Olen henkisesti erittäin kypsynyt ja loppuun kulunut erään miehen takia, mutten osaa irroittautuakaan koska kaikki on niin sekavaa, epävarmaa ja hämmentävää. Hän aikoinaan "iski" minut baarissa, josta juttu lähti etenemään. Sitten tuli välillä ongelmia, selvisi että hänellä olikin toinenkin hoito samaan aikaan, ei seurustelukumppani mutta tosiaan joku hoito, ja tottakai pistin jutun poikki tuon selvittyä, ja mies myös itse otti etäisyyttä minuun koska oli suutuksissa minulle kun eräänä yhteisenä yönämme (paria päivää ennemmin kun sain tietää hänen hoidostaan) eräs miespuolinen tuttavani soitteli minulle läpi yön, ja hän luuli sen olleen minun "hoitoni".
No heidän juttunsakin sitten pian loppui, ja mies rupesi roikkumaan perässäni, soittelemaan ja tekstailemaan kuinka hän minua ikävöi. Minä pidin oikeasti miehestä, ja päätin antaa mahdollisuuden, ajattelin, että koska olimme tunteneet vain pari viikkoa kun sain tietää että hänellä on toinenkin hoito, en voisi tuomita häntä sen perusteella, koska eihän kukaan parin viikon lähemmän tuttavuuden jälkeen ole niin vakavassa suhteessa vielä että toiset hoidot olisivat anteeksiantamattomia.
No me aloimme sitten tapailla uudestaan. Kaikki meni hyvin muutaman kuukauden, kunnes mies yhtäkkiä etääntyi, sitä ennen hän oli käyttäytynyt hyvin inhottavasti mua kohtaan jostain syystä, mm. flirttaillut edessäni muille naisille, jota hän ei koskaan aikaisemmin ollut tehnyt, jotenkin sain sellaisen kuvan että hän yritti tehdä minut mustasukkaiseksi. Minäpä kostin hänelle ja flirttailin vieläkin makeammin muiden miespuolisten kanssa, ja tästä hän otti nokkiinsa ja piti vähän aikaa mykkäkoulua.
Sitten kuitenkin sovimme riitamme, hän ei myöntänyt että yritti saada minut mustasukkaiseksi mutta jotenkin annoin tämän anteeksi koska olin edelleen varma että hän yritti saada minut mustasukkaiseksi, vaikkapa nähdäkseen välitänkö hänestä vai en tai jotain. Hän myös uskoi lopulta minun selitykseni siitä että itse flirttailin vain kostaakseni hänelle hänen inhottavan käytöksensä. Mutta kuitenkin mies samantien rupesi ottamaan etäisyyttä, keksi tekosyitä ettei voisi tavata minua, ei ollut mitenkään vihamielinen mua kohtaan mutta silti vältteli tapaamistani, siksi ajattelin, että hänen mielenkiintonsa mua kohtaan oli lopahtanut, koska hän edelleen oli ihan ystävällinen minua kohtaan muttei silti halunnut nähdä, jos hän olisi ollut suutuspäissään niin syy voisi olla se että hän oli vain niin mustasukkainen että päätti ottaa etäisyyttä tuon minun "kostoni" jälkeen, muttei hän tosiaan vihainen enää ollut. Toisia naisia hänelle ei voinut olla, koska tunnen hänen kavereitaan sen verran että saisin kyllä tietää jos joku muu olisi ollut kuvioissa, niinkuin sain tietää siitä aikaisemmastakin. Itkin ja sydän särkyi, kun tajusin ettei mies ehkä välitäkään minusta enää.
(jatkuu)
No heidän juttunsakin sitten pian loppui, ja mies rupesi roikkumaan perässäni, soittelemaan ja tekstailemaan kuinka hän minua ikävöi. Minä pidin oikeasti miehestä, ja päätin antaa mahdollisuuden, ajattelin, että koska olimme tunteneet vain pari viikkoa kun sain tietää että hänellä on toinenkin hoito, en voisi tuomita häntä sen perusteella, koska eihän kukaan parin viikon lähemmän tuttavuuden jälkeen ole niin vakavassa suhteessa vielä että toiset hoidot olisivat anteeksiantamattomia.
No me aloimme sitten tapailla uudestaan. Kaikki meni hyvin muutaman kuukauden, kunnes mies yhtäkkiä etääntyi, sitä ennen hän oli käyttäytynyt hyvin inhottavasti mua kohtaan jostain syystä, mm. flirttaillut edessäni muille naisille, jota hän ei koskaan aikaisemmin ollut tehnyt, jotenkin sain sellaisen kuvan että hän yritti tehdä minut mustasukkaiseksi. Minäpä kostin hänelle ja flirttailin vieläkin makeammin muiden miespuolisten kanssa, ja tästä hän otti nokkiinsa ja piti vähän aikaa mykkäkoulua.
