Mielessä alkaa pyöriä, voisiko naida jonkun muun kanssa?
Olisiko se erilaista? Millaista se voisi olla?
Mieli miettii, minkälainen tuo olisi? Entä tuo?
Askel alkaa lähentyä paikkoja, joissa ehkä voisi tavata jonkun.
Katse alkaa etsiskellä Olisiko se tuo vai tuo?
Onko se kiinnostunut minusta?
Ei sitä ilkeä toiselle kertoa että tuollaisia mielessä liikkuu. Sehän suuttuu tai loukkaantuu niin vietävästi. Ei halua riidellä, parempi salata.
Katseet kohtaa, syttyy kipinä ja suu puhuu.
Kuka olet, kiinnostaako? Ihastuttaa nuo silmät, tuo ääni…
Uskaltaisiko hipaista, vähään koskettaa?
Käsi alkaa tunnustella, miltähän se tuntuu tuosta kohtaa?
Onko tilanne kohdallaan ja paikka hyvä?
Mihin mennään vai käykö tässä?
Kun kaikki ok, niin otetaan housut pois.
Päästetään tunteet irralleen, hypätään vain intohimon kyytiin.
Sitten havahdutaan, mistäs nyt? Entä jos joku huomaisi? Entä jos puoliso saa tietää?
Mitä tehdään?
Laaditaan suunnitelma, selitys jos sittenkin sana rientää.
Mitä valehdellaan ja miten salataan? Eihän tässä kumpikaan mitään pahaa halua muille.
Mieli alkaa selittää ja puolustamaan. Kun ei ole oikein saanut sellaista hellyyttä, huomiota ja seksiä kuin on kaivannut. Kun oli sitä riitaa, se vain mököttää tai tekee aina töitä. Ei ole koskaan saanut kokeilla muiden kanssa. Kyllä se oli pelkkä biologinen juttu. Olin niin humalassa. Kun se silleen tyrkytti itseään, että kiihotti niin paljon. 1 000 muuta.
Mitenkä monta päätöstä koko prosessi vaatikaan?
Jokainen myönteinen päätös vie aina vain lähemmäksi toteutumista. Pikkuhiljaa ja huomaamatta, voi sanoa että tilanne vain johtaa toiseen. Ei sille mitään voinut missään kohtaa, mieli kulki, askel vei, käsi toimi, himo iski. Teki mieli vain päättää niin.
Jokaisessa kohdassa oli myös mahdollisuus päättää toisin. Miksi se on niin vaikeaa päättää toisin?
Olisiko se erilaista? Millaista se voisi olla?
Mieli miettii, minkälainen tuo olisi? Entä tuo?
Askel alkaa lähentyä paikkoja, joissa ehkä voisi tavata jonkun.
Katse alkaa etsiskellä Olisiko se tuo vai tuo?
Onko se kiinnostunut minusta?
Ei sitä ilkeä toiselle kertoa että tuollaisia mielessä liikkuu. Sehän suuttuu tai loukkaantuu niin vietävästi. Ei halua riidellä, parempi salata.
Katseet kohtaa, syttyy kipinä ja suu puhuu.
Kuka olet, kiinnostaako? Ihastuttaa nuo silmät, tuo ääni…
Uskaltaisiko hipaista, vähään koskettaa?
Käsi alkaa tunnustella, miltähän se tuntuu tuosta kohtaa?
Onko tilanne kohdallaan ja paikka hyvä?
Mihin mennään vai käykö tässä?
Kun kaikki ok, niin otetaan housut pois.
Päästetään tunteet irralleen, hypätään vain intohimon kyytiin.
Sitten havahdutaan, mistäs nyt? Entä jos joku huomaisi? Entä jos puoliso saa tietää?
Mitä tehdään?
Laaditaan suunnitelma, selitys jos sittenkin sana rientää.
Mitä valehdellaan ja miten salataan? Eihän tässä kumpikaan mitään pahaa halua muille.
Mieli alkaa selittää ja puolustamaan. Kun ei ole oikein saanut sellaista hellyyttä, huomiota ja seksiä kuin on kaivannut. Kun oli sitä riitaa, se vain mököttää tai tekee aina töitä. Ei ole koskaan saanut kokeilla muiden kanssa. Kyllä se oli pelkkä biologinen juttu. Olin niin humalassa. Kun se silleen tyrkytti itseään, että kiihotti niin paljon. 1 000 muuta.
Mitenkä monta päätöstä koko prosessi vaatikaan?
Jokainen myönteinen päätös vie aina vain lähemmäksi toteutumista. Pikkuhiljaa ja huomaamatta, voi sanoa että tilanne vain johtaa toiseen. Ei sille mitään voinut missään kohtaa, mieli kulki, askel vei, käsi toimi, himo iski. Teki mieli vain päättää niin.
Jokaisessa kohdassa oli myös mahdollisuus päättää toisin. Miksi se on niin vaikeaa päättää toisin?
Vastaukset 158
Vanhimmat
kännissä selvinpäin suunnitellaan pettäminen, ja kännissä se pettäminen tehdään.
selvinpäin suunnitellaan ja kännissä petetään.
vittu minä en tajua miksi pitää pettää. minulta iteltä on mennyt kaksi avioliittoa vaimon pettämisen takia. minä en pysty panemista pistämään kaiken muun edelle.taas olen tässä yksin .kolmas lähti pettämään eilen........
Esimerkiksi jos on melko paljon tai täysin kyllästynyt omaan suhteeseensa ei halua päättää toisin. Toisaalta ei kyllä kyselekään noita esittämiäsi kysymyksiä. Ero puolisosta ei tule (aluksi) kysymykseenkään, koska se on hänen mielestään vihoviimeinen vaihtoehto.
kysellään, mutta niin etteivät ne tule liian paljon tietoisuuteen. Silloin on helpompi huijata itseään, eli ei osaa sanoa miksi teki päätöksiä tuohon malliin. Tuntui vain siltä ja tältä, ehkä myöhemmin jälkeenpäin sitten osaa jo avata, mitä siellä mielessä liikkui.
Miksi sen pitäisi olla ero? Jos jo kyllin aikaisessa vaiheessa avaa suunsa ja kertoo että nyt on tällaistakin vilahdellut mielessä? Mitä tehdään? Aletaan yhdessä katsoa niitä tosiasioita silmiin. Tässä on hyvä painottaa sille kumppanille, että ero on viimeinen vaihtoehto – mitä muita vaihtoehtoja meillä ylipäätään on?
Minä avasin hyvin aikaisessa vaiheessa suuni, puhuin ja yritin kertoa, mitä minun mielestäni puuttuu suhteestamme (mies oli varsin tyytyväinen, sillä hän sai rakastella kamssami aina kun halusi - ja lisäksi oli matkatöissä, joten jos teki mieli, oli areena vapaa vieraisiin käymisellekin. Ei kyllä monta kertaa ollut näyttöä, mutta tuo onkin tuollainen sfinksi, joka ei tunteitaan näytä ei pukahda, joten voisin uskoakin muutaman naisen kulkeneen hänen hotellihuoneensa läpi).
Mies ei vain välittänyt. Hänestä oli käsittämätöntä, että edes kaipasin muuta kuin hyvän siistin kodin ja miehen, joka pani. Siis pani, sillä suuteluja, hyväilyjä sen semmoista ei kuulunut ohjelmaan.
Myönnän, haksahdin kuvittelemaan, että mies aikaa myöten pehmenee, sitten haksahdin luulemaan, että lapsille on sentään parempi ehjä ydinperhe ja vanhemmat, jotka eivät riitele (eli minä olin hiljaa ja mies eli haluamallaan tavalla).
Ja niin sitä vain alkoi pikkuhiljaa mainitsemasi tavan kuvitella: entäpä....
Ajattelusta tekoon meni yli 10 vuotta. Enkä kadu. Vaikka pettämiseni ei muodostunutkaan sitten jatkuvaksi vaan oli kertaluonteinen. Silti: kannatti (?). Ainakin minun mielestäni, sillä tajusin sen ainokaisen kerran yhteydessä, että minun tuntoaistini ja kykyni olemaan nainen ei ole kadonnut mihinkään - se, että en tunne avioliitossani enää mitään, johtuu siitä, etten ole saanut tuntea mitään.
Muuten: en ole samaa mieltä, että pettäminen tapahtuu kännipäissään, minä olin niin vesiselvä kuin olla ja voi ja luulen, että juuri sen vuoksi tapahtumasta jäikin jälkeen enimmäkseen hyvä mieli.
Ihminen, jonka kanssa ko ilta tuli vietettyä, tiesi tilanteeni melko hyvin, joten senkin suhteen ei jäänyt karvastelemaan mikään.
Miten tässä sitten eteenpäin? Tällä hetkellä tuntuu, että tämä yksi "kokeilu" riitti. Oli tarpeeksi vaikeata unohtaa kaikki itselleen aiemmin asetetut moraalinäkemykset. Mutta ehkä eroan. Ja sen jälkeen en tule enää hyväksymään suhteessa yksipuolista hyväksiköyttöä. Se on varmaa.
Nainen, joka on aina sanonut, että ei voisi ikinä pettää, pettää kuitenkin. Pettäminen ei olekaan se vihoviimeinen vaihtoehto vaan ero on se viimeinen. Olen keskustellut tästä paljon vaimoni kanssa. Hän ei ole avautunut mielestäni tarpeeksi. Hän halusi kokeilla vierasta, jotta saisi selvennettyä ajatuksiaan. Jotta tietäisi mitä tekisi jatkossa. Minun ei ollut tarkoitus tietää. Sain kuitenkin selville ne kymmenet sähköpostit ennen ja jälkeen pettämisen. Niistä välittyi valtava halutuksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve.
Se ei näkynyt niistä suoraan, mutta rivien välistä. Vaimo veti jotain ihan muuta roolia kuin minun kanssani.
Se oli kuin roolipeliä.
Meillä on ongelma. Vaimo haluaa unohtaa koko asian. Minä en voi unohtaa. Asia nousee mieleen viikoittain, joskus jopa päivittäin. Yhä 5 kk jälkeen se tekee minusta hetkellisesti työkyvyttömän. Vie kyvyn ylipäänsä mihinkään. Toisinaan asia on pois mielestä viikonkin. Miksi vaimo haluaa unohtaa? Oliko kokemus liian voimakas ja positiivinen?
Uskon, että tuolla hetkellä vaimo tunsi elävänsä pitkästä aikaa. 2 varattua, molemmat äitejä ja isiä, vielä nuoria. Yhtyivät toisiinsa 2 kertaa. Toisella kertaa jopa ilman tunnelmaa vähentävää kondomia. Kumpikin tyytymättömiä seksiin ja läheisyyteen omien puolisoidensa kanssa. Mies rakastui.
Nainen ihastui. Nainen ei ollut kokenut mitään sellaista ikinä.
Onko vanhalla suhteella tulevaisuutta, jos vaimo ei ole kokenut kanssani sellaista tunnetta ja kiihkoa, mitä on kokenut toisen miehen kanssa?
Omalla kohdallani olin valehdellut itselleni jo pitkään eläväni hyvässä liitossa. Aivan järkyttävän vaikeaa huomata, ettei liitto ollutkaan ainoastaan minun varassa! Yritin elää liitossa "yhdessä", vaikka molemmat elimme omaa elämää, yksin. Olin jo varhaisessa vaiheessa avannut suuni ja yrittänyt saada liittoa toimimaan. Mutta exällä kaikki oli hyvin eikä hän näin ollen reagoinut minun tarpeisiini, toiveisiini ym Vähätteli ja sivuuteli niitä tarpeen mukaan. Hänelle riitti, että asumme yhdessä, mutta minä kannan vastuun kaikesta. Minulle se ei riittänyt. Exälle ero oli viimeinen vaihtoehto, vaikka tiesi rinnakkaissuhteestani. Siksi siis jatkoin hänen kanssaan vielä tovin, ennenkuin hain eroa.
Ainakin itse olen pannut merkille, että vanhassa suhteessa pitäisi olla aimo annos jotain muuta kuin pelkästään seksiä, että se korvaisi vieraasta suhteesta saadun kiihkon ja tunteen. Silti myös seksin pitäisi olla jotakuinkin toimivaa. Mikäli vanhan suhteen seksielämä on laimeaa, tylsää ja halutonta sitä ei pelasta enää edes aimo annos jotain muuta.
Vaimo haluaa unohtaa vain tuskan, jonka sinulle uskottomuudellaan tuotti. Ei itse tapahtumaa.
otit jo muutaman askeleen aluksi eteenpäin.
Mitä tarkoittaa kunnostaa ”kissan pöydälle”? Ei suinkaan sitä että siitä ne asiat sitten vaan alkaa rullata. Vaan sitä että esiin nousevat ne seikat, mitkä vaativat muutosta. Teillä ilmeisesti ydin on ollut, tuo ettei miehesi kuunnellut sinua?
Puhut mennessä aikamuodossa, joten oletko jo eronnut? Vai on muutosta tapahtunut?
Kun keskinäinen kommunikaatio ei suju, on se ongelma jolle pitäisi tehdä jotain. Onko varmasti tullut kokeilleeksi jo kaikki keinot, jolla saan toisen kuuntelemaan? Jos on, olisiko jossain vielä joku keino, mitä ei ole tullut keksineeksi? Tällöin voi terapiasta olla hyötyä, kun omat neuvot loppuvat.
Tunnen itse tilanteen kun toinen vetäytyy bunkkereihinsa, eikä suostu ymmärtämään. Itse olen antanut ”ukaasin”, kerron että tilanne on vakava, ja että odotan vain tietyn aikaa, että asialle aletaan yhdessä tehdä jotain. Kun tuo aika on ollut täysi eikä mitään ole tapahtunut, kertaan vielä että onko toinen todella ymmärtänyt mihin tämä ratkaisematon tilanne johtaa? Kumpaa hän haluaa, muutosta ja eroa vai pettämistä?
Tähänkin olen laittanut aikarajan. Prosessi kesti noin 2 vuotta.
Ellei edelleenkään mitään ole tapahtunut, niin aloin puuhata eroa. Pettämään minusta ei ollut, ihan vain itseni takia. Mies havahtui vasta eron jälkeen, mutta se oli jo myöhäistä.
Sinun on hyvä miettiä elämääsi 10 vuotta eteenpäin. Miten sen arvelet sujuvan? Auttoiko tuo yksi kerta yhtään mitään? Ehkä se auttoi sinua ymmärtämään, että parisuhteessa voi elää muutoinkin kuin mitä nyt elät. Tekeekö tuo tieto sinut tyytyväiseksi nykyiseen tilanteeseen? Ellei, niin ala ihmeessä miettiä, miten haluat loppuelämäsi sujuvan!
On 10 vuoden ajan toitottanut itselleen ettei ole hyvä olla ja sitten antaa pillua jollekin toiselle ja tästä jää hyvä mieli. Silti edelleenkin arpoo avioliitossa.
Eihän noin toimi kuin täysin selkärangaton lutkanniljake. Helppohan se on miehen maksamassa kämpässä asustella, ei tarvitse tehdä päätöksiä. Ei kykene.
Mikä vittu siinä eroamisessa on niin vaikeata?
Lienet joku tylsä virkamiestyyppi, "kirjanpitäjä", vaimosi tahtoi isoa karvaista apinamiestä joka vie ja vaimosi vikisee onnesta soikeana!
"Onko vanhalla suhteella tulevaisuutta, jos vaimo ei ole kokenut kanssani sellaista tunnetta ja kiihkoa, mitä on kokenut toisen miehen kanssa?"
Tuota on ihan turha miettiä.
Sitäpaitsi ne kokee tuollaisia tunteita todennäköisesti semmoisen äijän kanssa, jota eivät koskaan tule saamaan omakseen. Eiköhän se mies pitänyt muijaasi pääasiassa panopuuna, tuskinpa pitää vakavastiotettavana vaihtoehtona.
Ei muuta kuin muijalle kengänkuva perseeseen ja mahdollisesti luu-vitosen kuva leukaperiin. Sama juttu toiselle miehelle, jos se on isompi niin lyö vaikka lapiolla. Jos ei kantti kestä heittää huoraa pihalle, niin lähdet sitten samantien vieraisiin.
Ihan varmasti helpottaa.
