Minua alkaa tympiin koko tää osanottorumba...otan osaa...
Meillä puoliso sairas ja molemmilla suuri huoli ja tuska, ystävät kaikkoaa kaikki pois, mietitään miten tästä selvitään,nytkin olo on tosi kamala toisen puolesta, kaikki menee.
Minusta joskus on tuntunut, että olisikin parempi, kun kuolisi pois, eipä siinä kukaan surisi.
Nyt lukee noita osanottoja niin on olo, kuin alennusmyynnin alkajaisissa, jokainen äänessä.
Lopettakaa jo tuo naurettava hyysääminen ja antakaa jokaisen surra rauhassa.
Tuskaa sydämeni tuo tähän tekstille, mutta on kai lupa minullakin tuoda tuskani ulos?
Meillä puoliso sairas ja molemmilla suuri huoli ja tuska, ystävät kaikkoaa kaikki pois, mietitään miten tästä selvitään,nytkin olo on tosi kamala toisen puolesta, kaikki menee.
Minusta joskus on tuntunut, että olisikin parempi, kun kuolisi pois, eipä siinä kukaan surisi.
Nyt lukee noita osanottoja niin on olo, kuin alennusmyynnin alkajaisissa, jokainen äänessä.
Lopettakaa jo tuo naurettava hyysääminen ja antakaa jokaisen surra rauhassa.
Tuskaa sydämeni tuo tähän tekstille, mutta on kai lupa minullakin tuoda tuskani ulos?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Semmoiset ihmiset jotka kaikkoavat sairauksein tai muiden vaikeuksien tultua eivät ole oikeita ystäviä!
Heidät kannattaa unohtaa ja pitää kiinni vain heistä jotka eivät jätä vaikeuksienkaan sattuessa!
Valitettavasti hyvät ja aidot ystävät ovat todella harvassa!
Niin......"Hadassa ystava tunnetaan......" Kylla se vain niin on.
Ystävä hyvä. Tänä päivänä on monenlaisia kanavia monenlaisen avun saamista varten. Omasta kokemuksasta tiedän, että apu ei aina tule siitä lähimmästä virastosta, riippuu aivan siitä, millainen ihminen sattuu asiaasi hoitamaan/käsittelemään. Myös minun ympäriltäni väki väheni vuosia jatkuneitten sairastelujen ja kuolemien aikana, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, en usko kovin paljoa menettäneeni. Ystävyyden pitää toimia molemminpäin, ei vaan niin, että minuun nojataan. Ne harvat jäljellejääneet ovat sitäkin uskollisempia ja yllättäviä myönteisessä mielessä.
Uusia ystäviä, kohtalotovereita ja vertaistukea sinun on mahdollista saada eri järjestöjen kautta. Minulla on tietoja aika monesta potilasjärjestöstä, jotka voivat auttaa mm. silloin, jos asiat oman kunnan säästölinjalla elävien viranomaisten kanssa asiat eivät suju toivotulla tavalla. Myös sinulla on mahdollisuus saada lepoa ja lomaa raskaasta hoitotyöstäsi. Järjestöillä on myös tukihenkilöitä, jotka yleensä ovat saman sairauden jollakin tavalla kokeneita, eivät mitään näillä palstoilla myös kyseenalaistettuja ammattisurijoita.
Ota reippaasti yhteyttä. Oman alueesi terveyskeskuksessa pitäisi myös olla järjestöjen osoitteita.
Muuten tästä keskustelusta vielä, ei kai kukaan tosiaankaan odota, että koko Suomen kansa on vaiti eikä puhu kenellekään mitään tällaisen suuronnettomuuden sattuessa. Nyt on vaan niin monenlaisia keskustelumahdollisuuksia, ennen sitä juostiin vaan naapuriin.
Rukoilen Jumalalta teille apua ja uusia ystäviä,sellaisia jotka ei kaikkoa,vaikka olisi mikä.Jumala kuulee rukoukset ja voi auttaa. Siunausta päiviinne, kyllä se vielä tästä.
Tuhannet kiitokset näistä saamistani sanoista.
Enkä minä pahalla tuota onnettomuuden aiheuttaman tuskan ja osanottojen määrää, itse ahdistuin myös siitä.
Olen aina luottanut, että kaikki menee jotenkin kohtuudella ja rukoillut, nyt tuntuu, että meidät on hylätty ja mistään ei apua.
Mutta kiitos teille!
Saimme kauhean uutisen läheiseni vakavasta sairaudesta viime viikolla. Kukaan ei ole soittanut ja kysynyt mitä kuuluu tai että kuinka menee, eivät edes ne jotka nimeävät itsensä parhaiden ystävien joukkoon.
Päinvastoin, ihmiset kaikkoavat juuri silloin kun tukea tarvitsisi eniten.
Voisi vain sanoa että se ei ole tarttuvaa, mutta kun kohdellaan kuin spitaalisia...
Noin se juuri menee, kuin sanoit, ensin kylläkin ollaan uteliaita ja kaikki tarpeellinen tieto saadaan ulos, niin sitten jätetään.
Ehkä tuollaiset suuronnettomuudet lisäävät vaan entisestään tuskaa niille, jotka kamppailevat omaistensa kanssa yksin, ainakin sitä tuntee niin.
Onko teillä kuinka ikävästä sairaudesta kyse?
Minä olen huomannut, että minusta on tullut, kuin hiiri, pelkään välistä lähteäkään minnekään,mikä kamalinta on , elämänhalun menettäminen, olen aina pitänyt huuhaa hommana, jotka lehdissä kertoo.... etteivät jaksaneet...ehkä niistä osa hakeekin vain huomiota, mutta jos on tosi kysymyksessä, niin silloin on leikki kaukana.
Aurinkoa sinulle ystävä, sinne jonnekin.....