Sitten kuitenkin sovimme riitamme, hän ei myöntänyt että yritti saada minut mustasukkaiseksi mutta jotenkin annoin tämän anteeksi koska olin edelleen varma että hän yritti saada minut mustasukkaiseksi, vaikkapa nähdäkseen välitänkö hänestä vai en tai jotain. Hän myös uskoi lopulta minun selitykseni siitä että itse flirttailin vain kostaakseni hänelle hänen inhottavan käytöksensä. Mutta kuitenkin mies samantien rupesi ottamaan etäisyyttä, keksi tekosyitä ettei voisi tavata minua, ei ollut mitenkään vihamielinen mua kohtaan mutta silti vältteli tapaamistani, siksi ajattelin, että hänen mielenkiintonsa mua kohtaan oli lopahtanut, koska hän edelleen oli ihan ystävällinen minua kohtaan muttei silti halunnut nähdä, jos hän olisi ollut suutuspäissään niin syy voisi olla se että hän oli vain niin mustasukkainen että päätti ottaa etäisyyttä tuon minun "kostoni" jälkeen, muttei hän tosiaan vihainen enää ollut. Toisia naisia hänelle ei voinut olla, koska tunnen hänen kavereitaan sen verran että saisin kyllä tietää jos joku muu olisi ollut kuvioissa, niinkuin sain tietää siitä aikaisemmastakin. Itkin ja sydän särkyi, kun tajusin ettei mies ehkä välitäkään minusta enää.
(jatkuu)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt emme ole puhuneet kuukauteen, mutta mies on facebook -kaverinani ollut koko tämän ajan, ja en oikein käsitä hänen käytöstään siellä. Vaikuttaa että hän kyttää sivujani, koska hän ns. "matkii" kaikkea mitä siellä teen, lisäilee samoja biisi -linkkejä omalle sivulleen kuin minä, mutta ei mitä vain biisejä, vaan vain silloin kun lisään jonkun rakkauslaulun, normaalisti hän kuuntelee vähän eri tyylistä musiikkia. Hän myös ryhtyy samojen kohteiden "faniksi", liittyy samoihin ryhmiin ja sitä rataa. Tuollaisia pikkujuttuja, jotka kuitenkin saavat typerän toivon pilkahduksen sisälläni syttymään, mitä jos hän pitääkin minusta edelleen, ja yrittää jotenkin viestittää sitä tuota kautta? Kuulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta siltä minusta tuntuu.
Mies ei ole tosiaankaan kovin hyvä puhumaan noista suhdeasioista, hänestä en kertakaikkiaan saanut irti miksi hän minusta etääntyi ja pisti välit poikki, ei vastannut, tai vaihtoi puheenaihetta tai vetosi kiireisiin. Itse en halunnut alkaa roikkua perässä, koska tiedän miten ärsyttävää sellainen voi olla, ja annoin vain olla ja yritin jatkaa elämääni kehnoin tuloksi, olen liian rakastunut häneen unohtaakseni hänet tuosta noin vain.
Olen niin sekaisin ja hämilläni, mies näytti niin aidosti välittämisen tunteita silloin kun meillä meni hyvin, mutta välillä osasi käyttäyty niin kummallisesti minua kohtaan etten voi käsittää.. Ja sitten kuitenkin yrittää saada huomiotani tai jotakin tuon facebook -touhunsa avulla... Tiedän että mulla on kaksi vaihtoehtoa, joko tivaan viimeiseen saakka häneltä syytä käytökseensä, tai sitten yritän vain irroittautua, poistan hänet facebook -ystävistä, ja yritän jatkaa elämää eteenpäin. Kumpaakaan en vain osaa tehdä, en uskalla irroittautua koska välitän liikaa, se toivonkipinä on se kirous tässä, se ei anna mun päästämää irti hänestä. Enkä kehtaisi mennä kysymään häneltä mitään suoraa enää, kun viimeisestä yhteydenpidosta on tosiaankin kulunut jo se kuukausi, pelkään vaikuttavani säälittävältä ja epätoivoiselta, typerää, tiedän.
Mutta siksi kysynkin, että osaako kukaan veikkailla mistä moinen käytös mahtaa johtua? Ihan mielenkiinnosta olisi kiva kuulla arvuutteluja, kun itselleni ei valkene sitten millään.. Pahoittelut pitkästä teksistä, en osannut saada asiaa mahtumaan pienempään muotoon.
Saanen huomauttaa että vaikuttanee ettet ota huomioon muiden toiminnan syitä kuten omiasi.
Hän olettaa väärin mutta itsenne oletukset ovat oikein.
Tekstisi luettuaan helposti ymmärtää etääntymishalua.
Puhut ilkeään sävyyn ilkeästi hänestä. Rupesi roikkumaan, matkii... Onko yleinen sävysi asioidessasi?
Miehet ottavat itsensää herkästi tuollaisen vähättelevän asenteen naiselta.
Etääntyminen johtunut siitä kenties? Annat kuvaa ettet pidä oikein minään.
