..menetkö aivan rikki ja onnettomaksi, nuolet pitkään, jopa vuosia haavojasi vai etsitkö mahdollisimman pian uuden ihmisen elämääsi..?
..miten sä käyttäydyt silloin kun seurustelusuhteesi päättyy..?
"Hän äsken oli täällä
Jäi varjo ikkunaan
Nyt kaikkialta etsin
vain hänen kasvojaan.."
..miten sä käyttäydyt silloin kun seurustelusuhteesi päättyy..?
"Hän äsken oli täällä
Jäi varjo ikkunaan
Nyt kaikkialta etsin
vain hänen kasvojaan.."
Vastaukset 12
Vanhimmat
sen jälkeen en ole ketään laskenut niin lähelle.
saamari noita savolaispohjalais naisia rankka mikstuura
se vaan tapahtui, nyt osaan suojautua moisilta tunteilta
haluaa jatkossa olla frendi niin sitten ollaan, jos ei haluu, niin annan olla rauhassa. Emmä yleensä sitä kauheen kauaa kelaa kun ei se tilanne siitä muuksi muutu ja jokaisella erolla on syynsä.
varrella toki ollut pari pitkää suhdetta, joista toipuminen on kestänyt pidempäänkin.
Kaikki oli ohi erotessa. Loppuunpalaminen. Ei ole ollut ikävä, päinvastoin onnellinen kun ei tule vastaankaan.
ja jatkan elämääni. Tilanteet ei murehtimalla muutu.
http://www.youtube.com/watch?v=1yLVufAfby0&feature=related
2006 hymyillyt sitä, että tulen olemaan lopun elämääni yksin.
et ei kaikkien suhteitten päättyminen ole rikkonu mua mitekään...ainoastaan sillon, kun on ollu tunteita..eikä vaan keposia ihastumisen tunteita vaan rakastumista...oon menny säröille ja kerran oikeesti rikki asti..oikeestaan olen kait vaan ollu rakastunu kerran aikasemmin eläissäni..tätä nykytilannetta jos ei oteta huomioon..=o)
..silloin oli haavat aika isot ja kipeet...mut en mä kauheen kauaksi aikaa jääny kummiskaan suremalla suremaan ..siihi vaikutti ne eron syytkin sitte miks en jääny...reilu puolisen vuotta..
..hmm..ylesä aina pikkasen on harmittanu ettei osunnukka kohille semmoi minkä kans ois voinu asettuu..mut on niist aina selvitty.....en sitte tiiä miten nyt kävis, jos tulis ero..=o/
varmaa oisin yksin sitte..riippus taaski eron syistä sitte miten menettelisin..
Jos olen ollut jättäjä, niin olen löytänyt uuden melko nopeasti. Jos tullut jätetyksi, niin sitten on pitänyt joku aina nuolla haavoja ennen uuteen suhteeseen säntäämistä. Mutta niin kai se menee kaikilla muillakin.
Todennäköisesti resepti ois sellainen, että täysillä päin uusia seikkailuja ja murehditaan sitten myöhemmin.
Niitä nyt voi katkaista aamupalaksi ja syödä lounaaksi...
Sit kun kyse on rakkaudesta niin alkaa oireet.
Minähän olin jo "eronnut" päässäni ennekuin kamat ulos sain. Eroo ja eksää en sen kummemmin miettinyt, sen jälkeen ku oven kiinni perässäni laitoin. Päivääkään en ole eroa sen jälkeen katunut. En myöskään tarttenut laastareita tms.
Ainoa mikä oli jotenkin erikoista oli se kun piti huolehtia ihan kaikki itse. Helpotti pelkoa heti kun älysin ettei se mitenkään eronnut entisestä, eihän se exä ollut kyllä pariin viimeiseen vuoteen juurikaan mitään meidän perheessä tehnytkään, joten ei siitäkään oikeasti tullut mitään todellla isoa kulttuurishokkia. Mähän olin yksinhuoltaja jo avioliitossa, tosin mulla oli nekjä perässävedettävää ja huolettavaa. miehestä oli kaikkein eniten tyätä, huolta ja riesaa, joten siitä kun eroon pääsi, väheni hommat 50%, ja elämä muuttui ruusuiseksi.
Tulen varmasti kulemaani saakka muistamaan sen huikaisevan onnentunteen mikä oli kun sen uuden oman kodin oven laittoi perässään kiinni, ja tiesi ettei tarvi enää koskaan hyppiä sen pölhön pillin mukaan. Eikä muutenkaan sietää sitä mitenkään.
Elämäni onnellisin päivä.. aaaah. Silläpä olen vieläkin kovin haluton vaihtamaan tätä maanpäällistä paratiisia ja shangri-la:ta eli sinkkuutta parisuhteeseen.