Monet täällä ovat ihmetelleet, miksi naiselle ei kelpaa kunnollinen mies. Tein itse jonkin aikaa sitten päätöksen jättää eräs kiltti ja kunnollinen mies, jonka kanssa olin ehtinyt jonkin aikaa seurustella. (En lähtenyt minkään rentun matkaan, vaan olen tuon seurustelun jälkeen elänyt sinkkuna.) En tietenkään pysty sanomaan mitään muiden naisten puolesta, mutta tässä omia syitäni kiltin miehen jättämiseen.
Mies tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Siis tuntui siltä, että ei kukaan kerta kaikkiaan voi olla niin kiltti ja kunnollinen, kuin mitä hän itsestään väitti. Että hän oli elänyt ainakin omien sanojensa mukaan ilman mitään mokauksia ja kaduttavia asioita menneisyydessään. Voi tietysti olla, että tuomitsin hänet väärin, mutta koko ajan oli sellainen olo, että onkohan tässä sittenkään koko totuus asioista.
Lisäksi koin että emme sovi yhteen. Minulla itselläni on niin sanottu menneisyys. En ole tehnyt mitään tolkuttomuuksia sentään, hankkinut rikosrekisteriä, harrastanut seksiä ties kuinka monen miehen kanssa, käyttänyt huumeita tai muuta sellaista, mutta olen kuitenkin tehnyt virheitä elämäni aikana. Ja epäilenpä, että ko. mies ei olisi suoraan sanoen kestänyt sitä, ja että hänen olisi parempi etsiä itselleen itsensä kaltainen nainen, joka on niin sanotusti läpeensä kiltti ja kunnollinen.
Mies tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Siis tuntui siltä, että ei kukaan kerta kaikkiaan voi olla niin kiltti ja kunnollinen, kuin mitä hän itsestään väitti. Että hän oli elänyt ainakin omien sanojensa mukaan ilman mitään mokauksia ja kaduttavia asioita menneisyydessään. Voi tietysti olla, että tuomitsin hänet väärin, mutta koko ajan oli sellainen olo, että onkohan tässä sittenkään koko totuus asioista.
Lisäksi koin että emme sovi yhteen. Minulla itselläni on niin sanottu menneisyys. En ole tehnyt mitään tolkuttomuuksia sentään, hankkinut rikosrekisteriä, harrastanut seksiä ties kuinka monen miehen kanssa, käyttänyt huumeita tai muuta sellaista, mutta olen kuitenkin tehnyt virheitä elämäni aikana. Ja epäilenpä, että ko. mies ei olisi suoraan sanoen kestänyt sitä, ja että hänen olisi parempi etsiä itselleen itsensä kaltainen nainen, joka on niin sanotusti läpeensä kiltti ja kunnollinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...kyse oli pelkästään sinun olemattomasta itsetunnostasi? Heh! Inhoan kyllä itsekin kun tuota huonoa itsetuntoa käytetään täällä selityksenä kaikella, mutta nyt mielestäni on aidosti kyse siitä.
Et kestä hyvää miestä, koska pidät itseäsi huonona. Tunnet että miehessä on jotain vikaa, jotta hän voisi hyväksyä sinun vikasi. Niinhän asia ei ole. Kyllä "parempi ihminenkin" voi hyväksyä asioita joita ei itse ole tehnyt.
Et sinä silti ainoa ole. Melko moni näyttää valikoivan juuri niitä miehiä, joissa on hiukan hakuttavaa, tai joita voi yrittää pelastaa. Kai se on sitä naisten hoivaviettiä, että halutaan ennemmin vaikka likaa viinaan menevä hulttio jonka voi sitten pelastaa viinalta, kuin mies jolla ei alunperinkään ollut sen suhteen ongelmia?
