylmästi. En ymmärtänyt sitä tuolloin, vaan tulkitsin hänen olevan vain kateellinen ja mustasukkainen. Ja ajattelin myös, että oli vaimon oma vika, kun ei osannut pitää ihanasta miehestään kiinni. Niin lapsellinen minä olin. Ja sokeasti ja tulisesti rakastunut. Uskoin ihan tosissani, että olin löytänyt elämäni miehen.
Ensimmäiset kaksi vuotta meillä meni hyvin. Oltiin rakastuneita ja suunniteltiin tulevaisuutta. Tulin myös alkukankeuksien jälkeen hyvin toimeen miehen tyttären kanssa. Minua ei yhtään häirinnyt, että mies oli minua melkein kymmenen vuotta vanhempi, koska koin hänet juuri siksi niin turvallisena kumppanina. Ehkä alitajuisesti myös ajattelin, ettei hän näin nuorta ja nättiä naista koskaan pettäisi. Olin väärässä, sillä vajaa kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen paljastui, että miesystäväni naispuolinen työtoveri odotti hänelle lasta. Se oli isku vyön alle, koska olimmehan juuri harkinneet oman yhteisen lapsen hankkimista. Se suhde päättyi sitten siihen. Ehkä jonkinlaisesta hetken mielijohteesta soitin mieheni ex-vaimolle. Me tapasimme toisemme ihan rauhallisissa merkeissä ja keskustelimme. Hän oli jo päässyt pahimman yli ja oli itsekin pahoillaan, kun oli käyttäytynyt huonosti eron aikoihin. Ja hän kertoi miesystävästäni asioita, jotka saivat minut katsomaan kaikkea ihan eri valossa. Se oli tosiaan valaiseva keskustelu.
Mitä tästä opin ? Ainakin sen, etten ikinä enää sotkeudu varattuun mieheen, että rakkaus on sokea eikä asiat ole aina sitä miltä näyttävät. Luojan kiitos, että emme hankkineet yhteistä lasta.
En tarkoita, että sinulle välttämättä käy niin kuin minulle. Sinun tarinasi on sinun tarinasi ja minun tarinani on minun tarinani. Mutta jos suhteenne on kestänyt vasta noin vähän aikaa, niin kannattaa kuitenkin olla varovainen ja edetä hitaasti. Totuus on, ettet tunne vielä miestä läpikotaisin noin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Ex-vaimo, käyttäytyypä kuinka tyhmästi tahansa, tuntee miehen tosiasiallisesti paremmin kuin sinä. Ihan itsesi takia olethan varovainen. Rakastuminen on ihanaa, mutta se on myös sokeaa. Hyvää joulun odotusta kuitenkin ja toivottavasti sinulle käy paremmin kuin minulle.
pitkän kaavan mukaan ja kauniisti. Minä vain yksinkertaisesti kutsuin lumpuksi, mistä olen pahoillani ja pyydän anteeksi. Tätä samaa vain tarkoitin. Se nyt vaan on niin suuren prosentin todennäköisyydellä totta, että turhaan ei tämä edellinenkään vaimo miehestään ole eronnut.
Eikä laikaan sanottua että vaimo suostuisi miestä takaisin i k i n ä ottamaankaan. Toden näköisesti haluaisi vain miehen huoltavan jälkikasvuaan, mutta miehet niin usein eivät sitäkään itse tee, vaan pokaavat jonkun muun naisen niistä lapsista huolehtimaan, ja se ei toki ole tarkoitus. Kyllä äiti itse lapsensa haluaa pitää, eikä vieraalle jakaa. Ja osoittaakin melkoista mauttomuutta vieraalta naiselta huseerata vieraiden lastenvahtina, ja antaa näin isälle taasen tilaisuus LAISTAA OMIA VELVOLLISUUKSIAAN. Tuossa kohden ne miehen uudet rakkaudet ovat niin miellyttämisen haluisia että ihan oksettaa. Tajuavat sitten vasta vuosien päästä kun heidän omia lapsiaan vieras nainen keinuttaa. Häpeisivät edes silloin.
