..Sellainen kaveri minulla on. Nyt olen eron jälkeen kupannut vähän väliin hänen luonaan, ja hän vaatii jatkuvasti minulta huomiota, aikaa, myötätuntoa ja kaikkea itselleen, saa vähän väliin ihme kohtauksia, yhtäkkinen iloisuuspuuska, yhtäkkinen raivopuuska jolloin heittelee tavaroita. Minusta tuntuu, etten itse jaksa häntä enää ystävänä, onhan tämä kamalaa mutta on mennyt liian rankaksi. Hänen muutkin kaverinsa ovat aikalailla jättäneet hänet, samoista syistä kun kyseinen ihminen suutahtaa ja leppyy, suutahtaa ja leppyy. Taas suutahtaa. Saattaa hautoa kostoa mielessään päiviä, viikkoja. Ja kostaa. Saattaa olla iloinen pari tuntia, koskaan ei yhtä kokonaista päivää! se verottaa kamalasti ihmistä, kun pitää koko ajan piristää toista! minä en siis enää jaksa. olen jo liian väsynyt. Miten sanoa ystävälle, että en halua häntä enää elämääni, vai kannattaako edes sanoa? tämä on meinaan jo yhteiselle kaverillemme kostanut sen vuoksi, että päätti myös ettei jaksa enää kuluttaa voimiaan häneen... ikäähän tässä kaikilla osapuolilla on yli 22 vuotta, joten kersoja ei olla. Ikävä tilanne silti, kaikin puolin.
skitsofreeninen, masentunut ystävä
mitätehdäkään
3434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilanteesi kuulostaa todella hankalalta. Tiedätkö, mitä kaverisi itse ajattelee omasta tilanteestaan? Ymmärtääkö hän käytöksensä olevan rasittavaa ja yrittääkö hän päästä siitä eroon?
älä hylkää...
niin juurikin, oletko puhunut hänelle tuosta?
ei tartte sulle raivoo, oothan sen puolella..
mä itsekin oon tuollainenn (en raivoo heitä tavaroita, suutu, kosta).
mutta tuntuu että olen taakka koska aina tuntuu et vaivaan ystävääni. hän aina joutuu pelastamaan. rakastan häntä. mutta aina palaan siihen että hän saa kuulla miten "mä en tahdo enää elää". ja hyvissäkin asioissa tunnun olevani taakka. mulla olis niin paljon kerrottavaa ja voisin jutella ja kertoo lisää ja vielä lisää..
se on olla ystävänä ihmiselle, jolla on vakavia mt-ongelmia. Voinen näin sanoa kokemusta, koska olen sekä itse ollut aikoinani pitkään todella vaikea kaveri (vakava masis, kaikki oli aina huonosti, vaikken siitä muille usein valittanutkaan sen näki naamasta), että monen eri masentuneen, syömishäiriöisen ja skitsofreenisen ystävänä. Omaa elämäänsä ei kannata pilata liian vaikean kaverisuhteen takia, saahan ystäväsi ammattiapua? Jos ei, oletko ehdottanut? Ehkä voisit auttaa häntä hakemaan apua, sillä sinun tehtäväsi ei ole toimia terapeuttina loputtomiin. Ystäväsi voisi saada tukea ja saman kokeneita ystäviä myös esimerkiksi netistä, tukiasemalla esim. on chat, jossa voi jakaa kokemuksia, avoin kaikenlaisille ihmisille ja ongelmille. Tukinet.(comista) (voipi googlettaa ihan vain tukinet, niin eiköhän löydy, löytyy myös vertaistukea/ilmeisesti jonkinlaista ammattiapuakin netistä ilmaiseksi.
Ehdottaisin, ettet ainakaan suoraan sanoisi "en halua olla sun ystäväsi" vaan yrittäisit ainakin hienovaraisemmin olla "tavoittamattomissa" yhä useammin, kiireinen tms. Ystäväsi varmasti tietää itsekin, että hänen kanssaan on raskasta, mutta on inhimillistä, ettei halua olla silti yksin tai ainakaan kuulla olevansa ilkeä ihminen. Eräällä ystävälläni oli täysin samanlaisia oireita ollessaan psykoottinen, heitteli tavaroita, ei uskonut mitään eikä ketään, vaan näki kaikkialla erilaisia salaviestejä, aikeita hänen päänsä menoksi jne. Kuuluu sairaudenkuvaan. Ei silti, ei niitä ole silti mikään velvollisuus kestää.
Olet varmasti vastuuntuntoinen ja hyvä ystävä, kun kuitenkin murehdit, miten toiselle käy, jos hylkäät hänet. Toivottavasti hän osaa arvostaa huolenpitoasi, jos saa apua ja tervehtyy...
Hyvää jatkoa, ja voimia sinulle!