Joo, olen samaa mieltä, että itsetunnosta on kyse, mutta:"
Et sinä silti ainoa ole. Melko moni näyttää valikoivan juuri niitä miehiä, joissa on hiukan hakuttavaa, tai joita voi yrittää pelastaa. Kai se on sitä naisten hoivaviettiä, että halutaan ennemmin vaikka likaa viinaan menevä hulttio jonka voi sitten pelastaa viinalta, kuin mies jolla ei alunperinkään ollut sen suhteen ongelmia?"
Tästä en.
Siis, siitä, että jotkut haluvata olla enkeleitä ja luulevat pelastavansa jonkun, no, ehkä siinä joku 1% onnistuukin (tiedän yhden), mutta riskit on aika suuret, mutta tässä tapauksessa siis en ole.
Uskon, että tyypillä on käsittelemättömiä asioita, jotka pompsahtivat esiin, ja että on miehenkin kannalta parempi siinä tapauksessa että hän selvittäisi ne ensin.
Mä luulen, että hän haluaa hyvän miehen, muttei voi pitää, kun pelkää itseään.
No joo, kai siitä itse eniten sitten kärsii: hyvä mies kyllä löytää jonkun toisenkin :)
Puhut paskaa. Todellisuudessa menit sen perässä minne kiimasi sinua ohjasi, ja se ohjasi sinua parittelemaan mielestäsi parempien panomiesten kanssa.
"Mies tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Siis tuntui siltä, että ei kukaan kerta kaikkiaan voi olla niin kiltti ja kunnollinen, kuin mitä hän itsestään väitti. Että hän oli elänyt ainakin omien sanojensa mukaan ilman mitään mokauksia ja kaduttavia asioita menneisyydessään. Voi tietysti olla, että tuomitsin hänet väärin, mutta koko ajan oli sellainen olo, että onkohan tässä sittenkään koko totuus asioista."
Niinpä, voi tosiaan olla että tuomitsit hänet väärin. Se tekeekin sinusta täydellisen idiootin. Onko viestisi provo?
"Lisäksi koin että emme sovi yhteen. Minulla itselläni on niin sanottu menneisyys. En ole tehnyt mitään tolkuttomuuksia sentään, hankkinut rikosrekisteriä, harrastanut seksiä ties kuinka monen miehen kanssa, käyttänyt huumeita tai muuta sellaista, mutta olen kuitenkin tehnyt virheitä elämäni aikana. Ja epäilenpä, että ko. mies ei olisi suoraan sanoen kestänyt sitä, ja että hänen olisi parempi etsiä itselleen itsensä kaltainen nainen, joka on niin sanotusti läpeensä kiltti ja kunnollinen."
Mistä vitusta voit tietää miten mies olisi tietoon suhtaututunut jollei asia koskaan tullut esille? Olet täydellinen idiootti mutta et ole naiseksi harvinaisuus. :) Onko viestisi provo?
"Niinpä, voi tosiaan olla että tuomitsit hänet väärin. Se tekeekin sinusta täydellisen idiootin."
Niinpä, tosiaan, kun et tunne ihmistä, voi olla että tuomitsit hänet väärin. Sinä siis olet ihan yhtä idiootti, kun se, ketä tässä nimittelet. Mistä vitusta voit tietää toisen todellisia syitä, ja tuomita sen heikkoudet, kun et tiedä kun muutaman rivin tekstiä? No, et ole IHMISEKSI harvinaisuus, ihmiset tekevät omia johtopäätelmiään, nimittelevät ja haukkuvat kun ymmärrys ei riitä. Osa luulee sen jopa liittyvän sukupuolielimiin jollain lailla, vaikka ihan molemmat sukupuolet sitä tekevätkin. Joskus jotkut jopa hylkäävät ihan hyviä ihmisiä sen takia. Mutta se on inhimillinen virhe. Oliko viesisi provo vai oletko itse idiootti?
Minä en voi tietää.
Tuo fiksu oli ihan turha maininta. Vai valehteleeko miehet aina? Kuten ap.n tapauksessa koska ei tuollaista "täydelisyyttä" ole todellisuudessa olemassakaan. Hyvä että tuollaiset herra "kunnolliset" tulevat jätetyiksi niin oppivat jotain oikeasta elämästä.