Se lapsihan saa juuri siks olla se kaatopaikka johon kaikki paska voidaan kaataa ja lapsihan niin mielellään tsiigaa kun mutsi vetää punnua huiviin. Ihan vaan siitä rakkaudesta kersoihin.
Koittas vähän vilkasta tonne ylöspäin, ämmä siis deekuilee ja vittuilee omille kakaroille Tooooooosi äääääääidillistä. Mihin vittua sitä äitiä oikein tarvitaan pilaamaan piltejen elämäkö?
Ihan totta ja fiksuja neuvoja, mutta silti ex vaimolta puuttuu kyllä ihan kaikki normaalin ihmisen käytöstavat.
Ei mikään pahaolo ole "syy" unohtaa käytöstavat.
Äiti joka käyttää OMAA lasta aseena on todellakin Huono Äiti ( vai voiko sellaiseksi edes kutsua). Miksi sekottaa pienet lapset keskelle aikuisten sotaa ?
kohtaamaan tilanteen, jossa toinen ihminen käyttäytyy kohtuuttomasti.
Miten silloin kannattaa toimia? Yksinkertaista: älä mene mukaan, ota etäisyyttä.
Ei ole järkevää ottaa tosissaan haukkuja, jotka tietää asiattomiksi. Jos joku vieras ihminen kadulla huutelee sinulle "Läski huora!", niin tuskin lopsautat korvaasikaan. Miksi?
Koska et välitä hänen mielipiteestään. Ja tiedät, että se mitä hän huutaa, ei pidä paikkaansa.
Nyt siis kysymys kuuluu, miksi et kykene olemaan noteeraamatta puolisosi exän haukkuja? Miksi et sano lapsille: "Joo, äiti on tuota mieltä, mutta sen toistaminen toiselle ei ole kivaa, koska se on rumasti sanottu."
Saisit opetettua lapsiparoillekin käytöstapoja, joita heille ei (ilmeisesti?) kukaan nyt opeta.
Hyväksy se, että tuo puolisosi ex ei todennäkisesti koskaan tule löytämään mitään hyvää sanottavaa sinusta. Mutta se ei ole sinun ongelmasi.
Olisi korkea aika miehesi hankkia lapsilleen yksinhuoltajuus. Kuulostaa että te yhdessä voisitte trajota paljon terveellisemmän ja ehyemmän kodin lapsille.
Mies on täysin väärässä uskotellakseen että lapset tarvitsevat juopettelevan ja huoraavan "äidin".
Laitappa sinä alulle uusi kampanja lakimiehen kanssa saadaksenne lapset sinun ja heidän isänsä huostaan ja "aidille" vierailut lasten luona vain aikuisen läsnäollessa.
Muuten te kolme aikuista tulette täysin tuhoamaan nuo viattomat ihmisalut. Tuo on liian kova hinta maksaa huolellisesti ja harkiten hankittujen lasten henkisestä tappamisesta!
On se vaan mahotonta kuinka hyviä neuvoja netti onkaan pullollaan....
...missään en ole koskaan törmännyt näin yksinkertaisiin ihmisiin...
1. Vastaa lapselle ettei sillä ole väliä vaikka äiti ei tykkäisi, sillä eihän hän edes tunne sinua. Vain hänen tunteillaan on sinulle merkitystä. Mutta on turha yrittää muuttaa äidin mieltä sillä se ei ole pienen lapsen tehtävä ja äidillä on oikeus omaan mielipiteeseen. Lapsi saattaa yllättyä jos kerrot ettei sinulla ole mitään hänen äitiään vastaan mutta sinusta hänen äiti on epäreilu kun ottaa kantaa sinuun tuntematta kuitenkaan ( lapset ovat fiksuja ja ajattelevat äkkiä miltä heistä tuntuisi )
2. Koittakaa noudattaa ex:n toiveita ja pyytäkää lapset tulemaan kadulle missä yhdessä odotatte ( sisälle on tuskin kummankaan pakko mennä) Selittäkää että haluatte täten noudattaa äidin pyyntöä / käskyä. Jos vain mies menee ja sinä jäät hänen käskystä pois.... hän kokee saavansa siitä voittoa... älä suo lisää vettä myllyyn...
