Facebookin vaikutukset

Lopetin Facebookin käytön. Ahdistuin samasta asiasta, kun ei ollut enää kunnon keskustelua ystävien kesken ja en todellakaan halua kertoa kaikille asioista, kun kaikkien naamakirja ystävien kanssa en ole niin "hyvä ystävä", että haluan heidän tietäväni asioistani. Tai minä heidän asioista. Monet naamakirjalaiset hakevat vain lukua montako ystävää minulla on ja todellisuudessa jotkut ovat olleet esim. vain samoissa juhlissa tai kaverin kaverin kavereita yms. Tuskastuin myös kaiken maailman kyssäreihin, joiden takia koneet tukossa. En ole kokenut , että olisin tippunut jostain tai jäänyt paitsi mistään. Todelliset ystävät tapaan edelleen kasvokkain ja jaan hyvät ja huonot hetket kuten ennen naamakirjan syntyäkin.

mitä ihmisille kuuluu, ja siitä on helppo syventää tavatessa tai soittaessa. Aluksi epäröin kertoa itsestäni henkilökohtaisempia asioita, koska ajattelin juuri siten että on ihmisiä joille ne eivät kuulu. Sitten tajusin että kuinka itse suhtaudun vieraampien tilitykseen - ohitan sen, koska se ei heilauta elämääni millään lailla. Aloin ajatella päivitykseni osana uutisvirtaa, josta todellakin poimii ne itselle tärkeältä tuntuvat ja ohittaa muut. Lisäksi on helpompi lähestyä ihmisiä, joihin on muuten ehkä vaikeampi ottaa yhteyttä koska he eivät kuulu jokapäiväiseen arkielämään.
Sehän on myös omasta aktiivisuudesta kiinni, tuleeko yhteyttä pidettyä yllä ilman naamakirjaa. Uskon etteivät ne tärkeät ihmiset mihinkään katoa vaikka pitäisi nettipaastoakin, eihän sitä itsekään kaikkia ihmisiä hylkäisi vain siksi ettei nyt tule päivitettyä naamakirjaa.
Mutta jokainen valinnee sen itselleen sopivimman tavan toimia; jos naamakirja alkaa ahdistaa enemmän kuin se tuottaa iloa, kannattaa ainakin pitää taukoa.

hyviä ajatuksia siitä kuinka Facebook teki yhteydenpidosta liian helppoa: http://suomenkuvalehti.fi/blogit/erasmuksen-oppilas/facebook-teki-yhteydenpidosta-liian-helppoa

Minusta facebook ei sovi kaikille. Minusta facebookissa pärjäävät kaikista parhaiten hieman itsekeskeiset ihmiset jotka haluavat huudella asioistaan suurella äänellä ja esittää yltiösosiaalista roolia sekä maalata kiiltokuvamaista kuvaa elämästään. Toki joukossa on sellaisia jotka ovat vain muuten vain sosiaalisemmasta päästä, mutta itsellä tuo kaverikanta joka hakeutui facebookkiin oli selkeästi lievän narsistista ja huomionhakuista porukkaa.

Kuvissa piti tällätä sentin paksu meikki ja ottaa kuva mahdollisimman oudosta kulmasta suuta muikistellen, niin ettei siitä edes tyyppiä tunnistanut enää. Yritys olla paremman näköinen ja parempi ihminen alkoi myös ärsyttää. Parhaita olivat asenneprofiilit, sellaiset joissa osattiin jopa nauraa itsellekin, aidot ihmiset kiinnostaa facebookissa feikkejä enemmän koska ovat aitoja myös facebookissa - eivätkä yritä liikaa.

Mielenpahoitusta piisaa, varsinkin kun entinen kaveri ja nykyinen vihamies pyytää kaveriksi omia exiäni, facebookin avulla voidaan kätevästi myös v-lla ja pahottaa toisen mieli.

Facebookissa voit luoda itsestäsi unelmaminän joka ei vastaa mitenkään totuutta.

Minulle facebook ei sopinut, en väitä että itsekään olisin parempi ihminen, toisinaan varmasti yhtä paskamainen kuin muutkin mutta ollakseen ihmisten ympäröimä ja tuntea olevansa rakastettu, siihen ei facebookia tarvita.

Olen monesti pohtinut samaa asiaa viimeisen vuoden aikana. Mennäkseni hieman pidemmälle taaksepäin asiassa, niin omalla kohdalla tuo alkoi jo silloin, kun ruvettiin kavereiden kanssa käyttämään messengeriä (olisiko 6-7 vuotta sitten, milloin se mesettäminen alkoi suuresti yleistyä). Nykyään puhelin ei enää soi, kaverit ei käy enää kylässä ja yhteisen ajan löytäminen tuntuu olevan kerta kaikkiaan mahdotonta, vaikka asutaankin 20 kilometrin säteellä toisistamme. Lähimmät kaverit asuu kävelymatkan päässä. Näkisin, että facebookilla ja meselläkin on suuri vaikutus tähän asiaan, enkä koe sitä missään nimessä hyvänä asiana.

