Kuinka pian vauvan syntymän jälkeen miehenne on lähteny viettää varpajaisia tai muuten vaan iltaa? Mun miehellä olisi 2 viikon päästä pikkujoulut ja silloin vauvamme on 3 viikkoinen vasta. Itsekin vielä toivun synnytyksestä, epparihaava tulehtui ja repesi ja häntäluu murtui joten istumaan en pysty. Paljon apua olen tarvinnut vauvan hoidossa. Tilanne on varmaan vähän parempi 2 viikon päästä mutta vähän jännittää miten niin pian pärjään vauvan kanssa kahdestaan :(
Miehen menot vauvan
tulon jälkeen
131153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mies juhli varpajaiset jo kun olin sairaalassa vielä......että niin äkkiä...
Tuo on kyllä kurjaa jos et itse ole vielä edes kunnossa, mutta toivottavasti on jo parempi vointi tosiaan kahden viikon kuluttua.
esittää miehellesi nätisti toiveen (jos ei itse tajua) että toivoisit hänen tässä tilanteessa jättävän juhlat väliin tai ainakin tulevan ruokailun jälkeen kotiin tms. Jos ei käy, niin minkäs sille voit. Mutta se kertoo aika paljon kyllä miehen sielunelämästä isänä muutenkin....
Minusta voisit ihan suoraan sanoa (nätisti) miehellesi että sinä et ole vielä niin hyvässä kunnossa että pärjäisit ilman apua kotoana eli pikkujoulut voisivat jäädä tänä vuonna väliin. Minusta parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan näistä asioista ihan suoraan ja varmaan te pystyttekin. Meillä kun syntyi viime lokakuussa vauva niin mies itse päätti jättää pikkujoulut väliin vaikka ne olivat vasta jolukuussa, hän halusi mieluummin viettää aikaa kotona lapsen kanssa ja olin minä aika tyytyväinen siihen itsekin.
En yhtään ihmettele jos et ole kunnossa vielä parin viikon päästäkään jos sinulle on noin ikäviä juttuja tullut synnytyksessä. Minulla meni myös reilu 2vk ennen kuin pystyin synnytyksen jälkeen istumaan. Olin kyllä sitäkin huonommassa kunnossa verenpaineiden takia vielä senkin jälkeen.
Niin. Etkö voi pyytää jotakuta luoksesi siksi aikaa kun miehesi käy juhlimassa?
Tarviiko miehen olla joka asiassa mukana johon et itseksesi kykene tai koe kykeneväsi?
Voithan toki pyytää miestäsi jäämään kotiinkin, mutta onko sekään oikein miestä kohtaan, että hän joutuu jäämään kerran vuodessa vietettävistä pippaloista pois?
Se on tietysti ihan toinen juttu jos niitä pikkujouluja on enemmänkin joihin miehesi tahtoo osallistua, mutta jos on kyse yksistä juhlista niin....
Onko sinulla kenties kavereita, sukulaisia tms joiden luokse voisit mennä tai jotka voisivat tulla teidän luokse siksi aikaa kun mies on juhlimassa?
Oon miettinykin miten sanoisin että olisi kiva jos tulisi aikasemmin kotiin tai jättäisi kokonaan väliin. Meillä vielä kun vauva ei nuku paljon öisin niin on meillä kummallakin aika väsyny olo 24/7. Yksin jos joutuisi selviämään koko illan ja luultavasti puolet yöstä jos mies olisi poissa niin en kestäisi. Hyvä kun vessaankaan pääsis.
Tietty voisin pyytää jonkun kaverin jos ei heillä taas ole muuta menoa mutta toisaalta nyt on kyse mun ja mun miehen vauvasta niin mun mielestä sen pitäis osallistua. Ehtii sitä juhliin ja varpajaisia viettää myöhemminkin kun tilanne vähän muuttuu. Onhan multakin jäänyt vaikka mitä väliin raskausaikana ja pikkujoulut nyt.
