Oletteko te aina olleet ylipainoisia, vai missä vaiheessa painoa alkoi kertyä? En vaan voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen ei oikeasti muka tajua, että nyt alkaa painoa kertyä, ja tee asialle jotain? Miksi pitää odottaa, että painaa 100 kiloa ennen kuin tekee asialle mitään? Itse olin lapsena jonkin verran ylipainoinen, mutta laihdutin joskus 17-18-vuotiaana, ja kilot ovat pysyneet poissa. Lapsihan syö mitä sille tarjotaan, mutta tuossa iässä voi jo alkaa itse päättämään syömisistään. Tekosyyt siis poistuvat.
Kysymys ylipainoisille
Omituinen höpöttäjä
21948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olin noin 30-vuotiaaksi asti laiha, painoindeksin mukaan alipainoinen. Kun muutin toiseen asuntoon, painoa alkoi kertyä noin 2kg/ vuosi. Uskoisin, että lihomiseni johtui työmatkapyöräilyn vaihduttua autokyyteihin. Liikunnan vähetessä en osannutkaan vähentää syömistä. Tietysti iän myötä myös aineenvaihduntani hidastui. Kun vaaka näytti 10kg, heräsin, että asialle täytyy tehdä jotain. En siis tosin vieläkään ollut varsinaisesti ylipainoinen, vaan BMI:n mukaan normaalipainoinen. Nyt olen saanut ylimääräisestä painosta tippumaan puolet, ja aion vielä päästä takaisin vanhoihin mittoihini.
Eniten minua on tässä asiassa ärsyttänyt se yleinen mielipide, ettei minun tarvitsisi laihduttaa, kun en ole oikeasti ylipainoinen. Tältäkin palstalta on turha kysellä neuvoja tai odottaa kannustusta. Miksi minun olisi ensin pitänyt lihottaa itseni täysin muodottomaksi, ennenkuin voisin oikeasti alkaa laihduttamaan? Minusta lihomiseen on puututtava heti kun muutamakin kilo tulee ylimääräistä. Mielestäni BMI:n normaalipainon ylärajoilla keikkuvat eivät yleisesti ottaen ole normaalipainoisia vaan lihavia. Lihaksikkaat ihmiset ovat sitten asia erikseen.
Kaikki yli 10% rasvaa omaavat miehet ja yli 15% naiset ovat ylipainoisia. Painoindekseillä ja kilogrammoilla ei tee käytännössä yhtään mitään.
Mistä tulikin mieleeni että vuosittainen rasvamittaus pitäisi laittaa sairausvakuutusmaksun määrääväksi tekijäksi. Eli vähemmän rasva-% omaavat maksaisivat suhteessa vähemmän vakuutusmaksuja. Mitä enemmän kansalaisilla on läskiä, sitä enemmän vakuutusmaksuja menee näiden läskien hoitamiseen.
Mutta oikeastihan naisten rasvaprosentti kuuluisi olla 15-25, EI todellakaan alle 15, tuohan on jo vaarallisen alhainen, lapsettomuudet sun muut voi ruveta vaivaamaan. Miehillä oikea luku 10-15%. Faktojen tarkistus ennen kirjoittelua, ettei ihmiset saa päähänsä tajuttomia hurjia lukemia, mitä sitten vaarallisesti tavoitellaan oman terveyden kustannuksella. Varmaan siis 15-17% on naisilla ja 10-12% miehilla ihanne mitä kannattaa tavoitella
Tietysti tuo rasvaprosentti on parempi mittari kuin kg ja BMI:t, mutta ei sitä oikein kotikonsteilla mittailla ja tutkita. Ne kotiin ostettavat rasva % -mittarit sun muut voivat heittää oikeasti lukemasta yli 10%. Joten paremman puutteessa tyydyttävä vaakaan ja mittanauhaan.
Joo, ja tupakoitsijat tiputettaisiin kokonaan pois sairausvakuutettujen listalta ja huumeiden käyttäjät totaalisesti ja iäksi - eikä viinaan saisi koskea. Samoin muuten urheilullisten vakuutusmaksuja pitäisi lajin mukaan säätää: niissähän tapahtuu kalliita loukkaantumisia vaikka kuinka. Tai kannattaisiko koko järjestelmä lakkauttaa kun kuitenkin joku toinen joutuu maksamaan toisen sairaudesta - kuitenkin äärimmäisen moniin sairauksiin ainakin osasyy on peilikuvaakin lähempänä (tai viimeistään äidissä ja isässä).
