Mitenkä voi pistää suhteen poikki, kun on luonteeltaan ylikiltti ihminen..?
Haluaisin todellakin lopettaa parisuhteen jossa nyt olen, mutta en tiedä miten.
Olen liian kiltti, ja tämä on ongelma joka vaikeuttaa elämääni muiltakin osin kuin parisuhteessa.
Annan aina periksi, enkä kestä ajatusta että minun tekoni tai sanani aiheuttaisivat jotain negatiivista tai satuttaisivat toista. Mikäli aiheutan jollekkin muulle jotain negatiivisia tuntemuksia, sen jälkeen vihaan itseäni. En halua satuttaa poikaystävääni, hän on hieno ihminen, mutta en halua enää olla tässä suhteessa.
Lisäksi poikaystäväni on ylitunteellinen, joten tiedän että hän murtuisi.
Ongelmani siis on että minulla ei ole "sisua" jättää häntä, koska en halua häneen sattuvan.
Toivon mielessäni että hän lakkaisi pitämästä minusta, niin homma olisi helppo ja voisimme mennä omia teitämme ilman katkeria jälkipuinteja ja vastaavia.
Mitä voin tehdä..?
Onko ketään muuta saman ongelman kanssa..? Onnistuitko jotenkin ratkaisemaan tilanteen..?
Haluaisin todellakin lopettaa parisuhteen jossa nyt olen, mutta en tiedä miten.
Olen liian kiltti, ja tämä on ongelma joka vaikeuttaa elämääni muiltakin osin kuin parisuhteessa.
Annan aina periksi, enkä kestä ajatusta että minun tekoni tai sanani aiheuttaisivat jotain negatiivista tai satuttaisivat toista. Mikäli aiheutan jollekkin muulle jotain negatiivisia tuntemuksia, sen jälkeen vihaan itseäni. En halua satuttaa poikaystävääni, hän on hieno ihminen, mutta en halua enää olla tässä suhteessa.
Lisäksi poikaystäväni on ylitunteellinen, joten tiedän että hän murtuisi.
Ongelmani siis on että minulla ei ole "sisua" jättää häntä, koska en halua häneen sattuvan.
Toivon mielessäni että hän lakkaisi pitämästä minusta, niin homma olisi helppo ja voisimme mennä omia teitämme ilman katkeria jälkipuinteja ja vastaavia.
Mitä voin tehdä..?
Onko ketään muuta saman ongelman kanssa..? Onnistuitko jotenkin ratkaisemaan tilanteen..?
Vastaukset 16
Vanhimmat
sillä se selviää kun lopettaa olemasta pelkuria ja ystävällisesti keskustelee asian läpi
Jos sinun tarvitsee lopettaa parisuhteesi niin sinun on tehtävä se. Ei ole oikein huijata poikaystävääsi. Vinkkinä voin kuitenkin sanoa, että kylmin tapa erota on lähettää tekstiviesti, enkä suosittele sitä kenellekään. Sanot miten asian laita on kasvotusten.
Mitkä ovat syyt että suhde pitää lopettaa? Jos hän on kerran niin hieno ihminen niin mistä kiikastaa? Taitaa olla naisella itellä jotain vaikeuksia. Tällästä se just on kun naiset ei osaa olla sen hienon ihmisen kanssa. Satutat häntä enemmän kun et osaa kertoa omista tunteistasi.
Poikaystäväsi kyllä pääsee sinusta yli. Kuulostaa siltä, ettet vaan uskalla ottaa p*sk** niskaan poikaystävältäsi.
Mikä on syy että haluat lopettaa parisuhteen?
miten haluat, mutta kuitenkin sitten kymmenen vuoden päästä kadut asiaa kun olet naimisissa jonku "jännittävän" hakkaajajuopon kanssa.
Niin..kiltit ovat tylsiä :(
Hei!
Minä ymmärrän täysin tilanteesi. Olen itsekkin liiankin kiltti ihminen tosin sillä erotuksella sinuun nähden, että olen mies. Ketjussa oli paljon kyselyitä, että miksi haluat lopettaa parisuhteen. Viestin aiheenahan ei ollut se miksi haluat lopettaa vaan ongelmasi ettet niin uskalla tehdä. Mitkä tahansa ovat syysi uskon, että olet punninnut kaikki vaihtoehdot ja et näe muuta ratkaisua. Syitähän voi olla monia. Itse huomaan sen, että tunteet ovat kuolleet. Niitä on yritetty pitää yllä kauan. Ehkä liiankin kauan. Olen itse huomannut, että jos kumppani on käyttäytynyt huonosti niin minun on hyvin vaikeaa suuttua, siitä saa huonon omantunnon. Sitten jälleen jonkin riidan aikana kun saan kuulla olevani kykenemätön keskustelemaan koska en uskalla sanoa vastaan.
Tuntuu siltä, että monen täälläkin kirjoittavan on vaikea käsittää ns. kiltin ihmisen ajatusmaailmaa. Kyllähän sitä voi nimittää pelkuruudeksi, itsekkyydeksi tai miksi tahansa mutta uskon että alkuperäisenkin kirjoittajan tapauksessa kyseessä ei ole itsekkyys - päinvastoin.
Mikä on sitten ratkaisu? Valitettavasti en tiedä. Olen itse täysin samanlaisessa "ansassa". Se mitä tässä voin todeta on, että et ole yksin ongelmasi kanssa ja muutkin painivat samanlaisten kysymysten parissa. Kun vain pystyisi jonkinlaisen ratkaisun tähän ongelmaan löytämään.
se ongelma teidän parisuhteessa on? Kuulostaa kuin ajattelisit vain itseäsi.