Minusta on ihan älytöntä että jos äiti ei jaksa lapsen kanssa alussa kun on vielä fyysisestikin väsynyt synnytyksen jäljiltä, että pitäisi pyytää ystäviä tai vanhempia apuun että mies pääsee pikkujouluhin. Jos synnytyksestä on noin vähän aikaa ja muutenkin jos tuntuu ettei jaksa niin kyllä pitää pystyä omaan mieheensä tukeutumaan. Vaikka pikkujouluja vietetään kerran vuodessa niin buuhuu, niitä kyllä tulee elämässä toisiakin. Ei ole ollenkaan kohtuutonta että mies jättää juhlimisen pois ja on kotona vaimon ja lapsensa tukena. Välillä tuntuu että nykyään aina toitotetaan sitä että kyllä miehen on päästävä välillä tuulettumaan ja pidetään naista itsekkäänä jos toivoo että mies jättää jotkut kissanristiäiset väliin. Että juttele vain sille miehellesi peloistasi niin jos hän on järkevä niin jää kotiin avuksesi. Meillä ei ainakaan ole olemassakaan ketään kenet voisin pyytää avukseni jos mies lähtee reissuun, kaikki sukulaisemme asuvat niin kaukana.
Minulle kun tuli synnytyksen jälkeinen masennus ja toivon siitä syystä että mieheni jättää työpaikan risteilyn väliin niin mieheni kyllä ymmärsi eikä sanallakaan moittinut minua mutta omat vanhempani pitivät minua itsekkäänä ja kontrolloivana vaimona. Muutenkin olen saanut joiltakin ihmisiltä kuulla että olen laiska ja takertuva ihminen kun mieheni ei juokse viikonloppuisin omissa riennoissaan. Kukaan ei ikinä ole missään kysynyt että olenko minä käynyt baarissa yksin tai päässyt tuulettumaan. Aina puhutaan vain siitä että mies ei jaksa tehdä töitä ja auttaa kotona jos ei pääse baariin säännöllisesti. Välillä tuntuu että elämme 60-lukua vieläkin täällä Suomessa.
Aivan! Meillä äideillä menee jonkun aikaa ennen kuin edes pystyy lähtee tuulettumaan tms. Ja vielä se 9kk kun raskaana on ollut. Ja kun me vielä se vauva synnytetään. Itselläni ainakin oli todella pitkä synnytys ja olin aivan poikki sen jälkeen. Sairaalassa ei saanut nukuttua kipujen takia ja pikkuhiljaa oon yrittäny saada univelat takas kotona.
Ja ei sitä voi unohtaa pitää huolta itsestään. Jos itsellä on aivan väsynyt ja kakkanen olo niin ei sitä jaksa lastakaan hoitaa enkä halua että ikinä menis siihen.
"Meillä äideillä menee jonkun aikaa ennen kuin edes pystyy lähtee tuulettumaan tms"
Kyllä tuo minun vaimoni ainakin on pystynyt tuulettautumaan ihan niin paljon kuin vaan on halunnut, että en tiedä keitä tuo "me äidit" pitää sisällään. On lenkkeillyt yksikseen tuolla ulkoilupoluilla, käynyt syömässä ystävättärien kanssa, käynyt yksikseen kampaajalla, shoppailemassa jne jne... alkoholia hän ei ole käyttänyt kuunansa kuin silloin tällöin ( ehkä kerran vuodessa tai harvemminkin), joten baarireissuja ei ole kaivannutkaan.
Älä lähde sille linjalle että alat tekemään isästä heti huonoa isää jos juhlii varpajaisensa. Meillä mies juhli ne kun olin vielä vauvan kanssa sairaalassa. Jouduin silti järjestämään väliaikaista apua eli mummon meille kun mies on yrittäjä ja sen oli pakko käydä töissä kun tultiin kotiin laitokselta ja olin sektion jälkeen vielä aika heikossa hapessa haavani kanssa. Käytännössä pärjäsin itsekseni heti laitokselta saavuttuani. Mummo oli vaan turvaamassa että jos esim jotain tippui lattialle koska en pystynyt nostamaan mitään lattialta. Olo oli turvallisempi mutta käytännössä sitä ei juurikaan tarvinnut.