3. Kun lapset kertovat äiskä juttuja keskeytä ne ja totea, me taidamme kaikki tietää äitinne kannan, mitä jos keskityttäisiin vain olemaan täällä.
4. Vaikka se ei yhtään helpota.... hän purkaa vihansa ja pettymyksensä sinuun... lakaa siis kuuntelemasta.... mitä enemmän viestität ymmärtäväsi .... sitä vähemmän hän saa tilanteesta.
5. Keskity nauttimaa omasta elämästä vaikka miehen ex yrittääkin elää vielä ex-miehen kautta ( on muuten oikeasti tosi säälittävää )
Jaksamisia
Itsellä miehen ex vaimo roikkunnut perässä kohta 5 vuotta vaikka heillä ei ole edes yhteisiä lapsia, jätti koiran miehelle ( ei halunnut pitää ) mutta soitteli vähän väliä kysyäkseen miten koiralla menee. Minä en olisi ollut hänen mielestä ulkoiluttamaan tai ruokkimaan hänen koiraa ( jota hän ei siis edes halunnut? ) Koirakin kuoli noin vuosi erosta ( ikää tuo maaginen 16 v, joten tuli normaalisti tiensä päähän) Vieläkin yrittää soitella ja roikkua, on muuten erittäin epätoivoista 45 naiselle.
Muista ex:n tavoite on saada sut provosoitumaan jotta kaikki näkisi miten "hirveä sinä olet". Koitahan keskittyä siis olemaan miehesi ja hänen lapsien kanssa ilman juttuja ex-muijasta ( on kait ihan sama mitä hän ajattelee), lapsillakin sattuu olemaan omat aivot.
Jos haluaa ajatella tosiaan lasten parasta, ei ap:n pitäisi toimia niin kuinka sinä opastat. Jos ap. haluaa olla fiksu, hän ei lyö lasten äitiin minkäänlaisia leimoja, ei myöskään moiti tätä epäreiluksi. Exä saattaa sitä olla, mutta hänellä tietysti on lieventävänä asianhaarana, että ap. nappasi häneltä miehen. Äidin epäreiluksi moittiminen lapsille ei ylennä ap:n arvoa näiden silmissä, päinvastoin.
Jos exä ei halua ap:n menevän kotiinsa, kun lapsia haetaan äitinsä luota, niin miksi näiden isä ei sinne voisi mennä? Ei kai ap:n ja miehen tarvitse ihan joka paikassa olla kuin paitajapylly, kai ap. sen ajan voi odottaa neuvosi mukaan vaikka siellä kadulla, vaikka mies poikkeaisikin - huomaa - lastensa kotona. Jos siis ap:n on hakuretkelle pakko ängetä lainkaan. Eikä sitäkään tarvitse lapsille alleviivata äidin pyyntönä/käskynä, sillä aikuiset osaavat kyllä selvittää välinsä ilman lasten mukaansotkemista. Ja jos exä ei osaa, niin ap:n ei tarvitse osallistua siihen, aivan kuten toisaalla huomautatkin.
Jos lapset kertovat äiskäjuttujaan, niin ap. toimii tosi tökerösti, jos hän neuvosi mukaan keskeyttää lasten puheen. Siitähän nämä saavat selvän osoituksen, ettei heidän äidistään saa isin uuden hoidon luona puhua. Lasten pitäisi antaa purkaa mieltään, mutta aikuisen ei tarvitse yrittää näiden silmissä loistaa haukkumalla toista osapuolta tai kieltämällä tästä puhumista.
Kolmanneksi pyöräksi ryhtyminen ei ole helppoa, mutta jos sen roolin valitsee, niin pitää sitten vain kestää, etteivät kaikki ole siitä onnellisia.
