Voipa tämä johtua siitäkin, että eri ihmiset kutsuvat eri asioita eri tavalla, mutta minun ongelmani on seuraava: en osaa antaa anteeksi. Nyt siis tarkoitan anteeksi antamisella sitä, että ikään kuin unohtaisin sen jutun enkä antaisi sen vaikuttaa toimintaani.
Tunnen olevani aika kamala ihminen, kun en osaa antaa anteeksi esim. poikaystävälleni. En siis muistuttele näitä ihmisiä koko ajan niistä asioista (ja tiedän kyllä, että minussakin on vikaa...), vaan toimin ikään kuin normaalisti, mutta en kuitenkaan niitä juttuja unohda... Onko mitään konsteja unohtamiseen?
Esim. poikaystäväni lupaili minulle paljon aikaa viime kesänä, ehkä jopa yhteistä matkaa jonnekin, mutta päättikin lähteä sitten töihin hieman pitemmälle koko kesäksi, eikä hän kuulemma voinut ottaa lomaa. Minä itse taas en ottanut koko kesäksi töitä juuri noiden lupausten takia, ja menetin rahaa jonkunmoisen summan. Olinko tyhmä ja naiivi?
Anteeksiantoa om minulta moneen kertaan anottu, kuulemma se on vanha juttu ja hän on kasvanut ihmisenä eikä moinen toistuisi... Mutta jotenkin vaan en voi rehellisesti sanoa hänelle antaneeni anteeksi, sillä ajatuksissani on yhä, että hän voisi tehdä samanlaisen tempun varmasti kyllä toistekin. En jotenkin osaa luottaa hänen "kasvuunsa ihmisenä" ja lupaukseensa olla tekemättä tuollaista uudestaan. Tekihän hän silloinkin niin, lupauksistaan huolimatta. Ei hän mikää paha ihminen ole, ja haluan pysyä hänen kanssaan...
Anteeksi siis pitäisi antaa, mutta miten?
Tunnen olevani aika kamala ihminen, kun en osaa antaa anteeksi esim. poikaystävälleni. En siis muistuttele näitä ihmisiä koko ajan niistä asioista (ja tiedän kyllä, että minussakin on vikaa...), vaan toimin ikään kuin normaalisti, mutta en kuitenkaan niitä juttuja unohda... Onko mitään konsteja unohtamiseen?
Esim. poikaystäväni lupaili minulle paljon aikaa viime kesänä, ehkä jopa yhteistä matkaa jonnekin, mutta päättikin lähteä sitten töihin hieman pitemmälle koko kesäksi, eikä hän kuulemma voinut ottaa lomaa. Minä itse taas en ottanut koko kesäksi töitä juuri noiden lupausten takia, ja menetin rahaa jonkunmoisen summan. Olinko tyhmä ja naiivi?
Anteeksiantoa om minulta moneen kertaan anottu, kuulemma se on vanha juttu ja hän on kasvanut ihmisenä eikä moinen toistuisi... Mutta jotenkin vaan en voi rehellisesti sanoa hänelle antaneeni anteeksi, sillä ajatuksissani on yhä, että hän voisi tehdä samanlaisen tempun varmasti kyllä toistekin. En jotenkin osaa luottaa hänen "kasvuunsa ihmisenä" ja lupaukseensa olla tekemättä tuollaista uudestaan. Tekihän hän silloinkin niin, lupauksistaan huolimatta. Ei hän mikää paha ihminen ole, ja haluan pysyä hänen kanssaan...
Anteeksi siis pitäisi antaa, mutta miten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten niin menetit rahaa kun poikaystäväsi oli töissä. Olihan sinulla käytössä se vapaa-aika edeleenkin vaikkakaan ei yhteistä aikaa poikaystäväsi kanssa. Se on vähän semmonen juttu että elämä ja aika on jokaisen omaa ja jokaisen pitäisi saada päätää miten sen elämänsä käyttää, ja jos ollaaan yhdessä niin ollan sen takia että viihdytään yhdessä eikä sen takia että olisi velvolisuus olla yhdessä. Minusta suhteessa voi toivoa mutta ei vaatia, tukea toista ei vain odotaa toiselta huomiota.
Mitä poikaystäväsi pitäisi pyytää anteeksi ? Sitäkö että halusi tehdä töitä , elää omaa elämäänsä ,päätää omasta elämästään.
Jos et osannut käyttää vapaa aikaasi niin se ei ole poikaystäväsi vika. Sanoisin että vuodatuksesi vaikutaa hieman läheisriipuvuudelta jolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Unohda syylistäminen jos meinaat nauttia parisuhteesta!
Minusta olen kyllä syyllinen tilanteeseen, koska en osannut toimia oikein. Olisin vain toivonut sopimuksemme olleen oikea sopimus, ei vain sellainen, jonka voi heittää kaivoon, jos huvittaa.
Arvostan kyllä sitä, että poikaystäväni työskentelee ahkerasti, enkä halua millään tavalla pilata hänen elämäänsä tai vähentää hänen mahdollisuuksiaan valintoihin. Esim. jos hän haluaisi lähteä ulkomaille, ei minulla olisi mitään sitä vastaan.
Hän lupaili minulle enemmän aikaa sen takia, että olimme tietyn tilanteen takia nähneet toisiamme loppusyksyn ja kevään aikana kerran viikossa. Se luultavasti riittää monelle, mutta minä olisin toivonut enemmän. Kun poikaystäväni lähti töihin kauemmas, näimme myös kesällä kerran viikossa.
Koska tämä todellakin on pikkujuttu, haluaisin sen antaa anteeksi ja unohtaa täysin. Siksi neuvoja kyselenkin.
Kiitos vastauksestasi kuitenkin!
anteeksianto on siinä mielessä jännä juttu, että kyllähän muutamia kertoja voi pienempiä mokia antaa anteeksi mutta toistuvia mokia ei. Jossakin tulee raja vastaan.
Anteeksihan voi antaa jos luottaa toiseen ihmiseen ja tietää, että hän ei koskaan tekisi niin uudelleen. Muuten ei kannata antaa anteeksi.
tosin sitten on sellaisia elämäntilanteita, joille ei voi mitään. Tai tahattomia loukkauksia. Silloin todella vaaditaan sitä molemminpuolista luottamusta. Ja uskoa siihen, että joku yrittää toimia parhaan kykynsä mukaan sellaisessa tilanteessa. Ja jos ihminen oppii niistä virheistään niin silloin suhde kai voi rakentua entistä paremmaksi. Mieltää asioita ja osoittaa sen käytöksellään. Itse olen valmis antamaan anteeksi oikeastaan mitä vain. Jos toinen tajuaa tekonsa ja haluaa muuttaa käytöstään.
Tuo työ teki miehellesi hyvää vain ja avarsi maailmaa. Ei vältämättä mene toista kertaa tuosta vain. Joskus on pakko lähteä tai tukehtuu. Tuolta matkalta hän löysi myös itsestään uusia ulottuvuuksia. Eri asia on sitten, että mokaileeko muuttuneena miehenä vierelläsi.
Anna anteeksi ja pyydä anteeksi, jos pahasti sanoit.
Petyit, ymmärrän sen täysin.