Vai olisiko sittenkin niin, että sairausvakuutus nimenomaan keskiarvottaa riskin niin, että jokainen saa tehdä omia valintojaan oman terveytensä kustannuksella miten tahtoo.
Nyt pitää kuitenkin tajuta ihmisten ihmisarvo, heidän erilainen suhtautuminen erilaisiin nautitoihin tms. - mutta myös ihmisten vapaus tehdä kuten haluavat.
Kuiten sanottua, naisen rasvaprosentti kuuluisi olla 15%, ei sen yli eikä alle. Toisaalta jos ei lapsia aio hankkia, eikä välitä kuukautisistakaan, niin turhaahan sitä on läskiä kantaa. Miehet taas eivät läskiä tarvitse mihinkään, kuin sen 5% pakollista.
Kotiin ostettavat nelipistemittarit (vaa'at jotka mittaavat sekä kämmenistä että jalkapohjista) näyttävät uskoakseni suurinpiirtein saman mitä muutkin sähkövastukseen perustuvat kalliimmat vehkeet vaikkapa kuntosalilla.
Kovin tarkkaa lukemaa sähköllä ei koskaan saa, mutta sillä saa selvitettyä suunnan mitä kohti ollaan menossa. Jos esim joka päivä mittaa samalla laitteella samaan aikaan ja vetää kerran viikossa keskiarvon, niin tietää melko tarkasti kuinka monta grammaa läskiä on lähtenyt tai tullut viikon aikana. Läskin grammamäärästä voidaan johtaa suoraan se kuinka monta kaloria läskiä on palanut tai kerääntynyt kehoon viikon aikana. Sen perusteella voidaan mukauttaa sisäänmenevän ravinnon tai liikunnan määrää.
Ehdottomasti pitää olla korkeintaan se 15%, ja sitten tiputetaan pois sairausvakuutuksista ja laitetaan joku merkki rintaan, että muutkin tietävät heidän olevan niitä jotka meidän vakuutusmaksuja korottaa ja viimeisessä vaiheessa kootaan kaikki korkean rasvaprosentin omaavat yhteen ja lähetteään junalla "laihdutusleireille". Light power!
onnea valitsemallasi tiellä...
"Eniten minua on tässä asiassa ärsyttänyt se yleinen mielipide, ettei minun tarvitsisi laihduttaa, kun en ole oikeasti ylipainoinen. Tältäkin palstalta on turha kysellä neuvoja tai odottaa kannustusta. Miksi minun olisi ensin pitänyt lihottaa itseni täysin muodottomaksi, ennenkuin voisin oikeasti alkaa laihduttamaan? Minusta lihomiseen on puututtava heti kun muutamakin kilo tulee ylimääräistä. Mielestäni BMI:n normaalipainon ylärajoilla keikkuvat eivät yleisesti ottaen ole normaalipainoisia vaan lihavia. Lihaksikkaat ihmiset ovat sitten asia erikseen."
Nimenomaan! Tässä on oikea asenne. Laihduttaminen on paljon helpompaakin, kun ylipainoa on vielä kohtuullisesti eikä nahka jää roikkumaan kun läskiä lähtee. Ajoissa omasta terveydestä huolehtiminen tuntuu tosiaan olevan kiellettyä tässä maassa. BMI on tarkoitettu lähinnä liikuntaa vähän tai ei ollenkaan harrastaville... jos on vähänkin lihasta niin BMI tuppaa värähtämään sinne normaalipainon yläpäähän. Kokemusta on kuntosaliharrastuksen aloitettuani. Olen todella hoikka, mutta BMI on 24:n kieppeillä.
netistä kun etsii..miehen rasvaprosentin pitäisi olla välillä 10–15 ja naisen 15-22. Tämä siis ihanteellista. Eli mielestäsi miesten pitäisi olla täysin rasvattomia ja naisten alirajalla? No, makunsa kullakin. Mieletön ylipaino on mielestäni vastenmielistä myös..