Miksi tehdä "turhaa" puhelunlaskua soittamalla kaverille tai "tuhlata" bensaa ja energiaa ajamalla kaverin luo kylään, kun voi "keskustella" facebookissa tai mesessä ihan kotoa käsin ja ilmaiseksi jos on jotain asiaa? Tuo on hyvin yleinen ajattelutapa nykyään.

Aivan, "jos on jotain asiaa". Nykyään tuntuu että kukaan ei enää tapaile kavereitaan ja vietä heidän kanssaan aikaa ihan vaan huvikseen, vaan aina pitää olla joku "hyödyllinen" syy tai taka-ajatus. Joku aika sitten soittelin kaverille vain kyselläkseni kuulumisia, eikä puhelua ehtinyt kestää kauaakaan kun kaveri jo kysyi, että "niin oliko sulla jotain asiaakin?". Tuo sai minut miettimään, että onko minulla enää ensinkään sellaisia ihmisiä joita voisin sanoa ystäviksi. Ystävien kanssa saa viettää aikaa ja soittaa heille ilman, että on mitään sen kummempaa asiaa tai taka-ajatusta.

Toista olisi jos facebookia, meseä ja kaikenmaailman muita ilmaisia keskustelu/viestittelysovelluksia ei olisi koskaan keskitty. Olisi pakko käyttää sitä puhelinta, tai jopa sitä ihan äärimmäisintä vaihtoehtoa, että joutuisi raahaamaan itsensä ihan fyysisesti kaverille kylään! Tätä se nykypäivä on, tekniikan keinoilla kavereistakin on tullut vain pelkkiä tietokoneen näytöllä näkyviä profiilikuvia, jotka silloin tällöin saattavat kirjoittaa sinulle jonkun hyvin lyhyen kommentin tekstimuodossa. Ongelma on se, että vielä on kuitenkin paljon ihmisiä (itseni mukaanlukien) jotka haluaisivat ihan oikeasti viettää aikaa kavereiden kanssa ja puhua heille kasvotusten, sen sijaan että katselee tietokoneen näytöltä pelkkiä kuvia heistä ja lukee lyhyitä ja etäisiä kommentteja.

En näe enää facebookissa mitään hyvää, juuri sen takia miten se "korvaa" oikean ystävyyden ja alentaa sen tietokoneella istumisen tasolle. Eli se vanha paras kaveri jonka piti olla elinikäinen ystävä, onkin nykyään tavallaan pelkkä tietokone. Itselläni ei taida nykyään mennä enää päivääkään ettenkö miettisi, että kuinka kauan menisi ennenkuin kukaan huomaisi tai kaipaisia minua, jos lopettaisin facebookin ja mesen käytön. Viikko? Pari kuukautta? Puoli vuotta?

juttu!Ennen soiteltii ystävien kanssa ja puhuttiin piiiiitkiä puheluja mutta nykyään on toi vitun facebook ja kaikki raportoi kaikki sinne paitsi minä koska mielestäni jokainen asiani ei kuulu myös niille vähemmän ystäville jotka ovat siellä!!Ihan turha keksintö koko juttu,aion todellakin poistaa tunnukseni sieltä koska en näe siinä mitään järkeä!!

Nimenomaan facebook teki ihmisistä etäisiä. Kulissit on kunnossa. Kun tapaat heidät livenä, he eivät ole läsnä. Loving their computer more...

Ite liityin joskus 10v sitte siihen. Puoli vuotta myöhenmin poistin profiilin. Sielä kaikki entiset ja asiakkaat lähetteli kaveripyyntöjä vaivaantumisee asti. En normielämässä muuta ku moikkais heille. Ehkä vaihtaisin sanan tai kaks. Mut en tosiaa halua lokeroida ystäviä ketkä nyt tänään saa lukea mun kuulumiset.

Yhteenvetona, facebook antaa lukuisia keinoja olla julma susi toiselle. Epäjumala on tänäpänä facebook.

Ystävät katosivat lopullisesti facebookin myötä. Lopetin sitten sen käytön. Facebook poisti ystäväni, eikä niitä sitten ole.

Miksi facebookki poistaa ystävät?

Poistoja varten se on tehty.

Some viestittely on karannut käsistä.
Käyttäjien sanavarasto kutistuu entisestäänkin, miksi vaivautua suunnittelemaan asiaa sisältäviä lauseita kun tyhjän voi sanoa parilla sanalla.
Lukutaito vähenee olemattomiin; ymmäartääkö somea jumaloivat edes sanomalehdissä raportoituja, vähänkään syvällisempiä artikkeleita? Puhumattakaan vaivutua lukemaan kaunokirjallisuutta.

Mikä pahinta “some-expertit” eivät edes tajua miten hirveää halla he tekevät itselleen!