Petin avomiestäni muutamia päiviä sitten. Pettäminen ei ollut törkeintä laatua, eli emme tämän toisen kanssa olleet yhdynnässä tai harrastaneet suuseksiä tms. Pussailimme ja hyväilimme toisiamme. Olin humalassa ja yritin pariin kertaan lähteä, mutta mies veti mut takaisin. Jotenkin en jaksanut laittaa vastaan tarpeeksi.
Nyt hävettää, kuvottaa, on uskomattoman paha olo. En ole saanut pariin yöhön nukuttua. On hirvittävän paha olo fyysisesti. Mahassa kiertää ja tekis koko ajan mieli mennä oksentamaan. Kaduttaa valtavasti. Ei harrastettu seksiä, mut muuten ylitin kyllä pettämisen rajat. En tajua miten oon voinu olla niin tyhmä. Maksaisin mitä vaan et saisin tehdyn tekemättömäks. Rakastan avomiestäni yli kaiken.
Tiedän että avomieheni jättäis mut jos kertoisin hänelle, siitä ei oo epäilystäkään. En siis voi kertoa. Sen päätöksen olen tehnyt. En todellakaan aio IKINÄ toistaa tätä, mun on niin paha olla jo nyt, vaikkei pettämiseni edes ollut pahinta laatua. En tiedä miten oon voinu olla niin tyhmä, mut se ei todellakaan tule ikimaailmassa toistumaan.
Mulla on kuitenkin niin paha olo, etten tiedä miten päin olisin. En tiedä pystynkö olemaan mieheni seurassa normaalisti. Ajatukset pyörii koko ajan tän yhden asian ympärillä.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on - kuinka kauan menee, ennen kuin asiasta pääsee yli ja se lakkaa häiritsemästä joka ikinen valveillaolosekunti? En tiedä miten pystyn tähän... Miten pääsen tästä itse yli ja pystyn jatkamaan mieheni kanssa?
Ja se kertominen EI ole vaihtoehto...
Nyt hävettää, kuvottaa, on uskomattoman paha olo. En ole saanut pariin yöhön nukuttua. On hirvittävän paha olo fyysisesti. Mahassa kiertää ja tekis koko ajan mieli mennä oksentamaan. Kaduttaa valtavasti. Ei harrastettu seksiä, mut muuten ylitin kyllä pettämisen rajat. En tajua miten oon voinu olla niin tyhmä. Maksaisin mitä vaan et saisin tehdyn tekemättömäks. Rakastan avomiestäni yli kaiken.
Tiedän että avomieheni jättäis mut jos kertoisin hänelle, siitä ei oo epäilystäkään. En siis voi kertoa. Sen päätöksen olen tehnyt. En todellakaan aio IKINÄ toistaa tätä, mun on niin paha olla jo nyt, vaikkei pettämiseni edes ollut pahinta laatua. En tiedä miten oon voinu olla niin tyhmä, mut se ei todellakaan tule ikimaailmassa toistumaan.
Mulla on kuitenkin niin paha olo, etten tiedä miten päin olisin. En tiedä pystynkö olemaan mieheni seurassa normaalisti. Ajatukset pyörii koko ajan tän yhden asian ympärillä.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on - kuinka kauan menee, ennen kuin asiasta pääsee yli ja se lakkaa häiritsemästä joka ikinen valveillaolosekunti? En tiedä miten pystyn tähän... Miten pääsen tästä itse yli ja pystyn jatkamaan mieheni kanssa?
Ja se kertominen EI ole vaihtoehto...
Vastaukset 4
Vanhimmat
koko jutun. Parin vuoden päästä sua harmittaa kun et pettänyt ukkoos kun olis ollu mahdollisuus. Mut näin se elämä menee.
Se nyt vaan on niin, että totuus ja rehellisyys ovat aina vaihtoehto. Muuten sinä ja miehesi elätte koko ajan valheessa. Entä jos miehesi saa kuulla asiasta toisaalta ? Kerro, pyydä anteeksi ja lupaa ettei asia toistu. Miehesi voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä.
on joskus vaihtoehdoista huonoin. Jokaisella on oikeus valita mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta.
Annat ajan kulua. Alussa tuntuu ihan kamalalta, mutta ajan myötä se helpottaa ja pystyt melkein unohtamaan koko jutun.