Olen iso mies ja minulla on aika "machoja" harrastuksiakin. Millainen sitten on tosimies. Tässä tapauksessa, jotta vaimo ei oli mennyt vieraisiin, sen pitäisi olla seuraavanlainen:
-Kehuu jatkuvasti vaimon kauneutta ja älykkyyttä
-Tukee vaimon itsetuntoa jatkuvasti jollakin tapaa
-Kehuu miten hyvältä vaimon pukemat mekot ja farkut ym. näyttävät
-Antaa usein pieiä lahjoja ihan ilman merkkipäiviä ja joulujakin
-Himoitsee vaimoa 10 vuoden päästäkin, vaikka vaimo on melko estynyt seksipuuhissa
-Saa kivikovan erektion, vaikka ei pidä yhteistä seksiä erityisen kiihottavana
-Arvostaa vaimoa, vaikka tämä ei harrasta mitään liikuntaa tai muutakaan omasta mielestä järkevää
Mies jonka kanssa vaimoni petti ei ole mikään iso karvainen apinamies. Ihan tavallinen pienikokoinen sälli, joka kaipasi myös vaihtelua arjen huolien ja tylsyyden keskelle.
En ole kylläkään ajatellut vetää sälliä turpaan. Asuu niin kaukanakin. Vaimolleen kyllä voisin asiasta tiedottaa, mutta on melko hankala etsiä käsiin yhteystietoja. Tiedän kyllä miehen nimen ja missä on töissä. Olisi mukava narauttaa vaimolle, jos ovat vielä yhdessä.
ettei ikinä voi pettää, voi ehkä enemmän uskotella sitä eniten itselleen.
Tämä on se vaikeus, ettei voi sanoa niin varmaksi mitä tarkoitetaan. Joillekin tällaisen vakuutuksen tekeminen on eräänlainen riitti, rakkauden tunnustus. joka tavallaan on totta – sillä hetkellä! Kyse on siis luonteenlaadusta. Jos hän on ollut nopeatempoinen ja intohimoinen luonne, nuo lupaukset ja ilmaisut muuttuvat kaiken aikaa.
Tunnet hänet paremmin kuin me, jotka emme ole häntä tavanneet.
Voi olla että tuo kokemus oli juuri sitä, mitä epäilit. Mutta mitkä tekijät siitä tekivät niin voimakaan kokemuksen? Onko hän luonne joka ylipäätään tykkää voimakkaista kokemuksista, draamasta, jostain mikä saa adrenaliinin virtaamaan?
Nämä luonteet tykkäävät nopeista muutoksista, tunteiden ääripäistä. Tuollaiset luonteet pitävät myös seksuaalisesti tilanteista joita he eivät ole odottaneet.
Miksi olet niin varma että hän koki juuri sen noin? Entä jos se on sinun mielikuvitusta?
Miksi hän koki ”eläneensä”? Mistä asioista tai tilanteista tuo tunne syntyi? Ennakoimattomuudesta, jännityksestä, muutoksesta vai ehkä jostain muusta? Oletteko keskustellet siitä?
Roolipeli on paha juttu. Siitä ei pääse eroon kun olemalla oikeasti rehellinen. Se voi olla teidän mahdollisuutenne. Muista vain, että vaimosi pyrkii suojelemaan sinua ja sinun miehisyyttäsi. Takana voi olla ihan aito tykkääminen.
Kysymys vain kuuluu, oletko valmis vastaamaan tuohon haasteeseen – ”saatko hänet tuntemaan että hän elää”?
Tosimies olisi heittänyt huoran ulos, jos nainen pettää sitä ei ikinä anneta anteeksi!
salasuhteessa, en ikinä toivu asiasta. En ole kertonut hänelle, olen lopettanut suhteen. Petin, koska tunteet ovat kuolleet, sitä ennen oli väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Haluaisin kertoa, salasuhteestani, jotta eläisimme totuudessa ja vaikka tulisi avioero, sitten tulisi. Tällainen salaisuus on raskas ja ahdistava. Onko avioliitolla enää mahdollisuuksia, kun on ollut väkivaltaa ja uskottomuutta? Kysyn mummomuorilta. Kaipaan toista miestä joka päivä, mutta olemme molemmat aviossa ja siksi lopetimme suhteen. Mies sanoi, että jos olisimme vapaita, meistä olisi tullut pari. Tiedän,e ttä hänkinkaipaa minua. Nyt jatkamme tahoillamme avioliitoissamme. Ei voi lasten koteja särkeä ja kuinka paljon tuhoa seuraisikaan kahden perheen erosta. Ei sellaisille raunioille rakennetulla suhteella olisi juurikaan mahdollisuuksia. Niin, mihin vastasinkaan: mulla pettäminen oli tietoinen päätös.
että kun on oikein pelkuri ja vätys, niin sitten mieluummin elää tyhjää elämää hellien muistoa Jostakin josta Olisi Voinut Tulla jotain kuin ottaa sen riskin että ei siitäkään olisi tullut mitään, koska ei itse kykene sitoutumaan mihinkään - edes omiin ihanteisiinsa - kylliksi jotta panostaisi niihin.
Tällainen elämä on frigidia (tunnekylmää) ja impotenttia (kyvytöntä saamaan mitään aikaiseksi). Jännä, että juuri näitä seksuaalisuudenkin ongelmina tuttuja kyvyttömyyksiä nämä kyvyttömät yksilöt pyrkivät parantamaan seksillä.
Jotenkin nuhjuista ja surullista.
pikemminkin uhrautumista, lasten ja perheen vuoksi, ja myöskin realismia - eiväthän ne uusperhekuviot herkkua ole?
Uhrautuminen - otsikon alle pelkuri laittaa sen oman kyvyttömyytensä, jotta se maistuisi se paska omassa suussa makeammalta.
Tässäkin kirjoituksessa tämä pelkuri uhrasi lähinnä vain lapsensa avioliitolle, jossa hänen oman kertomansa mukaan oli väkivaltaa, valehtelua ja uskottomuutta. Mitä mainioin maaperä pienten tulevaisuuden toivojen kasvaa, vai mitä.
Miten muka kirjoittaja itse olisi uhrannut mitään? Kyse on siitä, että hän ei ole onnistunut avioliitossaan, mutta ei uskalla lähteä siitä, ei uskalla rakentaa uutta suhdetta, ei uskalla kertoa totuutta puolisolle. Hän vain ikuisesti haaveilee salapanostaan ja kertoilee itselleen, miten suurta tunnetta se olisi ollut JOS.
JOS.
Ainoa asia mitä hän ylipäätään uskaltaa on kirjoittaa anonyyminä keskustelupalstalle ja maalata itsestään uhria.
Oksettaa.
kirjoittanut,että haluaa kertoa miehelle ja asian pois tunnoltaan? Eikö aika monta avioliittoa ole Suomessa pystyssä, vaikka uskottomuutta ja väkivaltaa..hyytävää realismia.
kirjoitit edellisessä epistolassasi "uhrautumisesta". Kun perustelin, ettei minusta kyse ole lainkaan siitä, niin nyt haluaisit jakaa kirjoittajalle kunniaa jo rehellisyydestä.
Miksi haluat väen väkisin vääntää mustaa valkoiseksi. Vaikka mikäs siinä, ehkä olet itse samanlainen ja haluat siksi nähdä vellihousuuden jotenkin positiivisena luonteenpiirteenä.
All the timid losers of the world, unite!
eikä mustaa saa valkoiseksi, mutta onhan se ihminen sentään eroamassa, meinaan vaan:) Lue ny tmitä se kirjoitti, että ei jaksa pitää asiaa tunnollaan. Jos se paljastaa suhteen, kaikki haukkuvat huoraksi lopun ikää, eiks vaan?
mutta ei se tarkoita, ettei erokin olisi mahdollisuus.
On persoonia jotka pystyvät kovettamaan itsensä ja elämään ns. löysässä hirressä salaisuuksiensa kanssa. Et koskaan voi tietää, milloin tuo salaisuus paljastuu. Se tekee sinut etäiseksi puolisosi kanssa ja hän kyllä ”vaistoaa” sen. Voi olla että hän oireilee aggressiolla tuohon etäisyyteen ja näin yrittää saada sinut lähemmäksi. Kuitenkin samalla hän työntää sinua yhä etäämmälle. Syntyy ns. jojo ilmiö.
Tiedän että tuollainen salailu on myös keino nostaa itsetuntoa. Kun on tehnyt jotain, mihin ei ikinä uskoisi toisen pystyvän, antaa vähän voiman tunnetta. Se jolla on tieto, sillä on valtaa.
Niin, mitkä ovat sinun arvosi? Onko se että koti on ainakin näennäisesti muuttumaton paikka? Ulospäin näyttää hyvältä ja uskot että lapsetkin voi hämätä samalla tavalla? Oletko jutellut lastesi kanssa ihan luottamuksellisesti? Kokevatko he mukavana olonsa kun te kaksi olette siellä yhtä aikaa? Vai onko ilmapiiri varauksellinen ja väliin kireä?
Tällaisesta tilanteesta syntyy se ”virtahepo” olohuoneeseen. Perheellä on yhteinen salaisuus, jotka ei koskaan käsitellä, mutta jokainen tuntee sen. Miten arvelet sen vaikuttavan lapsiin ja heidän käsitykseensä parisuhteesta?
Niin, elämässä on aina luovuttava jostain jos mielii saada jotain. Mistä olet valmis luopumaan? Siihen voit vain sinä itse vastata!
"pikemminkin uhrautumista, lasten ja perheen vuoksi"
Jos mies on väkivaltainen niin eiköhän se eroaminen ole lastenkin kannalta kaikkein paras vaihtoehto.
Taas näitä onnettomia naisia, jotka eivät saa tehtyä minkäänlaisia päätöksiä mihinkään suuntaan.
"mutta onhan se ihminen sentään eroamassa"
NO KUN EI OLE:
"Ei voi lasten koteja särkeä"
Ei uskalla, ei ole kanttia. Pelkuri.
Ruoho näyttää aina aidan takana vihreämmältä. Kun tiedät että se tapahtuu, et tiedä tarkkaan missä, miten, milloin mutta kun sen vain tietää niin koko ruumis alkaa kihelmöimään, sitten se tapahtuu, se on mieletön tunne, vaatteet revitään päältä...
Joillekin seksi on elämän eliksiiri, toiset pitävät enemmän suklaan syömisestä ja sen kyllä huomaa. Ei siinä sormukset paljoa paina kun alkukantaiset vietit saavat vallan. Se siinä juuri onkin parasta, eläimellinen seksi! Puolison kanssa, joka on muuttunut äidiksi/isäksi ei sellaista voi kokea.
Kyllä minä tiedän mitä jännitys on, mutta en tarvitse siihen seksuaalisia sekoiluja. Oikeastaan vähän huvittaa, kun ei uskalleta tosi elämässä seikkailla, niin sitten päädytään tähän aikuisten hiekkalaatikkoleikkiin ja pidetään sitä niin jännittävänä että…
Tuo edellinen kirjoitus saattaa olla pelkkä provo, mutta siltä varalta ettei ole, kysyisin: Tietääkö puolisosi kielletyn hedelmän syömisestäsi ? Ellei, miten hän reagoisi, jos saisi tietää ? Entä sallitko kielletyn hedelmän syömisen myös puolisollesi vai pelkästään itsellesi ? Entä jos kielletyn hedelmän syömisestä seuraa sukupuolitauti tai jopa raskaus ?
Miehellä on miehen tarpeet ja sillä sipuli. Ei tiedä, miksi hänelle sitä kertoisin, ei mitään järkeä. Jos vaimoni pettäisi niin se olisi kerrasta poikki, avioehto on joten akka pihalle. En keidenkään jakorasioiden kanssa sänkyyn mene vaan kunnollisten naisten kanssa, käyttävät ehkäisyä.
"En keidenkään jakorasioiden kanssa sänkyyn mene vaan kunnollisten naisten kanssa, käyttävät ehkäisyä"
Oletko selvänäkijä, meedio? Teetkö gynekologisen tutkimuksen, jso vaikka tuntuu kierukan langat? Vahditko, että muistavat ottaa pillereitä? Millä selvität mieshistorian? Entä sen kuinka monen kanssa vehtaa samaan aikaan sinun kanssasi? Käyttekö aina ottamassa sp-tautitestit kaikkien naisten kanssa?
Miksihän vaivauduin edes kirjoittamaan ilmiselvälle provolle. No ei ollut parempaakaan tekemistä muka.
Oletkohan mies vai hiiri? Kenties olet mies vain omasta mielestäsi.
Jeps ! Taas niin ilmiselvä provoviesti. Joku teini-ikäinen finninaama taas asialla.
Kuinka kukaan voi tietää, onko pettäminen OIKEASTI väärin tai oikein?
Miten kukaan voi väittää, että jokin valinta aloituksen tarinassa olisi oikein tai väärin?
Miksi kaikkien ihmisten pitäisi elää jonkin stereotypian mukaisesti?
Kuvauksen tarkoituksena on vain esittää kaikki ne kohdat, joissa voi sanoa ei. Joka harkitsee pettämistä, tekee pieniä päätöksiä pitkän aikaa, joista jokainen vie kohti tekoa. Pieni teko on helpompi antaa itselleen anteeksi, kohta kohdalta. Hän voi tehdä ne ihan tiedostamattaan.
Jokaisessa kohdassa hän voisi lopettaa, ja miettiä, mitä sillä pettämisellä kuvittelee saavansa aikaiseksi. Moni pelaa vain aikaa, sillä lopputuloksena on joko ero tai suhteen korjaaminen.
Tällä tarkoitan sitä että pettäminen on pettäjän toimesta toteutunut teko. Se kuka tähän lähtee kakkoseksi mukaan, tietysti mahdollistaa, mutta kun aina on joku kuka sen mahdollistaa. Kyse on vain että pettäjä tarttuu tähän tilaisuuteen.
Niin voi aina kysyä onko valehtelu väärin? Onko olennaisten tietojen salaaminen väärin? Jos näitä alkaa arpomaan, ollaan vetelässä suossa. Jos teet rikoksen, vaikka näpistät, ajat ylinopeutta, tai lyöt toista, rikot sovittuja sääntöjä vastaan. Jos jäät kiinni, niin pyrit tietysti valehtelemaan ja salaamaan mahdollisimman paljon välttyäksesi rangaistukselta.
Voidaan siis katsoa asiaa toisinkin, jos ei kauppias huomaa, niin rikos on oikeutettu? Onhan sillä muutenkin niin kalliit hinnat. Jos joku lyö sinua ja sinä lyöt takasin, sinun lyöntisi oli oikeutettu? Kumpikaan ei siis tehnyt väärin, jos kukaan ei nähnyt?
Noh, ei rikollisetkaan tuon sinun käsityksesi mukaan elä stereotyppisesti, joten miksi heitä siitä rangaistaan?
Kyseenalaistatko ihmisten luomat yhteisön säännöt yleensä vai vain pettämiseen liittyen? Yritän näet ymmärtää, mitä tarkoitat kommentillasi.
Pettämisessä olennaista on se, että sopii ensin jotain toisen ihmisen kanssa (seksuaalinen uskollisuus), jonka sopimuksen sitten rikkoo (ja sitten vielä useimmiten salaa sen rikkomisen).
Vaikka kyse ei olisi pettämisestä seksuaalisessa merkityksessä, vaan pelkästään jonkin sopimuksen rikkomisesta ja valehtelemisesta, siitä seuraa vaikeuksia ihmissuhteisiin.
Jos tekee sopimuksia esimerkiksi liikeasioissa ja rikkoo niitä, joutuu korvaamaan taloudellisesti aiheuttamansa vahingot. Vakavammissa tapauksissa saa lisäksi sakkorangaistuksen ja vankeutta. Onko tämä sinusta myös väärin ja stereotypista elämistä?
Miesten eliitti on kaikkina aikoina, kaikissa kulttuureissa pettänyt ja naiset tämän hiljaa hyväksyneet. Näin on nykyäänkin, voihan nainen lähteä, sosiaalinen ja taloudellinen asema romahtaa. Monen naisen mielestä ei kiva joten eivät keikuta venettä.
Eliitti on toki huolissaan kansan moraalista, hyvä esimerkki on mm. kieltolaki meillä Suomessa ja Amerikassa. Rahvaalle viina ei sovi mutta kyllä eliitin pitää saada hienoja viskejä ja konjakkeja juoda. Aivan sama on seksin suhteen, rahvaalle saarnataan korkeasta moraalista vaikka itse pannaan kaikkien kiinnostavien naisten kanssa.
on toimestasi kirjoitettu tälle palstalle liian monta kertaa. Eikö sinulla todellakaan ole mitään muuta kirjoitettavaa mihinkään asiaan kuin tämä "miesten eliitti blaablaa"?
Vai oletko ns. yhden ajatuksen mies?
Tuliko oikein paha mieli? Joka tietoa lisää se myös tuskaa lisää.
Kyse ei ole siitä, mitä kirjoitat, vaan siitä, että kirjoitat aina saman kommentin.
Se on tylsää.
Jos haluat pahoittaa minun tai jonkun toisen mielen, keksi jotain uutta.
Eikös rikokset tuomita yleensä ainakin ihan lain mukaisesti?
Pettämisestä tuomitseminen on vähän samaa kuin keskiajalla noitien polttaminen roviolla.