Jaa, no mitä sä oikein olet tehnyt?
"En ole tehnyt mitään tolkuttomuuksia sentään, hankkinut rikosrekisteriä, harrastanut seksiä ties kuinka monen miehen kanssa, käyttänyt huumeita tai muuta sellaista, mutta olen kuitenkin tehnyt virheitä elämäni aikana."
Joo, mäkään en hankkinut rikosrekisteriä, kun en jäänyt kiinni, en ole käyttänyt huumeita, mutta alkoholin kanssa täytyy edelleen olla varovainen, seksiä olen harrastanut aika vähien ihmisten kanssa verrattuna nykytahtiin (kun ihmisille tuntuu kelpaavan kuka vaan), mutta nekin vääriä, ja olen itse rikoksen uhri, ja ollut väkivaltainen myöhemmin itse: riittävästi kun ryyppää, niin aivokemiat traumojen kanssa kyllä vaatii kostoa. Mä en ole tehnyt mitään pahoja rikoksia edes vielä, siis oikeesti, ne tyypit, kenen kanssa mä olen ollut, on tehnyt.
Ja mä lähdin pois. Hirvee kamppailu, mutta mä lähdin pois. Mä jouduin jättään taakseni todella paljon.
No, siis mitä sä oikein olet tehnyt? Virheitä???!!! Voi vittu...
No niin, millaisen miehen mä sitten haluan? Kiltin ja kunnollisen. Eiks oo törkeetä? Mutta kato, mä olen huomannut, että ihmiset on yllättävän ymmärtäväisiä ja miehet jopa mukavia: ei ne kaikki ole sekopäitä hyväksikäyttäjiä eikä raiskaajia. Ei ne kaikki pyöri viina ja nappulapäissään, mutta itseasiassa melkein kaikilla, niillä kunnollisillakin, on joku lähipiirissä, joka pyörii. Ne tietää, vaikkei itte tarttis kokeillakaan.
Kaikilla on niin sanottu menneisyys. Kuka on koulukiusattu, kuka ajautunut vääriin porukoihin, kuka väkivallan uhri, kenellää on alkoholistivanhemmat. Niitäkin kuulemma hävettää, kenellä on mennyt hyvin: kun sekään ei ole sallittua, kun sitten aina vedotaan siihen, että "et sä mistään mitään voi tietää kun sä et ole kaikkee kokenut"... Jotkut on yksinäisiä, jotkut menettäneet ihmisiä, joillain mielenterveysongelmia, joillain sukupuolitauti, ja sitä rataa. Synnitön täällä ei ole kukaan.
Se jolla on varaa tuomita, voi heittää ekan kiven. Joo, onhan täällä näitä, lutkittelijoita ja paskan puhujia, ja ne kuuluu osastoon "mielenterveysongelmat", joten mitä sitten? Onhan täällä näitä "julmia totuuksia" mutta ensin mennään osastossa kiusatut/yksinäiset, sitten osastolle mielenterveysongelmat ja viimeisenä ne kohtaa osaston alkoholismi, kun eivät suostu myöntämään virheitä itsessään ja hoitamaan niitä.
Sä olet nyt osastolla syyllinen. Sä luulet, että sun elämäs on ollut jotenkin ainutlaatuista tässä historiassa tai ehkä sun mielestä sen ois pitänyt olla rankempaa, ehkä sua on syyllistetty ja sun pitää saada rangaistus. Saat sen helposti: käy hakemassa joku itseään säälivä sekakäyttäjä tuolta ja seukkaa sen kanssa jonkun aikaa, niin kyllä sitä rangaistusta tulee sieltä... Vitsi! Älä hae: oikeesti, älä hae sellasta. Anna sen parantua ensin, tai olla niitten kanssa, jotka siellä jo heiluu.