Joku muu nainen tehnyt samoin sille miehelle, äitisuhde?
Eräät ihmiset, usein kiusaamiseen tottuneet toimivat miehesi tavalla?
Kiusattu huomaa vähättelevän kiusaajan saavan tyydytystä loukkaantumisesta.
Opettelevat näyttämään ettei tule reaktiota. Sanovat kiusaajalle hyvää huomenta, kiusaaja on epävarma mitä tapahtuu.
Sama voisi olla tuossa. Mies loukkaantui enemmän kuin uskot? Onko mahdollista? Ei halua että saat otetta sen tunteisiin? Ei halua näyttää loukkantuneelta?
Olette kiusaaja/kiusattu asemassa? Jossa "kiusattu" sisällään toivoi "kuuluvansa porukkaan"?
Jos ihan oikeasti noin vaikeksi asiat menee ja jos mies ei todellakaan kykene muuhun kuin videoiden kopiointiin, niin tuskin menetät yhtään mitään vaikka et kyseisen herran kanssa ikinä enää olisi missään tekemisissä.:) Onhan se muutenkin käyttäytynyt vähän kakaramaisesti, tai ainakin sinun mielestä yritti tehdä sinua mustasukkaiseksi jne. Näinkö sinä kohtelisit ihmistä kenestä välität? Ihan sama miksi se niitä sun biisejä kopioi, oikeesti jos se ei muuhun kykene.
Kiitos kommenteistanne. En minä tätä miestä kohtaan käyttäydy tylysti, tai vähättele häntä, olen vain kiukkuinen ja lopen uupunut tuohon miehen pelleilyyn, että varmasti sen takia vaikutin teksissäni tylyltä hänestä puhuessani. Tai ehkä kuitenkin olen ainakin korkeintaan väliinpitämätön häntä kohtaan, koska mua loukkaa hänen käytöksensä, siksi yritän olla muina miehinä kun hän minuun ottaa yhteyttä. Voihan se toki olla että hän sitten minun väliinpitämättömyyden ottaa loukkauksena itseään kohtaan. Eli nim. Dr Freud, ehkäpä olet oikeassa sen asian suhteen.
No mutta tämä mies nyt sitten ottikin muhun yhteyttä taas. Vähän arvelinkin että niin tulisi käymään, samahan on tapahtunut aiemminkin, mies ottaa yhteyttä, sitten kaikki on taas hetken hyvin, ja sitten mies taas ottaa etäisyyttä.
Mies kertoi että on ikävöinyt mua ja tekisi mitä vaan että uskoisin hänen välittävän musta. N. kaksi tuntia juttelimme mesessä, hän vakuutteli ja vakuutteli että haluaa olla kanssani, ja nyt en päästänytkään häntä yhtä helpolla. Pistin miehen vastaamaan melkein kaikkeen mikä mieltäni painoi, esimerkiksi sen miksi hän jatkuvasti haluaa olla kanssani mutta sitten ottaakin yhtäkkiä etäisyyttä. Taas hieman ympäripyöreitä vastauksia, sanoi että hän on välillä käsittänyt mun käytökseni niin että en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. En tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella, mielestäni en ole ollut torjuva häntä kohtaan. Kun kysyin jälleen syytä siihen hänen flirttailuunsa, ja sanoin etten minä hyväksy sellaista, hän sanoi että teki sen vain kiusallaan, sitä minä arvelinkin, kuten kirjoitin, siitä jäi sellainen maku että hän yritti saada minut mustasukkaiseksi. Mutta enpä saanut edelleenkään syytä sille miksi hän halusi satuttaa tunteitani, ei tuollainen minulle mitään pientä leikittelyä ole vaan se loukkaa todella tunteitani. Sanoinkin sen hänelle, ja hän sanoi ettei muka koskaan halunnut loukata tunteitani ja sama ei tule toistumaan.
Nyt olen sitten taas tässä samassa tilanteessa, mies vannoo haluavansa olla kanssani, ja minä olen niin rakastunut etten osaa häntä torjua, ja jos taas palaan yhteen hänen kanssaan, saan jatkuvasti pelätä että hän taas alkaa käyttäytymään väliinpitämättömästi mua kohtaan ja katoaa kuvioista.
Sanoin että tahdon miettiä ihan rauhassa mitä teen, ja etten todellakaan tiedä haluanko ottaa riskiä että särkisin taas sydämeni. Hän sanoi että antaa mulle aikaa miettiä, mutta toivoi voivansa nähdä mut pian, kun on kuulemma niin ikävä. Mistä minä tiedän vaikka haluaisi vain seksiä. Tosin ei hän sitä pelkästään ole aikaisemminkaan halunnut, hänelle on aina ollut tärkeää ettei meidän juttumme nimenomaan ole pelkkä "seksisuhde". Äh, niin monimutkaista, mitäköhän mun pitäisi tehdä...
muita hoitoja hollilla ja sinusta tietää saavansa kiinni heti kun haluaa. Niin se vaan on....