"Toisaalta jos ei lapsia aio hankkia, eikä välitä kuukautisistakaan, niin turhaahan sitä on läskiä kantaa." kommenttisi oli kyllä aika idioottimainen. Kuukautiset kun kuuluvat normaalin elimistön toimintaan. Ne eivät ole "välittämiskysymys"..
hei! minä olen ollut 0-18 vuoteen normaalipainoinen, sitten jouduin aloittamaan mielialalääkket jotka nostivat painoa todella paljon 20kg ja olen lyhyt nainen 155cm (lääke ad/hd) ja lopetin lääkkeet 22 vuotiaana. ennen sitä rupesin pudottaa painoa ja sain kaikki pudotettua eli 20kg mutta sit 21v tapasin mieheni ja olin 23 kun rupesin lihomaan, vaikka en yleensä ole lihonut olen saanut syödä mitä vaan, mutta nyt minulla tutkitaan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja se nostaa painoa, olen yrittäny pudottaa painoa mutta ei vaan putoa, enkä ole raskaana. kaveritkin ovat asiaa ihmetelleet. minua hävettää tilanne koska ajattelen aina ihmistenilmoilla että kun muut eivät tiedä sitä että en ole ennen ollut tälläinen enkä halua olla vaan kun ei putoa.. teen mitä vaan mut kun saan aloitettua lääkkeet siihen kilpirauhasen vajaatoimintaan uskon aineenvaihduntani vilkastuvan ja laihtuvani. olen hiukan murheellisempi lihavana mutta monet sanoo että laihat ovat vain onnelisia ei minun iloista persoonaani ole tää mitenkään muuttanut. tottakai haluan olla normaali painoinen mutta persoonani ei ole muuttunut
Kerrataanpa tosiasiat: Lääkkeet eivät nosta painoa. Vajaatoiminnatkaan eivät nosta painoa. Hidastunut aineenvaihdunta ei sekään nosta painoa. Vain liika syöminen kulutukseen nähden nostaa painoa.
Mikään ei pakota alkoholistia juomaan eikä lihavaa syömään. Alkoholismi tai lihavuus ei kumpikaan ole sairaus tai sairauden aiheuttama ongelma, vaan addiktio. Jeppe paranee jos Jeppe ei juo, ja Läski paranee jos Läski syö vain sen verran mitä tarvitsee.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Tottakai syömisestä johtuu ylipaino. Mutta syömisen hallitseminen onkin sitten eri asia, johtuen sairaudesta tai lääkityksestä. Sinä ilmeisesti et koskaan ole sairastanut tai ollut lääkityksellä? Koska useimmat meistä ovat olleet, niin ymmärrämme helpommin ihmisä, jotka ovat näistä syistä lihonneet ja joiden laihdutus vaikeutuu. Mieti itsekin millainen olo on kipeänä ja nyt mieti sama olo vaikka vuodeksi.
Kilpirauhasen vajaatoiminta oikeasti vaikeuttaa painonpudotusta huomattavasti, se ei sitä estä, mutta vaikeuttaa, sekä "helpottaa" lihomista. Itse en ole lääkäri enkä tiedä miten, myöskään minulla ei tätä tautia ole, mutta tämä on silti laajasti tiedetty ja tunnettu fakta.
Omalla kohdallani vaikutti lihomiseen suuresti useat kortisonikuurit ja monet allergialääkkeet. Kun kuurit loppuivat myös laidutus rupesi onnistumaan ja jo 10kg on lähtenyt pois siitä minkä tuon vajaan vuoden aikana kerrytin massaa. Itse sairaus (atooppinen ihottuma) ei aiheuttanut aineenvaihduntamuutoksia/lihomista tai vaikeuttanut liikunnan harrastamista. Tässä oli minun "normaali" vapaapäivä, silloin noilla lääkkeillä:
Herääminen 11-12 aikaan, väsynyt ja nälkä, aamupala
Sohvalla makaamista väsyneenä ja nälkäisenä
14-15 Syömistä ja sohvalla makaamista
Ehkä siivoilua, yleensä sohvalla makaamista ja torkkuilu
17-18 ruokaa, sohvalla makaamista
lepäilyä, yritystä epätoivoisesti tehdä jotain
21-22 iltapala ja nukkumaan 10-16 yöunet.