Mutta että joo, tottakai: etsi itsellesi sopiva mies, on se sitten kuka ja mikä tahansa, sulla on siihen täysi oikeus. Mutta tee itsetunnollesi jotain myös, ettet valitse sitä miestä vääristä syistä.
Pelastava enkeli saa toki olla, kunhan tekee sen sitten tietoisena riskeistä. Huononkin miehen saa ottaa, tottakai, tai siis sellasen joka tuntuu "sopivan huonolta", ei siinä mitään pahaa ole, kunhan oikeesti tykkää siitä ihmisestä eikä hae lohtua omiin syyllisyyden tuntoihinsa (eli siis itselleen ylemmyyttä "huonomman" kautta) Syyllisyyttä saa tuntea, mutta pitäs selvittää, että miksi, niin ei ratkasis asioita väärin perustein. Muillekin saisi antaa mahdollisuuden olla omine kokemuksineen: en mäkään kriminaalilta ulospäin näytä, vaan itseasiassa "läpikunnolliselta". Joten ennenkun sä tunnet jonkun, niin älä tuomitse. Edes sen hyvyyden takia.
Tsemppiä sulle ja usko huviksesi: et sä mitään niin pahaa ole tehnyt.
ap: mikset idiootti ole jo lunastanut kansalaisoikeuttasi? Sinun ei tarvitse muutakuin haistella pierujasi: annat miesten tulla hakatuiksi ja valitse itsellesi sopiva mies. Jos olisin nainen en olisi täysiluuseri miehetön, mutta sukupuoleni vuoksi on minun tehtävä enemmän töitä henkivakuutukseni eli naiseni eteen jotta en loppuisi energiasta.
"mutta koko ajan oli sellainen olo, että onkohan tässä sittenkään koko totuus asioista."
"Ja epäilenpä, että ko. mies ei olisi suoraan sanoen kestänyt sitä, ja että hänen olisi parempi etsiä itselleen itsensä kaltainen nainen, joka on niin sanotusti läpeensä kiltti ja kunnollinen."
Enpä jaksa uskoa että kukaan jättäisi toista koska "se on liian hyvä minulle." Minä väitän että teidän välillä vain ei ollut kemiaa ja jostain syystä yrität sitten uskotella itsellesi, että kyseessä oli järkiero, eikä pelkkä irrationaalinen tunteiden hiipumisen takia tehty ero.
tutulta tapaukselta. Sattui nimittäin hiukan saman tyylinen sattumus tuossa männä vuonna. Lähtökohta suhteelle oli siten, että taustani on kunnossa, eikä ole nuoruudessa tullut tehtyä mitään niin sanotusti tyhmää tai järjetöntä. Kumppanilla sen sijaan tätä "villiäelämää" oli taustalla ja muuten elämäntilanne ei ollut paras mahdollinen. En antanut sen häiritä sillä kaikilla meillä on taustalla aina jotakin...
Epäilin suhteen aloitusta, koska olisin halunnut hiukan katsella rauhassa, eikä edetä pääpensaaseen pistäen, mutta kun sitä rakastuu, niin se sitten tapahtuu... No aika kului ja kaikki näytti hyvältä, kunnes alkoi ilmaantua piikittely ja vähättelyä kumppanin suunnalta, kuinka huono hän oli jne...
Kokoajan yritin kannustaa sanoen, ettei saisi kaivella vanhoja ja jokaisella meillä on menneisyytensä. Menneet on menneitä ja nyt eletään tätä päivää. Selkeästi kumppani kaipasi kannustusta ja sitä pyrin kaikella tavalla hänelle tarjoamaan. Mutta lopulta kävi kuten kävi. Hetken mielijohteesta hän päätti, että olin sitä, olin tätä, eikä kannata jatkaa.... Niinpä siinä sitten kävi.
Nyt kun aikaa tapahtuneesta on kulunut jo tovi jos toinenkin, niin "kellossakin" ääni alkaa vaihtumaan. Ilmeisesti ajatukset on saatu kokoon ja mieli halajaa takaisin.... Että näin se menee....
