ajauduin riitaan anopin, koska en jaksanut enää kuunnella hänen puuttumista elämäämme ja seläntakana kuiskuttelua miten en tee asioita niin miten hän tahtoisi. Kyse oli omasta elämisestä ja lapseni hoidosta. vuosia sitten muutin (tein tyhmästi) muutin mieheni luokse asumaan, ja samaan talouteen kuului hänen vanhempansa. ja kuinkas siinä kävikään..heh he..
nyt muutin sieltä pois, mistä anopii suuttui vielä enemmän kun vein lapsen pois hänen ulottuviltaan. ei ymmärrä että haluan oman elämän lapseni kanssa, ja tehdä niin kuin itse parhaakseni näen,omaa rauhaa ja yksityisen elämän ilman että anoppi kuulee oven taakse mitä makkarissa tapahtuu..
yritimme sovintoa puhelimitse, missä anoppi haukkui minut kirjaimellisesti pystyyn,,en liioittele..omituinen tapa tehdä sovintoa minun mielestäni, edistääkö se sovinnontekoa kun haukutaan ensin ??
nyt muutin sieltä pois, mistä anopii suuttui vielä enemmän kun vein lapsen pois hänen ulottuviltaan. ei ymmärrä että haluan oman elämän lapseni kanssa, ja tehdä niin kuin itse parhaakseni näen,omaa rauhaa ja yksityisen elämän ilman että anoppi kuulee oven taakse mitä makkarissa tapahtuu..
yritimme sovintoa puhelimitse, missä anoppi haukkui minut kirjaimellisesti pystyyn,,en liioittele..omituinen tapa tehdä sovintoa minun mielestäni, edistääkö se sovinnontekoa kun haukutaan ensin ??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sano anopille, että hankkii oman elämän.
Kuulostaa niin todella kauhealle. Mutta miksi miehesi asuu siis kotona...??
Onko heillä maatila jota hoitavat vai kuinka? Ei siltikään aikuisena tarvitse asua omien eikä appivanhempien luona...
juu, maatila mikä pitäisi siirtyä jossain vaiheessä miehelle. mahtava sotku,ei voi muuta sanoa. jopa miehen sisko on suuttunut minulle kun oon vissiinki ollu pahana äitikullalle...juup,,sanallakaa en sanonu vastaan ku anoppi päästeli totuuksia minusta, ajattelin että turha lähteä mukaan tuollaiseen,mutta minkäs teet..minut on nyt sit maalattu piruksi ja äitikulla elämänän pilaajaksi..noin niikun kärjistettynä..
hei, oikeesti.. kohtalo toverit ja muut. mikä oikeus anopilla on määrätä? sekö että hän on mieheni äiti? hän on elämää nähnyt? vai että, vain hyvää tarkottamalla voi tehdä ja sanoa mitä lystää?
ihan mielestäni järkeenkäypää olisi, että silloin kun pystyy itsestään huolehtimaan ja on taloudellisesti riippumaton kenestäkään, niin saisi ihan itse määrätä elämästään....mutta siis,tästähän vielä on jotkut eri mieltä...
niin tuntuu olevan...
Itselläni oli voimakastahtoinen anoppi, asuttiin onneksi eri talouksissa. Hyväähän hän tarkoitti, mutta hän ei kuunnellut muiden mielipiteitä, opin onneksi laskemaan puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tein niinkuin itse parhaaksi näin.
Maatiloilla on vaikeaa, jos ja kun appivanhemmat (tai vanhemmat) hoitavat tilaa, mutta uusi polvi on kuvioissa mukana. Tuo harvoin onnistuu. Iäkkäätkään ihmiset eivät luovu määräysvallastaan, eivätkä enää edes ymmärrä tekevänsä jääräpäisyyttään hallaa rakkaalle tilalleen. Suvussani on tästä esimerkkejä.
Omat vanhempani ovat eläkkeellä, heillä on maatila, kahdeksankymppisinä pitävät kaiken tiedon itsellään.
Mitään uudistuksia ei hyväksytä, tehdään, niinkuin on ennenkin tehty. Jos jotain ehdottaa, riitahan siitä tulee. Ollaan opittu ne "aiheet", mistä ei kannata keskustella.
Appivanhemmat/vanhemmat ovat eri sukupolvea, ovat eläneet ja kokeneet toisenlaisen elämän kuin nykysukupolvi. Elävät, niinkuin ovat oppineet ja tottuneet, uusia asioita ei haluta omaksua, oma elämäntapa on se ainut oikea. Tosi on, että rankkaa heillä on ollut, työtä on tehty, eletty säästäväisesti, ja pärjätään vähemmälläkin. Nämä ovat niitä tervaskantoja, hatunnosto heille!
Monesta asiasta voimme ottaa oppia, kannattaa olla avoin!
"Elämää nähnyt, tarkoittaa hyvää". Niinhän ne äidit ja anopit sanovat, osin ovat tietysti oikeassakin, mutta eivät hyväksy vastaväitteitä, jos joku on eri mieltä - siinä se ongelman ydin.
Ihmiset ovat tietysti yksilöitä, toiset uskaltavat delegoida töitään ja luottavat siihen, että asiat tulevat hoidetuiksi, vaikka ne hoidetaan toisin kuin ennen. Toiset eivät hyväksy mitään muutoksia, tietävät kaiken parhaiten itse.
Pidä viileät, asialliset välit anoppiin. Älä välitä hänen puheistaan, jos haukkuu sinua -- kaikkeen oppii, kun on pakko. Ongelma on anopin, hän ei pysty kasvamaan, on jämähtänyt siihen, mitä on.
Raskastahan se on kuunnella moitteita ja haukkumista, mutta ihmeitä harvoin tapahtuu, muutosta on turha odottaa.
Järkevintä on asua muualla ja hoitaa tilan asioita sieltä käsin. Appivanhemmat saavat määrätä mielensä mukaan omassa kodissaan ja tilallaan, kunnes tilanne joskus muuttuu.
kiitos sinulle viestistäsi..totta puhelet.
ai niin,,ja se tuli tossa mieleen et anoppi on sitä mieltä että hän on asiasta sanonut,ja minä oon siitä suuttunut..puhelimessa kuitenki tunnusti että on sen tahallisesti tehnyt...
Voimi sinulle! Tei oikein ja pysy vahvana! Muita ohjeita ei ole.
Minun mielestäni jos on ottanut puolison ja puolison äiti,olkoot kumman hyvään ei äitiänsä kouluta käyttäytymään omaa puolisoaan kohtaan niin on jotain vikaa irtiotossa.
Itse olen tehnyt sen homman että jos äitini on käynyt hyysäämään huusholliani jota puolisoni kassa hoidan,seväsanaisesti niin että tähän hommaan et sitten sotkeudu millään tavalla piste.
Elikkä kyllä sitä on jokaisen tehtävä äidilleen selväksi mikä on pelin henki jos haluaa kunioitaa omaa puolisoaan.Eikä korvat luimussa seurata vierestä kun puolisoa nolataan.Oikee suututtaa moiset nynyt,joita valitettavasti olen joutunut näkemään.