Työ/koulupäivä silloin aika samanlainen, paitsi karkin syömistä koko ajan, vähemmän makailua ja aiemmin heräämistä/nukkumaan menoa.
Ja vertaa nykyiseen vapaapäivään , kun lääkkeet eivät nälätä/väsytä ja sairaus ei masenna:
09-10 herääminen, jooga, aamupala
Siivous/pyykin pesu
12-13 lounasta, jotain kevyttä
Lenkille
Kauppaan
16-18 Ruuanlaittoa syömistä, kotijuttuja
19- Ulos kaveriden kanssa/leffaan/koti-ilta,
näistä riippuen nukkumaan 12-05 välillä
Työpäivinäkin liikun usein, jumppailen yms. samoin kuin teen ruokaa.
Syön myös paljon terveellisemmin, aiemmin ruoka oli jotain helppoa mitä ei tarvinnut itse tehdä (einestä puolivalmistetta, sipsua, namia), nykään paljon tuoreita vihanneksia ja itse tehtyä, koska jaksaa tehdä.
Ja mietin vain kuinka paljon vaikeampaa tämä on ihmisillä, joilla sairaus oikeasti vaikuttaa liikkumiseen ja aineenvaihduntaan. Vaikka sairaus tai lääkkeet eivät suoraan vaikuta painoon, silti niillä voi olla suurikin vaikutus lihomiseen. Kaikki ei vaan ole niin helppoa, että otat itsea niskasta kiinni ja lähdet lenkille ja syöt paremmin, voi kun elämä olisikin niin mustavalkoista. Helposti minäkin välillä mietin, että miksi ihmiset ei vaan syö kunnollista ruokaa ja liiku, koska tuo sairaus oli jo pitkän aikaa sitten. Nyt ilman lääkitystä ja sairautta kaikki on niin yksinkertaista ja joku puolentunnin-tunnin lenkki ei tunnu missään. Mutta sitten muistan, ennen oli suihkussa käyminenkin väsyttävä kokemus jonka jälkeen oli pakko ottaa torkut.
siis 10-16 tunnin yöunet. Jäi se h sieltä pois :D
Ehkei lääkkeet, mutta itse masennus... Se ei olekaan niin yksinkertaisesti hoidettavissa. Silloin kaipaa lohdutussyömistä eikä väsymykseltään kykene kontrolloimaan kalorien määrää. Lihominen lisää masennusta, siinäpä sitten ollaankin vaikeassa kierteessä. Itselläni sen masennuksen alkuperäistä syytä ei saa pois elämästäni, käynnissä on hidas sopeutumisprosessi. Vasta sen jälkeen lie paremmat mahdollisuudet onnistua laihduttamisessa. Tässä tilanteessa ei besserwissereiden kettuilu auta yhtään.
Päädyin tilanteeseen, jossa paino nousi n. puolen vuoden-vuoden aikana 52kilosta 65:teen. En käy vaa'alla lähes ikinä ja nyt sattui olemaan sellainen tilanne, että ei tullut mitään tarvetta käydä terveydenhoitajalla tai lääkärissä (missä yleensä on paino mitattu). Olen 19-vuotias ja tottunut urheilemaan enemmän, nyt varmaan alkoholi ja urheilun väheneminen vaikuttaneet asiaan.
Olen melko lyhyt (160cm) enkä edelleenkään lihava. BMI:n mukaan olen lieväsi ylipainoinen (25..) vaikka en siltä näytäkkään. Painon nousu kyllä järkytti syvästi, sillä se tuli ihan yllättäen.
Lopetin juuri e-pillerit, jotka huomattavasti vaikuttivat asiaan keräämällä nestettä.
Ruokailusta sen verran, että olen sisäoppilaitoksessa, jossa ruoka tehdään valmiiksi, joten en oikeastaan pysty vaikuttamaan ainakaan ruuan laatuun yhtään. Rasva ja kerma maistuu ruuassa, mutta yritän ottaa salaattia sen puolet, jos sitä vaan on tarjolla.
Nyt on suunnitelmana "laihduttaa" takaisen sinne 55 kg. Ystäväni on lupautunut tekemään minulle liikuntalukujärjestyksen, jotta pääsen vauhtiin. Netistä olen lueskellut kalorimääriä, jotta osaan korjata ruokailutottumuksiani. Sipsit ja karkit todellakin jää nyt pois! Tilanne tuli todellakin aivan yllätyksenä, mutta se hyväpuoli tässä nyt on, etten pysty keksimään mitään tekosyitä, vaan shokin jälkeen lähden lenkille.
