Nyt täytyy myöntää, että elämäni on nyt yhtä sotkua. En todellakaan harrasta yhdenyönjuttuja, koska saan todella helposti morkkiksen tyhmäilystä ja seksihurjastelusta. Viimeiset kaksi v-loppua ovat olleet kummallisia, koska jotenkin oma kuri on höltynyt. Missä vika? Kesä ja alkusyksy menivät varsin mukavasti ja hölmöilyjä tai yhdenillanjuttuja ei tapahtunut.
Ensinnäkin edellis viikonloppuna tapasin mukavan, kauniin ja syvällisen opiskelijaneidon, jonka kanssa päätimme yhteistuumin pitää hauskaa turvallisesti. Homma päättyi siihen, että taisin ihastua mutta kunnioitan hänen mielipidettään, enkä jää roikkumaan. Sääli ettei halunnut treffeille, mutta kokemuksena hieno.
Toiseksi tänä viikonloppuna kävi taas vahinko ja mukaani tempautui ei-niin-mielitietty tapaus. Tuosta tuli sitten morkkis, jota tässä puran. Emme harrastaneet seksiä, mutta kuitenkin sellaista mistä tuli morkkis. Harmittaa miksi pitää täysi-ikäisen miehen hölmöillä.
Kolmanneksi minulla on hyvä ystävä tai tyttökaveri, jonka kanssa katselemme viikottain leffoja, teemme safkaa ja jne. Ei mitää seksuaalista, mutta hän on useasti sanonut olevansa hieman kiinni minussa. Itse en koe tällaisia tunteita ja näin olen hänelle myös sanonut. En myöskään haluaisi loukata häntä, mutta tiedän että minun tulevaisuuteni on tuolla jossain muualla. Hankala tilanne :(
Neljänneksi, minulle on tulossa treffit ensi viikonloppuna erittäin mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Hän on todella tehnyt vaikutuksen ihmisenä ja odotan kovasti tuota tapaamista.
Siispä, en ole "häntäheikki" enkä "pelimies", vaan varsin tavallinen semi-nuori mies. Silti elämäni tuntuu olevan solmussa. Haen elämääni naista, jolle uskaltaisin avata itseni. Naisasiat ovat hankalia ja itse olen huono niissä, ja nyt ne tuntuvat olevan solmussa. Tämän v-lopun morkkis tyttökaverini vaietut tunteet omat tunteet EX tulevat treffit = aikamoinen soppa, koska miehen mekaaninen ajattelu ei pysty moiseen.
Haluisin oikeasti löytää vain tasapainon, mutta miten teen sen niin, etten loukkaa ketään enkä itseäni? Yhden illanhommat ovat kyllä niin vehkeestä... Saanpas kärvistellä täällä taas tänään...
Ensinnäkin edellis viikonloppuna tapasin mukavan, kauniin ja syvällisen opiskelijaneidon, jonka kanssa päätimme yhteistuumin pitää hauskaa turvallisesti. Homma päättyi siihen, että taisin ihastua mutta kunnioitan hänen mielipidettään, enkä jää roikkumaan. Sääli ettei halunnut treffeille, mutta kokemuksena hieno.
Toiseksi tänä viikonloppuna kävi taas vahinko ja mukaani tempautui ei-niin-mielitietty tapaus. Tuosta tuli sitten morkkis, jota tässä puran. Emme harrastaneet seksiä, mutta kuitenkin sellaista mistä tuli morkkis. Harmittaa miksi pitää täysi-ikäisen miehen hölmöillä.
Kolmanneksi minulla on hyvä ystävä tai tyttökaveri, jonka kanssa katselemme viikottain leffoja, teemme safkaa ja jne. Ei mitää seksuaalista, mutta hän on useasti sanonut olevansa hieman kiinni minussa. Itse en koe tällaisia tunteita ja näin olen hänelle myös sanonut. En myöskään haluaisi loukata häntä, mutta tiedän että minun tulevaisuuteni on tuolla jossain muualla. Hankala tilanne :(
Neljänneksi, minulle on tulossa treffit ensi viikonloppuna erittäin mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Hän on todella tehnyt vaikutuksen ihmisenä ja odotan kovasti tuota tapaamista.
Siispä, en ole "häntäheikki" enkä "pelimies", vaan varsin tavallinen semi-nuori mies. Silti elämäni tuntuu olevan solmussa. Haen elämääni naista, jolle uskaltaisin avata itseni. Naisasiat ovat hankalia ja itse olen huono niissä, ja nyt ne tuntuvat olevan solmussa. Tämän v-lopun morkkis tyttökaverini vaietut tunteet omat tunteet EX tulevat treffit = aikamoinen soppa, koska miehen mekaaninen ajattelu ei pysty moiseen.
Haluisin oikeasti löytää vain tasapainon, mutta miten teen sen niin, etten loukkaa ketään enkä itseäni? Yhden illanhommat ovat kyllä niin vehkeestä... Saanpas kärvistellä täällä taas tänään...
Vastaukset 7
Vanhimmat
naiset rumia, vanhoja, lihavia vai miksi morkkis? He olivat mitä todennäköisemmin jo käytettyjä joten mitään väärää ei tapahtunut että käytit heitä lisää.
Itse asiassa arvostan naisia sen verran paljon, että en "käytä" naisia. Morkkis voi kuule tulla, vaikka olet löytänyt kauniin ja mukavan naisen. Eikös se morkkis synny omatunnon kautta ja tavallaan rankaisee sinua kun olet ajatellut vain itseäsi. Lähes kaikissa yhdenillan jutuissa kumppanit ovat itsekkäällä päällä liikkeellä, tai hakevat humalassa lohtua.
niin.