Kautta aikojen ihmiset ovat luulleet jotakin asiaa "oikeaksi" ja toisinaan luulo on osoittautunut oikeaksi, toisinaan luulo on osoittautunut vääräksi (vaikkapa m/s Titanicin tapauksessa tai kun luultiin tiputtavan maailmasta, jos menee maailmapätyn reunalle).
Siinä olen samaa meiltä, että harkita pitää, mitä tekee. Mutta jos joku pettää, niin eiköhän se ole hänen oman omantunnon kysymys. Oman itsensä kanssa on tultava toimeen aina ja oma tekonsa pysyttävä hyväksymään.
Mutta sitä en pysty hyväksymään enkä ymmärtämään, miten toiset ihmiset voivat "ylentää" itsensä ja omat mielipiteensä uskottomuudesta oikeaksi totuudeksi. Jokaisella ihmisellä kun on sen asian suhteen oma ainutlaatuinen totuus, johon vaikuttaa sen ihmisen elämänkokemukset ja -tilanne. Ja ihminen voi vieläpä muuttaakin omaa totuuttaan elämänkokemusten karttuessa...ja se totuus voi muuttua kumpaan suuntaan vain, hyväksyvämmäksi tai kielteisemmäksi.
pettäminen ei ole rikos. Tuntuu tämä seikka unohtuneen keskusteluissa. Lyöminen, uhkailu ovat rikoksia. Pohdin myös,e ttä täyttääkö tuon naisen, joka panetteli miehensä kakkosta kostomielessä, niin, täyttääkö hänen toimintansa jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Joka tapauksessa hänen 'kostonsa' oli kohtuuton ja suhteeton, ja sen tarkoituksena oli nimenomaan vahingoittaa tuota toista naista, ei vain maksaa potut pottuina. Se oli tahallista pyrkimystä toisen vahingoittamiseksi. Sitä voisi verrata hätävarjelun liioitteluun. Pettäminen on moraalisesti väärin, mutta se ei ole rikos. Täällä kirjoitetaan pettäjän hakkaamisesta ym, jolloin kostaja voi saada itselleen rikosrekisterin, mutta pettämisestä ei rikosrekisteriä tule. Rikos on rikos ja tuomittava teko.
Tämä on se sama hörhö joka kirjoittelee jatkuvasti näitä tällaisia juttuja. Joku nörtti varmaan, joka haaveilee kuuluvansa joskus eliittiin. Ei tuollaista kannata ottaa edes vakavasti.
Juu juu. Eliitin miehet saa tehä ihan mitä vaan. Heh heh. Ja nörtillä menee taas lujaa !
laajentaa tuota sanaa pettäminen?
Kyse on moraalisäännöistä, ja osasta me voimme päättää itse. Se mikä on järkevää ja mikä ei, siitä keskustellaan mm. täällä.
Pettäminen on lupauksen rikkomista. Lupaan jotakin mitä en pidä. Samaa kuin lupaat ystävällesi olla puhumatta hänen yksityisasioistaan, lupaat lapsellesi että lähdetään sirkukseen, lupaat työkavereille hoitaa jonkun työtehtävän, etkä sitten teekään niin. Miksi siis lupaat, jos ei aiokaan pitää lupausta? Miksi ei kerrota että ei enää voi pitää lupausta, koska tilanne on muuttunut?
Lupauksen rikkojaan suhtaudutaan ihan aiheellisesti ilmitulon jälkeen niin, että aletaan epäillä hänen muitakin lupauksiaan. Epäillään hänen rehellisyyttään vähän kaikessa.
Tämä totuus ei ole ainoalaatuinen, kuten huomaat. Se varsin yleismaailmallinen ja yhteinen kaikille ihmisille.
Sinä toki voit ymmärtää syitä, miksi esim. ystäväsi rikkoi lupauksen. Sinä voit antaa hänelle anteeksi. Sinä voit antaa hänelle mahdollisuuden hyvittää ja muuttaa käytöstään. Se vain ei onnistu noin vain, sillä sinun täytyy saada luottamus häneen takaisin ja ystäväsi täytyy olla valmis muuttumaan. Eikä se poista sitä, että muistat tuon pahan olon vielä pitkään.
Voitko siis sanoa että näissä tapauksissa tuo lupauksen pitäminen on yksin lupauksenantajan omantunnonkysymys? Vai onko niin että jos vain kykenee salailemaan kyllin hyvin ja valehtelemaan tekonsa toiseksi, niin se lisää kykyä tulla itsensä kanssa toimeen ja ne vain pitää hyväksyä itse itselleen?
olikin jo joku kommentti tähän. Oletko sinä siis eliittiä? Ja mitä tuo eliitti mielestäsi on?
Minusta kun tuo eliitti koostuu ihmisistä jotka ovat yhtä vajavaisia kuin muutkin kuolevat. Kun saa valtaa ja asemaa, ei kaikkien pää sitä kestä. Osalla murtuu moraalinen selkäranka. Aletaan käyttäytyä kuin siat pellossa, alkoholi, seksisekoilut, huumeet, petokset jne. alkavat viehättää.
Näitä sitten ”rahvas” luulee taivaaksi, jota hänenkin on saatava maistaa. Kun esikuvatkin niin tekevät niin, kuin lampaat laumassa tehdään samaa perässä. Kun eliitti vetää kokaiinia, täytyy meidän saada omat huumeemme?
Kuvauksesi mukaan siis myös seksin pihtaaminen suhteessa on pettämistä?
suuri osa ihmistä on nynnyjä ja heidän mielestään vain tasapaksu elämä, jossa ei tapahdu mitään, on oikein. Haaveilevat vielä ruusunpunaisten lasien läpi siitä, ettei heidän kumppaninsa koskaan edes ajattelisi ketään toista. Kun jotain kuitenkin tapahtuu toisin, ollaan heti osoittelemassa sitä rakasta kumppania itsekkääksi, omahyväiseksi paskiaiseksi. Joka puolestaan hyvin osoittaa, ettei petetyt ole yhtään sen kummoisempia kuin pettäjätkään. Kaikki ajattelevat omaa etuaan, sitä mikä itselle on parasta. Eikä edes niin, että sokeana tuijottaisimme omaan napaamme emmekä huomioisi kumppania ollenkaan. Suuresta osasta tahtoaan voi tinkiä, halujaan voi hillitä. Mutta ei aina joka tilanteessa ja kenen kanssa tahansa.
Elämästä tulee paljon parempaa, kun ei vahtaa kumppaninsa tekemisiä suhteen ulkopuolella. Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä hyvää hän tekee suhteessa, sen sisäpuolella.
kukaan ei saisi mielestäsi olla uskoton? Mitä pahaa on uskottomuudessa? Minusta uskottomuus on vain yksi asia monen muun joukossa. Joskus uskottomuus jää yhteen kertaan, joskus jatkuu vuosia. Yleensä jotain tästä väliltä. Siihen voi liittyä myös hyvää. Se voi olla jopa asperiinia suhteelle. Tai pelastava enkeli suhteesta pois. Monet rakastavat myös niin paljon, etteivät halua jättää vieraita harrastavaa kumppaniaan. Eihän rakkaus, salliminen tai anteeksianto ole väärin.
Uskottomuus kuten valehtelukaan ei ole rikos. Sen sijaan rikollista on lyödä toista tai varastaa. Siitä huolimatta väkivaltarikollisissa ja varkaissakin on ihmisenä hyvätkin puolensa. He voivat olla esimerkiksi uskollisia!
Niin, mitä pahaa siinä on jos vaikka ystävä sinut pettää? Tai siinä että muut tietävät ja ehkä säälivät sinua tai naureskelevat selkäsi takana? Niin, ja kriminaalien maailmassa ”laulaminen”, eli toisen narauttaminen on paha juttu! Se on näet toisen pettämistä.
Se että ihminen erehtyy ja tekee joskus typeriä tekoja on inhimillistä. Samoin on inhimillistä edes yrittää oppia tehdä toisin silloin, kun on huomannut aiheuttavansa toiselle tuskaa. Toki kaikessa pahassakin on aina jotain hyvää. Riippuu vain siitä mikä on ollut toiminnan motiivi.
On ihan eri asia kun molemmat tietävät että toinen puolisoista harrastaa sivusuhteita kuin se että toinen ei tiedä. Silloin voi se jota petetään itse määritellä sen, miksi jatkaa suhdettaan.
Niin, jos haluaa rakentaa sen oman elämänsä valheiden varaan, eihän sitä kukaan estä. Siitä taas voidaan keskustella, onko siinä mitään järkeä tai mitä siitä seuraa. Miksi olla uskoton ja muodostaa siitä elämästään vähemmän onnellista?
ovat käsitteinä ajattomia, joidenkin mielestä jopa muuttumattomia.
Rikos ja sen määritelmä sen sijaan muuttuu ajan, arvojen ja kulttuurin mukaan.
Aikoinaan orjuus oli laillista, mutta se ei silti ole koskaan ollut oikein. Toisaalta monia asia, joka nykyään ei edes kuulu lainsäädännön pariin, on aiemmin katsottu rikokseksi, josta on seurannut kuolemanrangaistus. Esimerkiksi uskonnonharjoittaminen. Meistä tuntuu pöyristyttävältä ajatus, että ihminen on voitu polttaa elävältä sen takia, että hän ei uskonut jumalaan samalla tavoin kuin enemmistö.
Ihminen, jonka käsitystä oikeasta ja väärästä ohjaa yleinen mielipide (eli se mitä laki kulloinkin sanoo), on kuin lammas joka menee muun joukon mukana. Hän on helppo väline valtaapitäville.
Esimerkiksi juutalaisten joukkomurha ei olisi ollut mahdollista, jos ei enemmistöä saksalaisista olisi saatu sille kannalle, että on oikein murhata heitä. Oli jopa rikos olla ilmiantamatta heitä tai mennä heidän kanssaan naimisiin.
Suomessa uskottomuus oli rikoslain alainen rikos vuoteen 1948. Sinun ajattelusi oli siis rikollista siihen asti. Olet varmaan iloinen, ettet sattunut elämään silloin kun isoisä sotaan läksi;)
on tarpeeksi tyytymätön parisuhteeseensa ja keinot sen parantamiseksi on todettu turhiksi, ei päätä toisin. Esimerkiksi.
Uskollisuus ei ole muutenkaan mikään itseisarvo. Miksi seksittömässä, tunnekylmässä suhteessa, vakipano- tai kämppissuhteessa edes pitäisi olla uskollinen?
Sitäpaitsi. Yleensä petetyt mesoavat uskottomille kumppaneilleen "olet itsekäs ja ajattelet vain omia tarpeitasi". Mutta mitä muutakaan ajattelee petetty kuin omia tarpeitaan? Haukkuu siis toista itsekkääksi, vaikka on itsekin itsekäs. Vaikka näinhän tuo usein menee. Ihmiset arvostelevat toista, eivät näe itsessään yhtäkään piirrettä sinne suuntaan. Vaikka todellisuus on toinen.
Sitten vielä. Kukaan toinen ei pysty ajattelemaan sinun parastasi paremmin kuin sinä itse. Useinmiten sanomme toiselle "tarkoitan vain sinun parastasi" juuri silloin, kun tarkoitamme mikä itselle on parasta :D. Ihmiset ovat toisilleen tosi vekkuleita.
miten se jonkun vieraan ihmisen kanssa paneminen mitenkään parantaa sitä huonoa parisuhdetta?
Jos "on tarpeeksi tyytymätön parisuhteeseensa ja keinot sen parantamiseksi on todettu turhiksi", niin miksi ei eroa?
Eikö tuossa tilanteessa seksi ole samanlainen turruttaja kuin alkoholi tai muut huumeet - jotain, jonka varassa jaksaa ylläpitää paskaa tilannetta - sen sijaan että TEKISI tilanteelle jotain?
kahden ihmisen välisistä suhteista ja siitä että nämä kaksi ihmistä elävät yhdessä, niin eikö ole viisaampaa kertoa sille toiselle mitkä ovat ne omat arvot? Jos uskollisuus ei ole itseisarvo, niin voihan sen sanoa? Mikä siinä on niin erityisen salattavaa?
Tiedän että joillekin avioliitto sinänsä on itseisarvo ja silloin ei uskottomuus siinä kovin paljoa meinaa – pääasia että avioliitto pysyy kasassa. Tästäkin kun sovitaan, ei mitään ongelmaa ole!
En ainakaan itse ole kokenut mitenkään ongelmalliseksi että jo alussa tehdään säännöt selviksi.
Itsekkyys taitaa syntyä siitä, että koko rakkaus on ymmärretty pieleen. Jos se käsitetään niin, että kunhan sinä ensin ”rakastat” minua ja teet minulle niin kuin haluan, niin sitten minäkin voin osoittaa ”rakkautta” sinua kohtaan. Ellet tee niin, saan olla minäkin ”rakastamatta”. Siinä on sitten kaksi ihmistä jotka odottavat, koska se toinen alkaa ”rakastamaan”. Saavat olla vaikka maailman tappiin asti, ellei toinen ”alennu” ensin.
” Kukaan toinen ei pysty ajattelemaan sinun parastasi paremmin kuin sinä itse.” Tarkoittaako tämä sitten sitä, ettei kukaan oikeasti pysty rakastamaan toista ihmistä?
Entä jos se "vieraan ihmisen kanssa paneminen" todella auttaakin sitä parisuhdetta? Jos kaikki muu sujuu ja on kivaa, mutta vaikkapa seksi ei aina tyydytä. Kaikki ei ole tässä maailmassa aina niin mustavalkoista että joko-tai, yhtä hyvin voi olla sekä-että. Omalla vaimollani on ollut jo vuosia suhde toisen miehen kanssa, eikä avioliittomme ole siihen sortunut, päinvastoin. Olemme molemmat tyytyväisiä elämäämme.
En kommentoinut sinun suhdettasi, jossa kaikki toimii, jos nainen vaan saa parempaa seksiä suhteen ulkopuolelta.
Kommentoin edellistä, joka kirjoitti "seksittömästä, tunnekylmästä suhteesta", jossa nyt ei ole mitään järkeä elää ylipäätään, vaikka sen juuri ja juuri vieraiden panemisen avulla kestäisikin.
Eikö koskaan pohdituta, miksi hukata lyhyt elämänsä jonkin tilanteen sietämiseen, kun voisi olla onnellinenkin?
Anteeksi, luin huolimattomasti.
Syitä on monia miksei erota. Etkö ole huomannut, että ihmiset väittävät suurimmaksi osaksi olevansa liitossa talon ja omaisuutensa vuoksi? On kiva asua jonkun kanssa, ei haluta asua yksin. Yhdessä asuminen on myös edullisempaa ja etenkin lapsiperheillä kätevämpää. Ollaan liian laiskoja eroamaan. Ja mikäs siinä on, jos tällaiset käytännöt molemmille sopii?
Jos toinen alkaa laittaa hanttiin ja puhumaan erosta, niin useinkin ero järkisuhteista vie paljon enemmän aikaa kuin ero rakkausliitoista. Sen ymmärtää. Jos rakkaussuhteessa rakkaus loppuu, niin liitto päättyy. Molemmat yleensä tajuavat sen. Itketään yhdessä ja mietitään miten tässä näin kävi, mutta se on moro nyt. Mikäli toinen haluaa erota järkiliitosta, niin siihen ei löydy perusteita tai pikemminkin ne ovat juuri eroa vastaan. Jos ollaan oltu vuosia yhdessä tavan vuoksi ja omaisuuden takia, niin on täysin järjenvastaista erota.
Otetaan vaikka kämppissuhde, jossa asutaan yhdessä, seksiä ei ole. Puhutaan uutisista ja mitä työpaikalla on tapahtunut. Tai ei sitäkään. Monesti vain vältellään toista, ettei olla tiellä :). Jos kuvittelee, että siinä rinnalla on samaa sukupuolta oleva kämppis, niin ei hänenkään kanssa keskustella arvoista, moraalista ja elämäntarkoituksesta. Miten hänelle voisi olla uskollinen?
Jos on etäiset välit puolisoon, mutta seksiä harrastetaan muutaman kerran vuodesta, velvollisuudesta, niin mielestäni tällaisessakin liitossa uskollisuus on pikemminkin haitaksi kuin hyödyksi...
että ei halua antaa itsestään: ei ole rehellinen ja kerro omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Silloin parisuhteella ei ole mitään mahdollisuutta ja pettäjä on vastuussa tästä itsekkäästä käytöksestä.