Jos laihduttajan jotain kannattaa jättää kokonaan pois, niin se on alkoholi kaikissa muodoissaan. Siis kaikissa muodoissaan alkoholi pois. Se on kaikkein suurin yksittäinen syy miksi painoa on erittäin vaikea saada pois. Alkoholi sinänsä sisältää käsittämättömän määrä kaloreita, mutta se lisäksi houkuttelee syömään toisen mokoman lisää ja yleensä käsittämättömän epäterveellisesti.
Suosittelen lisäksi mittauttamaan rasvaprosentin, sillä sitä säännöllisesti seuraamalla ei tarvitse miettä onko painonpudotus silkkaa nestettä vaiko sitä ehtaa ihteään.
Samaa mieltä ollaan... alkoholi turvottaa keräämällä nestettä elimistöön. Niin yksinkertaista se on!
Monella ylipainoisellakin ihmisellä on hirveä määrä ylimääräistä nestettä elimistössään, toki sitä itseäänkin sieltä tietysti löytyy. Tästä johtuen ylipainoisen laihduttajan paino myös putoaa normaalipainoista ihmistä nopeammin ja helpommin. Ei se ylipainoisen ensimmäisen kuukauden laihduttajan 5-10kg painon pudotus sitä läskiä ole vaan puhdasta nestettä, joka tietysti alkaa jo näkymään hoikemmassa olemuksessa. Mitä lähemmäs normaalipainoa tullaan, sitä hitaampaa ja hankalampaa painon pudotus on, tämä pudotus vaan on jo sitä mikä tosiaan sitä roppaa muokkaa.
Mitä tulee rasvaprosentin mittaukseen, niin kertoo kyllä touuden, mutta siitäkin joku voi yllättyä.
Alpainoisen tai normaalipainon alareunalla olevan rasvaprosentti voi siitä huolimatta olla korkeampi kuin normaalipainon yläreunalla olevan. Se puolestaan kertoo liikuntatottumuksista ja lihasten kunnosta.
Ihmisen ulkomuoto ei tosiaan aina kerro koko totuutta elimistön ja lihasten kunnosta.
Pääasia mielestäni on että ihminen liikkuu edes muutaman kerran viikossa jumpan, lenkin tms. muodossa ihan puhtaasti liikkuakseen. Kaikki hyötyliikunta yms. tietysti hyväksi, mutta se kenellekään ole riittävä, ainakaan painonpudotukseen.
Pakko olla trolli, ketä muuten voisi ilmoittaa vakavalla naamalla kaikkien yli 10% rasvaa omaavien miesten tai 15% omaavien naisten olevan ylipainoisia? Tai kuinka tietätämätön ja yksinkertainen tarvitsee olla julistaessaan kuinka sairaudet tai lääkityksen aiheuttama ylipaino hoituu yksinkertaisesti syömällä vähemmän. Toki, jos et syö et lihoa, mutta haluaisin todella nähdä olisitko samaa mieltä asian yksinkertaisuudesta vaikkapa vuoden kortisoni kuurin jälkeen? Kumpi oikeasti laskee tällaisessa tapauksessa elämisen tasoa enemmän, jatkuva nälkä vai kuten minun tapauksessani 7 kilon painon nousu. Voin sanoa että asiaa kokematta en olisi mitenkään voinut tilannetta tajuta, mutta toisaalta en olisi ollut tarpeeksi tyhmää siitä mitään keskustelupalstoilla julistamaankaan.
Yleensä ihmiset tässä vaiheessa sitten valehtelevat kokeneensa jotain vastaavaa, tai joku on jopa saattanutkin kokea, mutta silti päästelee suustaan sammakoita. Tähän vastattakoon jo etukäteen että sivuvaikutukset ja niiden voimakkuus ovat kovin yksilöllisiä.
Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta sinun eivät selvästikkään perustu minkäänlaiseen tietoon tai kokemukseen.