Sinullekin alkuperäinen sanoisin, että joskus kannattaa istua alas ja miettiä asioita ennen kuin on liian myöhäistä! Takaisin palaaminen ei ole useinkaan järkevää tai edes mahdollista. Tilanne niin sanotusti elää. Samat vanhat ongelmat nousee esiin halusi niitä tai ei ja näin saavat toisen pelkäämään tapahtuman uusiutumista.
Lienet mies.
Itsetunnottomat naiset vissiin ovat tuollaisia sitten yleisemminkin. Kuvauksesi sopii yksiin oman kokemukseni kanssa. Mukaanlukien tuo, että kun pöly alkoi olla lopullisesti laskeutunut, niin olisinkin taas kiinnostanut, mutta itse kyllä pidän tällä kertaa hyvän henksisen etäisyyden kyseiseen tyttöln.
Nyttemmin tosin tiedän että oli virhe kannustaa ja tarjota tukea toiselle. Se itsensä väheksyminen oli alitajuinen ns. shit test miehelle, johon "oikea vastaus" ei ole se mikä äkkiseltään vaikuttaisi oikealta. Joskus paras vaihtoehto lienee lyödä (tai ainakin näpäyttää) lyötyä, jotta hän ryhdistäytyisi.
Jos vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti olikin. Narsisti miehien kanssa seurustelleet naiset usein kertovat että suhteen alussa mies oli niin ihana ja tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Kun suhde alkoi edetä niin tulikin esiin ihan eri mies. Kukaan ei ole täydellinen eikä liian hyvä ollakseen totta. Mielestäni teit oikein sillä tuollaisia miehiä ei ,anteeksi nyt vain, ole olemassa. Jokaisessa on jotain vikaa ja jokin vittumainen piirre tms.
On järkevää olla menemättä ansaan josta ei välttämättä olisi koskaan päässyt pois. Prosentuaalinen todennäköisyys sille että mies oikeasti oli niin ihana, eikä vain feikannut, on niin häviävän pieni ettei sitä kannata edes ottaa huomioon.
Te naiset olette kyllä aika sekaisin. Jos mies näyttää liian hyvältä, pistetään varmuuden vuoksi poikki. Eiköhän se kannattaisi pistää poikki vasta sitten, kun alkaa näyttää huonommalta. Tuossa aloittajan tapauksessa on luultavasti vain rationalisoitu se, että mies ei vain vetänyt puoleensa eikä ehkä tuntunut seksikkäältä enää, jos oli koskaan tuntunutkaan.
Jos kemiat ei sataprosenttisesti kohtaa niin ei aleta olemaan ja jos kohtaa, niin pistetään varmuuden vuoksi poikki :-)
On naurettavaa ajatella, että "täydellinen natsaaminen" on ainoastaan narsistien ominaisuus. Jotkut ihmiset vain sopivat yhteen paremmin kuin toiset. Jos suhteen heittää romukoppaan pelkästään "siksi ettei siitä mitään tule kun tuo on noin hyvä ihminen" niin kyllä pitää olla itsetunnossa melkoinen lommo.
"Tuossa aloittajan tapauksessa on luultavasti vain rationalisoitu se, että mies ei vain vetänyt puoleensa eikä ehkä tuntunut seksikkäältä enää, jos oli koskaan tuntunutkaan."
Näin minäkin ajattelisin. Kyllähän naisetkin yleensä vaikka hammasta purren katsoo kortit loppuun, jos mies on heidän unelmiensa mies.
Moikka! Vastaan tähän kohdin, sillä mulla oli hieman vastaava mies! oikeasti, mitä enemmän hän rakastui, sitä karseammin alkoi käyttäytymään, ja mitä läheisemmiksi tultiin, sitä kauemmas hän alkoi ajamaan. Siis ja nyt ne vääntelijät ja kääntelijät: ei, me ei roikuttu kumpikaan, ja kyllä katsottiin kaemmin kun viikko ja joo, joo, tunnen, tunnen sen ihmisen, ja kyllä vain, tajuankin jopa mistä puhun.
