Varattu luokkatoveri

Ihmiset kiinnostuu ihmisistä, jotka on kiinnostuneita niistä. Jos nainen katselee miestä, ja mies huomaa tän, niin kyllä mies useimmiten kiinnostuu myöskin jollain tasolla, oli varattu tai ei. Ei se kuitenkaan vielä mitään merkitse, se on vaan luonnollinen reaktio.

Nii-in, pitäisi tietää onko se on off heidän leikkinsä vai sellainen ettei kumpikaan vaan uskalla sanoa peliä poikki. Se on totta, että ihminen usein kiinnostuu niistä, ketkä ovat kiinnostuneet hänestä, mutta sepä onkin ehkä hyvä juttu. Jos toinen ei osaa päättää, siis se toinen nainen, niin päätäpä sinä sitten hänen puolestaan ;) Eli siis kysy mieheltä, mikä tilanne on, jos uskallat. Sano, ettet aijo häntä nyt väkisin mihinkään vääntää, mutta pidät häntä kivana ja mielenkiinoitsena tyyppinä, johon olisi kiva tutustua enemmänkin, mutta mikähän mahtaa olla mahdollisuus?
Älä siis suoraan pyydä treffeille tai just mitään suuria rakkauden tunnustuksia mene höpisemään (joo, et varmaan meniskään :) ) vaan siis ihan ilmoitat, että ois kiva käydä joskus kahvilla jutskailemassa ja näin, mutta mitä sanoo hänen suhdetoimintansa siihen, tuleeko ongelmia.

No, jos hän sanoo, että kaverina, niin usko ja sano, että se sopii varsin mainiosti. Sitten olette aidosti kavereita: jos sen on tarkoitus johtaa johonkin, niin huomaat, että miehen suhde päättyy aikanaan, ja jos vielä olet kiinnostunut, niin kysy sitten vasta voisiko muutakin olla.

Jos ei käy, että suhde on sellainen, niin sano, että ei se mitään, otetaan rennosti ja eletään eteenpäin. Halusit vaan tietää. Ja sitten tosiaan elät eteenpäin ja unohdat koko jutun.

Jos uskallat ottaa selvää, tulet saamaan varmuuden ja pääset elämään eteenpäin, rohkeuttahan se aina vaatii, ja aina asioissa on riksinsä, mutta toisaalta, itse olen katunut kaikkein eniten niitä juttuja, mitä en ole uskaltanut ja olen jättänyt tekemättä: en siis älyttömyyksiä ja hölmöilyjä, vaan juuri tälläsiä juttuja, missä ei ole mitään pahaa. Harvoin kukaan pahastuu, jos joku tykkää, vaikkei suhteeseen voisi ruvetakaan. Itse olen ainakin ihan hyvillä mielin, ja ajattelen aina aloitteen tekijästä, että onpa rohkea tyyppi, siitä se saa arvostuksen joka tapauksessa.

PS. Ja ihan vaan, että olin itsekin ihastunut yhteen mieheen vastaavassa tilanteessa. Nynnyilin, enkä heti kysynyt ja mahdollisuus meni ohi. Olin todella surullinen, koska tykkäsin miehestä todella, mutta hän oli yhtä ujo, kun minäkin ja mennyt mikä mennyt. Joten toisaalta, toimimalla ei ainakaan jää siitä kiinni, että on nynnyillyt ja pelännyt, ja sitten vituta kun jälkikäteen saa tietää, ettei olisi mitään pelättävää ollutkaan!