"Miten teen sen niin etten loukkaa ketään"
Se on mahdotonta. Ensinnäkään sä et tiedä mikä tosiasiassa loukkaa ketäkin. Toisekseen, sä teet syntiä ihan koko ajan niin mitä hittoa sä kärvistelet siellä. -__-
sulla menee liian hyvin. Jos olisit huono naisasioissa, sulla ei olisi niitä. Valitse yksi nainen ja muut sen jälkeen pois. Ja se roikkuva kaverinainen vielä "mutta hän on useasti sanonut olevansa hieman kiinni minussa" . Siinäkin olisi jollekkin muulle ikihyvä deitti.
koskaan ketään, mutta toki kannattaa aina pyrkiä siihen ettei tarkoituksella satuta. Silloin kun on rehellinen sekä itselleen että toisille, elämä helpottuu yleensä kummasti.
Kysy suoraan, mitä tyttökaverisi oikein tuntee sinua kohtaan ja jos hän elättelee teistä haaveita joista tiedät etteivät ne tule toteutumaan, on varmaan parempi pitää vähän aikaa välimatkaa. Onhan se kivaa kun on joku jonka kanssa laittaa ruokaa ja katsella leffoja, mutta jos toinen odottaa koko ajan enemmän kuin voi saada..
Katsot nyt rauhassa ne tulevat treffit että vievätkö mihinkään vai eivät, annat exien sekä menneiden vkl-juttujen olla koska ne ovat asioita menneisyydessä eikä niitä voi miksikään muuttaa. Kaikille ei voi olla mieliksi, joskus joutuu tekemään valintoja jotka tuntuvat jostakusta pahalta, mutta itseään tai ketään muutakaan ei kannata huijata.
Viimeinen kirjoitus oli kyllä osuva. Minun pitäisi pyrkiä rehellisyyteen sekä itselleni että ympärillä oleville. Täytynee ottaa asia puheeksi kaverini kanssa joku päivä. Uskon, että pettymystä ja kyyneleitä on tiedossa. Menneiden pitäisi olla menneitä, mutta itse määrittelen itseni menneisyyden ja tekemisteni kautta. Ne kokemukset ja valinnat, jotka olen tehnyt kannan mukanani. Ehkäpä olen hieman murehtija -tyyppiä, mutta ei kukaan meistä ole täydellinen. Tulevaisuus tarkoittaa minulle uskoa parempaan. Katsotaan mitä se tuo mukanaan. En kuitenkaan osaa vielä määritellä itseäni tulevaisuuden kautta, ja se voi lisäksi olla varallista, jos uskoo itsestään liikoja.
"sulla menee liian hyvin. Jos olisit huono naisasioissa, sulla ei olisi niitä...Siinäkin olisi jollekkin muulle ikihyvä deitti. "
Naisasiat tai niiden puute eivät ole mittari hyvin tai huonosti menemiselle. Joku fast-lane kulttuurissa syvällä elävä ihminen, jolla parisuhteita riittää, voi olla hyvin tyhjä sisältä. Pinnallisuus ja yksilöllinen elämänmeno tavallaan vaikeuttaa ihmisten tutustumista sillä tasolla mikä vaaditaan perisuhteeseen. Itse olen ollut ja olen vieläkin todella huono naisten kanssa ja niiden iskemisessä, mutta fiksu kaverini on minulle kerran sanonut, että ensin pitää tunteä itsensä ja vasta sitten toinen. Kun tunnet itsesi olet enemmän sujut itsesi kanssa ja tunnet menneisyytesi, älä ole sitä mitä haluaisit olla tulevaisuudessa, koska et ole silloin tämän hetken aito itsesi.
Btw yhä morkkista ilmassa, joten älkää juosko rafloissa pinnallisuuden huumaamana.
koska niin se menee - ensin selvitetään mitä omassa päässä sekä sydämessä liikkuu, ja sitten vasta aletaan selvittää toisten sisäistä elämää.. Ja eletään tässä ja nyt eikä eilen tai huomenna..
Eikä meitä naisia tarvitse osata iskeä, itse ainakin katson kokonaisuutta ihmisessä kuin ihmisessä, sitä millaisen vaikutelman hän antaa itsestään. Siinä ulkonäkö ei suuria sanele eikä opetelluilla lauseilla pitkälle pötkitä, täytyy vain olla oma itsensä ja jos kemiat kohtaavat, se riittää.
Kyllä se morkkiskin häipyy aikanaan, kunhan et ryhdy itseäsi ruoskimaan. Kaikki tekevät joskus virheitä, mutta niin kauan kuin ihmiset ovat hengissä eikä peruuttamatonta vahinkoa ole kenellekään aiheutettu.. big deal. Joskus tulee oltua itsekäs, mutten tunne yhtäkään ihmistä joka ei joskus toimisi itsekkäästi. Jos itsekkyys taas alkaa olla vallitseva kaava, ja sitä pyrkii kaiken aikaa hyötymään toisista, on ehkä aika mennä peilin eteen ja kysyä itseltään että miksi toimin näin.
Murehtimisesta tuli mieleen, että silloin kun itse sitä enemmälti harrastin, se oli oikeastaan elämänpelkoa. En uskaltanut päästää irti ikävistä asioista vaan roikuin niissä kiinni niin kuin ne olisivat suojelleet minua nykyhetken äkillisiltä tölväisyiltä. En väitä, että sinä teet koet samoin, ajattelin vain kertoa yhden näkökulman.
Kaiken kaikkiaan kuulostat ihan hyvältä tyypiltä, joka on vain vähän hukassa tällä hetkellä, mutta onneksi mikään ei ole ikuista :)