Pettäjän kannattaisi tehdä heti suhteen alussa selväksi ne arvot, jonka pohjalta toimii:
1) turvaudun tarpeen vaatiessa valehtelemiseen ja pettämiseen, silloin kun se palvelee omia tarpeita ja omaa narsismia enkä halua kohdata hankalia tilanteita ja toisen tunteita
2) vaikeuksien tullessa etsin syyn itseni ulkopuolelta
3) en paljasta haavoittuvuuttani toiselle enkä paljasta todellisia tunteitani ja ajatuksiani
Jos ex-mieheni olisi tehnyt nämä arvot selväksi jo seurustellessamme, en olisi ikinä liittoa solminutkaan. Pettäkää pois, mutta olkaa myös rehellisiä, kun kuvaatte itseänne. Miksi kaunistella?
kohdalleen, kun ajattelen miestä, johon olin salaisessa suhteessa kaksi vuotta. Sinä aikana mulle alkoi valjeta kuva hänestä ja hänen persoonallisuudestaan. Jos olin onneton tai ilmaisin kaipuuta, hän vetäytyi ja vaikeni. Hän ei pystynyt ottamaan lainkaan vastaan negatiivisia tunteita, vaan pakeni sellaisista tilanteista. Hän syytteli vaimoaan siitä, että pettää; vaimo on tylsä, mielikuvitukseton, kova ja kylmä. Lopulta ajattelin heijastiko hän oman kovuutensa ja kylmyytensä vaimoonsa. Hän ei paljastanut mitään itsestään, siis sisintään, tunteitaan ajatuksiaan, toiveitaan. Kaikki tämä kristallisoitui mulle vähitellen ja sitä mukaa tunteeni häntä kohtaan laimenivat. Hänessä oli valtavaa itsekkyyttä, minä minä minä. Juuri noista edellämainituista syistä hän pettää vaimoaan, hänestä ei ole kohtaamaan ongelmia, ylipäänsä mitään negatiivista. Sanoin kerran hänelle, että työnnät mieluummin vaikka pään pensaaseen kuin kohtaat vaikeita asioita. Hän alkoi tietysti ahdistua minusta, koska en enää ollutkaan palvova kakkonen, vaan olin nähnyt hänen todellisen minänsä.
en ole tosiaan tullut ajatelleeksi, että uskottomat, toimimattomissa liitoissa elävät ihmiset olisivat niissä mukavuus- ja järkisyistä. Että olisi joku maksamassa vuokraa ja katsomassa tv:tä.
Epäilen kyllä, että läheskään kaikki nämä järki-, mukavuus- ja muista laiskuussyistä liitossaan sinnittelevät ihmiset eivät ole tulleet puolisolleen maininneeksi, että kyseessä on ns. järkiliitto.
Jos parisuhteessa vain toinen on ns. järkiliitossa mukavuus- ja rahasyistä, kyseessä on aika paljon törkeämpi ihmisen hyväksikäyttö kuin mitä satunnainen valehtelu ja pettäminen on.
Sait minut näkemään asiat uudessa ja paljon raadollisemmassa valossa kuin aikaisemmin. Puhutko muuten omasta kokemuksestasi vai ihanko olet ympäristöäsi tarkkailemalla päätynyt näkemykseesi?
Höh! Kauhia polemiikki yhestä pettämisesä! Jos kerran naitattaa ja tuntuu hyvältä, niin mitä sitte! Luonto on elävät naimaan luonut ja ihmiset typerät säännöt..noudattakoon kuka haluaa! Naiminen on kivaa ja tartteeko tuosta nyt ympäriinsä huudella! Höh! Hyvää naimista vaan kaikille, tiukkapipoisillekkin!
on ihan yhtä itsekäs kuin pettäjä. Mitä turhaa sitä kaunistelemaan?
Nuo kirjoittamasi teesit pätevät oikein hyvin myös petettyyn. Myös petetty palvelee narsistisia tarpeitaan tahtomalla, että hänelle ollaan uskollisia. Ellei toinen ole (huom! Jokaisella on oma tahto, myös parisuhteessa), syy on kaikessa muussa paitsi hänessä, pienessä avuttomassa surkimuksessa nimeltään "petetty". Miksi ihmeessä petetyt alistuvat uhrin asemaan? Uhrina oleminen palvelee täysin petetyn omia tarpeita, omaa narsisimia eikä hän halua kohdata hankalaa tilannetta, pettäneen kumppaninsa tunteita ja tarpeita. Mitä petetty sanoo, kun pettäjä kertoo tunteistaan? "Ei sinulla mitään tunteita ole, kun teit noin". Mitä petetty sanoo kun pettäjä kertoo tarpeistaan "turhia ja itsekkäitä".
Sitä jäinkin mietimään millä ihmeellä pettäjä voisi paljastaa oman haavoittuvuutensa? Hänhän on yksin vastuussa teostaan ja sitä myöten ihan koko hela parisuhteesta. Pettäjän pitää olla vahva tai ainakin esittää vahvaa. Koska petetyn narsimi suorastaan kerjää sitä. Petetty on NIIN heikko ja hänen aikansa kuluu kärsiessä tuskaisena pettäneen kumppaninsa rinnalla. Petetty palvelee taas näin omia tarpeitaan eikä halua kohdata todellisuutta.
"Petetty on NIIN heikko ja hänen aikansa kuluu kärsiessä tuskaisena pettäneen kumppaninsa rinnalla. Petetty palvelee taas näin omia tarpeitaan eikä halua kohdata todellisuutta."
En minä ole heikko. En ole uhri. Olen vain pettynyt. Minua vain vituttaa. Jos suhteessa on ongelmia, niistä keskustellaan ja jos se ei auta niin erotaan. Vasta sitten naidaan muiden kanssa.
olennaista, eli sitä mitä on luvattu?
Noita kämppis suhteita kun on monenlaisia. On niitä, jotka käyvät hiljaisella luvalla vieraissa, eli kyllä se kumppani tietää vaikkei puhuta. On niitä joissa on sovittu suoraan, että näin tehdään.
On niitä joissa ollaan odotustilassa. Odotetaan että jotain ratkaisevaa tapahtuisi, että tilanteeseen tulee muutos. Kylmä sota, odotetaan että jompikumpi tekee jotain että häntä saa syyttää erosta. Tai sitten niitä jotka perustuvat luuloihin ja oletuksiin, uskotaan että se toinen osapuoli on yhtä tyytyväinen tilanteeseen kuin itse ja on uskollinen.
Niin, edelleenkään en ymmärrä, miksi sitä ei voi kertoa? Kuule, kun me kerran eletään tässä tunteettomassa ja seksittömässä suhteessa mutta meillä kuitenkin menee mukavasti muuten, niin ajattelin, että jospa me kävisimme vieraissa välillä?
Jos on todella kämppissuhde, niin yleensä se onnistuu – kun ei ole niitä tunteita.
kyse, vaan siitä että mitä sitä lupailla turhia. Sitten voi naida kun naitattaa.
ole holhouksen alainen. Miten ihmeessä petetty voisi olla vastuussa asiasta, jossa ei ole osallisena?
Minä en ole pettäjä ja pyrin parisuhteessa avoimuuteen ja rehellisyyteen ja tuon sen ilmi. Kun solmin parisuhteen, tuon myös ilmi sen, että minä olen uskollinen ja odotan uskollisuutta myös toiselta. En lähtisi ikinä solmimaan suhdetta, johon minä tai partnerini ei haluaisi sitoutua. On ihan ok, että ei aio olla uskollinen, jos kumpikin sen tietää jo suhdetta solmiessaan. Minulle suhteeseen kuuluu myös luottamus siihen, että toinen tarkoittaa mitä sanoo ja pitää lupauksensa. Toiset voivat ajatella eri tavalla, mutta minä en solmisi suhdetta ihmisen kanssa, joka ei pyri rehellisyyteen ja avoimuuteen.
Haavoittuvuutensa pettäjä voisi paljastaa suhteen aikana, jolloin ei ole vielä pettänyt. Silloin tilannetta voidaan rakentavasti muuttaa.
Miksi ihmeessä haluatte pitää yllä kulisseja, jos todellinen minänne on jotain ihan muuta?
Ei normaali mies ala selibaatissa elämään, vielä jos vaimo vielä nalkuttaa niin silloin hänellä on puolet vastuusta. Lasten takia moni mies ei tahdo erota.
toista yhtä vellihousuista ihmisryhmää kuin nämä pettäjät joista ei löydy selkärankaa edes sen verran, että kantaisivat itse vastuun teoistaan.
Kenen vastuu? Yhteiskunnan, kun en pärjännyt koskaan muussa kuin huijaamisessa? Äidin, kun se ei leiponut pullaa joka päivä? Puolison, kun se ei ole sellainen kuin minä haluan? Byyyyyäääh, isot vauvat.
En aivan noin värittyneesti kyllä kuvaisi noita tilanteita.
Eiköhän sekin vaikuta kuinka avoimeen keskustelukulttuuriin on tottunut. Miten ilmaista niitä asioita toiselle, joista toinen voi pahastua? Tässä olemme persoonia. Toiset pyrkivät välttelemään ikäviä aiheita ja mahdollisia riitoja, ellei koskaan ole oppinut että riidellä voi rakentavasti. Samoin, että elämässä nyt vain on ikäviä asioita joista täytyy puhua, mikäli haluaa säilyttää avoimuuden.
Tuo uskollisuuden kysymys vain olisi uskallettava ottaa esiin aina silloin tällöin. Ei pitää sitä niin itsestään selvänä, sillä ihmiset muuttuvat ja tilanteet vaihtelevat. On niin helppoa luvata, etenkin alkuvaiheessa. Moni ei tule miettineeksi sitä millaisen lupauksen oikeastaan antaa.
Miksi puhua narsismista tai itsekkyydestä joka käänteessä? Ei se auta että etsitään syyllinen ja rangaistaan häntä. Syyllistäminen harvoin auttaa. Todellisuudessa kun syitä löytyy kaikista osapuolista. Aina yksi asia johtaa toiseen, syyllä on seurauksensa. Kyse on siitä, kuka on valmis omalta osaltaan tekemään niille syille jotain (eli ottamaan vastuuta). Ei siitä että aina sysätään se yksin toiselle, ja sitten aloitetaan kostotoimenpiteet. Kosto ei koskaan poista tapahtunutta.
Ymmärrän kyllä että ihminen joka valitsee valehtelun ja salailun ajautuu pettämiseen herkemmin. Samoin on todella tilanteita että kyse on tuon henkilön häiriintyneisyydestä. Se vain pitää muistaa että se todella harvinaista. Suuri osa pettämisistä on ihan tavallisten ja normaalien ihmisten toimintaa. Jokainen meistä tekee joskus virheitä, sortuu typeryyteen tai uskoo johonkin mikä ei lopulta olekaan mitään hyvää.
Samoin on ihmisiä jotka eivät hyväksy puolisolle tiettyjä puolia, vaan pyrkivät hallitsemaan niitä mielensä mukaan. Se voi olla pukeutuminen, mielipiteet, tupakointi, tai vaikka seksuaalinen käyttäytyminen.
Muistan erään rouvan joka kauhistuneena kerran uskoutui ja kertoi miten irstas hänen miehestään oli tullut, se halusi seksiä takaa päin. Häntä se nöyryytti ja hän tunsi hirvittävää häpeää siitä, että oli suostunut tuollaiseen luonnottomuuteen. Hän oli hädissään siitä, että miehellä oli jotain psyykkisiä ongelmia. Ensin meinasin nauraa, mutta kun huomasit että hän oli tosissaan, juteltiin moniaita tunteja siitä, mitä kaikkea aikuiset ihmiset tekevätkään seksiä harrastaessaan. Hän oli näet minua nuorempi!
Tämä vain esimerkkinä siitä, että edelleen seksistä puhuminen on vaikeaa meille. Meillä on niin paljon uskomuksia, luuloja, pelkoja ja me oletamme liian paljon, sen sijaan että ottaisimme selvää – vaikka vain loukkaantumatta sen puolison mielipiteitä vastaan!
Mitä tapahtuisi todella, jos teidän puolisonne kertoisi, että nyt hän haluaa kokeilla jotain toista, miltä seksi tuntuisi hänen kanssaan?
Puhun sekä omasta kokemuksesta että ympäristöstä tekemistäni havainnoista. Jotkut ovat jopa kertoneet ;). Muutamasta tuntemistani pariskunnasta (myös exsellaisista) molemmat ovat ystäviäni. Siitä on seurannut lisähavaintoja. Varsin usein sekä petetty että pettäjä kamppailevat samojen kysymysten parissa, tarkastellen samaa asiaa omasta näkökulmastaan. Tässä kohdassa tulee muistaa, ettei kummankaan näkökulma ole "väärä". Mielettömän usein loukkaannutaan vain siitä tosiasiasta, ettei toinen tunne ja ajattele samoin kuin itse. Senhän pitäisi olla itsestäänselvyys!
Korostan, että sekä petetty että pettäjä voivat olla järkiliitossa. Toisen ollessa liitossa järkisyistä toisen kuvitellessa olevansa tunnesuhteessa (koska haluaisi sitä kovasti), liitossa tulee väistämättä jossainvaiheessa yhteentörmäys, vaikkei pettämistä edes olisi. Tietysti reaktiot ovat suuremmat sillä, joka kuvittelee olevansa tunnesuhteessa, luonnollisesti.
Puolison voi pettää kuitenkin monella muulla tavalla kuin harrastamalla seksiä toisen kanssa. Kun pettää itsensä, ei lopulta tiedä kuka on, mitä tahtoo. Etenkin jos sitä jatkuu pitkään.
on sinun näkökulmasi. Kumppanillasi on omansa, siitähuolimatta vaikka sinua kuinka vituttaisi. Häntä voi puolestaan vituttaa sinun näkökulmasi.
olen kanssasi aivan samaa mieltä. Erityisesti tästä:
"Toisen ollessa liitossa järkisyistä toisen kuvitellessa olevansa tunnesuhteessa (koska haluaisi sitä kovasti), liitossa tulee väistämättä jossainvaiheessa yhteentörmäys, vaikkei pettämistä edes olisi. Tietysti reaktiot ovat suuremmat sillä, joka kuvittelee olevansa tunnesuhteessa, luonnollisesti.
Puolison voi pettää kuitenkin monella muulla tavalla kuin harrastamalla seksiä toisen kanssa. Kun pettää itsensä, ei lopulta tiedä kuka on, mitä tahtoo. Etenkin jos sitä jatkuu pitkään."
En itse vain ole tavannut ketään, joka ainakaan myöntäisi olevansa järkiliitossa. Siitä ihmettelyni.
Mutta saatan toki tuntea paljonkin ihmisiä, jotka ovat järkiliitossa haluten olla tunnesuhteessa. Ihmisen kykyä pettää itseään ei voi koskaan yliarvioida.
Kun sanoo ihmiselle sanan, vaikkapa "auto", niin jokaisella on siitä ihan ikioma käsityksensä ja mielikuvansa. Jokaisen ihmisen auto on aivan erinäköinen. Kun sanotaan sana "rakkaus", niin jokainen tarkoittaa sillä todellakin aivan erilaisia asioita, tunteita, tekoja. Oikeastaan se on jo korkeamman luokan matematiikkaa :).
Toinen täytyy tuntea hyvin, jotta edes pystyisi hahmottamaan onko hänen käsityksensä esim. juuri rakkaudesta edes jotain sinne päin mitä itsellä. Tässäpä sitten onkin purtavaa kerrakseen. Monesti ihminen ei tiedä itsekään millainen aivan prikulleen on. Tai oikeastaan koskaan. Ja ihan lyhyessä ajassa kumppanista ei ota erkkikään selvää mitä hän tuntee ja ajattelee. Tähän puolestaan vaikuttaa suuresti omat ajatukset ja odotukset. Yleensä uusi ihminen nähdään pitkähkön aikaa vaaleanpunaisten lasien läpi, etenkin jos ollaan vähintään ihastuttu hänen. Kukin yrittää tehdä parhaansa, että tuo toinen saisi itsestä mahdollisimman positiivisen kuvan. Suhteen myöhemmät pahat ristiriidat johtuvat juuri siitä, että oma mielikuvamme kumppanista on vääristynyt tai epätarkka. Hänen olematta silti vääristynyt tai epätarkka!
Ihmisen tunteet, ajatukset, tarpeet jne. myös muuttuvat elämän varrella. Muutos on yleensä niin hidas, ettei sitä huomaa itsekään ennenkuin, mm, joskus :). Jos tänään sitoutuu parisuhteeseen täysin, niin voipas huomata 10 vuoden liiton jälkeen olevansa ihan väärän ihmisen kanssa yhdessä. Tai löytää itsensä vieraasta pedistä ja miettii "mitä hittoa tämä on, minähän olen uskollinen ja sitoutunut". Sen jälkeen alkava prosessi on uskottomallekin joskus aika ilkeää. Vaikka kertoisi kumppanilleen asian miten päin tahansa, se ei tunnu hyvältä. Jos itse päätyy eroon, niin ei senkään ilmaisu ole turhan helppoa. Mutta kuka on sanonut, että elämän pitäisi olla helppoa? Sehän olisi yhtäkuin tylsää...