Itse olin siinä äipän ja iskän välissä ( olisin yhä jos jaksaisin kuunella mutsin hölinöitä).
Ei muuten paljon heru symppispisteitä mutsille, ei muuten pätkääkään ajatellut tai ajattele meitä kersoja kun rypee itsesäälissä.
Tuntuu käsitämättömältä ettei mutsilta ooteta omien pentujen huomiomista, meitähän saa henkisesti vedellä turpaan miten sattuu ja käyttäytyä kun ääliö. Mutsihan voi haukkua ketä lystää ja vaatia pentuja kuuntelemaan sen valitusvirret vuodesta toiseen.
Kuules nyt vois sitä faijaa käskee kertoo ex muijalle että oppis oleen ees mutsi jos kerran vaimon hommat jo ryssi. Voi voi mutsia kun rypee itsesäälissä mutta onhan tuolla nuo pennut joiden niskaan oma pahan olon voi vapaasti kaataa.
Mun neuvo on koitahan tarjota sille lapselle EDES YKSI PAIKKA missä EI TARVITSE kuunnella kaikkea paskaa mitä mikin on duunanut tai ei duunanut ja miten pahalta tuntuu. Ees yks aikuinen jos kerran mutsista ei siihen oo.
Usko mua kyllä meitin pentujen silmät avautuu jossain vaiheessa ja vitutus nousee, häpeehän sitä omaa mutsia joka on tollainen pösilö, ei ihme että munkin faija jätti mutsin.
Faijan kannattaa pysyy kyllä erossa ex-muijasta ihan vaan sen takii että kun tollainen joka roikkuu ja ruikuttaa vanhan suhteen perään näkee ex:n kostaa aina vittumaisesti kaiken pennuille kun ei saakaan äijää houkuteltua takaisin. Ja taasen se pahaolo ja vitutus on pinnassa ja kuka joutuu kärsimään ja kuuntelemaan me pennut, se siitä suuresta äippän rakkaudesta.
Hoito????
Tarkoitit varmaan isän vaimon luona ei puhuta isän entisestä puolisosta jos siitä ei ole mitää positiivista puhuttavaa, on väärin opettaa puhumaan seläntakana ja vielä huonompaa kasvatusta on opetaa haukkumaan seläntakana täysin edesvastuutonta on opettaa muodostamaan käsitys ihmisestä jota ei tunne riittävästi.
Käsitääkseni mies on eronnut edellisestä vaimosta ja mennyt uuteen avioon joten eihän mitään selvittämättömiä asiota edes pitäisi kaiken järjen mukaan olla. Varsinkin kun äiti katsoo että ne on sen laatuisia asiota että pienten lasten pitää osallistua niiden ratkomiseen. Äiti kuulostaa todella itsekäältä ja lapsiaan kohtaan todella kylmältä ihmiseltä, miten joku voikaan vaikeuttaa oman lapsen tervettä isä-lapsisuhdetta noinkin pahasti. Tämä laittaa epäilemään onko kyseessä vain provosaatio vai onko kyseessä oikeasti henkisesti sairaasta ihmisestä.
Nimitys hoito = tilapäinen tuttavuus jota on käsittääkseni turha edes lapsille esitellä. Kyseessä on isän uusi puoliso.
Ja kyllä katso että aikuisen tulee keskeyttää aina lapsi ( oma tai vieras ) silloin kun hän puhuu tai käyttäytyy epäsopivasti ja kerrottava perusteet miksi ei ole sopiva käyttäytyä näin tai miksi jokin asia tehdään tai jätetään tekemättä.
Käsitääkseni alkuperäinen ei ole se kolmaspyörä vaan miehen puoliso jonka perään ex vaimo katkerana vaikertaa. Ja totta NORMAALI TERVEJÄRKINEN ÄITI yrittää näyttää käytöksellä lapsille aikuisen mallia ja käytöstapoja eikä hauku muita ihmisiä. Mikään asianhaara ei voi toimia lieventävänä asianhaarana. Miestä ei muuten pysty nappaamaan JOS suhde ON kunnossa....... vain huonosti parisuhteessa voivat ja onnettomat miehet ovat houkutukselle altiita.