Olin normaalipainoinen tai hoikka lapsuuteni. Teini-iässä kun olin laiha, minua kiusattiin ja sanottiin lihavaksi vaikka olin bmi:n mukaan alipainoinen. Aloin laihduttaa, minusta tuli todella laiha 14 kesäisenä, kunnes sitten masennuin. Kituuttamisen vastapainoksi tuli ahmiminen ja lopulta lihoin ylipainoiseksi n. 16 vuotiaana. En jaksanut enää välittää ja minulla oli itsemurha-ajatuksia. Sain yhä enemmän epävarmuuksissani haukkumista läskiksi ja olin aivan maassa. Ylimmillään painoin 100 kg.
18 vuotiaana laihdutin sitten kilot pois liian nopeasti ja olin jälleen alipainoin laitamilla. Nyt 23-vuotiaana olen taas pikkuhiljaa lihonut 85 kiloon. Eli kilot näyttävät jotenkin olevan suoraan verrannollisia siihen, olenko masentunut. Koen itseni masentuneeksi. Yksi hyvä asia on, etten anna enää kenenkään mielipiteiden vaikuttaa ja olen ns. karaissut itseni. Ihmiset jotka haukkuvat toisia ulkonäön perusteella voisivat vähän miettiä. Ylipaino on monesti tutkimuksissakin havaittu olevan yhteydessä masennukseen. Ja sitä ei helpota haukkuminen. Teini-ikä syömishäiriöissäni oli kamalinta aikaa koko elämässäni. Nykyään ahmiminen on onneksi jo loppunut ja koen tietynlaista tyyneyttä painoni suhteen. Olen nyt aloittanut elämäntaparemontin ja päättänyt - ei enää ikinä. Ja kaikki vain sen takia että joku ensin haukkui minua ja olin liian herkkä.
Vielä jokunen aika sitten olin hoikempi, mutta alettuani seurustelemaan lihoin (niin kuin varmaan moni muukin seurustelun alkuvaiheessa) kun tuli kultsun kanssa lähinnä löhöiltyä ja herkuteltua. Nyt on puoli vuotta mennyt ja juuri totesin itselleni että nyt on tehtävä jotain. Painoineksin mukaan olen ylipainoinen, pyöreähkö, en mitenkään pahasti lihava. Mutta aina se on mukavampaa hoikempana kun mahtuu vaatteet päälle ja hyvä olo itsellä. Syön normaalisti ja silloin tällöin lenkkeilen (yritän hieman useimmin) ja aloitan herkkulakon, aiemminkin on kiloja karissut herkkulakoilla. Tyytyväinen olen jos muutama kilo ainakin tippuu. Oon kova tyttö herkuttelemaan, siksipä lakko on omalla kohdallani hyvä keino kohti terveempää elämää ja hoikistua.
Tottakai on hyvä ajoissa tehdä asialle jotakin ennen kun kiloja vain kertyy ja kertyy.
Sun kysymys on hyvä. Mulle ylipaino tuli n. 20 vuoden aikana. Ensiksi sitä ei oikein huomannut. Ja sitten viimesten kolmen vuoden aikana ilmeisesti elimistön toiminnot meni niin pieleen, että silloin vasta tajusin missä mennään. Se mistä mä ajattelin sen tulevan, johtui tietysti itsestäni. Mulla oli ja on työ, jossa ei liikuta, päivät on pitkiä ja intensiivisiä. Illat sitten meni nukkuessa. Myöskään en kiinnittänyt huomiota elämän säännöllisyyteen. Saatoin syödä paljonkin kerralla ja sitten en pitkiin aikoihin. Ja yksi suuri syy oli voileivät joilla elin muutaman vuoden. Ei suinkaan se mikä oli leivän päällä vaan ihan perus ruisleipä. Jotain vikaa mussa on, kun leipä ei sovi mulle yhtään. Ja sitten jatkuva stessi ehkä vaikutti.
Ja kun multa puuttui tietoisuus siitä, että ongelmia pitää ennaltaehkäistä omia elintapojaan muuttamalla, ennenkuin tilanne on liian pitkällä. Painoa siis tuli lisää aina vähän kerrallaan pyrähdyksittäin, kunnes sitä oli liikaa se n 20kg.