Hah! Minäkin olen "kiltti" ihminen. Hauska kuulla, että täällä on muillakin sama ongelma. Tai no hauska ja hauska.
Mutta suosittelen vaan ottamanaan itseäsi niskasta kiinni ja tekemään sitä. Kadut jos et tee.
Voit kysyä itseltäsi missä toivot olevasi kolmenkuukauden päässä. Jos vielä silloin toivot olevasi miehesi vieressä niin et kyllä pysty jättämään häntä nyt.
Jos tuntuu siltä, että erota täytyy niin se täytyy suoraan ilmoittaa. Tuohan on täysin itsekästä vedättää toista ja olla kertomatta! Lopettakaa loisiminen ja olkaa reiluja toista kohtaan.
kokemusta on nimittäin tuollaisesta. Että mies oli juuri tuolla lailla "kiltti", että ei halunnut alkaa riitelemään. Eikä juurikaan koskaan sanonut vastaan, tai jos minussa tai käytöksessäni oli jotain vikaa, hän ei koskaan sanonut sitä.
(humalassa tosin joskus sanoi senkin edestä, mutta selvinpäin ja normaalisti ei koskaan).
Ja kuinkas sitten kävikään. Hän oli kai kaikessa hiljaisuudessa saanut minusta tarpeekseen. Sitten kun löytyi uusi nainen, tätäkin tapaili salaa jonkin aikaa, kunnes ilmoitti että haluaa erota.
Aivan ykskaks, puun takaa tuli tuo eroilmoitus.
Minä kuvittelin että perustamme vielä perheen, ja kun puhuimme siitä, vielä hieman ennen tuota eroilmoitusta, niin mieskin oli olevinaan mukana suunnitelmissa.
Eron yhteydessä sitten tuli ilmi kaikki se, mistä hän ei minussa pitänyt ja mitkä kaikki asiat häntä oli vuosien aikana ärsyttänyt. Mutta koskaan ei sanonut mitään... jos joskus olikin jotain sanonut, niin kuitenkin kertoi aina rakastavansa minua kaikesta huolimatta.
Arvatkaa vain onko ollut kestämistä. Pettäminen, ero, ja melkein kaikkein pahimpana tuo kun hän kertoi miten "kamala" olen hänen mielestään ollut.
Nyt jäin sitten yksin näitä asioita miettimään. Ja sitäkin, että oliko se mieheni loppujen lopuksi kiltti? ehkä jollain lailla oli, mutta mielestäni teki myös väärin minua kohtaan pimittämällä ajatuksiaan loppuun asti.
Halusin tähän vastata, että koettakaa hyvät ihmiset jollain lailla ottaa asia puheeksi, jos suhteessa on ongelmia! Tai jos ette halua olla toisen kanssa, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa se!
Tulee väkisinkin mieleen myös tuo pelkuruus... mieheni miettinyt ties kuinka kauan ettei halua olla kanssani, mutta ei uskaltanut lähteä ennenkuin oli uusi odottamassa.
Minä myös olin AIEMMIN kiltti ja suostuin vaikka mihin, etten loukkaisi lähimmäisiäni tai ystäviäni, työtovereita jne.MUTTA kyllä liika kiltteys on karissut viimeisen vuoden aikana, kun elämä muuttui muutenkin radikaalisti. Sen jälkeen alkoi henkinen kasvu, jolloin huomasin ettei minun aina tarvitsekaan miellyttää muita, vaan voin ja saan sanoa omiakin mielipiteitäni.
Toki olen vieläkin ns. kiltti ja huomaavainen ihminen ja sellaisena haluan pysyäkin toki, mutta osaan nykyään pitää jo puoliani enkä suostu enää mihin tahansa vain muiden takia. Ja tämä tuntuu tosi hyvältä=))Tee sinäkin rohkeasti ratkaisusi, ei ole oikein poikaystävääsi kohtaan, että roikut suhteessa vaan velvollisuudentunteen tms. vuoksi. Ethän sinä ole vastuussa siitä, miten hän teidän mahd. eron tulee kestämään.Eikös hän ole aikuinen ihminen ja ole vastuussa itse itsestään.
Olen samaa mieltä, kiltteys ei tässä suhteen lopettamisen arastelussa ole mitään epäitsekkyyttä vaan nimenomaan itsekkyyttä, koska toinen pitää päästää menemään mahdollisimman nopeasti jos tuntee että suhde on omien tunteiden/resurssien suhteen ohi. Oikein kaikille, ainoa oikea ratkaisu.
...entä jos miehellä on asiat elämässään niin huonosti, että jätetyksi tuleminen voisi olla viimeinen naula masentuneen miehen arkkuun? Itse en voi jättää miestä vielä, koska pelkään tosissani, mitä hän itselleen tekisi. Olen lähestulkoon ainoa, mitä hänellä enää on. Tilanne on todella raskas. En tahotoisi satuttaa häntä yhtään enempää, silti teen sitä tällä asian lykkäämisellä, salailulla, esittämisellä ja valehtelulla, mikä lannistaa itseänikin yhä enemmän ja enemmän. Miten tässä tilanteessa kannattaisi teidän mielestänne toimia?
Etkö pääse keskustelemaan jonkun hänelle läheisen ihmisen kanssa asiasta ja kerro, että sinulla on tällaisia huolia. Kai hänellä joku läheinen ihminen on joka välittää hänestä.
Tunteellinen ja hieno ihminen? Eikös tuollainen mies ole aika monenkin naisen unelmamies? Vai oletko sä niitä naisia, joka tykkää ottaa mielummin nyrkkiä naamaan ja katsoa jotain humalassa konttaavaa miestä?