Olen parikymppinen nuori nainen, ja olen jo pitkän aikaa sitten huomannut, etten pysty aloittamaan seurustelua tai edes minkäänlaista syvempää tutustumista miespuolisen henkilön kanssa. En ole koskaan seurustellut. Syy ei ole todellakaan siinä etteikö tilaisuuksia olisi ollut, vaan siinä että joku minussa itsessäni estää sen. Joka kerta kun olisi tilaisuus aloittaa mahdollisesti jonkinlainen tutustuminen, alan ahdistua ajatuksesta ja peräännyn. En pysty päästämään ketään lähelleni. En tiedä onko kyseessä vain yksinkertaisesti se etten ole tavannut ketään joka aivan todella kolahtaisi... jotenkin epäilen, että kyse on jostain muusta. En vain pysty määrittelemään ollenkaan mikä ja miksi. Asia alkaa todella käydä häiritseväksi. Onko kellään muulla ollut vastaavanlaista ongelmaa? kaipaisin todella neuvoja mikä voisi olla syynä tällaiseen!
Mikä vikana?
minussa?
4515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko sulla miespuolisia kavereita? Auttoi minua ainakin kun tutustui eri miehiin ihan kaverina.
Jos se ahdistus johtuu siitä että pelkäät avautua siinä pelossa että siinä on aika suuri riski tulla myös satutetuksi. Itselle ainakin on pelottavaa alkaa tutustua uuteen mieheen, jos se on aivan entuudestaan tuntematon. Jos taas on jotenkin tutumpi niin on voinut syynäillä jo etukäteen millanen mies on. Kun mieheen uskaltaa alkaa tutustua niin se pelko alkaa vähitellen hävitä, sen miehen kohdalla ainakin.
Pelottaa jotenkin se ettei kelpaakaan, tai mies ei pidäkään minusta sellaisena kun olen (vikoja kun on jokaisessa), se miten sopii yhteen, se jos homma kariutuu heti, yleisesti siis pelottaa se että toinen tulee näkemään minut sellaisena kuin olen ja jos ei haluakaan enää jatkaa. En osaa oikein neuvoja antaa, kun itsellä sama vaiva, johtunee itsellä ainakin huonoista kokemuksista ja isättömänä kasvamisesta. Olen vaan pelosta huolimatta tarpeeksi kiinnostavan miehen kohdatessa jatkanut tutustumista, jos ei tunnu hyvältä niin sitten ei kannata jatkaa. Kyllä luulen että oikeanlaisen ihmisen kohdalla se on helpompaa.
Täällä samasta ongelmasta kärsitään.
Parikymppinen nuori neito täälläkin, ikinä en ole seurustellut, haluaisin kovasti, mutta aina kun ihminen tulee lähelle ja näyttää siltä, että häntä voisi kiinnostaakin vakavemmassa mielessä, minä ahdistun ja peräännyn.
Toisaalta olen välissä niin kamalan yksinäinen, että se sattuu, mutta kuitenkin olen mieluummin yksin kuin ottaisin riskin ja antaisin toisen satuttaa minua. Pelaan siis varman päälle enkä uskalla heittäytyä. :(
Itselläni on useita miespuolisia hyviä ystäviä ja minulle ei tuota ongelmaa yhden illan jutut, mutta en osaa päästää ketään lähelle.
Kerroin alempana samasta asiasta ja sain naisilta hirveät haistatukset? Ihmeellistä?
Myös mulla on ollut ihan sama ongelma aina, enkä itsekään en ole koskaan seurustellut. Nykyään tässä asiassa on kylläkin tapahtunu myös ikäviä muutoksia:
Olen aina alkanut vältellä miehiä, joiden kanssa minulla voisi olla jotain juttua. Tuntuu et se vois olla jotain sitoutumiskammoa. Joskus kesällä kuitenkin kohtasin pelkoni ja päätin antaa itseäni lähestyneille miehille mahdollisuuden, yleensä humalassa, ja siitä syntyi pari yhden yön juttua. He ovat myös kavereita keskenään (valitettavasti, heh)
Sen jälkeen olen hieman vältellyt molempia, koska en osaa olla heidän seurassa ollenkaan! Ja varsinkin jos toinen sattuu olemaan paikalla niin tilanne on niin kamala, että voisin vajota maan rakoon.
Nyt tuntuu vähän siltä, että tätä menoa menetän molemmat, enkä tiedä edes kumpaa haluaisin edes tapailla ja miten kehtaisin ees ottaa yhteyttä jompaan kumpaan, vaikka molemmat ovat tapahtumien jälkeen flirttailleet, tulleet juttelemaan yms. niin meen ihan lukkoon tai katoan paikalta.