Ja sitä mä tappelin sitten pois monta vuotta liikunnalla ja opiskelemalla ruoka-aineista. Nyt mä vältän leipää ja puuroja kaikissa muodoissa, erityisesti valkeita leipiä ja kaurapuuroa. Joskus kerran vuodessa mä voin syödä vastaleivottua tuoretta ruisleipää viipaleen tai kaksi. Ja riisi ja ohrapuuroa mä voin kyllä syödä.
Myös margariinit ovat sellaista kamaa, jota mun pitää vältää. Ja maitonakin menee eniten rasvatonta ja sitten kevyt maitoa.
Mä ainakin uskon, että jokaisella on olemassa oma tapansa liikkua ja siihen kuinka heidän elimistönsä jossain määrien toisista hieman eroavalla tavalla voi ottaa vastaan ravintoaineita. Mutta alttius ylipainolle mulla on ilmeisesti olemassa aiemman 20 vuotisen lihomiseni johdosta, koska vieläkin kovin helposti menen turvoksiin.
Ja voi olla myös joitain sairauksia, jotka vaikuttavat ylipainon tulemiseen. Mutta toki nekin voi jossainmäärin ottaa huomioon. Itse olen ainakin oppinut sen, että ylipaino vakava asia, enkä lähde jokaisen yksilöllisen asian taustoja tuntematta kovin syvällisiin diagnooseihin tai mielipiteitä muodostamaan.
Mutta mielestäni kysymyksessä kuitenkin ehkä eniten on tiedon ja tuen puute siitä kuinka ylipainon tuleminen on ennalta ehkästävissä. Ja toiseksi siitä, että vaikeasta ylipainosta on vaikeaa päästä pois, koska sen aikana elimistön reagointi voi olla huonoa esim. siksi, että hikoilun aikana ihmisestä lähtee suuria määriä elimistölle tärkeitä kivennäisaineita ja mineraaleja. Myös elimistön kyky ottaa vastaan esim vitamiinenjä on heikentynyt. Ja tästä johtuen monelle jopa alku voi vaikeaa. Myös ylipainoisen harjoittelu on vaikeaa, koska itselläni oli keuhkojen heikko toiminta. Ja lisäksi veren punasolujen hapensiirto kyky voi heiketä ylipainoisena. Myös liikunnan aloitus on erityisen taitavasti laadittava siten, että siiinä on välitavoitteita, joista tietää, että edistymistä on tapahtunut. Ja sisukkuuden on kohdistuttava siihen, että tekee aina kaikkensa ja parhaansa, mutta jos ei jaksa niin seuraava tavoite on se, että harjoittelee niin että seuraavaksi jaksaa. Itsellänikin asiantuntija apu oli hyväksi siinä mitä tulisi tehdä.
On myös tiedettävä ne "rajat", joita oman ikäisellään normaali ihmisellä yleensä erilaisissa liikuntalajeissa yleensä on. Esim. tunti - puolitoista juoksua hengästymättä voi olla sellainen lähes jokaiselle, että sitä on hyvä tavoitella. Jne. Ja kun niihin päästään voidaan sitten mennä eteenpäin
Valitsemalla sellaisen "peruslajin" omakseen, johon joutuu harrastamaan myös muita lajeja hapenottokyvyn ja voimaharjoittelun takia, voidaan liikuntaharrastuksesta rakentaa riittävän monipuolinen, että se motivoi lähtemään tuuleen ja tuiskuun.
"En vaan voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen ei oikeasti muka tajua, että nyt alkaa painoa kertyä, ja tee asialle jotain? "
Itse olin vakavasti masentunut kun lihoin, ja sillon mulle oli ihan yks lysti a) se miltä näytän / paljonko painan b) terveyteni. Silloin toivoin vain kuolevani.. En jaksanut liikkua, juuri ja juuri jaksoin sängystä ylös nousta. Ainoa asia, joka antoi silloin edes hetkeksi lohtua / turrutti, oli ruoka ja alkoholi. Joo, sitten kun aloin toipua, tajusin kyllä että olen lihonut helkkaristi, ja totta kai aloinkin tehdä asian eteen töitä. Mutta jonkun aíkaa olin lihava (josta saikin kuulla, niin tuntemattomilta ihmisiltä kuin tutuiltakin), ilman että tajusin tai itse asiassa ilman että välitin koko asiasta tuon taivaallista.
En vaan voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen voi katsoa maailmaa noin mustavalkoisin silmin ja kapein katsein?