Itse tunnen monia, jotka sanovat olevansa järkiliitossa. Toisaalta ajattelen, että järkiliitossa ovat kaikki, jotka sanovat olevansa yhdessä "kauniin talon takia" ,"suvun vuoksi", niin - ja tietenkin sen yleisimmän "lasten vuoksi". He eivät itsekään aina tajua olevansa järkiliitossa. Miten sitä siis voisi myöntää toisille :D? Kuinka moni on "tunnustanut" kumppanilleen "Kuule Katri, olen kanssasi vain siksi, että voin pitää purjeveneeni ja meillä on upea kesämökki". Ehkei monikaan.. koska ei yksinkertaisesti ole itsekään selvittänyt syitä, jonka vuoksi on parisuhteessa. Kun tämä "Katri" kysyy "rakastatko minua", kumppani vastaa automaattisesti "Tietysti kultaseni, tottakai, miksi sellaista edes kysyt" Ehkä ajatellen purjevenettään ja kesämökkiään. Erityisesti tuohon kysymykseen on helppo vastata "rakastan", jos on juuri purjehtimassa tai kesämökillä...
Mikä hassuinta: ajattelin itse, että jatkan epätyydyttävässä liitossa "lasten vuoksi". Vasta se pisti miettimään kun miespuolinen ystäväni kertoi olevansa naimisissa "vain lasten vuoksi". "Vai niin? Miten niin? Kuullostaa tutulta..." -ajattelin. Mietin miehen suhdetta vaimoonsa, heidän riitojaan. Heidän lapsensa uskoutui minulle "älä kerro kenellekään, mutta iskä ja äiskä riitelivät taas tänäänkin. Siitä että kumpi laittaa minulle ruokaa. Kumpikaan ei laittanut, minulla on nälkä". Juuri tuolla hetkellä sain valaistuksen. "lasten vuoksi" tarkoittaa "lapsilla on jotain arvoa, sinulla puolisoni ei ole". Lapsille tuo "lasten vuoksi" taas tarkoittaa kaikkea muuta kuin lasten etua. Itseasiassa "lasten vuoksi" on tässä tapauksessa juuri lasta vastaan. Se tarkoittaa aikuisten laiskuutta erota. Täytyy pitää kiinni menneestä hinnalla millä hyvänsä.
Riippuu ajasta, paikasta, tilanteesta jne. hyvinkin paljon mitä on luvattu. Yleensäkin ne, jotka lupaavat taivaan kuun ja tähdet (ehkä hieman vähemmänkin), eivät pidä lupauksiaan. Koska eivät yksinkertaisesti voi! Lupaus annetaan tänään, mutta tilanteet ym. muuttuvat. Itse muuttuu, toinen muuttuu.
Ihmisiä on erilaisia :o! Joillekin on ominaista, että kerrotaan, toisille, ettei kerrota. Hyvin moni pari on tässä suhteessa toistensa kaltainen. Kuten mainitsit: vieraissa käydään hiljaisella luvalla. Kummatkin tietävät missä mennään. Pääasia on, että ollaan "yhdessä".
Niin. Muistutukseksi vielä, että tunteita ei voi luvata koskaan. Varmuudella valehtelee, jos lupaa rakastavansa toista ikuisesti. Vihkikaavassakin sanotaan "kunnes kuolema teidät erottaa.." Lähes varmasti valehtelee jos sanoo rakastavansa "aina". Sama pätee toiseen suuntaan. Voi antaa toiselle luvan käydä vieraissa, mutta saa hirveän hepuliraivarin, jonka jälkeen masentuu, jos toinen sitten käy vieraissa.
tätä, sitä selkeämmin tajuan taas syyllistyneeni ajattelemaan asioita omasta kapeasta näkökulmastani. Nyt huomaan, että taidan tuntea montakin kuvaamasi kaltaista pariskuntaa.
Itseasiassa, taitaa olla niin, että molemminpuolisessa tunnesuhteessa - tai sanoisinko rakkausliitossa - on vain vähän ihmisiä. Suurin osa on mukavuus-, status-, tai materiaalisista syistä yhdessä.
Kiitos, että kävit tämän keskustelun kanssani, vaikka aluksi olinkin melko joustamattomasti kiinni omassa näkökannassani.
Kun nyt ymmärrän, että (suuri?) osa ihmisistä suhtautuu puolisoonsa välineenä, jonka avulla hankitaan/säilytetään tietty mukavuus elämässä, alan ymmärtää myös, miksi joidenkin "rakkaus" loppuu, jos toinen lihoo/sairastuu/joutuu työttömäksi.
Kun toinen ihminen on ikään kuin esine, jonka hankkimalla saavutetaan jotain, on selvää, että kun tuo esine ei enää toimi halutulla tavalla, se vaihdetaan uuteen. Ymmärrän myös, ettei tuohon epäkelvon esineen vaihtamiseen liity mitään suuria tunteita. Ei kai kukaan itkisi vanhanmallisen imurinsa vaihtamista uudempaan malliin!
Luulenpa - vaikka tämä on jo osittain spekulaatiota - että "rakkaus" on näille ihmisille tunne, joka on yhdistelmä uutuudenviehätystä ja himoa. Vähän samaan tapaan kuin on "pakko saada" uusin malli jostain autosta, niin on "pakko saada" joku kollega pikkujouluista. Ja kumma kyllä "rakkaus" loppuu kun uutuudenviehätys ja himo katoavat - niin kuin ne aina väistämättä katoavat.
Kiitos sinulle, kun selvensit maailmaa ja ihmisten käytöstä minulle!
Jokainen suhde on pääosiltaan samankaltainen; molemmat antavat toisilleen jotain ja molemmat saavat toisiltaan jotain. Suhde mättää aina silloin, kun tuntee antavansa kaiken, saamatta mitään tai liian vähän. Suhde menee mönkään myös silloin, kun haluaisi vietävästi antaa jotain, mutta kumppani ei halua ottaa sitä vastaan. Ts. meidän pitäisi olla selvillä millainen kumppani on, miten häntä rakastetaan. Toista ei voi rakastaa samoin kuin itseään. "Lauraellinoora" kirjoitti "Mielettömän usein loukkaannutaan vain siitä tosiasiasta, ettei toinen tunne ja ajattele samoin kuin itse". Olen täysin samaa mieltä tästä. Loukkaantuminen seuraa, kun toinen ajattelee loukkaantujan mielestä "väärin". Tämä on varsin huono lähtökohta yhdellekään suhteelle.
Minua haukutaan (onneksi vain tällä palstalla :)) siitä, että sanon jokaisella olevan oma todellisuutensa. Ihmistä ei voi oikeasti kohdata tunnetasolla, ellei ole perehtynyt juuri hänen omaan todellisuuteensa. Toisen tapaan ajatella asioita, käsitellä tunteita. Jokaisella on myös oma käsityksensä rakkaudesta. Kauhistelet hieman kumppanin "välinearvoa", mutta se on olemassa joka suhteessa. Kukaan ei halua rakastaa eikä rakasta ihmistä, jolta ei tunne saavansa mitään ja josta kokee olevan vain pelkkää harmia. Itseasiassa tämä on normaalia ja tervettä. On myös monia ihmisiä, jotka ovat liitossa, vaikka tulevat alistetuksi kumppaninsa toimesta. Puoliso jopa pahoinpitelee heitä. Jotkut ajattelevat, että he ovat ansainneet väkivaltaisen kumppanin - tai kokevat väkivaltaisen mustasukkaisuuden olevan rakkautta! Tällainen suhde on riippuvuussuhde. Tämän suhdetyypin osapuolet työllistävät sekä poliiseja että sosiaalitoimea.
Olen ennenkin törmännyt siihen, että ihmisten, joiden mielestä millään elollisella ei ole muuta kuin välinearvoa, on hyvin vaikeaa ymmärtää, että joidenkin ihmisten mielestä kaikella elollisella on itseisarvo. Tämä on itseasiassa yksi ihmisiä hyvin suuresti erottava tekijä ja tulee selkeästi ilmi esimerkiksi suhtautumisessa luonnonsuojeluun.
En "kauhistele" ihmisiä, jotka joille toinen ihminen on väline ja hänellä on arvoa vain niin kauan, kun hänestä on hyötyä. Tiedän, että he ovat enemmistönä ja siten määrittelevät useat säännöt yhteiskunnassa. Kun tajusin, että tämä välinearvo-ajattelu ulottuu jopa läheisimpiin asti, ymmärsin monia asioita selkeämmin.
Arvostaisin kovasti, jos et pyrkisi ns. "laittamaan sanoja suuhuni". Pystyn mielestäni ilmaisemaan ajatukseni ilman, että tekstiini pitäisi kenenkään lisäillä omia tulkintojaan, jotka pohjaavat heidän omasta arvomaailmastaan, eivät minun.
Otat itse esiin sen, että ihmisten on vaikeaa ymmärtää, että jokaisella on oma todellisuutensa.
Onkin mielenkiintoista, että juuri sinun on vaikeaa hyväksyä, että minun todellisuuteni on tyystin erilainen kuin sinun, ilman että pyrit "oikaisemaan" minua. Etkö ole nyt pikkuinen pata joka soimaa kattilaa ;)
Tuo mainitsemasi on sinun mielestäsi pahinta itsekkyyttä. Ei siis välttämättä kumppanisi mielestä tai minun. Miksi siis kaunistella: joku toinen voi pitää sinua maailman itsekkäimpänä juuri tämän vuoksi: et ota toisen mielipidettä huomioon. Et halua kuunnella. Oma mielipiteesi ainoa oikea. Mitä muuta se on kuin pahinta itsekkyyttä :D?
Nuo kolmen kohdan "arvosi" pätevät täysin myös petettyyn. Tuo koko kirjoituksesi pohjautui siihen, ettet ole koskaan halunnut kohdata ex-kumppanisi tunteita: et hyväksy häntä ihmisenä, koska vain hän on tehnyt väärin. Miten sinulle voisi puhua mistään, jos vastaat toisen tuntevan/ajattelevan väärin, olevan narsisti? Haluaisitko todellakin kuulla puolison rehellisen arvion itsestäsi... jos olisit hänen mielestään, ellet nyt ihan täysi pas**a, niin jotain sinnepäin? Mikäli hän sanoisi yksinkertaisesti "sinulle ei voi kertoa asioita, koska vedät aina herneen nenääsi, tavalla tai toisella" niin loukkaantuisit tästäkin, heti sen jälkeen kun olisit sanonut "no enpäs vedä, nyt ajattelet väärin".
Hyvin, hyvin usein sanotaan kumppanille "ole rehellinen" "ole avoin". Mutta jos hän aukaisee suunsa ja kertoo jotain tunteistaan, tarpeistaan, ajatuksistaan, se ohitetaan, mitätöidään-ellei nyt sitten ihan suorastaan tyrmätä. Kannustaako tällainen käytös olemaan rehellinen ja avoin? Niin, ja itsekästä on, kun sanoo toiselle "älä ole itsekäs" :).
Jokaisella pitäisi olla myös vähän järkeä päässä, tilannetajun lisäksi. Lupauksella ja lupauksella on eroa. Ihmiset lupaavat tunneasioissa aivan mahdottomia. Niihin kannattaa uskoa vain pari minuuttia, korkeintaan pari päivää :D.
vaan kuinka moni pettäjä on suhteen alkupuolella ajatellut olevansa AINA rehellinen ja avoin kumppanilleen? Varmaan lähes kaikki. Hyvin harva haluaa olla epärehellinen ja sulkeutunut.
Ihmiset muuttuvat vuosien varrella, aika kuluu, tilanteet vaihtuvat. Siihen koko uskottomuus perustuu.
vastauksistasi tulisi paljon todempia, jos lakkaisit puhumasta muiden ihmisten puolesta ja puhuisit vain omasta puolestasi.
Otat usein esiin sen, miten ihmiset eivät ymmärrä, että jokaisella on oma todellisuutensa. Eikö ole mahdollista, että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat aidosti erilaisia kuin sinä, ja että näin ollen sinä et voi tietää, mitä he ajattelevat ja tuntevat?
Annan sinulle esimerkin, jotta ymmärtäisit. Sen sijaan, että kirjoitat:
"Ihmiset lupaavat tunneasioissa aivan mahdottomia. Niihin kannattaa uskoa vain pari minuuttia, korkeintaan pari päivää :D."
kirjoita ensi kerralla:
"Minä lupaan tunneasioissa ihan mahdottomia. Siihen kannattaa uskoa vain pari minuuttia, korkeintaan pari päivää."
Näin kirjoituksistasi tulisi relevantteja ja totuudenmukaisia, eikä vain karkeita yleistyksiä.
minä en mitätöinyt puolisoni ajatuksia ja tunteita: ongelma oli se, että puolisoni ei koskaan halunnut puhua vaikeista asioista, vain positiiviset asiat olisi saanut tuoda esille. Näin ollen hän ei lainkaan pystynyt kohtaamaan omaa pahuuttaan ja sitä, että on toiminut väärin pettäessään ja valehdellessaan. Miten mielipiteitä voi ottaa huomioon, jos toinen ei tuo niitä esille? En ole ajatustenlukija.
Minä pyrin kaikissa ihmissuhteissani rehellisyyteen ja siihen että myös vaikeista asioista voi ja nimenomaan täytyy puhua, koska ilman sitä mikään suhde ei kehity. Olisin paljon mieluummin ottanut vastaan sen, että puolisoni olisi sanonut minulle, että olen täysi paska ja että hän haluaa solmia toisen suhteen, koska silloin asioista olisi voinut puhua ja niille tehdä jotain sen sijaan, että sain paskaa niskaani ja minulle valehdeltiin ja minua petettiin mitä törkeimmällä tavalla.
Minä pystyn ottamaan vastaan kritiikkiä, joudun tekemään sitä jo työni puolesta. Puolisoni sen sijaan ei pystynyt, aivan samoin kuin oli kykenemätön tuomaan esille tarpeitaan ja ajatuksiaan.
Narsismi sanaa käytin sen täysin normaalissa merkityksessä: meissä kaikissa on sekä terveen että sairaan narsismin piirteitä. Olet hakoteillä, jos sekoitat sanan narsismi narsistiseen häiriöön.
Itsekästä on toimia pariuhteessa vain omien tarpeiden pohjalta. Minä en toiminut niin, ja siinä on se suuri ero pettäjäpuolisooni.
omasta näkökulmastasi ja välttäisit karkeita yleistyksiä. Viestisi sisältö on aivan tyhjä.
Kirjoittajahan esitti, että suhdetta ei voi kehittää, jos molemmat eivät tuo esille omia ajatuksiaan ja tunteitaan, siis oikeita ajatuksia ja tunteita ja niitä vaikeitakin asioita. Miten se, että haluaa kuulla toisen oikeat ajatukset ja tunteet, on itsekkyyttä? Eikö se ole täysin normaalia kiinnostusta ihmistä kohtaan, jonka kanssa on naimisissa?
koko kirjoituksesi on ihan täyttä arvailua ja valitettavasti tosi kaukana totuudesta. Tuntuu siltä, että et ole käsitellyt omaa eroasi ja purat myrkyllisiä tunteitasi täällä palstoilla. Jankutat aina samoja asioita, vai eri nimimerkeillä. Kannattaisiko sinun hakea oikeaa apua, tunnut tarvitsevan sitä:)
Täällä käytetään uesin sanoja tuomitseminen ja syyllistäminen. Minä sanoisin, että kyseessä on vain pettäjän tekojen kuvailu:
1) Pettäjä valehtelee ja salailee. Kuvaillaan siis pettäjän käytöstä.
2) Pettäjä ei tuo esiin todellisia ajatuksia ja tunteitaan. Jälleen kuvaillaan käytöstä.
3) Pettäjä selittää käytöksensä ulkoisilla tekijöillä. Tässä varmaan on eroja pettäjien välillä: on varmasti myös kypsiä ihmisiä, jotka kykenevät tarkastelemaan omaa käytöstään ja sen perusteita. Jos selittää pettämisensä petetyn ominaisuuksilla, on kyseessä sama logiikka kuin niillä miehillä (tai miksei myös naisilla), jotka pahoinpitelevät puolisoaan fyysisesti ja sanovat syyksi, että akka nalkutti. Eli omasta käytöksestä ei haluta ottaa vastuuta, vaan sitä selitetään ulkoisilla tekijöillä.
Jos omaa häpeää ja syyllisyyttä omasta käytöksestä ei käy läpi, se vaikuttaa uusiinkin ihmissuhteisiin ja todellakin niihin kirjoituksiin, joita tällä palstalla näkee. Aika surullista ja jälleen sitä oman vastuun puutetta!