PS kun vuodet kuluun huomaavat useimmat ihmiset kyllä sen leiman minkä EX-vaimo itse itseensä tatuoi.
No minun käsittääkseni aloittaja ei ole aviossa. Ainakaan hän ei aloitusviestissään puhunut muusta kuin avoliitosta ja kirjoitti avoliittopalstalle. Juttu kun on suurensuuret puolisen vuotta vanha (marraskuun lopulla aloitusviesti, ja siinä sanoo rakastuneensa kesällä). Ei silloin vielä olla muuta kuin ihastuksen ensihuumassa. Jotkut sellaiset jutut toimivat vielä vuosienkin kuluttua, toiset eivät, mutta rumpua en vielä pärryttäisi noin lyhyen suhteen jälkeen. Hän puhuu yhteenmuutosta, mutta jos ovat laittaneet erot vireille kesällä, niin eihän välttämättä ole edelliset aviot edes virallisesti päättyneet (en ole lukenut kovin tarkkaan hänen myöhempiä viestejään, jos niissä on tarkentanut, kun ne tuntuivat menneen vähän nuoruudenleuhkimisen puolelle). Että siis, en tarkoittanut isän vaimoa, vaikka niin luulit.
Kuten totesin, miehen exä voi olla huonokäytöksinen ja varmasti on katkera. Mutta se ei kai oikeuta aloittajaa olemaan sitä myös, mihin sinun neuvosi hiukan viittasivat. Ei ainakaan, jos puhutaan sellaisista, jotka ovat jo pahimmat teinivillitysvuotensa ohittaneet. Onko aloittaja, sitä en tiedä.
Minusta lasten pitää tällaisessa tapauksessa saada purkaa tuntojaan, jos niin päättävät tehdä. Mutta sinä se olit, joka kehotti ap:tä sanomaan äitiä epäkohteliaaksi, ja sitten kuitenkin lapset pitäisi keskeyttää sen varjolla, että "puhuu tai käyttäytyy epäsopivasti". Logiikkaa, tyttö hyvä!
Aloittaja on tullut miehen ja tämän eksän suhteeseen kolmanneksi pyöräksi, minkä itsekin myönsi samalla kun sanoi siinä hötäkässä lempanneensa oman ukkonsa. Ja olipa ap. tällä hetkellä kolmas pyörä tai ei, exän näkemyksen mukaan niin varmasti edelleen on, koska ap. rikkoi hänen liittonsa. Jos tapahtumat ovat noin tuoreita kuin mitä aloituksesta voisi päätellä, on aika rankkaa sanoa "jonka perään ex vaimo katkerana vaikertaa". Viikossako sinusta tuollaisesta pitäisi toipua? Ja olen samaa mieltä, että hyvää liittoa ei voi rikkoa, mutta katkeroitunut eksä voi nähdä tilanteen varsin toisin kuin ap. täällä kertoo (esim. että toivoa olisi vielä ollut).
Nimenomaan jokainen meistä itse luo mielikuvan itsestään ympäristöönsä. Mutta sinä kehotit ap:tä leimaamaan lapsille heidän äitinsä epäluotettavaksi. Jos tämä sitä on, lapset huomaavat sen itse, mutta tämän mollaaminen ei ole ap:n tehtävä, jos ap. yrittää olla tilanteessa fiksumpi aikuinen. Puutuin juuttuusi, koska neuvosi ap:lle olivat vähän semmoisia, että ap. mielestäsi saisi nostaa omaa häntäänsä muiden silmissä eksän kustannuksella. Jos eksä alentaa itse itsensä, se olkoon hänen valintansa, mutta miksi yllyttää avionrikkojaa vielä mollaamaan sitä, jonka avion on rikkonut?
Mies oli siinä aviossa se joka päätti ettei pidä aviolupausta ei uusi nainen ja eikä myöskään ex-vaimo.