Vaikka se vauva on yhdessä hankittu, niin ei se tarkoita sitä että molempien "elämän" pitäisi siihen loppua. Miehellesi voi tehdä hyvää päästä vähän tuulettumaan.. jaksaa sitten sinua taas autella paremmin. Ja hänelle voisi tehdä hyvää olla muutama tunti erossa teistä niin huomaisi kuinka paljon hän teitä ikävöi :-)
Jos vain suinkin pystyt niin pyydä jotain sukulaista tai ystävää auttamaan sinua yhdeksi illaksi ja anna miehesi mennä pikkujouluihin. Vastaavasti voit pyytää häneltä "vapaa illan" kun vauva on vähän isompi.
Jatkuva yhdessä olo voi tukahduttaa suhteen. Etenkin kun on vaikea ja raskas aika menossa. Molemmat kaipaavat joskus perheen ulkopuolista seuraa. Ehkä pienten lasten vanhemmatkin eroaisivat harvemmin, jos molemmat ymmärtäisivät tämän.
olisiko parempi jos esittäisit miehellesi asian siten, että tunnet etten jaksamiselta pysty olemaan vauvan kanssa vielä kaksin ja tarvitset tukea... jos kuitenkin aikoo lähteä siitä huolimatta niin esitäpä asia että kumpi tärkeämpi; vauvan hyvinvointi (= äiti voi huonosti/sairas tarkoittaa vauva voi huonosti) vai juhlat joita tulee uusia joka vuosi?
itse olen sitä mieltä, että äiti tietää... siis jos sinusta tuntuu ettet pärjää niin silloin tarvitset apua. jos miehesi munaton ja lähtee niin silloin mene itse jollekulle yökylään tai pyydä joku teille mutta älä jää yksin.
miehillä tuntuu olevan todellakin vain puolet aivoista käytössä ja jotenkin se tunneosio on vajavainen koska eivät oikein tunnu ymmärtävän synnyttänyttä, etenkään sektion kärsinyttä toipilasta.
sektiohaavan kun pitäisi norm. saada aikaa palautua min. 8vkoa... meilläkin joutui jo siivouspuuhiin kahden viikon jälkeen kun alkoi vauvan nenä aivastella pölymäärästä eikä miehen mukaan tarvitse siivota kuin parit kerrat vuodessa...
no, sittenpä olikin haavan kanssa ongelmia myöhemmin.
Minä en lähtenyt pikkujouluihin tai mihinkään muuhunkaan rientoon ennen kuin vauva oli muutaman kuukauden ja yhdessä päästiin vaimon kanssa kun saatiin hoitaja. Meillä ei asu lähettyvillä ketään ketä vaimo olisi voinut pyytää hoitoavuksi joten hänen niskaansa minun rientoni olisivat kaatuneet. Jos jatkuva yhdessä olo voi kaataa suhteen niin ei sen sitä pitäisi tehdä vielä noin pian lapsen syntymän jälkeen. Kieltämättä on ihan kiva välillä viikonlopun jälkeen lähteä taas maanantaina töihin huilaamaan mutta sitähän vaimoni ei tee vaan on kotona lapsen kanssa päivät kun minä käyn työssä ja välillä harrastuksissa. Kyllähän vaimo voi lenkkeillä ja käydä kaupoilla yksin mutta se nyt on taas ihan eri asia kuin se että jos minä juoksisin baareissa. Minun vaimoni ei kylläkään kyennyt lenkkeilemään synnytyksen jäljiltä vähään aikaan ja imetyksen vuoksi ei päässyt paria tuntia pidemmäksi ajaksi mihinkään moneen kuukauteen lapsen syntymän jälkeen eli hän oli lapsen seurassa lähes 24/7.
En tiedä että onko minulla sitten niin pitkä baarissa juoksemisen historia ettei se enää houkuttele juuri ollenkaan. Kiva on kun joskus päästään vaimon kanssa kaksin tuulettamaan mutta minulla ei kyllä ole mikään vimma päästä baariin yksin, olen ehkä sitten erikoinen ja poikkeava mies mutta onnellinen ole ja se on tärkeintä.
lähti suoraan laitokselta juomaan..