"Mitä tapahtuisi todella, jos teidän puolisonne kertoisi, että nyt hän haluaa kokeilla jotain toista, miltä seksi tuntuisi hänen kanssaan? "
Olen aina ollut sitä mieltä, että asioista pitää keskustella ja muita naidaan vasta kun on erottu.
Mielenkiintoinen kysymys. Jos parisuhteessa on ollut pidempään ongelmia, nainen on saanut kaipaamaansa huomiota joltain nettitutulta, häntä panettaa ja jännittää samaan aikaan, mutta tarkoitus on vain kokeilla vierasta miestä. Hän haluaa sitä, mutta ei halua miehensä tietävän siitä.
Eihän silloin voi kertoa miehelle. Vaihtoehdot on siis vähissä. Panettaa, himottaa ja jännittää. vaikea perääntyä enää, kun on yhdessä suunniteltu milloin tavataan ja missä ja miten toinen "hoidellaan".
Silti ei haluta erota, se on liian monimutkaista ja lopullista, sitä ei haluta edes ajatella. Muut suuret tunteet menevät seurausten ja kiinnijäämisen riskin edelle.
Kenties jos vaimoni olisi minulle kertonut tuollaisesta halusta, emme olisi enää yhdessä.
On tämä melkoista ajatusmylläkkää tämä parisuhde ja pettäminen.
olekaan väittänyt, että ymmärrän tasan tarkkaan millaisesssa todellisuudessa kaikki maailman ihmiset elävät. Enkä halua tietääkään. Puolestani ihmiset voivat vapaasti arvostella, haukkua, moralisoida, huoritella ym. toisia ihmisiä ja pitää samalla itseään esimerkillinä esikuvina. Mutta tuollaisten ihmisten kanssa en halua olla missään tekemisissä.
Ja voi eiiih, Lillja. Tarkoitin tällä "Ihmiset lupaavat tunneasioissa aivan mahdottomia." juuri päinvastoin kuin kiusallasi ymmärsit :D. Eli ITSE en ole koskaan luvannut tunneasioissa yhtään mitään. Mutta minulle on luvattu asioita, joita ei ole pidetty. Harvoin, mutta kuitenkin. Lisäksi TIESIN sen, että ko. henkilö todennäköisesti pettää lupauksensa. On asioita, joita ei voi luvata varmasti. Ehkä päivän kerrallaan.
Sensijaan ystävilleni, tuttavilleni on lupailtu ja he ovat luvanneet hyvinkin paljon. Lupaus esim. "olemme luvanneet Väinön kanssa toisillemme, ettemme eroa koskaan" on sinällään hyvin epäuskottava. Uskoisitko sinä siihen? Mitä tekisit, kun Väinö sanoisi "heippahei, löysin toisen naisen?"
samaa mieltä.
Minäkään en usko, että kannattaa mennä lupailemaan asioita, joita ei voi pitää. Pitää luvata vain asioita, jotka voi pitää. Myös olen samaa mieltä siitä, että moni tulee lupailleeksi asioita, joita ei voi pitää, ja joita ei edes aio pitää.
ei voi kehittää yksin. Kaikilla ei ole tarvettakaan kehittää parisuhdetta. Hyvin tavallista on, ettei ihminen halua kertoa ajatuksistaan eikä tunteistaan. Vaikeista asioista ei puhuta koskaan, vaan ne selvitetään yksin tai jätetään selvittämättä. Ihmisten tapa toimia eritavoin ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on ajatella, että kaikkien pitäisi toimia samoin kuin itse, erilaisuutta ei suvaita.
Itsekkyyttä on myös vaatia kumppania olemaan uskollinen. Tässä ehkä näkyy parhaiten se, että jokaisella asialla on kääntöpuolensa. Kukaan ei ole pelkästään "jotain", vaikkapa epäitsekäs. Tai hyvä. Kaikissa on hyviä ja huonoja puolia. Vieläpä niin, että esim. sinun "vähän huolellisuutta" paras puolesi on kahden ihmisen mielestä ihan eri asia. Toinen voi jopa pitää parasta puoltasi huonoimpana puolenasi.
Halu kehittää parisuhdetta on ongelma, jos sitä haluaa vain toinen, joka puolestaan voi olla pettäjä tai petetty. Joskus taas molemmat haluavat kehittää suhdetta, mutta aivan eri tavoin. Molemmat tavat ovat yhtä oikeita tai vääriä.
"Nuo kolmen kohdan "arvosi" pätevät täysin myös petettyyn". Ja niissäkin on eroja petettyjen välillä. Tietysti.
toimit yhtälailla itsekkäästi, kun vaadit (ex?)puolisoa käyttäytymään samoin kuin sinä itse. Ellei hänen luonteelle ole tyypillistä puhua tunteistaan eikä ajatuksistaan, se on hänen luoteenpiirteensä (joka on vielä suomalaiselle miehelle todella tyypillinen piirre) eikä narsismia. Hänen mielestään todennäköisesti sinä toimit itsekkäästi, muttei hän halua ilmaista sitä. Mitä hyötyä siitä olisikaan, että molemmat leimaisitte toisianne samoin? Leimaaminen "tuo on puhumaton/petturi/idiootti/hullu" on erittäin tuhoisaa ja itsekästä käytöstä.
itseään ja omia vuorovaikutustaitojaan.On turhaa piiloutua luonteenpiirteiden taakse. On olemassa rakentavia tapoja elää parisuhteessa ja myös tuhoisia tapoja. Juuri tämän vuoksi kannattaa käydä tarkkaan läpi lapsuutensa ja tiedostaa oman kodin mallit, jotta niitä voi parisuhteessa muuttaa. Nykypäivänä on helppo hankkia tietoa, jos on halua kehittyä.
Et selvästikään tunne käsitettä "narsismi". Meissä jokaisessa on narsismia: sekä terveen narsismin että sairaan narsismin piirteitä. Narsistinen häiriö on aivan eri asia. Miksi käytät käsitteitä, joita et tunne etkä osaa käyttää?
Perustele väitteesi jollain tavalla. Minä en ainakaan valehdellut ja salaillut enkä pyrkinyt kätkemään omaa minuuttani parisuhteessani. Miten pettäjän käytös eroaa vaimonhakkaajien käytöksestä? Hyväksytkö puolison pahoinpitelyn, koska "akka/ukko oli ihan paska", ja sai minut (lyöjäparan) lyömään? Ei omaa käytöstä voi vastuuttaa toisen niskoille, ellei ole holhouksen alla ja on täysi-ikäinen. Sama pätee pettämiseen.
lupausten pitämistä? Minun mielestäni on ihan ok olla uskoton, jos se molemmille sopii ja siitä on sovittu. Jos on sovittu uskollisuudesta, täytyy tehdä selväksi, että sopimus ei ole enää voimassa. Sehän on reilua molempia osapuolia kohtaan. Reiluus ja pettäminen eivät tietysti kovin hyvin mahdu samaan lauseeseen.
Itsekkyyttä on ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan, jos on solminut parisuhteen täysin vapaaehtoisesti ja suostunut sitoutumaan tiettyihin asioihin. Miksi ihmeessä valehdella ja esittää parempaa kuin on? Eikös kumppania voi kunnioittaa edes sen vertaa, että antaa hänelle mahdollisuuden tehdä ratkaisuja todellisuuden, ei valheiden pohjalta?
parisuhdetta voi kehittää yksin. Oikein hyvin.
Jos toinen muuttaa käytöstään, toisenkin on pakko. Esimerkiksi, jos yleensä pariskunnan riidat eskaloituvat erimielisyydestä nopeasti avoimeksi konfliktiksi ja siitä toisen solvaamiseksi, tästä päästään, kun toinen ei suostu provosoitumaan. Toisen on pakko löytää muita keinoja, kun toinen lakkaa reagoimasta totutulla tavalla.
En ymmärrä miten uskollisuuden vaatiminen on itsekkyyttä. Jokaisella on täysi oikeus vaatia asioita, joita pitää tärkeinä. Oli se sitten tietyn kielen käyttämistä perheessä, tietyn uskonnon omaksumista, tiettyjen ruokien syömistä tai tiettyjen tapojen noudattamista.
Parisuhteen säännöt muodostuvat siten, että kumpikin edellyttää asioita, joihin toinen sitten suostuu (voi käydä myös niin onnellisesti, että pari haluaa lähtökohtaisesti samoja asioita). Jos pari ei pääse yksimielisyyteen kummallekin tärkeistä asioista, parisuhde ei jatku.
Johtuuko sinun käsityksesi siitä, että parisuhteessa ei ole oikeus edellyttää toiselta mitään - ilman että se olisi "itsekkyyttä" - omista kokemuksistasi?
Oletko aina ollut vain toisen mielen mukaan - vai kenties et vain ole kertonut hyväksyväsi toisen edellyttämiä asioita? Vai vainko lähtenyt aina kävelemään suhteista kun tulee erimielisyyksiä, jolloin sinulla ei ole kovin kaksista kokemusta pidemmistä toimivista parisuhteista?
väkivaltaa missään muodossa. En hyväksy myöskään väitettä, että "akka/ukko on ihan paska". Kukaan ei ole ihan paska, vaikka niin voikin helposti joskus ajatella, kun on solmussa tunteidensa kanssa. Miksi ylipäänsä on suhteessa "ihan paskan" kanssa? Eikö se johdu vain omasta itsestä?
1) Petetty valehtelee ja salaa. Hän esimerkiksi valehtelee kymmeniä kertoja mitä kieroimmilla tavoilla muuttuvansa ja haluavansa muuttaa toimintaansa. Mutta hän ei muutu eikä pohjimmiltaan edes halua muuttaa toimintaansa. Sen hän salaa, koska muuten toinen voisi esim. jättää.
2) Exäni (petetty) ei koskaan tuonut esille omia tunteitaan. Ajatuksiakin ani harvoin, ellei sitten ollut kyse politiikasta tai formuloista. Siis tyypillinen mies.
3) Hänen toimintansa, vai pitäisikö sanoa toimimattomuutensa johtui aina kiireestä, lamasta, noususuhdanteesta, yhteiskunnasta, lapsuudenkodista, koulukiusaamisesta jne. Niin varmasti johtuikin. Tästä kohdasta aikoinaan hän paljastuikin kohdan 1) valehtelusta: hän ei halunnut muuttua, vaan hän halusi (haluaa) oikeasti pitää kynsin hampain kiinni menneestä ja jäädä siihen roikkumaan.
Parisuhteessa on kysymys milloin mistäkin, mutta aina siinä ollaan vapaaehtoisesti. Jos toisen seura käy hermoille, kannattaa erota. Parit huomaavat kumpainenkin itsekseen, koska suhde on siinä pisteessä, että todella kannattaa erota. Ettei ole kertakaikkiaan enää mitään mieltä jatkaa. Tähän päätökseen jotkut tulevat hitaammin, toiset vauhdikkaammin. Jotkut ovat uskottomia, toiset eivät (aivan kuten niissäkin suhteissa, joissa ei erota). Ihan turha mennä väliin selittämään "teidän olisi pitänyt erota jo ajat sitten" tai "yrittäkää nyt vielä muutama vuosi, kyllä se siitä".
eli se, että kyllä toiseen voi vaikuttaa – vaikutetaanhan sinuun itseesikin!
Vastavuoroisuus ja vuorovaikutus ovat juuri tätä – kiikkulautaa. Minä vaikutan toiseen ja toinen vaikuttaa minuun. Nämä on joskus vaikea erottaa toisistaan ja sitä kutsutaan hyväksi vuorovaikutustaidoksi että kykenee siihen.
Manipulointi on eri asia. Mutta se miten itse teen ja suhtaudun toiseen vaikuttaa hitosti siihen kuinka toinen vastaa.
Kerron omaa kokemusta. Kun aloitin tämän uuden suhteen kävimme aikalailla näitä kysymyksen asetteluja. Molemmat epäilivät toistemme kykyä olla uskollinen, ja etenkin niitä sanoja. Joten emme puhuneet juurikaan. Miksi hän olisi ollut uskollinen minulle? Hänellä ei ollut pienintäkään syytä, eikä muuten minullakaan. Hän oli naimissa oleva mies ja minä vapaa nainen.
Se vain ilmeni toiveena, ethän ole muiden kanssa? ”Miten niin? En määrää sinua etkä sinä minua?” Sitten tapahtui muutos, ”minä arvostaisin kovasti jos voisit olla uskollinen”. Tapahtui kohtaaminen, eli kumpikin arvosti samaa asiaa, uskollisuutta. Kumpikin ymmärsi ettei se ole itsestään selvää ja sen, että pettäminen on lopultakin helppoa.
Moni muu pieni arkinen asia on aivan samaa. Kuinka se ilmaistaan. Ymmärrys siitä miten pienistä tekijöistä on kiinni se, mitä toinen voi ymmärtää väärin. Milloin toinen on tahallaan inhottava ja milloin ihan tahattomasti. On siis itsekin pyrittävä ymmärtämään toista ja positiivisesti eikä vain vaadittava sitä toiselta.
Todellakin, kun itse käyttäytyykin ihan toisin kuin odotusarvot ovat, voi yllättäen päästä hienoon ratkaisuun.
varmaankin yrittää pitää lupauksensa. Jos heiltä kysyy "pidätkö lupauksesi?" he vastaavat "tottahan toki" ja uskovat siihen itsekin. Joskus ihminen unohtaa lupauksensa. Toiset eivät edes lupaa mitään sellaista, jossa on pienikin riski, ettei pysty pitämään lupaustaan. Joillekin lupaus on sanonta, he eivät ota sitä kovinkaan vakavasti.
Ihmisten yleisin "lupaustyyppi" johtuu ulkoisista tekijöistä. Esim. jos toinen kysyy "lupaatko varmasti, ettei tämä asia enää mene sinun taholtasi pieleen?" toinen vastaa lähes varmasti "kyllä lupaan". Vain siksi, että tietää toisen haluavan hänen lupaustaan. Näin lupautuneen ei voi odottaa pitävän lupaustaan. Kun toista tarpeeksi johdatellaan, hän sanoo ja lupaa mitä tahansa. Kun siis haluaa sitouttaa toisen lupaukseensa, se täytyy tehdä niin, ettei ihminen edes sano "lupaan" vaan hän sanoo asian, jonka hän myös aikoo tehdä.
Miksi esittää tai valehdella? Ihmisillä on eri rooleja. Niihin liittyy esittäminen (ja valehtelu) tavalla tai toisella. Joidenkin mielestä jokin asia pitää hoitaa yhdellä tavalla, toisen mielestä toisella tavalla. Yksikään ihminen ei kuitenkaan esitä vain yhtä roolia. Riippuu toisista ihmistä ja tilanteesta hyvin pitkälle minkä roolin ihminen kulloinkin valitsee. Mielestäni avoimuutta on se, että pystyy ymmärtämään ihmisten erilaisuutta, eri tapoja toimia. Kuten jo mainitsinkin: toisille on tyypillistä luvata asioita, toiset eivät lupaa mitään. Jos itselle on tärkeää, että kumppani lupaa, hän myös lupaa eikä ollenkaan välttämättä pidä lupaustaan. Tässä se itsekkyys. Kenties oikein tivataan lupausta, saadaan se. Sitten kun toinen ei pidä sitä, syytetään häntä siitä. Vaikka itseasiassa pitäisi syyttää itseään! Mikäli toinen ei lupaa mitään (eikä häntä siihen mitenkään johdatella), ei hän myöskään koskaan petä lupaustaan.
Voi olla myös sitoutunut parisuhteeseen, mutta kaikki ovat sitäkin eri tavalla. Kumppani voi olla sitoutunut suhteeseen, vaikka on uskoton. Monissa tapauksissa. Vaikka ei ole uskoton, ei välttämättä ole yhtään sitoutunut. Joissakin tapauksissa. Parisuhteessa on aina tässä ja nyt. Suhde pitäisikin päivittää säännöllisin väliajoin. Kokonaisuus ratkaisee kannattaako suhdetta jatkaa. Vaikka toisen mielestä kannattaisi, ei toisen mielestä välttämättä kannata.
filosofoinnin itseäsi viisamille, kiitos. Ei todellakaan päätä eikä häntää. Vain yhden pettäjän mielipide, niin ei mistään..
Parisuhteessa aivan varmasti edellytetään toiselta yhtä sun toista. Vaikka ne suurelta osin toteutuisivatkin, niin eivät aina! Sen vaatiminen, että kaikki toteutuu mitä edellytetään, on hyvin itsekästä.
Minulle on suhteessa tyypillistä katsoa missä mennään, mitä tapahtuu ja mihin suuntaan, vai tapahtuuko yhtään mitään. En pidä vaatimuksista enkä säännöistä, joten en jakele niitä kumppanillekaan. Toiveita esitän, odotuksia, joskus. Niitä kumppani voi esittää myös minulle, joskus. Olen myös sitä mieltä, että suhteen pitää sujua eteenpäin omalla painollaan, se ei missään tapauksessa saa tuntua työltä, vaan pikemminkin kodilta.
