Minulle on nyt tullut ongelmaksi tietää, että missä se raja menee, kun nainen on se aloitteellisempi osapuoli. Kun aina väitetään, että mies kyllästyy, jos nainen on liian innokas, ja sitten taas toisaalta toivotaan, että naiset olisivat aloitteellisempia. Mutta mikä sitten on sitten sitä liian innokasta tyyliä ? Liian aikainen seksi tuntuu olevan aika itsestäänselvyys, joten jos se jätetään pois, niin mitkä muut asiat ovat sellaisia?
Sitä sanotaan usein, että pitää aina olla oma itsensä. Se vain tässä on ongelmana, että se millainen olen omana itsenäni ei juurikaan miehiä kiinnosta, joten ilmeisesti sitä pitää sitten opetella esittämään jotain muuta kuin mitä on.
Sitä sanotaan usein, että pitää aina olla oma itsensä. Se vain tässä on ongelmana, että se millainen olen omana itsenäni ei juurikaan miehiä kiinnosta, joten ilmeisesti sitä pitää sitten opetella esittämään jotain muuta kuin mitä on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Liiasta nussimisesta ja jyystämisestä kalu menee aika araksi ja kipeäksi, silti pitäisi vain nussia lisää vähintään 5 kertaa ja 5 tuntia päivässä. Sellainen on liikaa innokkuutta. Jos miehellä paikat ovat kipeät niin vonkaamisen voisi siltä päivältä lopettaa.
No lähinnä ensinnäkin ihan vain se aloite... siis että esim. sanoo ääneen jos sattuu olemaan mielessä jotain sanottavaa, vaikka vähän tyhjänpäiväistäkin, eikä niele sitä peläten, tai jos jotain kiinnostaisi toisesta tietää, vaikkapa nimi, niin kysyy sitten. Vähän siitä eteenpäin sitten se, että ilmaisee jotenkin pitävänsä toisesta tai hänen seurastaan mikäli asianlaita niin on. Toisekseen se, että ei asennoidu sitten (ystävyys)suhteen kehittymiseen siten, että odottaa miehen olevan ainakin luonteeltaan jokin satujen prinssi ja 'se oikea' valmiina pakettina ilman että mitään tarvitsee rakentaa vähitellen ja yhteisiä kommunikointitapoja etsiä - ei toimi semmoinen noin vain, vittuuntuu vaan kumpikin tahollaan mikäli odotus on moinen.
Enpä muuta vaatisi.
Mikä sitten on liian innokasta? Äkkiseltään tulee mieleen vain sellainen kaikenlainen perusteeton olettaminen, tyyliin sen päättäminen liian aikasin että "tää on nyt mun poika-/tyttöystävä" ja sen yrittäminen elää toteen vaikka mitään pohjaa millekään vakavalle ei vielä ole. Tämä on teinimäisellä tavalla yli-innokasta. Riittävä varovaisuus, huomaavaisuus ja hillitty eteneminen tekee loputtomasti paremman vaikutelman. Se seuraa siitä kun tiedostaa, ettei oikeasti vielä tunne toista ja toisaalta siitä että osaa arvostaa muitakin elämäntapoja
"ilmeisesti sitä pitää sitten opetella esittämään jotain muuta kuin mitä on"
Jos omassa toimintatavassa on vikaa, niin kannattaisi asennoitua ehkä paremminkin niin, että opettelee uusia toimintatapoja eikä ajatella, että muut vaativat olemaan jotain muuta kuin mitä on.
tälläisessä tapauksessa kun kiinnostusta löytyy, mutta kun kohtaa kaupungilla kiinnostavan tyypin ja ei pääse lähestymään ei sitten millään. Vähäisiä asioita toisesta tietää. Miten lähestyä?
Kun ei pääse lähestymään. Molemmat ujoja kenties.
Minusta liian innokasta on silloin kun ihminen soittelee jatkuvasti toiselle päivät pitkät. Vaikka tietääkin että toinen on töissä ja kiireinen nii aina pitäisi olla puhelimen ääressä siten että vastaus tulee heti. Sitten otetaan hirveet pultit siitä ettei vastannut omaan viestiin jolla loppujen lopuksi ollut mitään sanomaa. Tämä ainakin häiritsee jos heti suhteen alussa on tällaista.
Toinen asia joka olisi yli-innokasta on että aletaan puhua heti jostain naimisiinmenosta, lapsien hankimisesta, yhteisen asunnon ostamisesta. Itse ainakin haluan edetä hitaasti oppien ensin tuntemaan naisen ennen kuin lähteä isoihin toimiin heidän kanssaan.
Kolmas mitä keksin on että vaaditaan että saa tulla kaikkiin paikkoihin kumppanin kanssa. Kummallakin pitää olla jotain omia asioita jossa saa olla rauhassa. Eli liimautuminen toiseen on yli-innokasta ja se koskee minusta alkua ja suhteen aikanakin on rassaavaa.