Minä ja mieheni haluamme molemmat laihduttaa, olemme molemmat aika ylipainoisia (hän hieman enemmän kuin minä).
Minusta tuntuu toisinaan siltä, kuin hän haluaisi saboitoida minun laihdutusyrityksiäni, että voisi itse olla meistä se laihempi. Aina kun minulla on motivaatio huipussaan ja tuntuu siltä, että pystyn laihdutukseen, kumppanini alkaa marista ettei pysty. Monesti hän haluaa herkutella ja viedä minut mukanaan tuhoon. Esim. jos teemme tämän herkuttelupäätöksen ja menemme yhdessä kauppaan, hän vahtii että otan ruokaa saman verran tai enemmän kuin hän. Syön monesti seuran ja säälin vuoksi, vaikka oikeasti minusta tuntuisi siltä että pystyn olla ilmankin ruokaa.
Kun kumppanini on aikansa saboitoinut minua, repsahdan kurista kokonaan ja jään pohjalle vellomaan enkä enää tunnu pääsevän ylös. Ja SITTEN hän yhtäkkiä ponnistaakin sieltä ylös! Ja hän tekee sen ilman minua. Yhtäkkiä hänellä onnistuu kaikki, liikunta ja laihdutus. Ja tuntuu jopa siltä, että hän nauttisi minun epäonnistumisesta, aivan kuin hän saisi siitä lisää voimia! Vaistoan tällaista kilpailuhenkisyyttä.
Eli ekaksi hän pilaa minun laihiksen, sitten hänellä alkaa sujua ja hän unohtaa kokonaan minut eikä tekisi ikinä vastavuoroisesti tuollaista uhrausta, että pilaisi laihiksensa minun takiani. En minä haluakaan sellaista, mutta kaipaisin edes tukea! Mutta hän ei halua antaa sitäkään. Tämä kilpailuhenkisyys alkaa jo tarttua minuunkin. Olen myös muuttumassa katkeraksi.
Monesti päätän, että tätä laihista en anna hänen sabotoida. Koska ei hänkään suostu ikinä jäämään uppoavaan laivaan minun kanssani. Miksi minun pitäisi sitten uhrautua hänen vuokseen? Minulla on usein ahdistunut olo, jos en suostu hänen sabotointiin. Koska hän yleensä suuttuu, jos en suostu syömään hänen kanssaan liikaa. En halua kohdata hänen suuttumistaan, joten ajattelen aina että syöminen on pieni hinta siitä. Vaikka ei se ole, koska se syö itsetuntoani. Etenkin kun kumppanini ei tunnu välittävän siitä, mitä minulle käy.
Aina, jos laihdutuskuurini sujuu hyvin, hän haluaa että projektista tulee yhteinen, että minä voisin nostaa hänet huipulle tai upota hänen kanssaan. Mutta jos hänellä sujuu hyvin ja minulla ei, häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän ajattelee silloin vain itseään eikä yhtään yritä auttaa minua.
Minusta tuntuu toisinaan siltä, kuin hän haluaisi saboitoida minun laihdutusyrityksiäni, että voisi itse olla meistä se laihempi. Aina kun minulla on motivaatio huipussaan ja tuntuu siltä, että pystyn laihdutukseen, kumppanini alkaa marista ettei pysty. Monesti hän haluaa herkutella ja viedä minut mukanaan tuhoon. Esim. jos teemme tämän herkuttelupäätöksen ja menemme yhdessä kauppaan, hän vahtii että otan ruokaa saman verran tai enemmän kuin hän. Syön monesti seuran ja säälin vuoksi, vaikka oikeasti minusta tuntuisi siltä että pystyn olla ilmankin ruokaa.
Kun kumppanini on aikansa saboitoinut minua, repsahdan kurista kokonaan ja jään pohjalle vellomaan enkä enää tunnu pääsevän ylös. Ja SITTEN hän yhtäkkiä ponnistaakin sieltä ylös! Ja hän tekee sen ilman minua. Yhtäkkiä hänellä onnistuu kaikki, liikunta ja laihdutus. Ja tuntuu jopa siltä, että hän nauttisi minun epäonnistumisesta, aivan kuin hän saisi siitä lisää voimia! Vaistoan tällaista kilpailuhenkisyyttä.
Eli ekaksi hän pilaa minun laihiksen, sitten hänellä alkaa sujua ja hän unohtaa kokonaan minut eikä tekisi ikinä vastavuoroisesti tuollaista uhrausta, että pilaisi laihiksensa minun takiani. En minä haluakaan sellaista, mutta kaipaisin edes tukea! Mutta hän ei halua antaa sitäkään. Tämä kilpailuhenkisyys alkaa jo tarttua minuunkin. Olen myös muuttumassa katkeraksi.
Monesti päätän, että tätä laihista en anna hänen sabotoida. Koska ei hänkään suostu ikinä jäämään uppoavaan laivaan minun kanssani. Miksi minun pitäisi sitten uhrautua hänen vuokseen? Minulla on usein ahdistunut olo, jos en suostu hänen sabotointiin. Koska hän yleensä suuttuu, jos en suostu syömään hänen kanssaan liikaa. En halua kohdata hänen suuttumistaan, joten ajattelen aina että syöminen on pieni hinta siitä. Vaikka ei se ole, koska se syö itsetuntoani. Etenkin kun kumppanini ei tunnu välittävän siitä, mitä minulle käy.
Aina, jos laihdutuskuurini sujuu hyvin, hän haluaa että projektista tulee yhteinen, että minä voisin nostaa hänet huipulle tai upota hänen kanssaan. Mutta jos hänellä sujuu hyvin ja minulla ei, häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän ajattelee silloin vain itseään eikä yhtään yritä auttaa minua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehesi kuulostaa aika kateelliselta, hänellä on ehkä huono itsetunto tai jotain. Minulla on ollut vastaavanlaisia kokemuksia kaverini kanssa. Tuollainen negatiivinen ja kilpaileva ilmapiiri alkaa vaikuttaa nopeasti ja latistaa uskoa omaan onnistumiseen. Toivotan sinulle voimia! Älä enää suostu hänen vaatimuksiin -eihän hänkään sinun! Aloita itse kannustavan ilmapiirin luominen vaikka se tuntuisi sinusta vaikealta.
Mikset laita äijälle luuta kurkkuun ja ota pikastarttia laihdutukseen? Siinä onkin ukolla ihmettelemistä kun paistattelet uudessa kropassa ja hän saa katua sitä, että yritti pideä sinua aloillaan...
Miten MIES voi estää sinua laihtumasta? Itse päätät mitä kurkustas laitat alas.
Olen samaa mieltä Juntin kanssa! Nyt otat kyllä itse sen otteen elämästäsi ja vartalostasi.