Erosin exsuhteesta muutoksen vuoksi. Itse muutuin toivomaani suuntaan, ex muuttui juuri päinvastaiseen kuin olin toivonut.
kiikkulaudasta ... Jos toinen on kokoajan alhaalla ja toinen ylhäällä ei synny vuorovaikutusta eikä vastavuoroisuutta.
Vau. Sinulta sitten syntyy noita syvällisiä oivalluksia. Ei voi kuin ihailla.
Kestääkö niiden ajatteleminen kauankin, vai tulevatko ihan luonnostaan?
että sinulla on oman kokemuksesi mukaan työläs ja ikävä suhde takana, josta vapautuminen on antanut sinulle helpotusta.
Etkö ole vielä oikein toipunut erosta, kun kirjoitat siitä niin usein? Toivon, että tämä palsta osaltaan auttaa sinua erosi työstämisessä.
että jos tuon selityksen antaisi lapsi vanhemmilleen, kuinkahan kävisi?
Ehkä on kuitenkin hiustenhalkomista miettiä minkälaisia erilaisia lupauksia me teemme. Kuitenkin jokaisen ihmisen arvot ja moraalikäsitykset määrittävät niitä.
Ehkä se on juuri se ongelman ydin, että teemme jopa isoissa asioissa lupauksia joita emme ajattele kyllin vakavasti. Me olemme herkkiä ryhmäpaineelle ja samoin hyväksynnän saamisen suhteen. Jos meidät hyväksytään paremmin ja se on meille tärkeää, me liu’umme kaltevalle pinnalle, jos hankimme luottamuksen ”huijaamalla”.
Ydin on se, kuten jotkut miehet sanoivat, että sitä suhdetta ei syntyisi jos ei valehtelisi. Mikä sitten on tuon suhteen arvo? Koetko että se on ihan hyvä juttu?
Ymmärrän kyllä sen tilanteen kun toinen vaatii uskollisuutta eikä ole valmis edes kuuntelemaan muita vaihtoehtoja. Sanellaan ukaasit yksipuolisesti eikä toista haluta kuunnella millään muotoa. Se tietysti vaatii rohkeutta nostaa omaa ääntään ylös. Helpommalla pääsee tietysti kun ei puhu mitään ja menee vain ja pettää. Sitten syyttä toista kun paljastuu. Näinhän useimmat toimivat.
Suhtautuisitko todella esim. siihen, että ystävällesi luottamuksellisena kertomasi tiedot alkaisivat levitä huolimatta että hän lupasi ettei kerro, että ”ei se mitään, olet vain erilainen”? Tai haluatko opettaa lapsillesi että ihminen voi luvata ihan mitä vaan, ottaa vain sellaisen roolin.
Ymmärrän sen kyllä, että rakkauden huumassa on niin helppo luvata. Samoin kun se itsetuntemus on vielä häilyvää, ei tunne omia rajojaan. Se taas ei estä olemasta rehellinen. Uskon että tässä kiteytyy monen suhteen ongelmat. Jo alusta pitäen aletaan rakentaa korttitaloa. Ei edes haluta yrittää ymmärtää, että kyse on perustavanlaatuisesta asiasta. Voiko sinuun luottaa?
Vain tuo luottamus tuo sitä oikeaa välittämistä ja rakkautta. Ei se pelaaminen. Pelaaminen johtaa vain valtataisteluun ja uusiin peleihin. Jos ajatellaan sitä, kuinka saa aikaiseksi hyvän suhteen, ei rehellisyys ole pahasta – alusta alkaen.
sen keinun täytyy keinua, se on vuorovaikutusta!
suhteen tuohon ”omalla painollaan” tilaan ja hämmästyy, kun suhde karahtaa karille.
Ei parisuhteessa oleminen tarkoita sitä, ettei voi kasvaa ihmisenä. Oppiminen koskee aina jotenkin. Jotain muuttuu kummassakin. Sitä kutsutaan elämänkouluksi – harva siitä on sanonut että helppoa on.
"työläs ja ikävä" voi hyvinkin kuvata exsuhdettani. Olen toipunut erosta, mutta en liiton viimeisistä vuosista. Vaikka olen antanut jo itselleni (ja exälle) anteeksi, muistan kyllä vielä hyvin tarkasti missä kohtaa ovat heikoimmat kohtani. Varmasti melkoísen yleistä, että heikoin lenkki on juuri siinä kohdassa missä ei ikinä edes kuvittelisi sen olevan.
Hnekilökohtaisesti saan elämyksiä ihmisten erilaisesta suhtautumisesta asioihin. Valitettavasti tällä palstalla on melko harvassa ne, jotka pystyvät vastavuoroisesti edes ajattelemaan jotain muuta toimintamallia kuin omaansa.
omalla painollaan eteenpäin, mutta valppautta vaaditaan!" Täytyisi olla aina tuntosarvet ojossa mihin kannattaa sopeutua ja mihin ei.
syvällinen, vaan yksikertainen oivallus kuten minä itse :D. "Parhaat asiat elämässä ovat yksinkertaisia. Aivan kuten sinä..." Tämän sanoi rakas ystäväni kerran, kun halusi lohdutella murheessani... Tehokasta.
Hae apua oikeilta tahoilta, älä täältä. Mitä muuta toimintamallia osoitat kuin omaasi? Ihan rehellisesti.
ja siitä olen samaa mieltä että erilaiset ajatusmaailmat tuovat aina jotain oppimista. Toisenlaiset tavat tehdä asioita ovat vain kovin monimerkityksellisiä.
Sinä olet ottanut esiin monesti sanan vuorovaikutus. Kun kaksi eri ajatusmaailmaa kohtaa, se tarkoittaa että ollaan erimieltä. Sen jälkeen molempien on osattava perustella, miksi on sitä mieltä. Se on keskustelun ydin. Lopputuloksena voi olla se, että vaikka ei muutakaan omia mielipiteitään, ymmärtää vähän paremmin syitä, miksi tuo toinen ajattelee toisin.
Ei siis kannata loukkaantua, vaikka välillä kipinöikin. Jos huomaa, ettei ole oikein tullut ymmärretyksi, silloin voi miettiä toisenlaista lähestymistapaa tai ilmaisua, jolla tulisi paremmin ymmärretyksi. Muista että vaikka tänne kirjoittaisikin tuimasti, niin joku voi siellä mielessään miettiä sitä sinunkin näkökulmaasi.
Jos palstan otsikko on, onko uskottomuus oikein vai väärin, niin minkälaisia mielipiteitä sinä sitten odotat? Kokemukset kun uskottomuudesta vaihtelevat laidasta laitaan ja jokainen peilaa asiaa siihen omaan kokemukseensa. Onhan täällä heitäkin joiden mielestä uskottomuus on oikeutettua, niitä joiden mielestä se merkitse juuri mitään, vastaavasti niitä joille se on tuonut pahan olon, niitä joita uskottomuus on haavoittanut syvästi jne.
Se että mistä itse annan vastateesiä, on käsitys rehellisyydestä ja sen merkityksestä ihmisten välisessä suhteessa.
Joten heitän kysymyksen, osaatko sinä vastavuoroisesti ajatella sitä toimintamallia, jota mielestäsi täällä ”muut” edustavat?
"Täytyisi olla aina tuntosarvet ojossa mihin kannattaa sopeutua ja mihin ei. "
Eli sinulla on siis sittenkin joitakin sääntöjä, joita edellytät?
Se on kuule ihan yksi hevonvitun humppa kutsutko niitä omia vaatimuksiasi säännöiksi, toivomuksiksi vai miksi. Jos miehesi lähtisi huoriin ja vetelisi sinua turpiin niin jäisitkö suhteeseen? Et, joten sinulla on ihan selvästi sääntö ja rajoitus nimeltä "mies ei saa mennä huoriin eikä hakata minua". Se että kutsut sitä hurskaasti toivomukseksi, ei muuta asiaa tuosta yhtään mihinkään, se on de facto sääntö.
ole täällä hakemassa apua! Kyllä minä pärjään, sinusta en oikein tiedä. Rehellisesti ottaen sinullakaan ei ole mitään sanottavaa, kunhan vain vit**ilet esim. minulle.
väkivaltaisuutta voi mielestäsi lastata toisen niskaan, tajuat myös varmaan, että ei omaa uskottomuuttakaan voi lastata toisen syyksi, vaan se on ihan oma valinta ja omasta itsestä lähtöisin, aivan samoin kuin fyysinen väkivaltakin.
kukaan voi pakottaa lupaamaan mitään. Lupausten rikkomista ei voi vastuuttaa toisen hartioille, vaan kyllä sekin on aikuisen lupauksen rikkojan omalla vastuulla. Kertoo melko heikosta ja horjuvasta minuudesta, jos ei pysty seisomaan sanojensa takana ja myös suuresta itsekkyydestä. Piiloudutaan aina selitysten taakse ja ei tarvitse koskaan ottaa itse vastuuta omista sanoista ja teoista. Vastuullisuus omista teoista tuntuu olevan sinulle vaikeaa kantaa.
Mielestäni suhtaudut usein hyvin jyrkästi toisten mielipiteisiin. Sinä tunnut juuttuneen tilaan, jossa keltään ei saa vaatia mitään, varsinkaan rehellisyyttä. Tätä mainostat avoimuutena: minun mielestäni se on suurta pelkuruutta ja henkistä laiskuutta.
sitten vain omasta tapauksestasi ja välttäisit karkeita yleistyksiä? Minun pettäjämieheni taas valehteli, salaili, peitti oikeaa minuuttaan ja yritti kaiken jälkeen syyllistää minua omasta pettämisestään. Joten minun näkökulmastani pettäjät valehtelelevat, salailevat eivätkä halua tuoda omaa todellista itseään esille ja kehittää parisuhdettaan. Pahin petturi mieheni oli, kun ei tuonut oikeaa minuuttaan esille, vaan esitti jotain aivan muuta kuin on. Hän petti siis jo paljon ennen varsinaista pettämistä.
edellisen kommentin väärin. Kyseessä oli sarkasmi.
käyttäen eri nimimerkkejä ja jättäen vastaamatta kiusallisiin viesteihin ja kysymyksiin. Sinulla on kovin vähän uutta annettavaa. Ehkä pieni tauko tekisi hyvää..
Huomasin eroni aikaan mikä on ongelmani: se on liiallinen sitoutuminen ja sopeutuminen. Ymmärsin exän käytöstä liikaa. Uskoin hänen lupauksensa muuttumisesta ja siitä mitä hän (muka) oikeasti haluaa. Hän ei kuitenkaan muuttunut eikä hänellä ollut edes aikomusta tehdä sitä.
Sopeuduin kaikkeen "jotta suhde toimisi". Yritin kaikintavoin, jotta tulisin paremmin ymmärretyksi. Mutta en tullut. Viihdyin ystävien ja harrastusteni parissa yhä enemmän. Huomasin pikkuhiljaa, että ystäväni ymmärtävät, niin naiset kuin miehetkin, minua vaivatta, ilman molemminpuolista yrittämistä.
Työpaikalla sain tunnustusta (ja lisää liksaa), kun johdon mielestä olin ilmiömäisen hyvä vuorovaikutustaidoissa. Sain erään "vaikeahenkisen" tiimin puhaltamaan yhteenhiileen ja saavuttamaan hyviä tuloksia. Ensimmäistä kertaa historian aikana myös ilmapiiri oli tässä tiimissä iloinen ja positiivinen, koska jaksoin tsempata kaikkia yhdessä ja erikseen.
Kuitenkin yhä epäilin exsuhteessani, että vain MINUN pitäisi kehittää vuorovaikutustaitojani ja olla parempi, hyväksyvämpi, palvelevampi, tienata enemmän, huolehtia kaikesta. Muuttua, jotta ex muuttuisi. Ainoa mikä minun olisi pitänyt tehdä, niin huomioida itseni kunnolla ja ymmärtää!
Eikä exliittoni suinkaan ollut ainoa asia, johon sitouduin ja sopeuduin liikaa. Saman tein tuossa kertomassani työpaikassa. Kun kokoajan täytyi miettiä kenelle voi sanoa mitäkin, miten asiat esittäisi nätisti, kauniisti ja huumorintajuisesti, jotta ne ymmärrettäisiin oikein, tuli stressi. Sain homman toimimaan, mutta se ei ollut minulle riittävä palkinto, vaikka siitä iloitsinkin. Ajattelin, etten voi vaihtaa yksikköä, koska tiimi tarvitsee minua :o.
Sitten vihdoin päätin erota ja vaihtaa yksikköä. Exästä en ihan yhtä nopeasti eroon päässyt kuin vanhasta yksiköstä! Näistä molemmista tapahtumista on aikaa, mutta jokapäivä jaksan iloita siitä, ettei minun loistavia vuorovaikutustaitoja tarvita enää kotona eikä työpaikalla :D. Jos tulee riitoja ja erimielisyyksiä ne pystytään lähes vaivatta selvittämään.
Minä kannatan ihan mitä toimintamallia tahansa, kunhan ihminen rajoittaa sen itseensä. Jokaisella on oma toimintamallinsa, eri tilanteisiin ja eri aikakausina. Omaa toimintamallia ei kannata tyrkyttää muille saati sitten pitää sitä ainoana oikeana. Näin vuorovaikutus kärsii niin pahan tappion, ettei siitä tule mitään.
tauko tekisi itsellesikin hyvää? Kirjoitukseni voi jättää lukemattakin... nääs.
ottamaan enkä halua ottaa vastaan ajatuksia ihmisiltä, joiden tarkoitus ei ole vaihtaa ajatuksia vaan syyllistää, haukkua, arvostella tai käyttää ilmaisuissaan muuta sellaista--, haisevaa saastetta, josta ei ole kenellekään mitään iloa ja hyötyä.
Vuorovaikutuksesta. Sanopa rehellisesti kaikille, joista ajattelet "olet suuri pelkuri ja henkisesti laiska", niin pääset heidän läheiseksi ystäväksi ja saavutat suuren suosion :D. E
lukekaa näitä kirjoituksia. Vastatkaa vasta sitten, jos on jotain sanottavaa.
(aah, tuo lempiaiheeni) ei ole koskaan kysymys pelkästään lupaajan lupauksista, pettäjän pettämisestä, valehtelijan valheesta, tekopyhän tekopyyhydestä, moralistin moraalista. Vuorovaikutuksessa ei olla yksin. Vuorovaikutuksessa on eri ihmisten kanssa eri roolit. Nuo roolit muodostuvat sen mukaan millainen on henkilö, jonka kanssa on vuorovaikutuksessa. Jos kumppanisi muuttuu päinvastaiseen suuntaan kuin odotat, teidän molempien roolit muuttuvat. Mikäli hän muuttuu sinulle myönteiseen suuntaan, molempien roolit muuttuvat myös. Se mitä sinä olet ilmaissut ajattelevasi, tuntevasi, vaikuttaa suuresti siihen mitä kumppanisi (tai ystäväsi) ilmaisee sinulle. Ketään ei voidakaan pakottaa lupaamaan mitään. Ihmiset vain lupaavat jotain, mutta VAIN tietyn ihmisen kanssa, tietyssä tilanteessa ihan luonnollisesti. Tämä juuri on vuorovaikutusta.
Exsuhteessani en rikkonut yhtäkään lupaustani. Kannoin suhteesta myös vastuun täysin yksin. Koska exäni halusi jatkaa suhdettamme vielä rinnakkaissuhteenikin aikaan, tein senkin velvollisuudentunnosta. Yhtenä uutena vuotena kysyin tuttavan tuttavalta tekikö hän uudenvuoden lupauksen. Jopa minä hieman häkellyin, kun hän vastasi "joo, lupaan olla tänä vuonna pahempi kuin koskaan". Siitä oli hyvä jatkaa keskustelua ja sen päätteeksi minä tein saman lupauksen. Pidin tämänkin lupaukseni, mutta vain muutaman kuukauden. Kun pääsin eroon exästä, voin jatkaa hyvän ja kiltin -rooliani.
mummonmuori. Vaikka sinä et ole salaillut mitään keneltäkään, koskaan, puhumattakaan että olisit valehdellut, niin minä tiedän, että KAIKKI muut ihmiset valehtelevat joskus :D. Etenkin lapset, koska he ovat vielä NIIN epävarmoja kaikesta. Lapsista kuitenkin näkee lähes aina, valehtelevatko he vai eivät. Sanojen valinta, järjestys, ilmeet, kehon kieli jne. viestittävät sanat valheeksi. Niin lapset kuin aikuiset valehtelevat, koska haluaisivat valheen olevan totta.