Pointti on siis se, että: hänellä on syistä joita tässä en nyt sano, loputon syyllisyyden tunto tai sellainen... Tarve kokea samaa julmuutta uudelleen. No, hän kyllä valitsee kilttejä ja kauniita naisia, ja kaikki alkaa hyvin. Ei roikkumista eikä yletöntä nyhräämistä, vaan sellaista rehellista oloa, pikkuhiljaa sopeutumista ja seurustelua, seksikin on luonnollista. Mutta... Kun ne tunteet, enemmän kun "mä tykkään susta" astuu kuvioihin täytyy alkaa lyödä asetelmaa paskaksi. Ja näin hänen toistavan tätä kuviota, ja hän toistaa sitä edelleen. Mutta kuten tässä ap nainen: mitä sitten? Hän on se, joka lopulta jää aina yksin, tulee aina "hylätyksi" uudelleen ja ajaa ihan suoraan sanottuna hulluuden partaalle sen toisen ja sitten voi syyttää sitä hulluudesta ja jättämisestä. Mä uskoisin, että vika todella oli vain minussa, jos en olisi nyt yli 10 vuotta katselllut sitä ja todennut että sama juttu, aina. Miten yhdelle ihmiselle voikin sattua kaikki ne kilteiltä ja kunnollisilta vaikuttavat ihmiset, jotka sitten onkin suurinpiirtein väkivalltaisia hulluja...? Ei voikaan. Hän itse ei kestä mitään hyvää.
Niin ilmeisesti ap:kin. Mikä ikinä se syy on, hän ei kestä hyvää. Hän ei katso ansainneensa sitä, joten täytyy etsiä muuta. Mutta mitä sitten? Se hyvä löytää jonkun toisen, todennäköisesti paremman ja elämä jatkuu. Sitten se ap tulee ehkä jonain päivänä järkiinsä, ja ehkä löytää jonkun, tai sitten ei.
Joten nou hätä, elämä jatkuu.
Naisten logiikka...
Jos on 98% mahdollisuus että mies on juuri sitä mitä aina on haluttu ja lähes liian täydellinen sekä on 98% todennäköisyys että suhde kestää. Mutta siihen nainen toteaa että 98% ei riitä (onhan siinä mahdollisuus olemassa että ei toimi!) ja mies on liian hyvä joten parempi lopettaa suhde. Nainen ajattelee että parempi tehdä itse valintansa kuin tuntea olonsa liian huonoksi toisen hyvän ihmisen seurassa ja draamaa on liian vähän.
Jos on 2% mahdollisuus että mies on juuri sitä mitä aina on haluttu ja on muuten lähes täysi kusipää sekä 2% todennäköisyys että suhde kestää. Mutta siihen nainen toteaa että 2% riittää helposti (onhan siinä mahdollisuus olemassa että toimii!) ja vaikka mies on noin paska niin suhdetta ei lopeteta. Nainen ajattelee että kohtalo johdattaa ja rakkaus varmasti kestää kun se on niin dramaattista!
Naiset laskevat tunteillaan ja olettavat että mitä voimakkaampi tunne niin sitä parempi suhde. Ap. kohtasi miehen jonka kanssa ei tarvinnut olla varuillaan koko ajan ja joka turvasi naisen selustan liian hyvin. Tähän päälle vielä aiemmista todennäköisesti paskoista suhteista opitut (räkäpäiden kanssa vietetty) tavat
käsitellä asioita ja lopputuloksena naisella oli liian rauhallinen ja tyytyväinen olo miehen kanssa.
Ehkä se oli sitä naisen ituitiota laittaa poikki se elämänsä suhde niin ei tule tunne että sitten on kaikki koettu kun se oikea löytyi. :D