Muuten minun silmissä vaimosta tulee ex kun tuomari on se lopullisen ja viimeisen leiman lyönnyt paperiin.
Jos pitää olla katkera ymmärrän jos se kohdituu ex mieheen mutta täässä äiti kiukuttelee ja möykkää omille lapsille. Jos on jotain sanomista sanokoon suoraan vaikka sille ex miehen uudelle, mutta varsinkin pienten lasten viestinviejän asemaan laittaminen on erittäin ikävää oli aikusen tunteet siten mitä tahansa.
Aikuisen pitäisi pysytyä kantamaan ja pesemään omat likapyykit turha niitä lapsia on siihen vetää. Vieraalla ei kuitenkaan ole vastaavaa suojeluvaistoa mikä äidillä pitäisi olla. ( tai isällä)
Minun käsityksen mukaan avioliiton rikkoi vain ja ainoastaa se mies joka päätti ottaa uuden. Olisi edes vihainen sille miehelle ja purkaisi kiukkunsa siihen joka todellisuudessa ei pitännyt antamaansa lupausta. Itsellä ero takana ja tiedän kuinka helppoa on aina syyttää jotakin toista kuin itseään ja omia valintoja. Katsoa rehellisesti peiliin ja miettiä oliko se parisuhde sittenkään sen arvoinen että toisen olisi ollut mitään järkeä siinä roikkua.
Niin... eihän se exän tarttis tuntojaan penskalle purkaa.
Toisaalta, ootko ihan varma ettei tää muksu maalaile ja väritä näitä juttuja?
Mutta kyllähän sinä oikeasti olet pettäjä ja toisen avioliitonrikkoja, kodinrikkoja jne jne, suoraan sanoen huora. Vaikka kuinka kauniisti entisistä kuolleista suhteista kirjoitat tai puhut, siltikkään ei totuutta voi kaunistella. Et vaikka punaisen rusetin päälle laitat.
Sä olet itse ottanut miehen jolla on penskoja, joten aina sellasessa paketissa tulee väkisinkin mukana asioita joista ei pidä. Kaikenlisäks haksahdit varattuun mieheen, joten mitä ihmettä oikein odotat? kotiinpaluujuhlia vai? joten koita nyt niellä vaan, toinen vaihtoehto on että lähdet kävelemään.
Voin kyllä sanoa että se olet SINÄ joka tossa hommassa on helpoimmalla päässyt, itse asiassa se olet SINÄ jolla on hauskaa ollut, sillon kun ympärillä on ollut monta ihmistä jotka ovat joutuneet kärsimään teidän kahden syyhyävistä takapuolista. Joten lakkaa nyt aikuinen ihminen hemmeti vieköön itkemästä!
Voi vittu teitä aikusii, mun ukko vietiin ja varastettiin. Koitakaa jättää pennut ulos teittin tapeluista, mitä vittua se kakaroille kuuluu milloin aikuset nussii, missä ja ken kaa. Yhtään kertaa en oo nähnyt kun faija nylkyttää mutsia tai muita muijii.
Mutsi rääkyy ja vollotaa meille pennuille kun kuulemma ihan varastettiin mies. Faija tappelee mutsin kanssa tapaamisista, mutta vittupäät kun ei ota huomioon et meikäläisellä on ihan omakin elämä ja omat menot. Huusin molemil et vittu ei se oo meikäläisen vika jos heillä mätti ja faija lähti nykiin.
Mutsin on vaikee tajuu et faija on aina ollut reilu ainakin mua kohtaan ja se kuka se alla makaa ei vaikuta meitin suhteeseen. Mutsi huutaa että jos rakastan sitä vihaan faijaa ja sen uutta hoitoo, mitä vittua niillä on tekemistä keskenään?
Ihan oikeesti lapset ei oo mitään kusiämpäreitä johon voi kuseskella kun "on niiiiiiin paha olla". Vittu oisitte hoitanut hommelit kotiin niin ei tarvis vinkua. Jos suhde on paskana niin mitä vitun välii vaikka lähteekin ettiin uutta.