Kaikki miehet eivät sanoisi "sitä suhdetta ei syntyisi jos ei valehtelisi". Taas päästään vuorovaiktukseen... Tietynlainen mies sanoo näin vain naiselle, jonka tietää odottavan hänen sanovan asiat NAISEN mielestä "oikein". Muuten seuraa katastrofi. Tällainen suhdetyyppi on kaikkein yleisintä 50 pariskunnilla. Näiden liittojen naisille "hyvä mies" tarkoittaa samaa kuin "me olemme Karin kanssa tätä mieltä" -mies: mies ei saa ilmaista ajatuksiaan, muuten nainen ei ole onnellinen.
Itseasiassa äiti-poika -suhde on myös melko usein tällainen: äiti ei hyväksy kuin kiltin pojan, joka ei saa ilmaista itseään: ilmaisemalla itseään poika on tuhma. Näin poika alkaa kuvitella, että kaikki naiset toimivat aina näin. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valehdella ja tulla hyväksytyksi. Pakkaa sekoittaa vielä se, ettei tällaisessa kodissa välttämättä opi tuntemaan itseään hyvin. Ainoa, joka voisi auttaa on nainen :). Sellainen nainen, joka olisi todella kiinnostunut millainen mies on oikeasti, kuuntelisi miestä eikä odottaisi mieheltä haluamiaan vastauksia.
Ihmisten suurin ongelma on todellisen vuorovaikutuksen ja itseluottamuksen puute.
on off tilanteessa?
Laskeudutaan sieltä laajasta filosofian maailmasta ihan tähän arkeen. On olemassa sellaisia vakavia asioita, joista suurin osa ihmisistä ei valehtele, eikä siedä sitä toisilta. Osa näistä on jopa kirjoitettu lakiin. Voit sinä valehdella poliisille vuositulosi, mutta jäät kiinni valheesta ja kärsit lisää, sillä poliisille valehtelu on rikos..
tämä on oikeastaan se ydin että onko sosiaalinen valehtelu kannattavaa? Kyllä, on ihmisiä jotka valehtelevat (tappavat, lyövät, huijaavat, jne.). Meidän tulee olla aina varpaillaan, ettemme joudu petetyksi tai huijatuksi. Se, että onko se hyvä asia ylipäätään missään suhteissa, on nyt kyseessä. Ok, jos sinusta on ja hyväksyt sen normaaliksi ja rakentavaksi vuorovaikutukseksi myös parisuhteessa.
Tuosta olen kyllä eri mieltä että vain 50 pareissa tätä mieliksi tekemistä ja olettamista on. Ikävä kyllä sitä ilmenee etenkin nuorilla pareilla. Se vain johtuu siitä että ei ole sitä elämänkokemusta ja tietoa mikä jo vanhemmilla on.
Se että me oletamme, kuvittelemme ja ”tiedämme” on yksi perustavaa laatua oleva ongelma. Siihen on helppo sortua, koska se yksinkertaistaa jokapäiväistä elämää. Uskomme tuntevamme toisen, vaikka oikeastaan emme ole ottaneet edes selvää. Ymmärrän että se pelottavaa, toisestahan voi ilmetä piirteitä ja asenteita jotka eivät olekaan kovin miellyttäviä.
Puhuisin mieluummin miehen asenteesta ylipäätään naisia kohtaan. Se asennehan on että nainen on alempi ja tyhmempi kuin hän itse, joten sellaiselle voi ja pitääkin valehdella. Onko tuo asenne siis vain hyväksyttävä, koska hän on ”erilainen”?
Kyllä, vuorovaikutksen ongelma on että niiden omien tunteiden kohtaaminen on ahdistavaa. Vuorovaikuts muodostuu siis pinnallikseksi ja etukäteen arvattavaksi.
kertomuksesi niin kyse oli että olit nuori ja yritit parhaasi. Minusta se on ihan riittävää ja todellakaan toista ei voi muuttaa. Sehän on meillä monella naisella se helmasynti, että yritetään muuttaa sitä miestä mieleiseksemme. Vie vuosia oppia että niin se vain ei kulje.
Olen itse kulkenut tuon tien ja tiedän vallan hyvin mitä ajat takaa – tai arvelen ymmärtäväni. Kun mies ei ota kuuleviin korviinsa niin mitä siitä seuraa. Näin on kun toinen kieltäytyy yhteistyöstä, ei hänen kanssaan sitä voi tehdä. Silloin tulee esiin se mikä on se raja, mitä itse olen valmis tekemään ja mistä luopumaan. Mikä on se päämäärä mihin pyrin, ja mikä on sen toisen osapuolen päämäärä. Kun ne eivät kohtaa, on se ero silloin mahdollisuus.
Toisin sanoen siinä on puitava se oma arvomaailma aika tarkkaan läpi.
Vuorovaikutus on niin monisyinen asia, että sitä on mahdoton käydä kirjoittamalla selventävästi läpi. Sen voi ainoastaan pilkkoa vähän pienempiin palasiin. Kun puhutaan parisuhteesta, ystävyydestä tai työpaikan ihmissuhteista on hyvä muistaa että niihin vaikuttavat erilaiset tekijät.
Se on mielestäni turhaa filosofista vatulointia kun aletaan määritellä mitä on rehellisyys. Arjessa me tiedämme että kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä. Mutta olennaista on ne arvot ja asenteet jotka ohjaavat meitä eteenpäin. Sanon mieluummin että pitää olla pyrkimys rehellisyyteen, ja ottaa se ihan tavallinen arjen järki mukaan.
Koska pidät tuosta vuorovaikutuksesta ja olet ilmeisesti opiskelutkin sitä, se on ihan hieno juttu. Sen oppiminen ei koskaan lopu ja siinä aina voi kehittyä. Koskaan ei ole valmis!
Se on mielestäni vähän vaikeaa ymmärtää, että miksi olet puolustusasemissa? Se, että on tehnyt hölmöyksiä, ei tee ihmisestä huonoa. Mutta se herättää monissa voimakkaita tunteita, kun puolustaa sitä että se hölmöys on kannatettavaa. En ihan usko että tarkoitat tätä.
Vuorovaikutukseen kuuluu myös niiden kuunteleminen, jotka eivät ehkä osaa ilmaista asiaa rakentavassa mielessä. Toki me ystävien kanssa ollessamme emme tee ”töitä”, yleensä ystävät onkin saman oloisia kuin itse ollaan. Nyt kuitenkin on kyse kirjallisesta ilmaisun ja vuorovaikutuksen tasosta, joten samanmielisyyden hakeminen ei ehkä ole paras lähtökohta?
Maailmassa on erilaisia ihmisiä. On niitä jotka pitävät sitä omaa tapaansa ainoa ja oikeana mallina. Se vain pitää hyväksyä. On ihmisiä jotka ovat hyvin ehdottomia ja välillä varsin hyökkääviä, sekin vain pitää hyväksyä. Hyvän vuorovaikuttajan taitoihin kuuluu myös ymmärrys nähdä näiden asenteiden ja mallien taakse, pyrkimys ymmärtää näiden kautta sitä, mitä siihen toisen ilmaisuun vaikuttaa ja olla provosoitumatta tai ottamatta itseensä mahdollisia ilkeyksiä.
peluri, joka vaihtaa arvoja ja ajatuksia tilanteen mukaan. Hyvyys ja kiltteys eivät ole sinun arvojasi, jos et sovella niitä kaikissa tilanteissa, myös suhteessa ex-mieheesi. Ihmisen arvot ovat niitä, jotka ovat läsnä kaikissa tilanteissa ja ne näkyvät nimenomaan teoissa.
ei voi pakottaa ajattelemaan tietyllä tavalla eikä tekemään lupauksia ellei itse halua. Siinä ei ole kyse vuorovaikutuksesta, vaan ihmisen minuudesta ja sen vahvuudesta. Minä olen sama ihminen kaikkien kanssa: ajattelen omia ajatuksiani riippumatta toisista, tunnen omia tunteitani ja teen omat lupaukseni. Sinun logiikkasi on samaa mitä natsit käyttivät: "eihän se ollut minun vastuullani, kun tuo toinen käski minua". Eiköhän meillä kuitenkin ole vapaa tahto valita itse, miten toimimme? Pätee myös pettämiseen:)
on mies itse. Kun alkaa käydä läpi omaa lapsuuttaan, vuorovaikutusmalleja, isäsuhdetta, äitisuhdetta, auktoriteettisuhteita on valmis oikeaan parusuhteeseen. Parisuhde ja ihminen itse kehittyy itsetuntemusta lisäämällä.
esimerkki loistavista vuorovaikutustaidoistasi? Katso peiliin..
läheseksi ystäväksesi, koska en ole kiinnostunut ihmsistä, joiden itsetuntemus on sillä tasolla kuin sinun. Mainostat jatkuvasti "loistavia vuorovaikutustaitojasi". En ole nähnyt jälkeäkään niistä tällä palstalla. Olet jatkuvasti defensiivinen etkä pysty ottamaan vastaan mitään uusia ajatuksia. Nimimerkki "Mummomuori" voisi ennemminkin kehuskella vuorovaikutustaidoillaan. Otapa oppia Mummomuorilta!
pettämisestäsi. Älä tee perusteettomia ja karkeita yleistyksiä. Ja käytä vain tuntemiasi käsitteitä. Älä käytä käsitettä "narsismi", koska eit selvästikään ymmärrä narsismin ja narsistisen häiriön eroa.
Sinä olet malliesimerkki ihmisestä, joka ei pysty näkemään mitään muuta näkökantaa kuin omansa. Katso peiliin.
Ei vuorovaikutus ole sitä, että kaikki ovat samaa mieltä sinun kanssasi. "Haisevaa saastetta" lähtee lähinnä omalta koneeltasi.
Olet sen tarpeessa!
noinhan se menee.
Puolustakannalla olen ehkä sen vuoksi, että nimenomaan tällä palstalla on erittäin ehdottomia ja hyökkääviä ihmisiä. Sinä ja muutama muu olette mukavia poikkeuksia, kiitos siitä!
perustat väitteesi? Minä olen täysin avoin kaikelle muulle paitsi ehdottomuudelle. Myöskään hyökkäävien ihmisten kanssa halua olla tekemisessä. Tehköön hyökkäyksensä muille.
Elämässäni on tapahtunut yhtä sun toista eikä minulla ole tullut kahnauksia kanssaihmisten kanssa. Olen hyvissä väleissä kaikkien ystävieni kanssa kuin myös, exmieheni ja exrinnakkaisuhteeni. Nykyisen mieheni mielestä olen hänelle enemmän kuin taivaanlahja :D. Vuorovaikutuksemme toimii oikein loistavasti.
En aio tuijotella peiliin, koska kaikki läheiseni, ystäväni, työtoverini, sukulaiseni (ex-appivanhemmat mukaanlukien) rakastavat minua juuri tällaisena :D. Monelta pääsisi railakas nauru, jos väittäisin heille olevani tiukasti vain oman näkökantani kannattaja. Kaikkea muuta.
vastata arvostaen ja vakavasti kirjoituksiin, joissa myös minuun suhtaudutaan arvostaen ja vakavasti. Se on sitä todellista vuorovaikutusta :D.
toistaa itseään, ja jaarittelee samoja juttuja täällä päivästä toiseen.
ei pääse ihan niin railakas nauru! Olet defensiivinen ja tosi hyökkäävä: esim. "haisevaa saastetta" ei mielestäni ole kovinkaan rakentava tapa kuvailla toisten kirjoittamia viestejä. Käsitykseni sinusta perustuu täysin kirjoittamiisi viestehin ja ne ovat ikävä kyllä tosi yksisilmäisiä ja myös toisia kohtaan loukkaavia. Et edes välitä ymmärtää niitä tunteita, joita ihmiset täällä kuvaavat.
Olet itse tosi ehdoton, etkä halua ymmärtää toisia näkökantoja. Jätät vastaamatta viesteihin, jotka ovat sinun kannaltasi kiusallisia tai vaihdat nimimerkkiä. Miksi et käy keskusteluja loppuun asti? Esim. tässä ketjussa ylempänä ymmärsit kaksi kertaa täysin väärin "narsisimi"-käsitteen, mutta kysyessäni sinulta, miksi käytät käsitteitä, joita et ymmärrä, jätit vastaamatta.
En minä ole tippakaan kiinnostunut siitä, että kuvailet omaa erinomaisuuttasi ja vuorovaikutustaitojasi. Tällä palstalla niistä ei kyllä näy jälkeäkään. Tiedätkö, millaiset ihmiset kuvailevat itseään usein "taivaanlahjaksi". Nimi alkaa n-kirjaimella ja päättyy i-kirjaimeen.
"En pysty ottamaan enkä halua ottaa vastaan ajatuksia ihmisiltä, joiden tarkoitus ei ole vaihtaa ajatuksia vaan syyllistää, haukkua, arvostella tai käyttää ilmaisuissaan muuta sellaista--, haisevaa saastetta, josta ei ole kenellekään mitään iloa ja hyötyä."
Onko tämä malliesimerkki rakentavasta vuorovaikutuksesta? Käytä niitä erinomaisia taitojasi, joita täällä mainostat. Ei vuorovaikutus ole sitä, että ollaan samaa mieltä. Se on omien mielipiteiden perustelua ja toisten mielipiteiden puntaroimista ja kunnioittamista.
vuorovaikutukseen. Puolustuskannalla olo ei ole vuorovaikutusta.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aloita itse rakentava vuorovaikutus, niin saat myös toisenlaisia vastauksia.
suuri kohteliaisuus. Tiedän kyllä muutenkin, että tuo ystäväni fanittaa minua täysillä.
ihan oikeasti, että käyttäydyt jokaista ihmistä kohtaan eri paikoissa samallatavoin? Siinä tapauksessa sinulla ei ole tilanteentajua eikä ihmistuntemusta ollenkaan.
Minäkin ajattelen ajatuksiani ja tunnen tunteitani riippumatta muista. On täysin eri asia mitä/miten/missä niistä ilmaisee toiselle ihmiselle. Vai ilmaiseeko ollenkaan.
mieheni ei kertaakaan sanonut minua pahaksi ja ilkeäksi (eikä kukaan mukaan). Ei liittomme aikana eikä sen jälkeen. Vaan nimenomaan juuri hyväksi ja kiltiksi. Siksi ei olisi halunnut erotakaan. Mikä tässä on sinulle ongelmà?
Mistä olet saanut käsityksen, että olen aina samaa mieltä ystävieni kanssa?
Haisevaa saastetta on esim. huorittelut, joita olen saaanut täällä osaksi riittämiin. Ja jos ventovieraat katsovat asiakseen selittää millainen olen, täysin sopimattomilla adjektiiveilla ja kuvauksilla, katson sen kiusaamiseksi enkä vuorovaikutukseksi.
on tosi kuin vesi. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikenlisäksi vielä muuttuvat suuntaan jos toiseenkin elämän varrella.
siis olet aina oikeassa, et erehdy koskaan? Olet täydellinen... muutoin, paitsi ettet sietänyt exäsi epätäydellisyyttä. Et ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa voi valita kahdesta pahasta toisen?
Kaiken pahan alku ja juuri. Toista vituttaa toisen näkökulma ja toista toisen. Kinastellaan siitä kumpi on parempi, näkökulma kumpi on ihmisenä parempi. Kas kummaa, kun itse asiaan ei löydy ratkaisua.
tuo edellinen viesti pelottaa? Että sinäkin olet potentiaalinen pettäjä. Siihen tarvitaan vain osuva aika, paikka ja kohde. Ei yhtään sen enempää, muttei myöskään vähempää.
hyvyys ja kiltteys ovat sinulle rooli, eivät siis oikeita arvojasi. Etkö lue omia kirjoituksiasi?
olen sama ihminen kaikkien kanssa: ajattelen omia ajatuksiani, tunnen omia tunteitani ja teen omat valintani. Minulla on vapaa tahto valita, miten toimin ja pystyn myös vastaamaan teoistani. Olen rehellinen ja aito, en esitä mitään rooleja. Mutta tietenkin käyttäydyn parhaan ystäväni kanssa eri tavalla kuin pomoni kanssa. Mutta minä olen sama, en mikään peluri.
Käytäpä nyt niitä vuorovaikutustaitojasi äläkä käytä sopimattomia adjektiiveja ja kuvauksia. Pieni lainaus sanoistasi: "jos ventovieraat katsovat asiakseen selittää millainen olen, täysin sopimattomilla adjektiiveilla ja kuvauksilla, katson sen kiusaamiseksi enkä vuorovaikutukseksi".
Sinulla ei ole kompetenssia arvioida minun tilannetajuani ja ihmistuntemustani. Miksi pyydät toisilta käytöstä, johon et itse pysty? Älä ole niin hyökkäävä.